Jiihaa!!! 120,7 kg!!! Kohta, kohta päästään alle 120 kilon. Sitä lukemaa ei olekaan vuosiin näkynyt . Hitaastihan tässä on edetty, mutta sopinut mulle. Eli siis tammikuun lopulla aloitin lukemasta 132 kg.

Mutta enpä taida vielä harkita siirtyväni seuraavaan ryhmään, koska viikonloppuna saattaapi tulla takapakkia, kun on kahdet juhlat luvassa.

Ihanaa kesän alkua kaikille !!!!

Hihii!!!! No, nyt näyttää 119,8 kg. Oli ihan pakko taas punnita itsensä. Alle 120 kg!!! Hip hurraa!!

Joo, joo, mä tiedän, paino voi heitellä päivän aikana ja juhliakin tulossa, mutta kun en muista nähneeni tuota kilomäärää vuosiin. Oon niin iloinen. Tämä oli yksi välitavoite. Katsellaan nyt, koska uskallan siirtyä 110 tavoittelijoihin....

Onneksi olkoon rajan alittaneille! Tää jumitus on kyllä ollut jo hiukka raastavaa. Katsotaan, pääsisikö huomenna edes 100 grammaa alaspäin... Vaan tietysti tässä on hieman syytä katsoa peiliinkin. Jumi näemmä jälleen kerran vaikuttaa motivaatioon. Muttei positiviisesti.

OV1973: Onnittelut alle 120kg rikkoutumisesta!!!

nantti-sonni: Musta tuntuu että nuo pari kolme viimeistä kiloa, myös allekirjoittaneella on todella tiukassa ja mulla kans paino jumahtaa just paria kiloa vaille kun pitäis kymmenluku muuttua
Todella ärsyttävää vaikka tietää että on liikkunut ja syönyt terveellisesti niin ei vaan paino heilahda mihinkään suuntaan. Ja kyllä se vaan siihen motivaatioon vaikuttaa

Joten kovasti tsemppiä!!!!

Tää on sikäli tylsää, kun homma toimi kuin junan vessa monta kuukautta. Ja sitten alkoi jumitus. Ensin vaan hirmu hidas pudotus ja sitten jumi. Tässä ollaan keikuttu samoissa haarukoissa viikkokaupalla. Ja se nyt tosiaan on vähentänyt motivaatiota ja innostusta. Pelkään kovasti vanhoja merkkejä, jotka päättävät dieetit ennemmin tai myöhemmin. Eli boostia kaivattaisiiin!

Se olis joku porkkana keksittävä, mistä sitä motivaatiota saisi. Lupaa itsellesi vaikka jotain kivaa kun pääset vaikka muutaman kilon alas päin.
Mulla itsellä motivaationa roikkuu makkarin seinällä mekko, johon on ensi kesänä mahduttava, Ikinä en siihen mekkoon ole mahtunut, ja nyt se muistuttaa mua koko ajan, että siihen on mahduttava
Myös parit tavoite farkut olen hankkinut, joihin toivon sopivan viimeistään syksyllä.

Ja mun mies on luvannut yllättää minut jotenkin, kun saan painoni siihen 100kg, joten sekin toimii motivaattorina aika hyvin.

Vaikka onkin niitä päiviä kun tekis mieli mennä kauppaan ja ostaa kasa suklaata ja muita herkkuja kun tuntuu että ei tästä tule mitään ja ei minusta ikinä tule normaalipainoista niin pakko sitä on ajatella jo, että minkä verran sitä painoa on jo saanut pois, ja uskoa itseensä, että minähän hitto vie onnistun!

Sullakin on paino tippunut jo todella hyvin ja onhan se ymmärrettävää että niitä jumeja tulee, mutta kyllä se paino siitä alkaa taas laskemaan jossain vaiheessa!

Joo, tottapa haastelet, Vilma. Mulla on kivoja kaappi täynnä. Se on ollutkin hyvä motivaattori, kun pienemmät ja pienemmät vaatteet sopivat päälle. On vaan ollut niin pirullisen hektistä elämää, että on pitänyt syödä, mitä on ollut tarjolla ja liikkua enemmänkin hyötyliikuntapainotteisesti.

No, puoli kiloa tuli nyt plussaa kahden viikon takaiseen (viime viikon punnaus jäi reissun takia väliin), joten kaikn tämän säätämisen jälkee se ei edes harmita. Etenkin kun merkkejä paluusta tiukkaan KK-kuuriin on taas hiukan olemassa.

Täytyy vaan potkia itseään ja muistuttaa, missä mennään sekä mihin on tarkoitus mennä.

Talvella kartoitettiin vähän menestystekijöitä tällä tiellä. Yksi tärkeimmistä oli kaikilla osallistuneilla hyvä vertaistuki, jota tällä foorumilla saa. Valitettavaa on, että se vertaistuki on huomattavasti hiljentynyt. Ihmiset ei vaan kirjoita, jolloin sitä passivoituu itsekin. Toki näin puolen vuoden jälkeen alkaa olla turnausväsymystäkin, mutta ei sen pitäisi olla tekosyy. Mahtava kesä on ovella. Rajattomat mahdollisuudet liikkua ja touhuta ulkona. Laarit ja torit täynnä tuoreita maan antimia. Ei muuta kuin niskasta kiinni, potku persiille ja kohti kevyempää huomista

Jatketaan tästä!

Tää kesä on taas vähän tämmöstä. Päivät on niin lämpimiä, ettei tee mieli syödä muuta kuin jotain salaattia ja hedelmiä. Sit illaks meet kalaan, pönötät siellä puoleen yöhön. Mato-ongella parina päivänä särkien nostelu käynyt ihan liikunnasta. Sit ku et enää näe kohoas, lähet kotia kohti ja tajuat että karsee nälkä ja kotona ei mitään. Kalansaaliina vaan kissoille ahvenia. Tunnetustihan yöaikaan ei saa mitään kovinkaan terveellistä ruokaa, ainakaan Tampereelta ja jokseenkin luotaantyöntäviä ABC:t missä ois kauppa josta sais jotain. Siinä sitten yrität pähkäillä grillijonossa sen vähiten suonia tukkivan vaihtoehdon... Ehkä se siitä, kun alkukesän kalastusinnostus taas vähän hiipuu, ei tulis monesti viikossa näitä eteen. Onneksi kesälomalla varmaan suuntaan taas jonnekin mökille kalastelemaan, josta on lähimpään kauppaankin se 50km matkaa, saati sitten nakkikiskalle.

Vaaka näytti nyt aamusta 119, 4kg mutta koska olen tässä pari päivää ollut tosi vähällä ruualla kesäflunssan takia niin en noita lukemia vielä ihan vakavasti ota. Olihan se kuitenkin ihan hivelevä hetki nähdä uusi kymmenluku näytössä.

Blääh!
Paino oli tänä aamuna 123kg eli noussut on jonkun verran, eikä mikään ihmekkään näillä syömisillä tai syömättä jättämisillä.
Sen verran on hellettä ollut, että ei tee päivällä mitään syödä ja illalla tulee sitten napaansa vedettyä mitä sattuu.

Eli yritetään nyt sit tuo 3-4kg saada pois tämän kuun aikana, kun kerta ei onnistunut saamaan kesäkuun alkuun painoa sinne 119kg.