Onnittelut Alannalle ja vautsi miten lähellä olet kuusikymppisiä Rosina! Polka Dotin kanssa olen aika tasoissa, vaikka vähän jäljessä.. Toivottavasti kuitenkin pian ollaan molemmat alle 70.

Yritän aktivoitua taas tässä ketjussa.. 70 kilon huonommalla puolella seilataan edelleen, mutta nyt on sentään jotain edistystä tapahtunut. Aloitin elokuussa superdieetin ja kiloja on karissut lähemmäs 4 vaikka tuntuu, että syön ihan hillittömästi.

Olen marraskuun alussa lähdössä matkalle ja tavoite olisi sinne lähtiessä olla alle 70 kiloinen. Siihen on vielä 3,4kg matkaa.

Voi hurja, vihdoin se tapahtui!!!! 69,8kg. Tuli ihan valokuvattua tuo suuri ihme Jos maanantai aamu alkaa näin hienosti, niin viikosta voi vain tulla loistava Hirmuisesti tsemppiä rutistuksiin muillekin! Vielä jään roikkumaan tänne, kun kyseessä ei kuitenkaan ollut oikea punnituspäivä, vaan uteliaisuus yllytti kovin liikunnallisen viikonlopun jälkeen

Mitä väliä mikä päivä, se on alle 70 kg!! Onnea, hurjasti!!! Todellakin, valokuvaamisen paikka.

Minulla taisi olla tänään 72,5kg ja luulen, että nyt on pahin jumittelu takana. Ruokavaliossa pientä muutoksen hakua, enempi yritän saada vaihtelua ja enempi yritän soveltaa erilaisiin päiviin, vaikka parhaat tulokset tänä kesänä tulivatkin vähän ykstoikkoisemmilla konsteilla.

-milalle peukut matkapainotavoitteesta, ihan realistinen ja jos olet mukana superdieetissä niin taidan saada vilkuttaa sinutkin ulos ryhmästä reippaasti ennen omaa lähtöä.

Kas, tähän kelkkaan voisinkin hypätä muutaman kilon ajaksi.

Paino oli vielä viime viikolla 71,9 kg, nyt naisellisten hormonikarkeloiden kunniaksi vaaka näytti 73,4 kg ja myös vyötärölle oli pullahtanut pari lisäsenttiä. Uskon niiden tilapäiseen luonteeseen

Tähän mennessä kiloja on lähtenyt pari kuukaudessa, eli kutosella alkava paino häämöttäisi jossain kuukauden päässä tai vähän päälle.

Saa nähdä Polka Dot. Pariin viikkoon ei ole tapahtunut painossa yhtään mitään ja painonpudotukseni on aina aikaisemminkin ollut ihan tuskaisen hidasta vaikka menisin ohjeen mukaan. Ihan ihmetytti miten sitä painoa lähti alussa useampi kilo vaikkei minulla mielestäni edes pitänyt olla mitään nestekiloja kehossa.

Ja oih Pieni karhu, tiedän tilanteen... Kyllä ne taas siitä katoaa yhtä nopeasti kuin tulikin.

Olen elänyt ihan todella säntillisisesti viime viikot, mutta nyt viikonloppuna olen menossa mökille, josta tunnen ryhmästä vain pari. Rahat maksettiin etukäteen ja yksi henkilö hommasi koko ryhmälle kaikki syötävät. Superdieettiä en siis siellä pysty noudattamaan enkä halua edes kenellekään paljastaa laihdutustani vaikka isokokoisin siellä varmaan jälleen olenkin. Kivaa varmasti tulee siellä muuten olemaan, mutta tämä dieetti tosiaan vähän mietityttää. Päätin, että yritän syödä melko kevyesti ja yhden paheen itselleni sallin, nimittäin valkoviinin nautiskelun. Sitä olen kaivannut ehdottomasti eniten tämän koko superdieetin aikana.

Tsemppiä koko ryhmälle viikonloppuun!!

Turvotukset poissa, viime viikkoon nähden jopa juhlallinen 100 gramman pudotus

Mökkireissut ja vastaavat sosiaaliset ruokatilanteet on kyl pahoja, mut uskon että on ihan tervettä välillä ottaa rennosti syömisten kanssa. Oon keväästä asti ollu ilman sokeria (nivelkipujen takia, vaikka tietty se painonpudotustakin edistää), ja lipsumiset on kyl lähes kaikki liittynyt tilanteisiin, joissa itse ei kontrolloi ruokaa. Olin esimerkiks poikaystävän ja sen vanhempien kanssa mökillä, ja luultavasti anoppikokelas olisi hössöttänyt kohtuuttomasti sokerittomista jälkiruuista ja kilttinä ihmisenä varmaan sellaiset keksinyt, mutta todennäköisesti tosi vaikeasti. Helpompaa oli olla sanomatta mitään ja syödä vähän pullaa ja jäätelöä, säästi varmasti kaikkien osapuolten hermoja, kun ei tarvinnut käydä läpi kaikkia "miksi, miten, kuinkas nyt, eikös se ole hirveän vaikeaa jne" -kysymyksiä.

