Ja tuosta rahasta puheen ollen. Sellainen pieni nautinto kun kauppaan meneminen ja sieltä terveellisten ruokien ostaminen - vihanneshyllyllä shoppaileminen on mulle sellasta kerran kuussa nautittavaa herkkua. Ei mulla oo rahaa mihinkään - miestä pistän sitten asialle mutta hän on paljon nihkeämpi siellä vihreällä osastolla näissä asioissa. Siksipä siis valmistuminen tarkoittaa minulle myös sitä ruuasta murehtimisen loppumista!

Mä oon aina syöny terveellisesti (vaikkakin tosiaan sokerijutut on tullu isoksi ongelmaksi tässä vuosien varrella sen terveellisen syömisen rinnalla) - vaikka rahasta on ollu pulaa. Se ei oo ollu vaihtoehto, että kalliimmista vihreistä luovuttaisiin. Välillä vaan joutuu vähän priorisoimaan! Terveellisesti syöminen kun on ihan oikeesti kalliimpaa ku sen perus hiilarihutun laittaminen! ja liha on kallista!

Ritan - mukava kuulla että oot löytänyt sellaisen "flown", mun mielestä juuri tuollaista tyyliä Patrik Borg suosittelee, siis rentoa painonhallintaa! Teillä onkin jo iso mies! Meidän tyttö painoi 1,5 v neuvolassa 11 kg ja oli 80 cm pitkä.

Vaa'alla käymättömyys on mulle ehkä ihan hyväkin asia, koska mulla on syömishäiriötaustaa ja siihen liittyi maaninen punnitseminen jatkuvasti. Se oma olo on kuitenkin vaa'an lukemia tärkeämpi. Mutta kyllä jossain vaiheessa täytyy.

Jostain syystä eilisen kalorit nousi himpun vajaaseen 3000. Kumma juttu! Iltasyömiseksihän se taas meni, mutta pistää miettimään että yliarvioinko syömiseni jotenkin ihan täysin, koska olin iltaan mennessä syönyt 2000 kcal ja sain älyttömän pahoinvointikohtauksen, päätä särki, oksetti, tärisytti, pyörrytti ja se helpotti kun söin kunnolla. Ja sitten piti syödä vähän lisää. Toivottavasti mulla ei ole mikään diabetes iskemässä tms. Ei tehnyt mieli merkata niitä syömisiä, mutta olen päättänyt olla rehellinen itselleni. Tuntuu silti että syön melko vähän ja silti kalorit nousee ihan älyttömiin lukemiin. Ei kai ihme, että olen näin iso, sitten?

Ja kävin shoppailemassa eilen ja se vasta oli kurjaa. Vihaan yli kaiken shoppailua ja sovituskoppeja! Kävin 3 kaupassa, sovitin varmaan kymmeniä vaatteita ja tuloksena ostin yhden paidan, kokoa 52 kun ajattelin olevani kokoa 48. Noh, täytyy kyllä nyt todeta että se paita on liian iso, sen huomaan nyt kun laitoin sen päälle "oikeasti". Kaikki vaan näyttää niin kamaltalta mun päällä, eikä mikään istu. Noh, syynä voi toki olla myös "hieman" suuri rintavarustus, ostin nimittäin eilen myös 90G-kokoiset liivit, jotka olivat sitten kupeista ihan liian pienet (minulla on samaa merkkiä olevat 90G-kokoiset liivit, joten ajattelin ettei tarvi sovittaa). Että seuraavaksi täytyy suunnatta liiviliikkeeseen, koska markettien koot loppuivat siihen. Morjens.

Noh, hyvää torstaita joka tapauksessa, pian on viikonloppu!

Pitkän tauon jälkeen taas pääsee kirjottamaan tänne.

