Kuinka voi olla vaikeaa tämä laihduttaminen yli 40 kymppisenä? Ennen se meni ihan helposti, mutta nyt tuntuu että tämä laihduttaminenkin on täyttä matematiikkaa ja kohta pitää alkaa laskemaan mikä on lepoaineenvaihdunta jne. Miksi se paino ei laske, jos syöt vähemmän kk:n mukaisesti ja liikut muutaman kerran viikossa? Myönnetään että viikonloppuisin tulee syötyä hieman enemmän, mutta ei sen pitäisi koko viikon laihdutusta tuhota. Välillä paino nousee ja taas laskee, mutta siinä samassa jumitaan sitten kuitenkin loppupeleissä.

Sama juttu. Koskaan ei laihtuminen ole mulle ollut helppoa, mutta nyt tuntuu että se on melkein mahdotonta - mutta vain melkein!

Yks vinkki: kandee miettiä mikä on omalla kohdalla johtanut lihomiseen ja mikä yllä pitää sitä. Yleiset neuvot ei välttämättä auta yhtään. Esim. "jätä pullat pois". No, en syö pullia kuin ehkä yht. 4 vuodessa. Eli ei auta mitään.

Sun kohdalla avain voi mahd. löytyä tosta viikonloppusyömisestä. Jos oikeesti lasket paljonko per viikko tulee ylimääräisiä kaloreita viikonlopun ylimääräisistä syömisistä, niin voi olla että viikolla tehty tsemppaus menee ihan hukkaan. Siis esimerkiksi.

Jos siis ruoka/välipalat/herkut maistuu, niin ikinä ei voi oikein pitää "lomaa" laihduttamisesta, ei edes viikonloppuisin. Rennosti voi silti ottaa ja syödä joskus esim. lakupatukan, kunhan kokonaiskalorit pysyy aisoissa.

En tiiä oliks tästä apua, mut toivottavasti

Ja ikävä kyllä aineenvaihdunta alkaa hidastua tuossa neljänkympin korvilla..

Minusta tuntuu, että minä olen "naimisissa" tämän kiloklubin kanssa lopun ikääni (nyt 46). Mulla ei kovin suuria laihtumistavotteita ole (3-4 kg), mutta se painon pitäminen kurissakin teettää töitä. Hetkeksi voin jättää kiloklubin vähemmälle (joskus ollut tauolla useammankin kuukauden), mutta toistaiseksi aina on ollut lopputuloksena bmi:n hiipiminen yli 25 ja siinä vaiheessa kun alkaa housunnappi kiristää, palaan tänne. Aloitin syksyllä 2009.

jep, jep... Vuoden vaihteessa ajattelin, että hoikistun, painoindeksi on ollu siinä 26, mutta olo epämukava, vaatteitakin löytyisi helpommin ja halvemmalla, juoksu kulkisi paremmin ja ja, jos olisin vähän sutjakampi. Mutta, nyt olen huomannut, että vaakalukema on vain kasvanut, kohta se on jo 70 kg !! Miten tämä on mahdollista? OMASTA mielestäni en ole sen enempiä syönyt kun ennekään, mutta mun kompastuskivi on makeat herkut, ilman niitä ei varmaan olis paino-ongelmaa ollenkaan. Ilmeisesti tämä ikääntyminen alkaa nyt kajettua herkemmin tähän ruotoon.. Muistan, kun alkoi vuosi, jolloin täytin 40, silloin(kin) ajattelin, että 40-vuotiaana olen muutaman kilon kevyempi, eipä mennyt niin ja nyt pari vuotta päälle ja muutama kilo on lisää tullut. NYT täytyy ryhdistäytyä !

Hidasta on ollut minullakin - tällä kertaa. Ikää 48v. Minusta tuntuu, että yksi syy tähän on se, että mitä useampia laihdutuskertoja takana on, sitä vaikeammaksi homma käy. Toista kertaa pudotan n. 10 kiloa, tosin normaalipainon sisällä. Tämän lisäksi olen joutunut tekemään korjausliikkeitä useamman kerran, koska paino alkaa hyvin helposti nousta. Noita tikkerini kiloja olen karistanut heinäkuusta lähtien, joten vauhti ei todellakaan ole päätä huimannut...

Hei,
liityin Kiloklubiin tänään 2 pääsiäispäivänä v. 2012. Olen 46-vuotias konttorityötä tekevä perheenäiti, eronnut sellainen. Kotona asuvat teini-ikäiset nuoret. Ero pitkästä liitosta on aiheuttanut masennusta, joka on johtanut painon repsahtamiseen, tosin taipumusta lihomiseen on ollut aina. Uskon tietäväni kaiken oleellisen faktan painon hallinnasta ja terveellisistä ruokailutottumuksista, ja ylipainosta huolimatta harrastan säännöllisesti liikuntaa, mutta tahdonvoima lohtusyömisestä luopumiseen on puuuttunut. Yrittää silti täytyy!