Ei ne yhteiset mökkiruuat varmaan oo mitään uppopaistettuja suklaapatukoita, joiden ajatteleminenkin lihottaa

Miten kummassa alkoikin tehdä mieli uppopaistettuja suklaapatuikoita tai ainakin jotain vastaavaa, mitä ainakin jenkit makeushimoissaan puuhastelevat. Kiitos, Pieni karhu!

Täälläkin tiedossa mökkivisiitti ja ihania ruokia, otan ne mielenterveysruokina. Meillä on onneksi ihanan huolehtivainen järjestäjä ja minun diabetes on otettu järjellä vastaan. Ehkä se onkin, että diagnoosi on helpommin perusteltu kuin itse valittu ruokavalio. Vähän epäreilua ja muistan aikaa, kun itse oli sokeritonna ja sitä sai sitten selitellä. Olen tosin luonteeltani sellainen, että osaan napauttaa turhat puheet poikki vähän liiankin tehokkaasti.

Päivän uutinen. Menkkapöhö näyttää hellittävän ja uusi lukema taulussa: 72kg! On tässä ollut taisteleminen, kun on ollut hurjan väsynyt ja ruokailut ovat vähän muuttuneet ja on ollut mielitekoja ja on unohtunut tärkeitä aterioita ja on ollut vaikka ja mitä. Uskon kuitenkin päivän lukemaan, sillä jo eilen heräsin äimistelemään farkkujen ja vyön käyttäymistä.

Mieluisaa viikonloppua kaikille!

Hups oho. Ei ollut tarkoitus lietsoa makean- ja rasvanhimoa Uppopaistettu suklaapatukka taitaa muuten olla skotlantilainen jälkiruoka, joten se on nyt ajankohtainen, kun Skotlannissa oli se itsenäisyysäänestys äskettäin ja uutiset täynnä Skotlantia.

Olisi kyllä tämä sokerittomuusjuttu sosiaalisesti helpompi, jos olisi joku diagnoosi. Tilanne on siis se, että sokeria syömällä saan varmat polvikivut seuraavaksi päiväksi, sokerittomalla ruokavaliolla ovat oireettomat. Kuulostaa luuloharhaiselta, ja YTHS:n lääkärikin ykskantaan ilmoitti, että "tuolle ei kyllä ole minkäänlaista lääketieteellistä perustetta". Joten kun mitään yksinkertaista ja helposti ymmärrettävää selitystä ei ole, niin olen koittanut olla tekemättä asiasta numeroa kyläillessä tai yhteisruokien piirissä. Oon riittävän vaikea ruokavieras jo siks, että mulla on pari melko kummallista ruoka-aineallergiaa, jotka on voimakkaiden reaktioiden takia pakko huomioida.

Sokerittomuudet sai hetkeksi tahallisesti kyytiä, kun mieli teki mahdottomasti saaristolaisleipää. Ja eihän sitä mistään kaupasta edes saa, niin piti tehdä itse. Aika hyvää tuli! Siirapilla läträämisestä ja kohtuullisesta hiilaripöhöstä huolimatta vaaka näytti aamulla 71,5 kg – taas muutama pieni askel lähempänä tavoitetta

Viikonlopun huono elämä iskee takaisin. Askel eteen, kaksi taakse.

Turpea olo, polviin sattuu (ei yllätä), vaa'assa 72,0 kg

Kalorit ei ylittyneet, mutta valkoista vehnää tuli nautittua niin lättyjen kuin pitsankin muodossa. Voi olla, että se on osasyyllinen tilanteeseen. En jaksa uskoa, että kolme saaristolaisleivän viipaletta voi yksinään vaikuttaa oloon näin paljon, vaikka siirappia sisältävätkin.

Uppopaistettuja suklaapatukoita ei näkynyt, mutta rasvaista oli ruoka. Aamiaiseksi oli aina munakokkelia ja pekonia paahtoleivän kanssa. Hot Dogeja oli parikin ateriaa ja edes vähän kevyempinä aterioina oli sitten chiliä ja toisena tacoja. Eilen tuli vielä kotimatkalla vedettyä superraskas hampurilainen Huiman hauskaa kyllä oli ja porukkaa oli yli 20 + 5 koiraa.

Paino oli noussut (74.3) ja olo tuntuu raskaalta, mutta tuntuu tosi hyvältä taas palata "normaaliin" ruokavalioon. Aamupalaksi söin raejuustoa ja rahkaa marjoilla ja stevialla, ja lounaaksi oli vähärasvaista jauhelihaa parsakaalilla, oliiviöljyllä ja mausteilla. Sen verrran aamulla väsytti etten sen kummallisempaa jaksanut kokata.

Harmillisia nuo Pienen karhun sokeriongelmat. Ikävää kun polvet kipeytyvät välittömästi ja pienestäkin. Uskon kyllä että tuo puolikiloa katoaa nopeasti varsinkin jos eivät edes kalorit ylittyneet.

Polka dotille onnittelut vaakalukemasta ja kivoista hetkistä farkkujen kanssa!