Toivotaan musta_kissa et me kaikki olla 95 tavoittelevissa viimeistään juhannuksen jälkeen.
Mä pelkään niin taas tuota satasen lähestymistä, minulla on käynyt jo pari kertaa niin että pääsen painoon 101 ja sitten psyyke ei kestä satasta ja sit taas pian painoa on 107 kg. Kääk haluaisin nyt niin onnistua.

Onnittelut onnistujille ja tsempit kaikille.

Hei kaikille piiiitkästä aikaa!

Ja hei katsokaa tickeriäni Se on sittenkin mahdollista!!! Meille ihan jokaiselle! Hissuksiin olen viime viikon elänyt ja nyt uskon, kun on viikon pysynyt alle 100:ssa. Kai se on teidät jätettävä ja mentävä 95:iin, vaikka siellä onkin hyvin hiljaista.

Herkuttelija46, minullakin oli samoin kuin sanot itselläsi olevan, tuo 100:n raja täysin psyykkinen. Se ei meinannut alittua millään, yhden viikon veivasi puolin ja toisin, mutta minä en antanut periksi. ja voitin taistelun! Viimeistä kertaa. En halua koskaan enää painaa kolminumeroista lukua. Ja tiedän, että te kaikki muutkin pystytte sen rajan alittamaan. Päättäväisyydellä!!

Marja72, kiitos satasen alituksen onnitteluista
MInäkin kävin alkuvuodesta (7.2.2014) työterveyslääkärille valittamassa, että haluan pudottaa painoa, mutten siihen kertakaikkiaan yksin pysty.
Hän pyysi varaamaan keskusteluajan tietylle työterveyshoitajalle, joka on perehtynyt painoasioihin. Varasin, ja tänään olin hänen luonaan viidennen kerran keskustelemassa. Käyn noin 3-4 vk välein (saan joka käynnillä itse valita, koska haluan seuraavan tapaamisen), yksi aika on tunnin mittainen ja se menee työterveyshuollon piikkiin.

Siellä käydään asioita läpi minun tarpeistani riippuen, on otettu kehon koostumusmittaus ja ennen kesää se mitataan vertailun vuoksi uudelleen. Tänään sain eilisen verikokeen tulokset, joita verrattiin helmikuussa otettuihin ja mm.kolesteroliarvot olivat laskeneet täysin normaaleiksi, samoin sokeri oli tullut alaspäin. Huikeaa, kuinka voin omilla tavoillani vaikuttaa omaan kroppaani hyvällä tai huonolla.

Syksyksi hän ehdotti kuntotestiä. Sanoi, ettei sitä vielä ehkä kannata tehdä, mutta mieti jos syksyllä tehtäisiin.
Tuntuu hienolta, että minusta ollaan nyt ensimmäistä kertaa koskaan näin kiinnostuneita ja minua halutaan tukea ja auttaa. Tähän asti vuosikymmenet lääkärit ovat aina vain jankuttaneet, että laihduttaa pitäisi ja kun tuota ylipainoakin on noin paljon. mutteivät ole antaneet tukeaan.

Mitään jauheita en ole koskaan kokeillut, eikä niistä ollut nytkään missään vaiheessa puhetta. Ihan tavallisella ruoalla mennään, ateriarytmi vaan on ehdottoman tärkeä.
Ja nyt kun otin laskimen, niin 7.2.-16.5.2014 välisenä aikana olen pudottanut painoani huikeat -17,1kg.

Viikko sitten ensimmäinen ihminen kommentoi hoikentunutta ulkomuotoani. Ja hän oli sellainen, joka näkee minua harvakseltaan.

Muumi_Mamma, isot onnittelut sinulle tämän aamun painostasi! Nyt vaan sen mörkörajan yli.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Jätti-isot tsempit ja asennetta!
"Kun ihminen itse uskoo, hän voi saavuttaa mitä tahansa"!

Voi ihanaa kevät67, sä olet nyt saavuttanut sen, siis kaksinumeroisen kilomäärän, hurjasti onnea. Ei me susta luovuttais, mut ei kai täs muutakaan voi sanoa kuin tervemenoa ysivitosiin, nyyf. Toivotaan että siellä tavataan. Sulla on kyllä niinhurja vauhti, että sä voit jo pian olla jo ysikymppisissäkin.
No nyt meillä muilla on hyvä esimerkki, eli sata on alitettavissa.

Nyt siis taistoon ja muutama kilo veks. Kyllä me onnistutaan.

Heippa!

Täällä menee monella tosi hyvin nyt, onnea teille! Ja tsemppiä jos ei mene niin hyvin

Kevät67: Onneksi olkoon! No niin hus sinne 95:siin! Me tullaan perästä, hitaasti mutta varmasti...

