Eilen oli paino hulppeat 80.5kg, joten siirrynpä seuraavaan ketjuun.

Strawberry tea hieno suoritus onnea!

Lenni tsemppiä sokerihiiren selätykseen! Se on aina yhtä vaikeaa D:

Tässä muuten minun kroppatilannetta huumorilla varustettuna ; D alan olla aika tyytyväinen - viimeinen kymppi on hifistelyä mutta vielä jaksaa jaksaa
https://aijaa.com/hYKy7S
Mulla tuli syötyä tänään poikkeuksellisella tavalla. Iltapalalla klo 14 meni slaissi pizzaa ja vajaa 100g suklaata. Olo oli niin tukala ja turpee että sain syötyä vasta äsken vähän rahkaa ja mustikoita - ei oo mun juttu noi hiilarimössöt yöh o.O kattoohan miten vaikuttaa painoon!?! Tein illalla vielä suunnittelemani salitreenin ja se vähän helpotti oloa mutta muistutus taas että ahneella on paskanen loppu o.O

Minun herkkukierre senkun jatkuu jo kolmatta viikkoa mutta onneks päivän herkkuannos on ollut kohtuullinen. Ei siis mitään paketti jäätelöö tai pussi karkkia tyyliin. Miten voisin saada mahasta läskiä pois? Se vähän masentaa koska on niin iso. :/ Antakaa vinkkejä!

Minulla on mahasta lähtenyt senttejä 20 koko laihdutuksen aikana tai no nyt pariin kuukauteen ei yhtään sentttiä. Olen keskivartalo läski nyt ja aina. Mulla on navan kohdalta 109cm ja vyötärö eli kapein kohta 92. Jääätäväää! Mulla ei oo lihasmassaa juurikaan niin näytän ja olen vielä hyvinkin lihavan näköinenkun muihin vertaa joilla suunnilleen sama paino mutta visssiin myös lihasta. Pitäs alkaa rautaa nostelemaan mutta se ei vaan tunnu minun jutulta. Liiian tylsäää.

Moi kaikille!

Minä päädyin vihdoin naamakkain todellisuuden kanssa viime viikolla ja päätin tänään tulla tänne hakemaan vertaistukea. Olen 29-vuotias nainen. Pituutta minulla on 164cm ja paino minulla on pyörinyt pitkään siinä 84kg tuntumassa. Viime viikolla havahduin siihen, että istuminen on muuttunut hiljalleen hieman tukalaksi, koska maha nousee ylös ja painaa rintojani. Vaaka näytti, että paino oli kivunnut 85,8 kiloon (BMI 32). Mittanauha paljastikin sitten todellisuuden. Kapeimmasta kohdasta vyötärö on 92cm ja 2 senttiä navan yläpuolelta 97cm.

Kesällä on helppo pukeutua löysiin hameisiin ja väistellä sitä faktaa, että suurin osa kaapista löytyvistä vaatteista kiristää. Lisäksi olen "unohtanut" laittaa shortsit jalkaan, kun on ollut lämpimämpi sää. Tosiasiassa kaapissani ei ollut shortseja, jotka mahtuisivat jalkaan. Töissä käyttämäni housut alkavat kuitenkin olemaan sen verran kuluneita, että minun oli pakko lähteä housukaupoille. Aiemmin tässä painossa jalkaan on mahtuneet koon 44 housut. Shokki oli melkoinen, kun pienin päälle mahtuva koko olikin 48.

En tiedä, miten olen voinut pysyä suunnilleen samassa painossa ja silti kasvattanut mahaa viimeisen puolen vuoden aikana arviolta 7-10cm kauttaaltaan. Kävin eilen jopa kaupassa kokeilemassa uutta vaakaa, että voinko todella painaa niin "vähän" näillä mitoilla... Ei tässä auta kuin todeta, että läski painaa vähemmän kuin lihas.

Olemme mieheni kanssa vuoden ajan yrittäneet saada lasta. Raskauduinkin nopeasti viime syksynä, mutta se meni kesken raskausviikolla 11. Sen jälkeen olen saanut pettyä kierto toisensa jälkeen. Lihavuushan voi vaikuttaa raskautumiseen, joten myös siitä syystä painoa pitää saada alas.

Painon syynä on pitkälti herkuttelu ja rasvainen ruoka. Työpaikan lounasravintolan tarjoilu on sellainen, ettei sieltä usein edes löydä mitään terveellistä vaihtoehtoa. Pidän myös makeasta ja suolaisesta ja herkkuja tulee ostettua mielitekojen mukaisesti (liian usein). Olen usein viikonloppuisin tien päällä ja erityisesti niillä reissuilla tulee syötyä turhan epäterveellisesti.

