wk, valoa odotellessa.

Viime viikko oli kyllä jotain ihan kauheeta ja eilinen kruunasi viikon kyllä ihan täydellisesti ja sitten tietenkin äskeinen vaakalukema, joka oli ihan ansaitusti 200g enemmän kuin viime maanantaina. No olen iloinen, että on kuitenkin alle sen 80kg ja vyötäröstäkin on lähtenyt koko aikana n. 7cm. Ärsyttää kyllä toi mittalu, kun tuskin sitä koskaan siitä samasta kohdasta osaa mitata, mut on siitä nyt kuitenkin jotain lähtenyt.

Miten voikin osua menkat ja vesisade samalle viikolle. Ja sit kun menkatkaat ei menannu millään loppua. Lauantainakin tuli pyyhittäessä vielä jotain. No nyt ne on onneksi ohi ja vois alkaa miettimään makuuhuonepuuhia. Toi vesisadekin vois vähitellen loppua. Ekaa kertaa tänä vuonna ja liikuntapuoli noin vähäiseksi. Aina ennen saanu ees minimi liikunnat tehtyä. Huomaa etten osaa sisällä tehä mitään ja sateeseen en jaksanut lähteä. Tänään kyllä päätin, että nyt on pakko mennä, vaikka kuinka paljon satais.

Että tällänen maanantaiaamun avautuminen täältä. Miten teillä muilla menee? Toivottavasti ees hitusen paremmin.

Viikonloppu meni taas turhan nopeesti, jälleen sorvin ääressä. Eilen käytiin anoppilassa syömässä herkkuja ja tänään ollaan menossa mun äidille syömään herkkuja, linjat kiittelee....

Se nännien aristus rupee muuten helpottaan, joten saattoipa hyvinkin olla merkki esim. oviksesta. Viikonloppuna kun vähän nippaili alavatsastakin, luulin jo että sieltä alkaa menkat jo nyt, mut ei alkaneet. Onneks tuli loppuviikosta puuhailtua pari kertaa, joten asia hoidossa jos oli ovis!

Tulenpa minäkin tänne. Vähän historiaa. 2 Lasta ennestään, haaveissa nyt "iltatähti". Viime viikolla sain keskenmenon raskausviikolla 8. Siitä tässä nyt toivutaan, jos jotain lohdullista niin nopeasti tulin raskaaksi ja nyt keskenmenon jälkeen kohtu oli tyhjentynyt täysin, kävin tänään tarkastuksessa. Samalla lääkäri huomasi toisessa munasarjassa puolenkymmentä rakkulaa, eli oikeesti tarviis tehdä jotain. Ikää mulla on kohta 30. Laihduttelen tässä siis sen verran mitä ehtii ennen uutta raskautumista tippumaan ja sitten loput.

Kiitos -Anskutti-. Tsemppiä nuihin oloihin! Mulla nuo edelliset raskaudet oli myös aika rankkoja tuon oksentamisen suhteen. Esikoista odottaessa yrjöilin koko ajan, välillä saattoi olla jopa viikko hyvää oloa välissä ja just ehti huokaista, että nyt se oksentelu loppui kunnes alkoi taas uudestaan. Laihduin esikoista odottaessa 14kiloa, jotka viisaana ihmisenä söin toki takaisin Nuorempaa odottaessa yrjöilin sinne n.28 Viikolle asti. Tää viimeisin oli vain etomista ja tuntui, että onko siellä oikeesti ketään, kun ei tarvinnut pönttöä halailla. Jollain tapaa siis olin ehkä varautunut siihen, ettei tyyppi ole matkassa loppuun asti.

Anskutti, ihanaa, että teillä meni risteily hyvin. Uskon, että hävetti, kun ei varmaan kellään tuu mieleen, että voisit olla raskaana, kun ei se vielä näy ja esikoinen on kuitenkin aika pieni vielä. No onneksi tuskin koskaan näät enää niitä ihmisiä, niin sinänsä sillä ei oo mitään väliä, mitä ne susta ajattelee. Perjantaita odotellessa.