Myönnän Polly Dartonin sanoin että ihan mahdottomalta tämä laihduttelu alkaa tuntua.
Aloitin kiloklubin tukemana syksyllä ja sain jouluun mennessä 7 kg pois, tuli joulu ja repsahdin kuukaudeksi tuloksena viisi kiloa takaisin. Ja nyt keväällä on ollut motivaatio hieman hukassa ja ollaankin sitten taas lähtötekijöissään, paino kolkuttelee 92 kg!!!
Eli ylipainoa löytyy runsain mitoin ja jotenkin näistä olisi päästävä!!!

Olen siis 46 vuotias ja itselleni olen asettanut että viisikymppisenä on oltava mitoissa...ja se alkaa NYT

Tutun kuuloisia juttuja tässä ketjussa! Tuonpa siis omat kuulumiseni teidän muiden jatkoksi.

Olen 42-vuotias työssä käyvä perheenäiti. Lasten myötä kertyi muutama ylimääräinen kilo ja sen jälkeen salakavalasti muutama vuosittain. Näin kun niitä kertyy pikku hiljaa ei huomaa itse ulkomuotonsa muutosta. Lapsiperheen hektisessä arjessa kun ei omaa ulkomuotoaan niin kovin ehdi tarkkailla.

Nyt omaa aikaa on taas vaihteeksi ihan mukavasti lasten jo porskutellessa paljolti omillaan. Tekosyynä ei siis ole ainakaan ajan puute. Yritin aloittaa ulkomuodon kohentamisen jo viime keväänä ja sainkin Kiloklubin avulla muutaman kilon haihtumaan...mutta ne pukkasivat syksyn pimeiden myötä pian takaisin kun lopetin ruokien kirjaamisen. Uusien konstien sisäistäminen ja ottaminen arkeen mukaan on yllättävän vaikeaa!

Minun ongelmana on lähinnä annoskoko. Ei oikein tajunnut kuinka hirveän isoja annoksia söinkään, ennen kuin mieheni aloitti ensin Kiloklubin ja sitä myötä kohtuullisti omia ruokamääriään. Kyllä sitä monta kertaa mietti syödessään enemmän kuin miehensä, että jossakin on pikkuisen vikaa! Eikä ihan pikkuisenkaan!

No, nyt sitä yritetään 76 kg:n lähtölukemista ensin muutaman, sitten ehkä vähän usemman kilon pudotusta. Minä olen hitaan muutoksen kannalla! Ehkä siten välttää paremmin repsahdukset. Minä kun olen paremmin nautiskelija kuin itseni piiskaaja. Ehkäpä teistä muista klubilaisistakin voisin saada toivottua lisäkipinää.

Yhden arjen vinkin teidän kanssanne haluaisin jakaa. Pyöräily on tosi mukavaa arkiliikuntaa. Itse pyöräilen työmatkat kesät, talvet. Se onkin ainoa "urheiluharrastus", jota olen jaksanut ylläpitää vuosikausia. Voi tuntua vähäpätöiseltä ajaa muutama kilometri suuntaansa, mutta kun laskee koko vuoden kilometrimäärää, niin johan alkaa hymyilyttää . Ja kesällä on mukava tehdä vähän pitempiäkin seikkailuja lähiseudulle. Ja matkaan voi lähteä aina kun itselle parhaiten sopii!

Heippa kaikki!
Tämä ketju taitaa sopia minullekin. Ikää 42, poika aloittaa koulussa syksyllä.

Ylipainoa on kertynyt, ja aloitin uudelleen 97 kilosta helmikuussa. Viime vuonna laihduin 5-6 kiloa, mutta ne tuli jouluun mennessä takaisin.
Haasteenani on yleensä pitkiksi venyvät työpäivät (toisinaan aamuyöhön asti saatan tehdä työtä, jolloin yöunetkin jää vähälle), istumatyö ja vähäinen liikunta. Erityisesti nyt liikuntaa ei juuri ollenkaan; Jalka murtui pääsiäisenä oikein pahasti, joten minulla on pitkä toipuminen edessä.

Tavoitteenani on, että saisin kiloja pois (lopputavoite 72 kg), mutta nyt ensisijaisesti ei saisi tulla lisää kiloja sairausloman aikana ja juhannukseen mennessä toivon mukaan 90 kilon raja menisi rikki.

Tähän mennessä olen ollut tyytyväinen vaakalukemiin, viimeksi näytti vajaata 93 kiloa. Tosin vaakalukema ei varmaan ole kovin luotettava, koska varaan enemmän toiselle jalalle, ja lisäksi kai jalkakipsikin painaa jotain (mutta se olkoon sitten myönteinen ylllätys, jos yhdellä kertaa häviää jokunen kilo ).

Pelkäänpä vain pahoin, että tähän mennessä kiloja on lähtenyt lähinnä lihaksista.