Korkein paino / aloituspaino / nykypaino / viikkotulos / kokonaispudotus / viikko
(Katso ohjeet: https://goo.gl/ZPzdTM)

Rouva Nyt 115,4kg / 105,4kg / 98,2kg / -0,1kg / -7,3kg / vko 37
Anastasia-69 / 128.8kg / 126,0kg / 120,0kg /+0,3kg / -6,0kg / vk 34
Marianna72 115,6 kg / 115,6 kg / 86,7 kg / -0,3 kg / -28,9 kg / vko 93
Adipoosi 142,7 kg / 122,4 kg / 86,0 kg / +0,2 kg / -36,4 kg / viikko 58
Millie* 117,9kg / 104,6kg / 102,5kg / +0,1kg / -2,1kg / viikko 7
kiskis82 136.1kg/ 136.1kg/ 131.7kg/-1.6kg/-4.4kg/ viikko7
Räisänen 136 kg / 93,5 kg / 93,5 kg / +/- 0,0 kg / - 0,0 kg / viikko 33
Hopeapeili 142 kg / 133,3 kg / 132,3 kg / -0,3 kg / -1,0 kg / viikko 4
Dara 143kg / 141kg/ 141kg/ 0,0kg/ 0,0kg/ viikko 0
Phaedra 130kg / 119,7kg / 119,8kg / +1,2kg / -11,2kg / viikko 3

Phaedra, tuo järkevän tasapainon löytäminen syömisissä on minusta ihan todella, todella vaikea juttu, enkä väitä, että itsekään sitä ihan täydellisesti vielä osaisin. Jostain syystä tosiaan se pääkoppa tahtoo aina välillä sanoa, että mitä vähempi sen parempi ja siihen on järjen ääntä vaikea saada väliin. Tuo sinun "motto" on tosi hyvä ja samantyylistä itse käytän apuna eli koitan syödä niin kuin voisin kuvitella loppuelämäni syöväni. Ainoana erotuksena tietty se, että pikkasen on pakko alikaloreita kulutukseen verrattuna syödä, koska muuten ei laihdu.

Joo kyllä sen huomaa, että tasapainon löytäminen on todella siis todella vaikeaa. Tavallaan löysin sen kesällä. Ei tullut kesän aikan kiloakaan painoa lisää, vaikka "repsahdin" täysin!

Mutta sitten siitä sopivasti kaloreiden pudottaminen tasaiseen pudotustahtiin onkin sitten aivan toinen juttu.

Pitänee lisätä inasen proteiinin määrää ja kasvisrasvoja niin niillä saa mukavasti vähän kaloreita lisää.. jos koittaisi pitää päivän kalorit siinä 1700 tienoilla, niin se olisi juuri sen 500kcal alle peruskulutuksen..

Mulla on ollut joku hirveä parin päivän ahmimiskohtaus... Varmaan ens viikolla tulee reilusti plussaa. Nyt yritän ryhdistäytyä kun tekis mieli oksentaa. En aio oksentaa! Olen aikanani sairastanut bulimian enkä halua sitä takaisin! Ahmimisen on loputtava! Mutta monta viikkoa menikin hyvin...

Tsemppiä Kiskis82!

Mulla ei ole koskaan todettu bulimiaa, mutta vähintään puolibulimiasta väittäisin kärsiväni. Kun rupean ahmimaan, syön kaiken mitä vähänkään löydän. Jostain korvien välistä se tulee.

Tuon sairauden nimi on BED (binge eating disorder) ja suomeksi kai käytetään ainakin nimeä "ahmintahäiriö". Diagnosoidaan terveydenhuollossa "epätyypillisenä syömishäiriönä". Mulla ollut se elämästäni n. 30 vuotta ja nyt ehkä 95-prosenttisesti parantunut. Mahdollista siis on, vaikka en olisi kyllä ikinä itsekään uskonut.

Kiskis82, sinua tekisi nyt niin mieli virtuaalihalata! Hyvä, että tajuat itsekin, että oksentaminen ei ainakaan asioita ratkaise. Vaikka vaikeata olisi, niin kannattaa koittaa nyt olla armollinen itselle ja kuunnella mitä keho sanoo. Olisiko jotain muuta kivaa tekemistä, johon voisit saada keskitettyä nyt ajatuksia?

Kiitos kannustuksesta!!! Tää vertaistuki on kyllä ainakin mulle tosi tärkeää!

Kyllä tota jonkinasteista ahmimista taitaa olla valtaosalla reilusti ylipainosista. Tunnistan itessänikin välillä sen että tekis mieli syödä koko jääkaappi ja muut kaapit tyhjiks. Ja sit ku käy siellä jääkaapilla seittemättä kertaa tuijottamassa olisko jotain kivaa syötävää, tajuaa et ei hemmetti tää meni taas tähän. Onneks toi on nykyään tosi harvinaista...

Mut tosi hyvä Kiskis82 että tiedostat nyt ton ja koitat välttää sitä oksentamista! Se on jo iso asia ettei päästä tilannetta valloilleen!!

Itsekin sairastan ahmimishäiriöö. Olen nykyään paljon parantunut siitä, näkyy enää pienissä asioissa elämässäni. Silloin pahimmillaan hain 2 ostoskassillista herkkuja kaupasta, söin lähes kaikki ja kärsin ähkystä loppuillan. Muistan vieläkin sen kivun, jota koin kun mahani oli revetä ruuasta. Ihan kamalaa. Ja tätä saattoi tapahtua monta kertaa viikossa. Mä kirjaimellisesti söin töistä saadun palkkani.

Nykyään en pysty siihen. Viime syksynä muistan, kun olisin halunnu pystyä. Oli henkinen kipu niin kovaa, että yritin syödä itelleni fyysisen kivun, mutta en pystyny. Söin itseni täyteen ja siinä lopetin syömisen. Olin täysi, mutta en ähkyn täysi. Ja oli ihanaa huomata pystyvänsä lopettaa syömisen!

Tällä haluan luoda tsemppiä sulle Kiskis82. Syömishäiriön kanssa oppii elämään ja hallitsemaan sitä. En usko ikinä parantuvani 100%sti, mutta ainakin 90%sti. Ja kannattaa miettiä laihdutusta, kannattaako se juuri nyt. Itse muistan, ettei sitä suositeltu ainakaan ahmimishäiriössä. Olen lihonnut ahmimishäiriön pahimman vaiheen jälkeen 20-30 kg. Nyt tajuan, että se on kannattanut. Olen selvinnyt sinä aikana sairauteni kanssa tähän pisteeseen. Nyt voin hyvillä mielin keskittyä laihtumiseen ilman pelkoa hallitsemattomasta ahmimisesta.