Pitkän sairausloman aikana on ollut aikaa miettiä, mitä lopulta haluan elämältä. Tähän asti olen ollut kitukuureilla ihan koko ikäni, mutta pysyvää tulosta en ole saanut. Nyt olen ollut kaksi kuukautta liikkumatta ja syönyt mitä mieleni on tehnyt. Yllätys yllätys, paino ei ole noussut kuin muutaman kilon. Siinä sitä onkin pohdittavaa? Miksi paino on pysynyt suunnilleen samoissa lukemissa, vaikka olen syönyt huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin ja liikkunut paljon vähemmän?

Ja olen pitänyt tästä ajasta. Rentoa, lempeää ja mukavaa. Ja tätä haluan lisää, ehdottomasti. Olen liian kauan pitänyt tavoitteena 55 kilon painoa ja pettynyt kun en ole sitä saavuttanut. Nyt oeln todennut, että se ei ole minullerealistinen paino, jos sen joskus saavuttaisin, niin sen ylläpitäminen olisi sellaista kituuttamista, että siihen en taida olla valmis. Joten nyt muutan tavoitteen vain normaalipainoon eli 65 olkoon tavoite ja sen haluan saavuttaa vuoden loppuun mennessä.

Voihan räkä
Eli koko pää sitä täynnä ainankin siltä tuntuu. Piti lähteä perjantaina sifonkeissa
sinne Jyväskyään teatteriin.
Nyt on mennyt vaakatasossa monta päivää ja suuhun kaikkea pikku hyvää.
Kohdallani heti lipsuu,jos tulee jotain poikkeavaa ruokarytmistä.
Tällä hitaasti 100g kerralaan olen kuitenkin taas ruodussa. Hidastaahan se vauhtia, mutta uskon loppupeleissä voittoon.
Nyt kun pyörin alle 78 kg: niin tavoite on ettei se enää minään vuorokauden aikana ole yli sen. Tarkoittaa minulle sitä, että olen oikeasti laihtunut.
Vuosikymmenien aikana vihdoinkin on oppinut,ettei ole kuuria, oikotietä,tai mtään vippaskonstia. Vielä kun pääsis siihen,ettei tarvitse miettiä sen kummemin painoa tai ruokaa vaan se tulisi selkärangasta.
Siihen on vielä matkaa. .

Armida nyt tsemppiä työhön palaamiseen ja ennenkaikkea siihen kävelyyn.
Se on todella uudelleen opettelua. Toivottavasti olet saanut fysioterapeutilta ohjausta. Itse ei tiedosta ja näe kuinka kävelee. Suosittelen sauvat nurkkaan. Kokemuksesta tiedän,ettei aina ole helppoa,mutta mitä pidenpään niihin turvaa sen vaikeampaa.

Aiemmin oli puhetta ruokapäiväkirjaan merkkaamisesta. Kyllähän se helpottaa ja motivoi samoin kuin liikunnan seuraaminen. En ole taas merkkaillut, mutta nyt päätin aloittaa säännöllisesti. Tosin olen luova kokki ja teen kaiken itse nyt eläkkeellä. Haastetta riittää arvioinnissa,mutta pysyy suunta oikeana.
Eikös tämän kilogubin metodina ole rento laiduttaminen.
Siihen pyritään tsemppiä kaikille ootte ihania

Kiitos ihanista tsemppausviesteistä! Olen ollut töissä nyt neljä päivää ja on ollut haasteellista. Fysioterapiassa olen käynyt kolme kertaa saamassa ohjeita, mutta vielä en oikein onnistu kävelyssä. Tarvitsen kyynärsauvan tukea. Jotenkin en tiedä, miten ryhtyä kävelemään ilman tukea eikä nuori fysioterapautti osaa oikein neuvoa. Ja pelkään juori tuota, mitä sorjaski2015 toteaa; pian en uskalla kävellä lainkaan ilman keppejä.

Kävely on hellpoa silloin, kun sitä ei tarvitse miettiä, mutta kun ryhtyy liikaa miettimään, että nyt pitäisi siirtää jalkaa johonkin suuntaan, niin ei se vaan onnistu.

Voi Armida tuossa kävelyssäkin pätee sama hiljaa hyvä tulee.

Se on totta,jos liikaa miettii niin vaikeaksi menee.
Itseäni auttoi tavallinen "sauvakävely". Tosin operaatio oli eri. Lonkan loitontajan jänne oli revennyt. Oli ollut vuosia itse en huomannut,kun ei ollut kipuja. Läheiset ja työkaverit joskus kysyivät onko selkäni kipeä,mutta en hoksannut miksi he kysyvät. Olin ontunut vuosikausia niin,että lihas oli alkanut surkastua.
Se operoitiin,mutta ei lihakseen ole voimaa tullut vaikka tosissani olen treenannut 7v ja edellen lantio putoaa eli onnun.Se oli ollut melkein irti liian pitkään.

