Hyppään mukaan joukkoon sekavaan. Joskus aikaisemminkin tätä samaa painoa ollut tavoittelemassa vaan nyt se on jostain kumman syystä jälleen edessä. (syytän kiloklubilaiskaa kahta vuotta) Muutama vuosi sitten taisin tosiaan olla viimeksi alle 70kiloinen, jospa sitä ensivuoden puolella taas!

Tällä hetkellä tilanne näyttää seuraavalta: pituutta 170cm ja painoa oli maanantaina noin 76kg ..kyllä tää tästä...

minäkin siirryn tänne tuolta 75 tavoiteryhmästä.
paino tällä hetkellä ollut viikon verran siinä 74,6 pinnassa. helmikuussa urakkaa aloiteltu, nyt kasassa -16kg.

tavoitteena olisi että 20.2.14 painaisi 70,7. eli vuoden aikana 20kg tiputusta. lopullinen tavoite on 68kg

pituutta siis 165cm ja ikää 34v

Kiva, että tänne on tullut uusia. Oma painoni kävi vähän 71 tuntumassa , mutta viikonlopun runsas kävely metsässä ja mukava seura sai mittarin näyttämään tänä aamuna 70,2. Vaikka hyvin syötiinkin ulkoilun lisäksi. Olen iloinen, että nyt pörrötään tässä.
Kaveritkin vähän pohtivat, miten olen onnistunut laihtumaan. Näin kavereita, jotka ovat nähneet minua 3 vuotta tosin viime vuosina harvakseltaan. Mikä tietty tuntui mukavalta, että muutos on havaittavissa ainakin niille, joita ei näe joka välissä.
Täytyy oikeasti, miettiä jätänkö tavoitteen tähän vai jatkanko aiempaan tavoitteeseeni eli 68 kg. En haluaisi, että tästä tulee liian tiukkaa.
Tickerin laitoin uusiksi. Pimeän vuodenajan kunniaksi, koira vaihtui auringoksi.

Hihii, piti tulla tänne hehkuttamaan omaa pikku onnistumista ! Sain siis viime viikonloppuna (16.11.) harjoittelupaikastani läksiäislahjaksi ISON Fazerin joulukonvehtirasian, joka ei vieläkään ole tyhjä juhuu! Rasiasta on minun lisäkseni syönyt myös puolisoni (tosi tärkeä lisätieto ). Heräsinkin tänään siihen ajatukseen, että vuosi sitten olisi tuo rasia varmaan hävinnyt kertaheitolla. Siis hyvä minä !

Ihanaa alkavaa viikkoa tsemppijengille!

Koiramuorihan kohta jättää meidät!

Tingeli, nuo oivallukset on mukavia Meidän taloudessa suklaarasia ei todellakaan olisi turvallinen.

Hitaasti mutta varmasti tullaan alaspäin, 73,1kg

jännästi sitä on oppinut tässä 9kk aikana jotain syömisestään, mä oon perinteisesti ollut pahimman luokan tunnesyöjä..mutta nykyään on paljon järkevämpi suhtautuminen ruokaan, jotenkin ajattelee kuitenkin että ei halua sitä pahaa oloa kun lappaa määrättömästi ruokaa kitusiinsa, eikä halua tuhota saavutettuja tuloksia, kun ei se pohjaton syöminen mitään kuitenkaan auta.

äiti kuoli viikko sitten, ja pari päivää meni niin että en syönyt mitään muuta kun suklaajäätelöä, mutta siinä meni vain se pari päivää. sen jälkeen on tuntunut siltä että tarvitsee terveellistä monipuolista ravintoa (ja unta! ja ulkoilua!) jaksaakseeni.

kuten muutkin tuossa totesi, oivallukset omasta itsestään on tarpeellinen osa tätä matkaa

Otan osaa satasatu!

Jaksamista satasatu! Kyllä itselleen pitää suruaika sallia, kunhan jossain vaiheessa muistaa että elämä jatkuu. Pari päivää suklaajäätelöä ei ole ollenkaan paha.

satasatu, paljon jaksamisia sulle ja sanottakoon että oot todella vahva jo siinä että tiedostat ettei suruun syöminen ole ratkasu. Ole siis ylpeä itsestäsi! Mutta tosiaan kannattaa olla itselleen armollinen, todellakin pari päivää suklaajäätelöä ei ole todellakaan paha.

Mun sisko kuoli 1.5v sitten ja mähän lihoin parissa kuukaudessa 10kg... En antanut itseni surra vaan olin muun perheen takia vahva, koska kaikki oli huolissaan miten mä kestän elämän tärkeimmän ihmisen kuoleman. Niimpä hukutin tunteeni ruokaan ja huomasin olevani entistä lihavempi tapaus. Loppujen lopuksi ne tunteet on kuitenkin kohdattava ja käsiteltävä, elämä kun menee eteenpäin eikä asioita voi lakaista maton alle. Paljon jaksamista siis sulle ja anna itselles lupa surra, siinä ei ole mitään pahaa (:

Sitten itse aiheesta, mäkin liityn tänne 70kg tavoittelemaan. Toivoisin että se olisi jo uuteenvuoteen menessä mahdollista saavuttaa, mutta paino on nyt jumittanut tässä niin kauan että alkaa hieman toivo loppua. Eipä tässä mikään kiire loppujen lopuksi ole, kyllä sinne joskus päästään! (:

kiitoksia kaikista tsemppiviesteistä

tänään ostosreissulla oli taas kyllä niin paljon kiusauksia, konvehteja on joka käytävän varrella, ja kaikkia ihania uutuusmakuja.....

onneksi on löytynyt omat epäsyntiherkut, iltateen kanssa menee jugupäällystettyjä fitnesmuroja - ihan kun söis keksejä...mutta ei sitten kuitenkaan ihan suurta pahetta