Tervetuloa paituitui ja pahoittelut keskenmenosta. Toivottavasti seuraavan kerran kaveri pysyis loppuun asti mukana.

Minun yksi kaverini (meillä oli itse asiassa sama laskettu aika, mutta tuon kaverin lapsi syntyi sitten 3 viikkoa ennen kuin tuo oma lapsi) oksensi koko raskausaikansa :S Oli välillä joitain lyhyitä aikoja ettei tarvinnut oksentaa, mutta suurimman osan raskausajastaan oksensi. Tipassa oli sairaalassa vähän väliä. Tuota minäkin pelkään mahdollisessa seuraavassa raskaudessa, siis että pahoinvointi on noin kamalaa. Tai ylipäätään että joudun oksentamaan. Esikoista (ja toistaiseksi siis ainoaa lastani) odottaessa en oksentanut kertaakaan ja pahoinvointikin oli lähinnä kuvotusta.

Vielä pitäisi malttaa muutama (3-4) kuukautta ennen kuin annetaan seuraavalle vauvalle lupa tulla Minulla on siis koulu vielä vähän kesken, muutama tentti tehtävänä ja gradukin kirjoittamisvaiheessa, gradu pitäisi palauttaa viimeistään marraskuun alussa eli jouluksi yritän valmistua, mutta jos huonosti käy, niin venyy noiden tenttien takia ensi vuoden puolelle, enkä halua kyllä ottaa sitä riskiä, että pitäisi yrittää jaksaa sen uuden vauvan kanssa opiskella. Vaikka siis raskautuisin heti kun jätetään ehkäisy pois, niin ehtisin koulun hoitaa kunnialla loppuun, jos taas raskautuisin NYT, niin sitten tulisi kiire, jos yksikin noista jäljellä olevista tenteistä täytyy uusia. Ja olisihan tuo kiva vähän vielä hoikistuakin ennen raskautumista, päästä edes tästä kolmosella alkavasta painoindeksistä eroon.

Siis nuoremman aikaan pääsin helpolla kun yrjösin vaan sinne 28 viikolle asti ja vain 1-5 kertaa päivässä. Esikoista odottaessa oksensin käytännössä koko ajan ja 5-20kertaa päivässä, muutama viikon tauko oli tuossa yrjöilyssä. No joo, se oli sitä aikaa. Mietin kyllä, että millä ihmeen opilla jaksoin käydä töissä koko ajan. Onneksi harvalle sattuu tuollaiset superdieetit.

Ja kiitos pahoitteluista. Vaikka se kipeää tekee, niin uskon kyllä siihen, että luonto hoitaa elinkelvottomat yksilöt pois. Tyypillä vaan ei ollut kaikki hyvin.

Moi taas pitkästä aikaa! Kävin ilmoittautumassa keskenmenon jälkeen mukaan jo hyvän aikaa sitten, mutta sitten keskenmenon hoidon pitkittyessä mieliala laski, paino nousi, ja yritin vähän tietoisestikin unohtaa koko uuden yrittämisen. Nyt vihdoin reilu viikko sitten alkoi menkat, kuusi viikkoa toisen kaavinnan jälkeen (eli yhteensä keskenmenosta kaksi lääkkeellistä tyhjennystä, kaksi kaavintaa ja kohtutulehdus, kiva kiva..), eli virallisesti on lupa yrittää uutta, ja mielikin on jo siinä kunnossa, että voi alkaa jopa innostua tästä lapsentekohommasta Ja samaan syssyyn viime viikolla tajusin kuinka paljon paino on noussut (ennen ehdoton kipuraja on ollut 70 kiloa, viime syksynä hilautui jo 73kg, ja nyt viikko sitten 78,8kg..) ja sain itseäni kunnolla niskasta kiinni. Ainakin toistaiseksi! Viime viikolla neljä urheilukertaa, ja tänään jo toinen tälle viikolle. Pääpainona tuossa liikunnassa tosin ehdottomasti on kunnon kohottaminen ja lihasten palauttelu ja kasvatus, ei niinkään painonlasku, se saa tulla ikäänkuin oheisilmiönä. Todella meinaan huomasi, mitä yhteensä neljän kuukauden sohvalla makaaminen (huonovointinen alkuraskaus ja sitten keskenmeno kaikkine komplikaatioineen) teki yleiskunnolle ja lihaksille, hukassa on molemmat!