Keskivartalo tiukaksi niinkuin vesijuoksussa luottaen,että se kantaa pieniä pätkiä kerrallaan ilman tukea niin kyllä se sieltä löytyy. Keskivartalo ja reisi lihakset ne pystyssä pitää. Alussa ei liian pitkiä matkoja tuetta,kun lihakset väsyy oudoksestaan voi askel lähteä väärille teille. Ei oikeaoppinen kävely helppoa ole.
Vielä itsestäni,kun sain luvan varata harjoittelin sitä sauvakävelyä, sitten lähdimme kuudeksi viikoksi eurooppaa kiertämään ja siinä hötäkässä minulta jäi sauva kotiin. Tietenkin tuollaisessa reissussa tuli istuttua ja käveltyä paljon, mutta jalan väsyessä otin tukea miehen kyynärvarresta.
Kotiin palattua olin unohtanut koko jalan.

Muuten onko sinulla uimahallia tai allasta lähellä? Altaan pohjassa kävely on hyvä paikka harjoitella olin unohtaa, että minulle siitä oli suuri apu.

Kyllä se siitä pian on askel kevyt kuin keijukaisella.

Olen niin tohkeissani,kun paino taas pysyy 77,7 :ssä. Ilman liikuntaa sen verran on röörit tukossa vieläkin. Syön noin 1400 cal vaikka suositus on 1600,mutta sillä en usko onnistuvani se junnaa liian pitkiä aikoja paikoillaa ja usko menee.
Pallukoita en tahdo saada vihreäsksi ja uskokaa tai älkää niin se on rasva mitä
on liian vähän pähkinöistä ja öjyistä huolimatta. Leivälle en laita mitään. Meiltä pääsi margariinit ja oivariinit loppumaan ja hoksasin,ettei tarvii kun totuttelee ...mulla tuppaa ne tl olemaan aikas isoja.

Aurinkoista jatkoa pärjäillään ja miks ei pärjättäis

Ei tuota kävelyn vaikeutta osaa edes ajatella, jos itse on selvinnyt helpolla. Tsemppiä siihen!

Paino tänä aamuna 77,6kg Nousee vaan
Päätin nyt jättää leivän kokonana pois. Sitä tulee syötyä liiaksi, eikä vatsa oikeasti edes kestäisi sitä. Toiminta häiriintyy aina ihan ihmeellisesti ja sitä turvotusta! Jos on vaikea pysyä kohtuudessa herkkujen kanssa, niin on kyllä leivänkin!
Nyt jätän siis kokonaan pois. Katsoo jos sitä kovastk kaipaa, niin syö vaikka näkkäriä tai hapankorppuja mieluummin.
Nyt on muutenkin ollut joku ihme ahmimuskausi. Vois vaan syödä ja syödä ja syödä....

Lapset olleet koko viikon kuumeisia, joten ei nyt ihmekään jos tekisi mieli mättää. Yöt on kovin repaleisia kun itkevät ja yskivät
Eilen eka kuumeeton päivä, eiköhän tää nyt tästä pikkuhiljaa.

Haloooooo
Nyt kelpais vertaistuki...lohdutus....tsemppaus..... ja ihan mikä vaan.
Olen kuvitellut jo olevani kuivilla ahmimisen suhteen. kohdallani se tarkoittaa tunteisiin syömistä. Kuinkas kävi ?
Olen ollut niin tyytyväinen ja energinen, mutta sitten eilen ennen vuesijumppaan lähtöä jonkun pikkuasian takis repes kaikki vanhat haavat. Tarkoittaa,että loukkaannuin sydämeni pohjasta miehelleni. Sen verran on liittoa takana ja ikääkin etten enää luullut näin käyvän . Eihän se vielä mitään, mutta tapani hoitaa tunteitani on lukkiintua.....itkeskellä ja syödä. Meillä ois ollut vesijumppa maanantaisin. Mieheni pyysi kauniisti kaikilla kielillä lähtemään kanssaan. En lähtenyt vaikka tiesin sen olevan vain itseltäni pois. Siinä sitten pillitin sohvan ja jääkaapin välissä. Kaiken mätin suuhuni mitä löytyi kaapista ja pakastimesta lisää. Nyt naurattaa,kun tätä kerron. Tiedän,että jos jotakuta neuvoisin vastaavassa tilanteessa niin käskisin seuraavalla kerralla hengittämään muutaman kerran syvään ja laskemaan vaikka kymmeneen juomaan lasin kylmää vettä ja sitten vasta kaapille, jos on enää tarvetta.
Tänään olen sitten nuollut haavojani; syönyt yhden pienen sämpylän ja päättänyt jatkaa rentoa painon pudotusta. Harmittaa, että vaakahan heti oli kilon plussalla. No eihän se läskiä ole,mutta turhaa itsensä kiusaamista.