Se alkaa kesä jo kummitella täällä pohjosemmassakin, 16 astetta lämmintä vaikka eilen oli vielä alle 10. En valita!

Ruokailut on menneet ihan hyvin, eikä ole tullut herkuteltua. Tänään taas juhlat, mutta yritän hieman hillitä etten paljoa ahmisi. Siellä taitaa onneksi olla jotain terveellisempiäkin vaihtoehtoja.

Kuitenkin, monta kertaa päivässä käy mielessä että voisihan sitä jotain hyvää kaupasta hakea... Mutta kieltäytyminen alkaa käydä helpommaksi. Joskus lähden kauppaan, mutta en sitten ostakaan mitään herkkua, vaan jotain normaalia ruokaa vain. Olo on aika hyvä, ehkä juuri sen takia että en ennen pystynyt kontrolloimaan itseäni päivääkään, ja nyt se ei tunnukaan niin hirveän vaikealta. Minua auttaa ajatus, että voin herkutella kerran viikossa herkkupäivänä.

Ongelmani on nyt sitten se, että en syö kuin ehkä puolet mitä pitäisi... En syö herkkuja, joten ruokaakaan ei huvittaisi syödä. Ja terve nälkä on aika tervetullut tunne valheellisen herkkunälän sijaan. Oikea nälkä hiippailee hiljaa ja kun syö, tietää että tankkaa ruumiilleen ravintoa eikä vain ämppää ylimääräistä roskaa sisäänsä.

Moi!

Moneskohan kerta on kun olen täällä taas? Painoa on taas 102.5 kg. Olen tosin jo jonkin verran saanut pudotettua, mutta jotenkin tämä homma ei tuon vaakan kanssa toimi yksiin. On tässä kuiten hyvät aikeet, kuntoilua olen lisännyt paljon entiseen verrattuna. Pitää vain säännöllisyys saada siihenkin, nyt kun on huomannut, että isokin tyttö pystyy liikkumaan.

Tavoitteena siis rikkoa tuo 100 kgn haamuraja. Ja sitten keskityn hävittämään 5kgn pätkissä lopun ylipainon. Elokuulle tavoitteena Oulun Likkojen lenkille osallistuminen, kävely-hölkkä-juoksu mixillä.

nooooo,sen verran, että kun pe aamuna paino alko 101,niin illallahan sitä piti juhlistaa suklaalevyllä sekä SIPSIPUSSILLA,vaikka olen päässyt niistä eroon jo aika hyvin!!!

eilen oltiin vielä syntymäpäivillä ja tuli !pikkaasen" syötyä herkullisia leivoksia sekä muuta hyvää.

eilinen mua niinkään harmita,en ole eläissäni syönyt niin hyviä leivoksia, tietenkään niitä ei olisi tarvinnut syödä niin paljon... mutta perjantain syömiset minua harmittaa.
ja kun minä luulin jo päässeeni tai edes tunnistavani tuon lohtu/onnistumisen herkut, mutta ei...

no, enää asialle ei voi mitään. nyt taas itseä niskasta kiinni ja katsoa nämä seuraavat päivät, mitä suuhunsa pistää. jos pari päivää meni nyt taas penkin alle, niin se ei tarkoita, että koko loppuviikko pitäisi mennä. ainakin näin toivon

juhannukseksi minäkin toivon saavuttavani alle sadan, sittenhän meitä on onneksi monta siirtymässä 95-kilon tavoittelijoihin

Herkuttelija minäkin uskon, että juuri noin perjantaina mulle kävi. aina kun päässyt satasta lähelle, niin seuraavaksi luku onkin 104-107 tuntumassa
mutta tällä kertaa onnistumme!!!

Kevät AIVAN MAHTAVAA!!!! suuret onnittelut!!! VAU!!! Antaa itsellekin uskoa, että josminäkin tällä kertaa ja mikä vauhti sinulla!! HYVÄ!!

tervetuloa KJ73 mukaan vain olen minäkin ollut täällä jo yli vuoden..

Kevät67: Eikö ole hassua, että normaalipainoisilla on aina oikeus laittaa kaikki mahdolliset vaivat ylipainon syyksi ja sitten odotetaan, että yksin selvitään urakasta. Tupakoillle ja alkkiksille on tarjolla vaikka mitä vertaisryhmää ja sairautta ymmäretään, ylipaino ei siihen tunnu istuvan vaan on ihan imaa tyhmyyttä ja laiskuutta. *mrrr*

Nyt tarvitaan tsemppiä: aamulla alkaa tosi koitos! Olen jo muutamia aterioita korvannut pussikeitoilla yms. ja huomenna maanantaina on tarkoitus mennä vain tuolla linjalla.