Painoa tällähetkellä olisi 10,5kg eli suunta oikea. Pikkuhiljaa vaan tiputtelen niin ei tule mitään stressiä että nyt pitää olla painossa se ja se. Nykyään pääsee niin huonosti tietokoneelle merkkaamaan syömisiään ja kännykkä ei aina ole yhteistyö kykyinen että pääsis laittaa ruokia tonne ylös. Kuitenkin oon huomannu, että ilman merkkailujakin alan tietää paljon on tullu syötyä ja millon alkaa mennä liiallisuuksiin.

Azur, hyvä asenne sulla Tokihan se uusi terveempi elämäntapa on se paras palkinto. Toisaalta.. tässä on jo jonkun aikaa tullut palkittua itsensä ruualla "oli niin raskas kauppareissu että saan syödä suklaan kotimatkalla" "ansaitsen tämän viinerin" "viikonloppuna kokataan jotain tosi hyvää Lue: rasvaista ja epäterveellistä" jne. Tässä mulla on hyvä tilaisuus opetella siihen, ettei se palkinto aina tarvii olla syötävää

Ilta meni eilen aika hyvin. Sorruin ruisleipään.. mut parempi sekin kuin suklaa. Ja huomisen punnitus jännittää nyt jo ihan tosissaan. Hirmunen tsemppi aina päällä nämä muutamat päivät ennen perjantaita, mut riittääkö se.. Jännä juttu muuten, jos vaaka näyttää hyviä lukemia, repsahduksen riski on suurempi. Jos taas lukemat kaipaa parannusta, saan uutta intoa painon pudotukseen. Ja silti toivon niitä hyviä lukemia.. ristiriitasta

Valonkantaja, toi onkin hyvä että matkamittana on lyhtypylvään välit. Oon sillä keinoin joskus kauan sitten aloittanu juoksemisen. Siitä ne välit vaan hiljalleen sitten pitenee

No joo, siis mullahan ei oo tehny hiukkaakaan vaikeeta vetää fasun sininen levy kerralla. Että siihen verrattuna ruisleipä-överit on pientä. Varsinkin kun leivällä oli vain levitettä. Karkinnälkäähän mulla ei oo ollutkaan nyt sen jälkeen ku keho tottui tähän uuteen ruokasysteemiin. Mut leipä.. se on paha houkutin yhä.

Ai niin ja rintaliivi-pulma on mullakin. Hyllyt on väärällään kauniita rintsikoita, joiden ympärysmitta on max 90.. haloo.. ei kaikki isot rinnat ole kirurgin pöydältä. Osalla meistä on sellaset luomusti ja useimmiten myös ympärysmittaa sen mukasesti. Ja kyllä mäkin haluan pukeutua kauniisti, enkä aina johonkin armopulla-keilakasseihin.

Omenakota, Totta se kyllä on, että ei siitä puntarilla käymisestä mitään painetta tarvitse ottaa! Varsinkin kun taustan ajatellen rennolla meiningillä vaan - josko säkin sen flown löytäisit sieltä sitten sitä kautta! Kyllähän se aikansa kestää, että vatsa tottuu sille pienemmälle ruokamäärälle - mahalaukku kuitenkin venyny ni se maha aluksi vaatii sen mitä on aiemminkin vaatinut. tsempit noihin kaloreihin <3 pitää olla itselle kuitenkin armollinen!

Rintaliiveistä täälläkin on mielipide. Koko on sitä 90E/F luokkaa. Silloinkin kun olin normaalipainoinen vähän vajaa 70kg niin rinnat oli silloinkin kuitenkin sen 75/80D eli ei nää pienet oo ilman painoakaan. Saman ajatuksen kanssa painiskelen kun tekin, että tekisi mieli käyttää muutakin kun mustia/valkoisia/nuden värisiä. Mä haaveilen sellasista oikeinkunnon kreisipinkin värisistä liiveistä. Ainut ongelma on se, että kun mulla on ollu nuoresta saakka hyvin ulkonevat nännit. Mulla paleltuu siis rinnanpäät tooooodella herkästi - mulla on pakko olla toppaukset liiveissä, jotta rinnat säilyy kylmältä. Isoissa näteissä liiveissä usein ei oo toppausta vaan on sellanen melko ohut se pintakerros - mä en voi sellasia ostaa!