Minulla on koiria ja vapaa-aikani meneekin pitkälti niiden kanssa puuhastellessa. Lenkkien tempoa ja kestoa aion alkaa nyt lisäämään, lisäksi olisi mukava aloittaa pitkästä aikaa taas juoksuharrastus.

Tavoitteena minulla on pysyvästi terveelliset elämäntavat. Koen hankalaksi kaloreiden kirjaamisen kiloklubiin, mutta käytän sitä apuna arvioidessani ruokien kalorimääriä. Olen nyt viikon ajan ottanut töihin mukaan eväät, jolloin minun ei tarvitse tehdä lounasravintolassa vaikeita päätöksiä esim. siitä, otanko jälkiruokaa vai en. Tänään tuli viikko täyteen kevyempää elämää ja paino oli pudonnut 1,4kg (nyt 84,3kg). Tarkoitus ei ole pitää mitään kitudieettiä, vaan syön silloin kun on nälkä (sopivasti). 80 kilon alitus on ensimmäinen rajapyykki, johon tähdätään

Tänä aamuna oli vaa'assa lukemat 78,6kg! En ollut kahteen viikkoon merkkailut ruokia ylös ja saldo -1,5kg, viime lukemasta

Hei!

Olen uusi täällä, esittäydyn nolona..

Ikää on nyt 35v, pituutta 161cm ja painoa huimat 90kg. Nyt on siis aika tehdä jotain!

Viimeisen kymmemen vuoden aikana on paino noussut salakavalasti 30kg. Lapsia on tuona aikana syntynyt, mutta se ei tekosyynä ole kummoinenkaan.. Itseäni saan kaikista kiloista syyttää.

Miten saisin tsempin pysymään yllä? Olen heikkona esim juustoihin ja punaviiniin, myös salmiakki ja liian isot ruoka-annokset ovat ongelma. Muita herkkuja en sitten juuri syökään. Liikun kyllä mielelläni, mutta enemmänkin olisi tarpeen..

Ihailen teidän jo saavutettuja hienoja tuloksia, onnea kaikille sinnikkäille laihduttajille!

Hei!

Täällä esittäytyy myös yksi uusi (jos siis viesti näyttää oudolta, korjatkaa!).

Ikää on 48, pituutta 162 ja painoa huimat 94 kiloa, tasaisesti jakautuneena. Raskaat raajat vähän tasapainottavat vyötäröä.
Jojoilu on enemmän kuin tuttua ja kaikkien yritysten aikana pudotettu painon määrä varmaan liki tuo nykyinen paino.

Ikä kun karttuu, eivät enää nuo nivelet oikein näistä ylikiloista pidä, mikä tietysti vielä hankaloittaa kilojen pudottamista. Kesä on mennyt jalkavaivaisena kärvistellessä (ja kiloja kerätessä ).

Nyt siis pienellä pakolla, mutta positiivisesti taas uuteen yritykseen!

Tervetuloa kaikille uusille!

Jälleen uudella puhdilla eteen päin! Reissusta selvitty, vaikka silloin annoinkin itselleni herkuttelut ja kuohuviinit anteeksi. Puntarille en tosin ole uskaltanut, pelottaa millaisia hirmulukuja sieltä tulisi esiin... Ensi viikolla sitten... Nyt olen kuitenkin arjessa kiinni ja hyvin on mennyt

Sain vihdoin kunnolla avauduttua miehelle siitä, kuinka tämä paino minua ahdistaa ja kuinka haluaisin olla muutamaa kokoa pienempi. Kerroin hänelle, millaista kannustusta tarvitsen ja kuinka hän voisi minua auttaa. (Mieheni on siis hoikassa kunnossa, vaikka syö kuin hevonen...) Olemmehan me tästä puhuneet pariin otteeseen aiemminkin, muttei näin vakavalla tasolla. Sain hänet vihdoin ymmärtämään, ettei ole helppoa katsoa vierestä, kun toinen juo saunaolutta ja haukkaa suklaapatukasta palaisen. Niinpä meillä ei ole herkkuja kaapeissa enää pyörimässä

Toivon kovasti, että tämä prosessi sujuisi nyt hieman vakaammin ja helpommin, kun saan oikeanlaista tukea, eikä tarvitse ponnistella yksin