Todella hienoja pudotuksia monella!
Meillä on huomenna mahdollisuus käydä miehen kanssa syömässä ilman lapsia. Muuten ihan kiva, mutta kaikissa ravintola-annoksissa on luvattoman paljon kaloreita. No ehkä tuosta ei nyt kannata välittää, kun samanlainen tilaisuus tulee meille ehkä kerran parissa kuukaudessa.

Tsemppiä viikonloppuun meille kaikille!

Kyllä silloin kannattaa nauttia, kun siihen on mahdollisuus. Palaa sitten takaisin ruotuun heti sen jälkeen.

Meidän perhe oli viime sunnuntaina ulkona syömässä ja hivenen huonolla omalla tunnolla vedin ranskalaisia ja paneroitua pihviä ym ym. Ja se kyllä näkyi maanantain punnituksessa, mutta kuten tuolta aiemmin voi lukea, niin kun taas viikon mietti mitä suuhunsa laittaa, niin heti näkyi vaa`alla. Pudotus oli aika huima.

Ei tätä kukaan jaksa, jos ei joskus vähän nauti elämästä ja ennenkaikkea hyvästä ruoasta. Se ruoka vaan on niin hyvää . Se ilo meille suotakoon!

Saako tulla mukaan leikkimään?

Koin elämäni järkytyksen, kun vanha vaaka oli näyttänyt liian pientä (silti minulle liian isoa ) lukemaa. Ekaa kertaa elämässäni huomasin olevani kolminumeroisessa sarjassa. 104,2 kiloa tänä aamuna.

Onneksi elämäntapamuutos on muuten lähtenyt hyvin liikkeelle, en anna sen kaatua tähän.

dahe, mukaan vain ja iloisella mielellä. Muistan oikein hyvin viime syskystä oman järkytykseni, kun ostin uuden vaaán ja painoa tuli heti yli neljä kiloa lisää.KahdenPojanÄiti, vauhti ei tässä kilojen pudottamisessa ole tärkeintä vaan se, että suunta on oikea. "Hiljaa hyvää tulee". Mun on pakko ainakin ajatella näin, koska paino putoaa tosi hitaasti, mutta putoaa kuitenkin. Ihanaa lauantaita kaikille. Pidetään lippu korkealla!

Pakko minunkin on noin ajatella, että suunnan pitää pysyä oikeana. Aika helpostikin olen kitukuureilla rykäissyt kympin pois ja enemmänkin. Aina vaan on paino noussut aloitusta suurempiin lukemiin. Kokeiltu on omatoiminen kaloreiden laskenta, kutraus, keventäjät (no, sitä jaksoin vain kaksi viikkoa...), kalorilaskuri ja oma viritelmä vhh:sta (jonka olen nyt tajunnut olleen myös vähärasvainen. Ei ihme, että tonnikala, parsakaali ja rahka alkoivat tökkiä puolessa vuodessa).

Luin jokin aika Rentoa painonhallintaa -kirjan, ja kyseenalaistin ensimmäistä kertaa monia asioita. Tietoa laihdutuksesta mulla on, järki välillä puuttuu. Kituuttamalla olen päässyt aikuisena jopa alle 60 kilon, mutta syöminen on silloin(kin) ollut todella häiriintynyttä.

Moikka!
Mahtusko tänne joukkoon iloiseen yksi uusi tuolta 110kg:n tavoittelijoista? Pari viikkoo on paino sahannu tuota 109,5-110,4 väliä. Nyt sitten päätin uskaltautua tänne.
Hieman taustoja. Eli oon 30v tyttönen pohjois suomesta. Aloittelin kiloklubeilun syyskuussa, millon vaaka herjas lukuja 124,2kg
Painavimmillani olin kesällä, millo paino oli129kg. YÖK kun kattelin ittestä sillo otettuja kuvia.
Olo on parantunu sitä mukaa, kun kiloja on lähteny.
Heinäkuussa on häät ja sinne mennessä tahtoisin vielä ainaki sen 10kg pois, et olis ekaa kertaa yli kymmeneen vuoteen paino kaksi numeroinen luku.

Oletpa saanut upeasti kiloja lähtemään!

Hyvä hyvä tillu79!!!
Mä uskaltauduin jo heti eilen tänne satasen ryhmään 110:stä.

Tästä se lähtee itsensä hilaaminen kohti kaksinumeroista lukua.

Mä mahtipontisesti haaveilen, että kaksinumeroinen luku olisi edessä jo toukokuussa. En tiedä onko liian suureellinen tavoite.
Kun aloitin vuoden alussa, niin ajattelin painon olevan pääsiäisenä kaksinumeroinen. Oon kuitenkin tajunnut, että hitaampi pudotus on parempi. Eli toi 99kg.n pääseminen pääsiäiseksi ei oo realistista tai terveellistä. )

En halua ryhtyä kituuttamaan eli syön yhä edelleen n. 1800 kaloria päivässä. liikunta puoli on vielä lapsenkengissä eli vähäistä. Ja yhä edelleen taistelen, että joisin tarpeeksi vettä ja että en ramppaisi päivittäin puntarissa.

Mukavaa viikonloppua ja Ystävänpäivää teille kaikille !!!

Tervetuloa vaan mukaan uudet rohkeat.

Kyllähän tässä laihduttamisessa ja syömisen hallinnassa tuntuu tuo psyykkinen puoli olevan se kaikkein vaikein.
Itselle pitää jatkuvasti perustella, miksi hitaampi painon pudotus on parempi vaihtoehto kun äkkirypistys. Ja silti joku tuolla mielen syövereissä yrittää pistää vastaan.

Itse ainakin olen opettelemassa aivan uusia ja pysyviä ruokailutottumuksia eli minkäänlaiselle kuurille en enää (toivottavasti koskaan) edes halua ryhtyä.
Lueskelin eilen toisesta ketjusta Patrikin vastauksia kyssäreihin ja kyllähän se totuus sieltä tuli ilmi.
Kitukuurilla voi onnistua, mutta pysyvään tulokseen ne johtavat hyvin harvoin.
Tämän oivaltaminen antaa voimaa uskoa, että oikealla tiellä ollaan.

Näillä mennään kohti kevättä!

Tervetuloa kaikki uudet. Kyllä näillä opeilla pitäis painon pudota.
Välillä tulee syötyä enemmän ja ei sallittua ja välillä jumittaa muuten vaan, mutta lopulta se paino kuitenkin menee alaspäin. Hanskoja ei kannata heittää tiskiin ensimmäisen jumin tullessa. Tai kun paino onkin noussut, vaikka kaiken järjen mukaan piti laskea. Kärsivällisyyttä kaikille.
itsellä paino tänä aamuna 100,3kg, mutta ei se vielä mitään merkkaa, sillä huomenaamulla todennäköisesti jo enemmän Kuukausi sitten jo kävin samoissa lukemissa ja tässä sitä vielä ollaan
Pitäkää myös kiinni vystiksistä joita täällä saatte. Mulla ainakin auttanut ihanat vystikset, jotka kyllä tsemppaa jatkamaan, vaikka jo itellä olis luovuttaminen mielessä.

Tsemppiä tosi tosi paljon kaikille ja mukavaa lauantaita