Mä siis palellun OIKEESTI tosi herkästi. kävin lenkillä -8 asteen pakkasessa ja oli välkkärit + tuulipuvun housut jalassa lenkillä ja mulla tuli ihan mustelmille saakka reisiin paleltumat :/ ei kiva! nyt onneks joi tipunu mutt asen jälkeen oon käyttäny miinusasteilla lenkillä välkkäreitä + lentopalloshortseja+ tuulipuvunhousuja. Niiden shortisen avulla saa sitten noi reidet vielä yhdellä kerroksella suojattua.

Valonkantaja täällä myös yksi shoppailuongelmainen samoista syistä. Sympatiat siis siihenkin suuntaan! ei oo kivaa aina :/!

Mä syön ruisleipää päivittäin 2 siivua. Mä en ilman leipää halua tai yritäkään olla mutta oon vaihtanu vehnähutut kovaan jälkuunileipään ja siihen runsaat vihreet päälliset + maustamatonta jugua ja pilttiä sitten sen sivuun vielä aamiaisella ja iltapalalla Namnam! sellanen oikeen kova ruislimppu on kaikista parasta ja noi oululaisen jälkiuunipalat myös <3

Mä oon ollu nyt tammikuun alusta karkkilakossa ja söin sitten kuun vaihteessa tytön kanssa leffassa ollessa karkkia noin 150g - olo oli aivan karmee sen jälkeen koko seuraavan päivän olin ripulilla, joten päätin jatkaa karkkilakko samaan syssyyn koko helmikuun kun herkkukokemus oli aivan karmea noin äkkiseltään yritettynä! Nyt annan helmikuussa itselleni luvan syödä kerran viikossa jotain herkkua - laskiaispullan, pannaripalan hillolla tai jotain muuta Muuta ei oikeestaan oo tarvinnukaan ja se yksi pannaripala riittää viemään makean kaipuun. JÄNNÄ, miten nopeesti se karkkiriippuvuus katoaa ja nyt kun puhutaan mun kohdalla ihan riippuvuudesta. Söin vielä viime vuoden puolella päivittäin suklaata, karkkia ja herkkuja. JA PALJON! Eipä siis tarvii etsiä syytä siihen, etätmiksi on tämän kokoiseksi päätynyt! Itse normaaliruoka kun mulle ei oo ikinä ollu ongelma - syön kohtuu hyviä ja pienehköjä annoksia ruokaa missä on isona osana salaatit, vihannekset ja liha - ennenkään en oo lisäkkeistä välittäny kamalasti ja monesti korvaan vihanneksilla pastan ja muut. Siispä mulla ei oo tarvinnu muuttaa mistään kohtaa ruokavalioo muuta ku se herkkujen vähentäminen

hups - tulipahan pitkä viesti! O.o sitä ei tajuakaan kirjottavansa noin paljoo!

Ihanaa huomenta kaikille!

Aamun punnitus tehtynä ja viikon tulokseksi koko prosessin aikaisen paras tulos. -1.5kg viikossa ja matkaa sataan kiloon enää 700grammaa. Nyt on niin hyvä fiilis ettei oo tosikaan. Ens vkolle voi kylläkin odottaa hyvin pientäkin laskua mutta sitä on turha vielä murehtia. Niin ja ensimmäiset 10kg olen kadotttanut. Monta syytä olla tyytyväinen itseeni!

Mukavaa päivää teille!!

Onnittelut mirriäinen kymmenen kilon kadotuksesta Hyvä sinä!!!!

mirriäinen isosti onnea ekasta kympistä ja hyvästä viikkotuloksesta Ehkä me sitten yhtä kiitoo lähdetään tonne ysivitosiin kun saman verran on vielä matkaa suunnilleen 100 alitukseen Mulla on virallinen punnituspäivä on vasta sunnuntaina mutta keskiviikkona puntari oli sen -600g enää ja ollaan tavotteessa kohdalla