Anskutti just tuolla tavalla tehdään. Tänäänkin vielä mahassa outo tunne. Eli en todellakaan aio syödä niitä enää. En tiedä turvottaako se myös, koska vaakakin näytti taas 500g enemmän kuin viikolla, eli en vieläkään saanut merkata seiskalla alkavaa painoa, vaikka paino viikolla siellä jo kävi. No ehkä sitten ensi maanantaina, toivon ainakin.

Tänään olis tiedossa siskon kanssa aamupäivälenkki ja sitten lähden koiran kasvattajan luokse tekemään pentutestejä. Harmi vaan, kun on taas luvattu niin hienoa ilmaa ja vietän suuren osan päivästä pimennetyssä autotallissa kyttäillessä pentuja. No onneksi se on ihan mukavaa hommaa, eiköhän näistä ilmoista pääse vielä tänä keväänä jä kesänä nauttimaan.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille, vaikka tuntuukin, että tänään olis sunnuntai!

muoks. Pakko oli tulla tänne heti kertomaan. Siskolle tulee vauva joulukuussa. Oli aamulla tehny raskaustestin. Kuulemma viikon verran jo epäilly asiaa. Että perkele, jos meille ei jo kohta sitä plussaa tuu, niin en ala. Sisko oli onnellinen lopputuloksesta, mut oli tosiaan koko viime raskauden huonovointinen, niin sen takia ei ollut tästä raskausajasta kovinkaan innoissaan. Sanoi, että vois haikara tuoda vauvan, niin ei tarttis olla raskaana. Niiden lapsille tulee sitten vähän vajaa kaksi vuotta ikäeroa. mun mielestä aika sopiva ikäero. Kelpais mullekin, kun nyt sais edes sen ensimmäisen alulle.

Anskutti, ei kannata liikaa pelästyä jos ei mitään kuulu, normaalisti syke alkaa kuulumaan kuitenkin vasta myöhemmin, viikolla 12-13

Mulla sydänäänet kuului jo ennen tuota ja Anskutti on myös hoikka joten voi vaikuttaa että kuuluisi. Tosin se sydän on niin pikkiriikkinen että siihen on osuttava alussa kannattaa siis oikeasti kuunnella pikkuhousutkin vähän alhaalla siitä "kummun" päältä. Varmaan tiedät jo paremmin kun ennen kaiken jo kokenut. Olen kuitenkin samaa mieltä, ettei tässä vaiheessa kannata hätääntyä, koska ei tässä kukaan ammattilainen ole ja heilläkin joskus vaikeuksia saada äänet kuuluviin myöhemminkin. Tsemppiä, ja nauti vain jos koko ajan ei tarvitse pönttöä halata

Ihanaa kuulla Anskutti, että löysitte sykkeen. <3 Nyt vaan oot onnellinen, ettei tosiaan tartte oksentaa koko ajan. Kyllä siellä joku kasvaa, kun sykekin kerta kuuluu.

Sotanorsu, olishan se joo ihanaa kun sais mennä siskolle kahen viikon päästä sanomaan, että tein muuten raskaustestin. Harmi vaan, että mulla on sellanen olo, ettei tärpännyt, koska yritys jäi vaan siihen yhteen kertaan. Ei eilen taas oltu sillä tuulella, kun mieskin oli ollut 9 tuntia ylitöissä ja sitten pyörän rengas puhkeisi alkumatkasta kotiin tulessa, niin joutui taluttamaan 5km pyörää kotiin. Ei siis ollut kauheen hyvällä tuleella kotiin tullessaan ja oli aika väsynytkin. Ja jos oltais luomusti onnistuttu, niin olisin ehkä paremmilla mielin, mut tuntuu, että toi ruisku tappaa suurimman osan siittiöistä. Vaikka eihän siihen tarvita kun se yksi sinnikäs hänteheikki, mut kuitenkin. Ensi viikon lauantaina aion testata, kun ollaan aateltu pitää tyttöjen iltaa, niin voi sitten ottaa muutaman lonkeron, jos näyttää negaa.

