Sindiana; mä olin ihan hirvittävä sokerirotta! Söin JOKA PÄIVÄ karkkia ennenkuin päätin muuttaa elämäntavat ja voin kertoa että alku oli hyvinkin takkuista. Vinkkinä kuitenkin se, että viikon, parin, jälkeen se makeanhimo katoaa. Eli jos vain jollain ilveellä saat oltua pari viikkoa täysin ilman karkkia, niin sun ei tee enää mieli ja mikä parasta; voit esim kerran viikkoon ostaa vaikkapa salmiakkiaskin tai vastaavan ja se on enemmän kuin tarpeeksi; ei tee mieli yhtään enempää!

Ja vinkkinä myös se, että älä koskaan mene kauppaan nälkäisenä, olipa se sitten suolaisen tai makean nälkää. Kun et osta, et syö. Eli kun saa kaupassa itseään niskasta kiinni, se on jo siinä. Tsemppiä!

Heippa pitkästä aikaa tähänkin ketjuun.. Edelleen tuota 75 täällä tavoitellaan, ja toivottavasti sen vielä tavoitan. Olen tässä viime päivien aikana oivaltanut kaikenmoista, joten jospa nyt vihdoin saisin painon laskusuuntaan

torstaina, 15. syyskuuta 2011 klo 07:00 Sindiana kirjoitti::

Tiedän että laihtuisin muutaman kilon jo sillä että jättäisin viikottaiset rasvapommit, karkit yms... pois. Mutta jostain syystä aina sorrun. Olen yrittänyt korvata hedelmillä, mutta kun ne eivät ole sama asia... Etsin vielä sitä makean korvaajaa

Herkkujen vaikutus painonpudotuksessa on pienempi kuin moni ajattelee olevan. Niitä voi syödä viikottain ja useamminkin kun määrä kerralla on kohtuullinen.

Painonpudotuksen kannalta huomattavasti tärkeämpiä asioita ovat esimerkiksi kasvisten reilu määrä (yli 600 grammaa päivässä), tasainen ateriarytmi/puolet energiasta ennen valveillaolon puoltaväliä, riittävä proteiinin ja rasvan määrä jokaisella aterialla ja kylläiseksi syöminen jokaisella syömiskerralla. Kun nämä ovat kohdallaan, herkkujen määrä vähenee usein samalla ilman erityistä vähentämistä.

Kylläiseksi syöminen tarkoittaa sitä, että syödään joka aterialla sen verran kuin tekee mieli, ei ennalta päätettyä "laihduttajalle sopivaa" annosta tms. Jos esimerkiksi tuntee makeanhimoa, se voi olla merkki kertyneestä nälästä, jolloin aiemmin on syöty liian vähän.

Herkut kannattaa syödä aina silloin, kun on valmiiksi kylläinen. Esimerkiksi aterian jälkeen. Silloin niitä ei tule syötyä nälkäänsä. Herkkuja ei myöskään tarvitse eikä kannatakaan korvata hedelmillä, vaan molemmilla näillä on oma, erillinen paikkansa hyvässä ruokavaliossa.

Jos tekee mieli suklaata, sen mieliteko ei katoa syömällä hedelmiä, eikä niin tarvitsekaan käydä. "Korvikkeiden" etsiminen johtaa usein suurempaan syötyyn määrään kuin se, että heti otetaan sitä mitä oikeasti tekee mieli.

Heps,
paino on pudonnut 300g. Mukavaa! Kohta jo hätyyttelen 80 kilon haamurajaa

Viimeviikonloppuna kävimme ystävien kanssa Kuusamon maisemissa patikoimassa, päiväreissu, 5 tuntia kestävän matkan. Voi että oli mahtavat maisemat ja mukava irtiotto arjesta! Pohkeet oli jumissa 3 päivää vaikka venyttelin jokailta ja matkan varrellankin. Ensivuonna sitten vaikka melomaan

Otama syksystä kaikki ilo irti!!

Pape, varmasti pitää paikkansa tuokin, mutta ei toimi mun kohdalla. Mun on pidettävä se herkuttelu kurissa koska se on joko on tai off. Kerran viikkoon voin tosiaan jotain pientä ostaa, mutta se on sitten siinä. Se lähtee niin herkästi mulla ainakin "kertymään" se makeannälkä ja kohta oon taas siinä että vedän namia joka ilta. Mutta ymmärrän pointtisi!!

Jipiiiiiiiiiiiii - aamupaino 74,6kg Kattelen nyt pari päivää että pysyykö se ton 75 haamurajan alla ennen kuin siirryn seuraaviin haasteisiin.

Mulla ton makean nälän kanssa meni niin, että ensimmäinen 1kk oli pakko olla täysin ilman karkkia/suklaata/kaikkea vastaavaa. Mutta se näköjään auttoi. Sen 1kk aikana oppi sitä säännöllistä syömistä, joka mulla oli siis ihan retuperällä aiemmin. Väkisin opettelin melkein syömään aamiaista ja lounaalla tarpeeksi ja välipalaakin töissä, jotta sain tarpeeksi energiaa päivällä. Omalla kohdalla ainakin tuo päivän energiavaje (ja erityisesti liian vähä rasva ja proteiini) johti siihen, että töistä päästessä meni kauppaan ja ensimmäisenä oli mielessä että mistä saa nopeaa energiaa.

