100.Kilonkeiju on niin tutun kuuloista puuhaa.Mietin kansa,koska ehtisin syventyä Patrig Borgin kirjaan ja Raxun remppaan.

Hyvä, että sulla on kamat valmiina lenkkiä varten kuhan toukokuun saa pakettiin.

muumi_Mamma: elämänmuutos tarkoittaa sitä ettei kaikkia loppuelämänsä päiviä tarvitse "kituuttaa" vaan joskus on päiviä (peräkkäinkin), että tulee syötyä enemmän kuin kuluttaa.Nyt vaan kimpassa opetellaan siihe, ettei heitetä heti pyyhettä kehään vaan jatketaan. Tsemppiä!

Nim. juuri tyhjentänyt 2 pyykkitelineellistä, ripustanut seuraavat, istuttanut salaatit, katsonut päiväkoti- ja kouluvaatteet aamuksi,pakannut omat kamat niin salille kuin töihinkin,housut odottaa tossa vieressä sitäämistä ja ihan vaan telkkariakinolis kiva joskus istahtaa katsomaan. *huoh*

100.Kilonkeiju kirjoitti:
"Oikeesti elämänmuutokselle pitäisi olla lakisääteinen rauhoitettu aika/vapaa perheenäideille ja mielellään tietysti palkallinen "

tuo on niiiiiiiiin TOTTA!!!!! näin lapsiperheessä asuvana aina kadehdin muita äitejä, kuinka heillä on aikaa tehdä mitä haluaa! Minä, joka en pääse edes wc:aan rauhassa, kun puolitoista vuotias änkee mukaan..
toisaalta laitan aina ensin lapseni ja mieheni etusijalle ja siinä mulla on opettelemista!!! itse joskus suunnittelee, että kun saa lapset nukkumaan, niin lähden lenkille. sitten mies kysyy, jos menee talliin / kaverin luona käymään ja mun suusta jo kuuluu että "okei, käy."

luin raxun rempan ja raxun rinnalla- kirjat. samaa raxu kirjoitti, kun perheen on laittanut etusijalle, niin unohtui itsestä huolehtimatta! niimpä.

päätin, että mun päällimmäinen tavoite elämäntapamuutoksessa onkin se, että pystyisin vaatimaan itselleni omaa aikaa. olisikohan minusta siihen, olla edes pikkuisen itsekäs. koska sehän olisi vain kaikkien etu; kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin.

tiistaina, 27. toukokuuta 2014 klo 13:48 muumi_Mamma kirjoitti::
Minä, joka en pääse edes wc:aan rauhassa, kun puolitoista vuotias änkee mukaan..

Täsmälleen sama tilanne minulla. On se vaan vaikeaa irrottautua ilman huonoa omatuntoa, mutta kyllä se alun jälkeen helpottaa. Vähän ainakin. Minulle on nyt jo muodostunut rutiiniksi yksi liikuntasessio päivässä, ja sen aviomies minulle mielellään suo ja on lapsenvahtina sen ajan. Minulla liikunta vaikuttaa mielialaan todella voimakkaasti, olen paljon positiivisempi, jaksavampi ja kärsivällisempi äiti ja vaimo kun olen vähän lenkkeillyt

En ole tähän ketjuun tullut kirjoitelleeksi juurikaan, on tullut kirjoitusväsymys ja välillä vähän laihdutusväsymys myös. Ihan jo sadan kilon tuntumassa olisin, nyt pitäisi vaan saada itsensä jotenkin kiritettyä loppuspurttiin. Peli on muuttunut psykologiseksi sodankäynniksi, jostain syystä etapin lähestyessä olen alkanut lipsumaan vähän siellä ja täällä. En vaan käsitä miksi juuri nyt kun se himoitsemani sadan kilon alitus olisi jo niin lähellä? Outo on ihmismieli! Niin kovasti haluaa jotain ja silti sabotoi hommaa ihan itse. Äh. Tänään tosin alkoi rättipäivät että ehkä ne selittää viimepäivien hiilarihimot. Vaan kukapa käski himoja seurata... niin.

Salaa toivoin että satasen raja alittuisi jo kesäkuuksi, mutta tiukalle menee. Aiempi tavoite oli juhannukseksi, siihen nyt varmasti ehdin jos ei kummia tapahdu.

Heippa vaan!

Minäpä hyppään (taas) mukaan ja (taas) painavampana kuin koskaan ennen. Yhyy... No eipä tässä itkut auta, joten hommiin taas.