Nyt pitäis vaan saada vaaka näyttämään jatkuvasti seiskalla alkavaa lukemaa, niin olisin tyytyväinen. Onneksi tänään syömiset menneet hyvin, ainakin tähän mennessä ja illaksi sovittu lenkki eli ei kerkee illallakaan vaan mässyttelee sohvan pohjassa.

Menkat, ja olo sen mukanen. Sen, kuka nää on keksiny, sais ajaa kuuseen!!

Mut joo, tää on tätä naisen elämää, onhan nää vaan kestettävä. Ehkäsy loppu nyt sit tähän, eli nää on toistaseks viimeset mistä pystyin sanoon lähes kellontarkkuudella koska alkavat. Peukut pystyyn, että kierto tasaantuu mahdollisimman pian!

Ja onnea Anskutille sykkeistä!!

Landia, nyt vaan toivotaan, että nää on sun vikat menkat muutamaan kuukauteen, ehkä yli vuoteen.

Anskutti, tiedän, mut jotenkin on epävarma olo silti. Illalla sanoinkin miehelle, ettei nosta toiveita kovin korkeelle ja puhuttiin muutenkin koko hommasta. Mulle tuli joku kauhee ahdistuskohtaus tästä jutusta ja purin sen sitten mieheen, keneenkäs muuhun. . No saatiin sit onneksi juteltua kaikenlaista ja mies sanoi, että elämä jatkuu, vaikka ei vauvaa saataiskaan, kunhan mulla on sut. <3 Se helpotti aika lailla oloa, koska olen tuota epäillyt, kun mies on niin paljon kaemmin halunnut lapsia kuin minä ja haluaisi niitä myös enemmän kuin mina. Huomasin myös, että ärsyttää enemmän kuin luulin, nämä ympäriltä satelevat vauvauutiset. Näin sitten viime yönä untakin, että sinkkuystäväni oli tullut raskaaksi jostain yhen yön jutusta. Ai että, se kyllä vitutti siinä unessa aivan valtavasti. Ja tietenkin oli menossa tekee aborttia, kun ei ees tuntenu miestä yms. Ihan kauhee uni.

No tänään taas vapaapäivä ja tiedossa verijäljen tekoa koirille ja hierontaa itselle. Jos sais taas ajatuksia vähän muualle. Aurinko ainakin ihanasti paistaa, vaikka ei niin lämmintä luvannutkaan tälle päivää.

Anskutti, kauheeta kuulla, että sinulla on tuollainen tuttu tai mikä lie. En todellakaan ymmärrä miten ihminen voi toimia noin. Ja luulis jo ton ikäsellä olla jonkin verran järkeä päässä. Minusta myös todella vastuutonta.

Entäs jos ei malta odottaa? Oon vähän sellanen mullehetikaikkinyt, vaikka en todellakaan koskaan oo saanu kaikkea haluamaani, varsinkaan heti. Tää on kai vaan sellanen juttu, että pitää jaksaa odottaa. Mut tänään ensimmäinen oire havaittu, nännit on hellänä. Harmi, ettei toi tarkota muuta kun, että ovis oli ja meni, koska melkein joka kierrossa oon tän saman oireen havainnu. Viime kierrossa sitä ei ollut, niin sen takia uskoinkin että tärppi kävi, vaikkei sit käynykään. Odotus siis jatkukoon..

Hei!

Mulla on ollut aika karseat pari kolme päivää tässä, olen ollut ihan raivona kaikesta pienestäkin, ja tänään selvisi syy. Menkat alkoivat, ilmeisesti kärsin nyt PMS-oireita. Särkylääkettä on pitänyt mättää menemään pitkin päivää, ja nyt illalla annoin itselleni luvan syödä yhden rivin suklaata kun ns. aikalisä ja veden juominen yms. ei auttanut asiaa.

