Mutta 5 kiloa on todella hyvin! Mä koetan ajatella, että jos vaikka miettii elämäänsä 2 vuotta taaksepäin, aika on kulunut todella nopeasti. Samassa ajassa eteenpäin minusta voisi tulla normaalipainoinen! Minusta oli jotenkin masentava se yksi dokkari, missä 133-kiloiselle brittipojalle sanottiin, että ainoa tapa hänelle laihtua pysyvästi on leikkaus. Miksi ei muuten voi onnistua, jos oikeasti haluaa? Kirurgilla taisi vilkkua vain dollarinkuvat silmissä. Sitä paitsi, yksi puolituttu on leikkauksen jälkeenkin lihonut takaisin kymmeniä kiloja. Siinä ei auta enää mikään muu kuin elintaparemontti. Eikö vatsalaukku pienene ajan myötä luonnollisestikin jos syö vähemmän?

tiistaina, 2. helmikuuta 2010 klo 09:36 Tuplaminä kirjoitti::


Siinä ei auta enää mikään muu kuin elintaparemontti. Eikö vatsalaukku pienene ajan myötä luonnollisestikin jos syö vähemmän?

Kyllä pienenee, mutta venyy uudelleen, jos taas alkaa syömään. Siksi on tärkeää, ettei venytä turhaan vatasalaukkuaan, koska silloin sinne mahtuu paljon ruokaa ja herkkuja eikä täysiolo tule vastaan heti.

Mitä tulee tuohon lihavuusleikkaukseen niin voipi olla, että tällä henkilöllä, jolle leikkausta 133 kg:na esitettiin on runsaasti muita sairauksia, jotka uhkaavat häntä, jos ei laihdu. Voi olla, että hän on vuosikausia jo yrittänyt laihduttaa, mutta kerta toisensa jålkeen siinä epäonnistunut niin siksi suositeltu leikkausta.

Jos leikkausken jälkeen syö mitä sattuu niin ihan samat kalorit ne siellä elimistössä on ja samalla tavalla lihottaa.

Ite oon sellanen, että haluaisin tuloksia heti enkä hetken päästä. Ja se on todella raivostuttavaa koska tiedän sen ettei yhden yön aikana voi millään hävitä sitä 60 kiloa, vaan se on itse pudotettava kilo kilolta. huomenna aamulla puntariin viikon tauon jälkeen niin näkee siinä samalla mitä tammikuu toi tullessaan. Jospa sitäkohta pääsisi tuonne 110- kilon tavoittelijoiden joukkoon Tarkoituksena olisi helmikuun jälkeen sielä olla mutta saa nähdä kuinka käy.

Painoa tippui tammikuussa vain 2,5 kg, mutta on sekin parempi kun ei mitään. Mutta voitteko kuvitella että vyötäröstä on lähteny kuussa 7 senttiä!?! ja lantiosta samanmoiset eli nyt elopainoa on 122,4 kg. Helmikuus olis toinen samanmoinen 2,5 kiloo vähintään pakko saada pois

Onnea tiputtajille, ainakin loore, grin ja vesiflamingo on miikanneet

Mullakin taas vähän parempi viikko menossa, kun pääsee lenkille Kummasti se vaan auttaa, jää kaappien kolaaminenkin vähemmälle!

Mulla on vähän sama homma ku vesiflamingolla, en malttais ja iskee turhautuminen ku tulokset ei näy.. Mut tiukassa istuu mielessä nää nytkin pudotetut kilot yhä - en meinaa millään arvata alkaa ostaa kokoa pienempiä vaatteita kun pelkään ettei ne mahdu

Kannustusta tuli eilen 5vee kuopukselta; katteli ja tuumaili kun istuin sohvalla, ja tokaisi sitten "äiti vie vähemmän tilaa sohvalla ku ennen" et kai se arsenaali on vähän kaventunut vuodessa

Ei oo todellista! Leivoin eilen suklaakakkua (joo kävi vieraita) ja suunnittelin, että syön tänään palan lounaan jälkeen. Mutta mä en JAKSA! Lastasin uunissa muhineita kasviksia, paistettua suikalelihaa, raastettua porkkanaa ja vähän salaatinkastiketta lautaselle, kera maitolasin. Ja aivan ähkyssä olen, ei hyvää päivää

Mun tarvii varmaan alkaa syömään energiatiheämpää ruokaa. Maha ei vedä enää ollenkaan entiseen malliin, ja kalorit ei täyty pelkillä kasviksilla.

tiistaina, 2. helmikuuta 2010 klo 23:02 vesiflamingo kirjoitti::
Ite oon sellanen, että haluaisin tuloksia heti enkä hetken päästä. Ja se on todella raivostuttavaa koska tiedän sen ettei yhden yön aikana voi millään hävitä sitä 60 kiloa, vaan se on itse pudotettava kilo kilolta. huomenna aamulla puntariin viikon tauon jälkeen niin näkee siinä samalla mitä tammikuu toi tullessaan. Jospa sitäkohta pääsisi tuonne 110- kilon tavoittelijoiden joukkoon Tarkoituksena olisi helmikuun jälkeen sielä olla mutta saa nähdä kuinka käy.

Täällä on kuule kohtalotoveri, joka on erittäin kärsimätön! 40kg pitäs tosiaan lähteä yhdessä yössä ajatusmaailmassani, mutta kun herää todellisuuteen taas, niin tajuaa että ei se nyt ehkä onnistu kuitenkaan. Mitenkään ei meinaa kärsivällisyys riittää kilo kilolta pudottaa, vaikka eihän siinä muukaan auta.

Itselläni kanssa ois tarkoitus ihan lähiaikoina päästä siirtymään 110:n tavoittelijoihin. Ja kyllähän me sinne kanssa siirrytäänkin tässä kuussa!

Matamiina ja loore voi kun kiva kuulla ettenole aivan yksin tällaistenajatusten kanssa on se vaan niin hassua ajatella että viisi vuotta sitten olin 40 kiloa laihempi eikä siitä nyt niiiin hirveän kauaa ole. voikun ne kilot lähti yhtä helposti ku o tullukki

keskiviikkona, 3. helmikuuta 2010 klo 15:11 vesiflamingo kirjoitti::
Matamiina ja loore voi kun kiva kuulla ettenole aivan yksin tällaistenajatusten kanssa on se vaan niin hassua ajatella että viisi vuotta sitten olin 40 kiloa laihempi eikä siitä nyt niiiin hirveän kauaa ole. voikun ne kilot lähti yhtä helposti ku o tullukki

Samaa toivoisin! Kyllä niitä tuleekin uskomattoman helposti jos herpaantuu yhtään ote, mutta tämä niiden pois saaminen voikin olla niin vaikeaa vaikka oikeasti ei olisi niiiiiin vaikeaa mitä ajattelee. Kunhan vaan söisi oikein!

Mut se onkin helpommin sanottu kun tehty! kun menee nälkäsenä kauppaan ni kouraan tarttuu aina jotain hyvää mukaan, jogurttihedelmiä tai vanukkaita vähintään