Ostin heräteostoksena Polar Loopin aktiivisuusrannekkeen. Jospa saisin siitä extra potkua. Maksoihan se 89e, mutta toisaalta normitilassa mulla menee varmaan 10e/viikko karkkiin, joten eipä tuo siihen suhteutettuna ole iso sijoitus. Nyt jos vietän 9 viikkoa ostamatta karkkia, on tämä höpsötys kuitattu

Isolla tsempillä mukaan, vielä kun se tsemppi pysyisi. Järkky paino tältä aamulta 108,2kg.

Tuo looppi on ollu kyllä mun fiksuimpia teknisiä ostoksia. Sitä ihan huomaamatta on tullu liikuttua enempi.

tällä olis viimehetken treeni ja ja punnitus. Kuhan jaksan tästä pebani taas bostaa. Yeittäny houkutella seurakaveria altaaseen kun tuo itekseen olo siellä on ihan pirun tylsää.

aika menee nopeemmin jos sais hupattaa kaverin kansa ja tulee tehtyä huomaamatta pitempään.

tiiän että paino on tippunu mutta yhtään en tiiä et onko kilo vai kaks vai enemmän..

Kiva, että ainakin sulla musta_kissa looppi on ollut hyödyllinen. Itse olen näin yhden päivän kokemuksella osannut kiinnittää oikeastaan huomiota vain askeleisiin. Päätinkin ottaa tavoitteeksi joka päivä saada kasaan 10 000 askelta. Tätä haastetta lupaan jatkaa kesäkuun loppuun asti. Tuota haastetta lisää aika paljon se, että kävelyn pitää tapahtua kädet heiluen. Huomasin nimittäin tänään, että iso osa kävelystäni tapahtuu kädet "sidottuina". Kävelen rattaita työntäen, kävelen tavaroita kantaen, pyörää työntäen, kauppakärryä työntäen...

Ensimmäiset turvotukset on lähtenyt ja intoa vielä tässä vaiheessa riittää.

Jaahas, heti koetellaan itsensähaastanutta. Haasteena siis 10 000 askelta joka päivä kesäkuun loppuun asti. Nyt mittarissa vasta 1967 ja ulkona sataa kaatamalla ja samaa luvattu koko loppupäiväksi.

Mutta aion näyttää itselleni, että pystyn tällä kertaa tähän painonpudotukseen. Joten illalla tulee olemaan 10 000 askelta mittarissa, vaikka pitäisi kaatosateessa kävellä

Juhuu! Aamupaino oli 101.1 kg. Tänään tosin kävin juhlimassa yhtä ammattiin valmistunutta nuorta... ja pöytä notkui herkkuja. En kieltäytynyt mustään, otin vain vähemmän kuin "entisessä elämässä". Parempi silti välttää vaakaa huomenna. Eihän se nyt muutenkaan ole tarpeen joka päivä vaakalla käydä.

Eilen sain houkuteltua siipan kävelylle. Innostuttiin sitten hölkkäämään pikku pätkä. Parisuhteen hoidosta kävi ainakin meillä tuo

Heippa kaikille, pitkä tovi on kulunut viimeisestä kirjoituksestani. Eikä ole hyvin mennyt. Vaakaan en ole uskaltanut koskeakaan, syömiset ihan retuperällä liikunnat kyllä ok. Mutta herkkuja on tullut popsittua ihan liikaa. Töissä kun koulun lukuvuosi loppusuoralla niin työkaverit tarjoilevat kakkua harva se päivä ja minähän syön. Muutenkin ressaavat työviikot ovat aiheuttaneet sen että en ole syönyt terveellisesti. No ensi viikolla töissä rauhoittuu, jokohan sitten saisi taas säännöllisen ruokarytmin.
Samoja ajatuksia täälläkin, vapaata tarvittaisiin jotta saisi ruokailu/liikunta asiat hallintaan, ehkä vuorotteluvapaa olisi hyvä
Iloinen olen siitä, että labra-arvoni (sokerit ja rasvat) olivat loistavissa arvoissa.
Nyt kyllä tuntuu siltä, että satanen ei alitu juhannukseen mennessä. No ehkä jouluna..... tsempit teille muille, yritän yritän yritän....periksi en haluaisi antaa

Hei!
Ei ole tullut hetkeen kirjoiteltua kuulumisia,paino on nyt 101,2 kg eli -9,1 yhteensä Olen ikionnellinen!
Kevät on tosiaan sekavaa aikaa ruokailun ja liikunnan suhteen
Tsemppiä kaikille