Se, mikä tässä ihmetyttää, on se, että luulin hormonikierukalla välttyvän tällaisilta jutuilta. (Mehän siis emme vielä yritä saada lasta, minä yritän vasta hoikistua sitä varten.)

Paino on jumittanut myös, noussut jopa noin kilon verran, ja jalat ovat turvonneet. Pistän nämä menkkojen piikkiin, jos tilanne ei ensi viikolla muutu, alan huolestua. Tickeriä en siis vielä päivittänyt.

Tsemppiä tyttelille piinaviikkoon, raskaana oleville hyviä vointeja ja meille muille pieni slogan: maltti on valttia.

Voi Anskutti raukka, tuo on aivan kammottavaa kyllä tiedän Helposti valtaa epätoivo että ei hele, tästä ei tuu mitään eikä selviä koskaan... Mutta koita pitää mieli virkeänä ja juoda kuitenkin mehuja edes se t-lusikallinen kerrallaan niin ehtii imeytyäkin ennen seuraavaa ulosantisessiota! Ettet joudu sitten ihan tiputukseen tai muuta, jos nesteetkään ei ala pysymään sisällä.

Miten tänään menee, onko yhtään parempi päivä? Itse muistelen että mulla meni aina päivä-pari paremmin, jota seurasi taas 1-2 päivän pahempi jakso. Eli sitten kun on se "parempi päivä" niin koittaa vaan tehdä kaiken mitä pystyy, ettei seuraavina päivinä tarvitse

Täällä on kyllä semmoinen lomaherkutteluputki ollut nyt päällä että oksat pois! Ja sairaana kun vielä ollut (vieläkin yskä ja nuha), niin liikkuakaan ei ole oikein voinut. Puntaria en uskalla lähestyäkään, pitää koittaa nyt viikonloppu mennä kevyemmin että ainakin turvotukset lähtee ja käydä vasta sitten hah

Hyvää viikonloppua kaikille!!!

Anskutti, kai nyt tollasella oksentamisella paino tippuu helposti puol kiloa. Ihana kun osaan olla niin kannustava ja tsempata teitä muita. Mutta toivotaan, että sulla alkais toi pikkuhiljaa helpottaa kokonaan.

Täällä taas tänään hoidettu puoltoista tuntia varasiskon kohta 8kk poikaa ja kylläpä olen taas itsestäni ylpeä. Hänhän on siis päättänyt vierastaa minua ja miestäni, kun äiti ei ole paikalla. Eli kun jätimme äitin pois autosta ja tulimme meille, niin huuto alkoi. He olivat siis meillä yhdessä tätä ennen ja oli mun sylissä, eikä ollut mitään hätää, kun mamma oli paikalla. No en ollut ehtinyt töiden jälkeen syömään, joten päätin, että huutakoot, pakko saada ruokaa, ettei hermot räjähdä. No poika toisella polvella huutaa ja mina vapaalla kädellä vedän ruoan naamariin. No sen jälkeen esittelin leluja yms., mutta mikään ei kelvannut. Sitten päätin lähteä kärryttelemään, kun koirakin oli käyttämättä. Siellä hän vähän aikaa sitten huusi, mutta sitten onneksi nukahti lopulta. Eli käytiin mukava pikku käveluylenkki ja koirakin pääsi tarpeilleen. Sitten haettin taas äiti meille, niin kaikki oli hyvin kun kahviteltiin, kun äiti oli paikalla. Että sellanen päivä täällä. Olisin kauhean paljon mukavampi hoitaa poikaa, jos ei vierastais, mut minkäs teet, kun ei oikein useamminkaan keretä näkemään, kun asuvat 100km päässä. Ei näillä bensanhinnoilla oo varaa käydä ihan joka viikko. No onneksi kaikki meni kuitenkin loppujen lopuksi hyvin.

Tänään olis sitten vielä naapurin kanssa tiedossa lenkki. Eli ainakin tulee hyvin liikuttua tänään, kun tuli tosiaan vähän herkuteltuakin.