Toivottavasti teillä menee tasaisemmin,vaikka haasteita tuntuu kaikilla riittävän keppien ja itkevien yskäisten lasten kanssa. Väsyneenä tämä homma ei kyllä onnistu. Silloin varmaan riittää ettei lähde ylös päin vaakan viisarit.

Oikein aurinkoista pääsiäisen odotusta. Ajattelin tässä ruveta keksimään ihan itselleni jotain kevyitä pääsiäisherkkuja. Kuulumisiin
Tsemmpiä kaikille

Kiitos Emmagrams Olet enkelini. Saan todella voimaa, kun löytyy joku kuka välittää jakaa tuntemukseni.
Puhut asiaa tunnelukot ovat niin automatisoituneita, kun vuosikymmenet on suun kautta hoitanut olotilaansa.
Sitä,kun muistaisi syödä reilusti,rennosti stressaamatta niin ei noita riitoja kumppanin kanssa tulisi niin herkästi. Uskon myös,jos muistaa pitää itsensä kylläisenä niin ei se puputuksen vimma pääse iskemään.
Tiedän kohdallani,että jos olen syönyt holtittomasti niin yritän seuraavana päivänä paikata syömällä vain jonkun 5-600 cal usein se onnisttuu ja pääsee miinukselle,mutta liian usein käy päin vastoin.
Jaksamista kohdallesi olet jo tosi pitkällä,kun olet malttanut syödä oikein kyllä se sieltä lähtee. On niin helppoa kannustaa toista vaikka kokemuksesta tiedän,että tuo vaihe on aika raastavaa,mutta eiköhän siinä seulota onnistujat ja keskeyttäjät.
Heippa ja hyvää pääsiäistä syödään hyvin,mutta silti ollaan 100g miinuksella tiistaina.

Tiukassa on tiputus vaikka ihan punnitsen ja kirjaan kaikki syödyt ruuat pt tarkisti syömäni ruuat ja kaloreita käski lisätä 100-300kcal per päivä, pähkinöitä ja avokadoa pitäis syödä ja ainakin lounaalla hiilareita, jos ei potuista niin näkkäristä, mulla valmis kouluruoka joka päivä töissä ja siellä potut jätän väliin
Proteiinia ja rasvaakin lisää. Monta asiaa pitäis muuttaa

Runko syömisessä hyvä ja säännöllisyys
Painoa 78.7kg eli vielä sitä seiskavitoseen on matkaa
Nyt kamppeet kasaan ja junalla pääsiäis lomalle, tenavat menee omiin juttuihinsa ja mulla ihan omaa aikaa koko pääsiäinen

Mukavaa pääsiäistä, syökää mämmiä

77,3kg, -300g.

Pikkuisen alaspäin, täytyy kai olla tyytyväinen

On kyllä ollut todella rankka talvi ja kevät. Jotenkin hirveen raskas. Ja tunnesyöjänä sitä sitten tunkee itseensä kaikkea moskaa. Huomaan jo itsekin, että sitä vaan jatkaa syömistä, vaikka ei olisi enää edes nälkä.
Ja se näkyy ja tuntuu
Itsetunto jossain maan alla, vaikka kovasti yritän huiputtaa että näin on hyvä.

Pitäisi yrittää saada niitä pieniä muutoksia arkeen, ja niillä sitten saada kiinni taas elämänhallinnasta. Eikä olla taas liian ankara itselleen ja odottaa jotain ihmetuloksia ja pettyä, kun niitä ei tule, ja taas syödä.

Kyllä tää tästä!

Emmagrams, älä opettele rakastamaan itseäsi sittenkun, opettele se nyt, entä jos viimeset 6kg vie 5v? Entä jos lihoat syystä x? Opi iloitsemaan matkasta ja jo saavutetusta äläkä vain odottele tulevaa, anteeksi pieni saarnaus mutta särähti omaan korvaan, olen nimittäin elänyt aikoinaan samalla ajatuksella ja se ei koskaan tuonut mitään positiivista elämään, nyt olen ollut isompi kuin koskaan ennen ja silti tyytyväisempi, tottakai haluan laihtua mutta se ei tarkoita ettenkö voisi rakastaa itseäni jo nyt .

En ole tänne kirjoitellut kun olen vaaka tauolla, katellaan jos kesällä kävis kattoo mihi suuntaa edetään