Perheelle olen kertonut, että syön joitakin viikkoja eri ruokaa kuin he. Lasten kanssa pitää puhua varovasti, etteivät he saa väärää kuvaa omasta kehostaan. En heidän kuullensa puhu omasta ylipainostani negatiiviseen sävyyn enkä ulkonäköasiaa ota lainkaan puheeksi vaan ainoastaan terveyden kannalta.

Satasen alitukseen on kova hinku - niinkuin "muutamalla" muullakin.
Ja samalla pelottaa täälläkin, että onko minusta siihen. Saas ny katoo.

Hyvää uutta viikkoa kaikille!

muumi_Mamma: Minua myös hieman pelottaa se, että kun laihdun ja kuulen ensimmäisen "Oletpa laihtunut"-kommentin, ajattelen yleensä että no nythän voinki sitten syödä ihan mitä haluan! Jokainen hyvä laihdutusyritykseni on yleensä kaatunut tähän. Ja toisaalta sitä jotenkin ajattelee että nyt olen kärsinyt ja kituuttanut ja tehnyt paljon töitä, niin voi vähäksi aikaa "rentoutua". Eli palata vanhoihin tapoihin, jotka alun perinkin ajoivat tähän tilanteeseen... Ja ideanahan on muuttaa tapoja niin, ettei se ainakaan minun kohdalla ole sitä kärsimystä ja kituuttamista, vaan ihan terveellisten elämäntapojen opettelua.

Minulle meinasi jo nyt käydä näin, kun olen niin hyvin päässyt alkuun... Viikonloppuna olikin sitten kahdetkin juhlat, toisena päivänä tuli otettua alkoholia ja oli kaikenlaisia herkkuja, mutta ei tullut syötyä liikaa. Ja toisena päivänä sitten tarjolla ei ollut järkyttävää määrää herkkuja, joten sekin pysyi kohtuuden rajoissa. Olin jo aiemmin päättänyt, että käyn ostamassa sitten sunnuntai-iltana sipsipussin, mutta lopulta muutin mieleni, koska oli kuitenkin tullut syötyä herkkuja kahtenakin päivänä ja vielä käytyä juomassakin. Lopulta tulikin olo että olen saanut nyt tarpeeksi herkkuja enkä tarvi enempää. Plussan puolelle jäi tietenkin, mutta ensi viikollahan sen näkee että kuinka paljon tuollainen herkkuviikonloppu vaikuttaa kun muuten syö normaalisti.

Marja72: Kerroppa sitten tunnelmia että miten pussikeittoilu sujuu! Itsellä ei ole omia lapsia (vielä), mutta kummasti sitä lasten seurassa yhtäkkiä onkin ylpeä omasta ulkonäöstään. Muutaman kerran joku lapsi todennut että olen iso, johon totean vain että niin olen ja monesti selitän että ihmiset ovat erilaisia ja jos lapsi kysyy niin myöskin että mistä se johtuu (olen syönyt liikaa herkkuja ja epäterveellistä ruokaa). Laihdutuksesta en tietenkään sano mitään, koska en itsekään ajattele tätä varsinaisesti laihdutuksena, vaan elämäntapamuutoksena

Puolitoista viikkoa on mennyt niin, etten tänne ole kirjoitellut. Olen kuitenkin lukenut kaikki ja yrittänyt saada tsemppiä täältä omaan puurtamiseeni. Tuo tickerissä oleva 106,4kg on kahden viikon takainen tulos. Viime tiistaina 107,1kg ja taas ihan sama 107,1kg. Eli tässä sitä nyt jumitetaan. Alkaa tympäistä jo.

Vähän on ollut alakuloinen olo koko toukokuun. En edes osaa sanoa, mistä se johtuu, mutta ei ole virtaa lähteä lenkille. Väsyttää ja vedättää koko ajan. Ahmimaan en ole viimeisen viikona aikana enää sortunut, mutta kalorit on olleet lähes joka päivä 1700-2000. Liian paljon minulle, että pudotusta tulisi.

Ajattelinkin nyt vetää ensi tiistaihin asti vähillä kaloreilla ja tein oikein suunnitelman liikunnoistakin. Kokeilen VIIKON. Käytän loput pussikeittoni, mitä minulla on kaapissa. Syön silti tavallista ruokaakin. Katsotaan, mihin se riittää, mutta hurja tavoite on saada 1.6 mennessä tuo 2,1 kiloa pois. Sitten voisi olla taas ylpeä itsestään, kun 105 kilon raja olisi alitettu.

Onnea kaikille pudottajille ja tsemppiä kaikille! Ja kertokaa sitten, miten teidän pussikeittoilu sujuu!

Ja nyt lenkille...!

täälläkin jumitetaan 104 ja 105 välillä....tuntuu että yrittää syödä mahdollisimman vähän ja joka päivä liikun mutta silti juumittaa
en tiedä enää mitä tehdä