Nykyisin voin ostaa askin salmiakkia tai suklaapatukan, ja harvoin syön niitä edes kerralla Ei vaan tee mieli. Maistuu niin äkkimakealta, että muutaman palan jälkeen on jo halut tyydytetty. Yllättävää makeutta on löytäny muustakin mikä ei ennen ollut edes makeaa, kuten rahkoista, jugurteista, marjoista... jopa muroista! On se jännä miten makuaisti muuttuu. Mutta ehdottoman tärkeää on tuo ateriarytmi ja se, etten mene nälkäisenä kauppaan. Ja se, etten koskaan salli itselleni herkkuja, ennen kuin oikea ruoka on syöty.

Tsemppiä, kyllä se kohtuus sieltä vielä löytyy sinullekin!

Tervetuloa Buddy ja onnea taas onnistujille!

Mä huomasin itsessäni tapahtuneen muutoksen: kun ennen mietin joka kerta kaupassa mitä herkkua ostaisin (kun vielä laskin kaloreita mietin, mitä voisin jäljellä olevilla syödä) ja oli tosi vaikeaa kuvitella olevansa KOKO illan syömättä mitään herkkua, en enää edes joka päivä ajattele niitä! Saatika, että söisin.

Toinen asia minkä huomasin on se, että kun keväällä täällä taas tosissani aloitin ja söin oikein ja liikuin paljon, niin vaikka paino ei pudonnut mihinkään, voin tosi hyvin ja olin energinen. Nyt alkaa taas olemaan sellainen rättipoikkiväsynyt olo. Mä luulen, että mun elimistö ei nyt saa oikeita ainesosia, joten sen takia taidan palata ensi viikolla merkkailujen rasittavaan maailmaan. Jotta näkisin, mitä oikein laitan suuhuni.

Tähän tietenkin auttais myös se, että nukkuisin enemmä ja joisin tarpeeksi vettä. Näin työaikana en voi tohon ensimmäiseen oikein vaikuttaa, mutta sitäkin helpommin tuohon jälkimmäiseen.

Oikein hyvää torstaita kaikille, se on lenkkipäivä tänään!

torstaina, 15. syyskuuta 2011 klo 09:21 Putikka kirjoitti::
Pape, varmasti pitää paikkansa tuokin, mutta ei toimi mun kohdalla. Mun on pidettävä se herkuttelu kurissa koska se on joko on tai off. Kerran viikkoon voin tosiaan jotain pientä ostaa, mutta se on sitten siinä. Se lähtee niin herkästi mulla ainakin "kertymään" se makeannälkä ja kohta oon taas siinä että vedän namia joka ilta. Mutta ymmärrän pointtisi!!

Suurin osa ajattelee, että kysymys on itsekurin puutteesta ja ettei herkkujen kohtuullinen salliminen voi omalla kohdalla toimia. Useimmat "joutuvat" kuitenkin myöhemmin toteamaan, että ratkaisu olikin aivan jokin muu kuin herkkujen tietoinen välttäminen tai tiukka säännöstely. Sellaisesta löytyy esimerkkejä tältä foorumilta hyvin paljon. Sinun kannattaa lukea ketjua Millä makeanhimo kuriin? ja Patrikin asiantuntijavastauksia siellä. Ketju on hyvin pitkä, mutta se on hyvä lukea läpi vaikka pienissä osissa.

Patrik on kirjoittanut samasta aiheesta myös artikkelissa Tunnesyöminen ja makeanhimo on usein nälkää.

Anteeksi jos kirjoitin liian jyrkästi. Kiloklubimainen painonpudotus kuitenkin korostaa enemmän muita asioita kuin itsekuria, ja se onkin yksi eroista monen aiempiin laihdutuskertoihin. Myös Patrik on tästä monet kerrat kirjoittanut, ja siksi linkitin tuon makeanhimoketjun ja -artikkelin tuohon.

Moni on aiemmin laihduttanut niin, että herkut ovat kokonaan tai lähes kokonaan kiellettyjä. Kiloklubin toiminta-ajatuksessa on tärkeää se, että mitään ei tehtäisi vain laihdutuksen takia (esim. herkkujen poisjättämistä itsekurin avulla). Siksi me klubiemännätkin, samoin kuin Patrik, niistä kirjoitamme ja kerromme, että myös uutta tapaa suhtautua esimerkiksi herkkuihin on hyvä ainakin kokeilla.

Mä oon tosi kiitollinen siitä, miten ootte takoneet (munkin) päähän tuota, että herkkujen kanssa voi ja pitää osata elää. Elämä on nyt paljon helpompaa, kun en koe pakottavaa tarvetta olla niistä erossa mikä mulla yleensä ei onnistunut vaan johtaa ahmimiseen.