Ensimmäinen viikko takana ja painoa tippunut 1,9kg....jeeeeeeeeeeee

Huomenta,

Täällä taas... Paino on jumittanut uuden vuoden jälkeen 85...86 kieppeillä. Nyt jälleen uusi muutos elämässä, työt alkoivat mammaloman jälkeen. Päivässä on niin selkeä rytmitys ulkoapäin, että se pitää hyödyntää.

Kirjailin viime viikon syömisiäni ylös kalorimäärät pysyvät suositusten mukaisina, mutta pallojen värissä on paljon parantamisen varaa.

Laatua elämään siis

Elämän pieniä iloja!
Vaikka paino jumittaa, niin oli aika hienoa kun ostin uudet housut, ensimmäiset laihtumisen jälkeen ja koko oli 42
Ennen 46-48. Kyllä hymyilytti. Voin ostaa vaatteita muualtakin kuin isojen tyttöjen osastolta!!!

Pikku hiljaa se paino sieltä putoaa.. No hitaasti, mutta "varmasti" On sitä liikuntaa nyt ollut kiitettävästi, mutta silti sitä ihminen on malttamaton!

Ihanan raikasta ulkoiluviikonloppua kaikille!!

Tää tuntuu taas ihan toivottomalta Neljä viikkoa lomailtu, ja huomaahan sen, juuri loman alkaessa puntari käväisi 89,2 kilossa (-12 kg kaikkiaan) jumitettuaan paikoillaan 90 kieppeissä viikko tolkulla. Nyt paino 90,4 taas!
Tavoitteeni on tuo 85 kg lokakuun 11. päivään mennessä, mutta epätoivo ja epäusko alkaa nostelemaan päätään yhä vain korkeammalle
Millä sitä taas sais itseään niskasta kiinni?! Ja syksy tulee ja tekee mieli leipoa... No, eipä vaan parane ite maistella...
Olen tosi huono liikkumaan, antakaas vinkkejä miten alkuun! Asun korvessa, joten ohjatut mahdollisuudet tosi vähissä, jotakin on, mutta sit meikä ei kehtaa mennä niihin, kun niissä on aina hoikkia ja hyväkuntoisia... Ihme estoja sitä on itelleen kehitellyt
Crosstraineri löytyy pölyttymässä...

Sekavan viikon jälkeen löytyi taas into ja tolkku. Tosin kuluneen viikon takapakkia ovat tuottaneet parin päivän seminaari (hyvää ruokaa ja juomaa) sekä ystävän 40-v. synttärit (lisää hyvää ruokaa ja juomaa).
Nyt kuitenkin paino 87,1, maanantaina taisi olla välillä 88,2.
Lisäksi nyt on tapahtunut jotain hämmentävää: vatsa toimii! Kilpirauhasen vajaatoiminta tuntuu välillä hidastavan kehon toiminnan nollaan, mutta nyt on toiminut

Tsemppiä kaikille! Ja Kurvit kohdallaan:
itse en ehdi jumppiin tai salille, mutta korvessa voi mainiosti sauvakävellä, hölkätä ja treenata kahvakuulilla! Itse olen rakastunut kuuliin, ne koukuttavat! Ja netissä on paljon hyviä ohjeita. Se on kuule vain itsestä kiinni, sitä yritän itsekin itselleni hokea.

Seuraava punnitukseni on 5. syyskuuta (käyn melko harvoin vaalla mutta siis tasasin väliajoin), tavoitepainoni on silloin tuo 85 kg (viimeksi 89.4 kg).

-100 g, jeeee
Kai siitäkin täytyy olla iloinen monen viikon jumin jälkeen.
Josko se siittä sit taas lähtis!

Oli aiemmin viikolla kilpparikokeissa ja edelleen ollaan liikatoiminnalla.
Taas annosta pienemmäksi ja ennen joulua uusiin kokeisiin.
Mietin vaan, että jos ja kun (toivottavasti) se paino edelleen menee alaspäin, niin kai nuo arvot on persiillään sit koko ajan siihen asti, kunnes painonpudotus tasaantuu ja sopiva annos taas löytyy

Liki 8 vuotta oon syöny pillerilleen samaa annosta vaikka oon lihonu ja nyt täytyy pienentää kun laihdun.

Positiivistahan tietty on se, että annos pienenee, mutta toisaalta, kun on loppuelämäksi tuomittu niitä syömään, niin mitä väliä sillä määrällä on?!

88,2kg ...sieltä se 85kg hiljalleen lähenee Vajaassa puolessa vuodessa olen saanut ihan kivasti pudotettua. Pahimmillaan vaaka näytti jopa 92kg, onneksi enää aikoihin ei ole ylittänyt 90kg ja nyt tuo 88kg alkaa olla pysyvästi lähempänä totuutta.

Tasan 87 - tasaisesti on tällä viikolla tullut alaspäin, joten mieli on toiveikas

Ja uusien toiveiden kunniaksi: Mamma Muu on nykyään Adalmiina

Minulle oli lapsena hirmuisen tärkeä Topeliuksen satu "Adalmiinan helmi". Sitä piti lukea uudestaan ja uudestaan.

Sadussa kerrotaan, miten prinsessa sai lahjaksi kauneutta ja älykkyyttä, muttei osannut käyttää lahjojaan oikein, vaan ylpistyi.

Nykyään olen ajatellut, että taidan itse olla hiukan Adalmiina: vasta pitkän rypemisen jälkeen saan kasattua itseni ja löydän helmeni, vihdoin ja viimein. Mamma Muu -nimimerkki liittyi myös imetykseen, sitä tosiaan jatkui, kuopuksen kanssa viisi vuotta , mutta nyt sekin on ohi ja aika kiinnittää katse kohti sitä omaa Adalmiinan helmeä!