Tänään saan kuntosalilta uuden treeniohjelman, ja jäsenyys saa taas olla hyötykäytössä kannatusjäsenyyden sijaan. Vähän jännittää millaiset ohjelmat saan käteen, lupasi tehdä kaksijakoisen, mitä mulla ei oo ikinä ollut. Eilen mies sai raahattua lenkille sateenuhkaiseen keliin, vaikka itse olisin kyllä jäänyt vain sohvalle. Kerran näinkin päin, yleensä menee toisin päin täällä!

Raskautumista ei siis sinänsä kovin ahkerasti yritetäyritetä, lähinnä sen mahdottomuuden takia. Kierto oli viime syksynä kahdeksan e-pillerivuoden jälkeen niin sekaisin, että vaihteli 5-8 viikon välillä, ja nyt ei olekaan mitään hajua, koska seuraavan kerran olisi otolliset tilaisuudet tulla raskaaksi. Ovistikkujakaan en vähään aikaan tahdo käyttöön ottaa.. Sinänsä en ole edes ihan varma, tahdonko tulla vielä raskaaksi, tahtoisin keskittyä ensin tähän kuntoprojektiin, ja gradukin on lähtötelineissä, mutta ehkäistäkään ei malta Ja greippimehuakin kuluu, vaikka epäilenkin sen vaikuttavan enemmän korvien välissä kuin muualla.. Mutta onneksi pillerivuosien makuuhuoneaktiivisuuden vaihtelun jälkeen tätä nykyä menoa piisaa tarpeeksi, että sattumalta raskautuminenkin olisi mahdollista. Ja sattumalta se itse asiassa kävi viime syksynäkin.

Mutta summa summarum, tästä eteenpäin aktiivisemmin mukana Ja tänään näytti vaakakin jo 75,9kg, eli hyvä alkuspurtti on ainakin ollut!

Nyt on lähteny mullaki lapasesta tää vauvan ajattelu. Ekan kohalla en tod. miettiny mitään hedelmällisiä päiviä. Nyt kun muutama päivä sitte tuli limasta vuotoa sieltä eräästäkin tavarasta niin heti piti laittaa siementä perään Jos nyt sattu olemaan tärppipäivät niin harmi kun isäntä on viikon töissä että jäi nyt yhden laakin varaan, mutta eihän sitä lotossakaan voita kun vaan tietyllä rivillä.

Olis niin tajuttoman mahtavaa jos sais tämän töistä poissaolon aikana sen sisaruksen myös neidille. Mahtavaa olis jos koskaan viel sais toisen mutta saahan tässä haaveilla isosti, ei kai se keltään pois ole? Mulla on yhellä ystävällä tosi surullinen tilanne kun hänellä on erimielisyyksiä lasten hankinnan suhteen kumppaninsa kanssa. Kuinka onnekas sitä onkaan että on saanut edes yhden lapsen ja miehen kanssa yhdessä toivotaan toista.

Koska mä oon ikuinen haaveilija niin nyt OON sitten raskaana siihen asti kun taas saan todisteita seuraavalla testikerralla että en ole .

Sotanorsu, joo munkin ruokavalio koostui pari kuukautta lähinnä irtokarkeista ja pizzasta On vähän liian sopivasti Kotipizza ja Filmtown vierekkäin ihan lähellä! Ja varsinkin nuo irtokarkit yhdistän edelleen tosi vahvasti lohturuokaan, olin jo päässyt vähän eroon niistä, kun kuulin, että joudun uuteen kaavintaan (siis sillon aikanaan, ei enää sentäs!), ja ensimmäinen ajatus mielessä oli "irttareita nyt!!" Nyt en enää ookaan sitten sen jälkeen syönyt, yleensä en raaski niitä ostaa, kun pääsee aina käpälästä ja ostan helposti kympillä.. Paitti viime viikolla teki mieli, kun kuulin, että siskoni muksu tunkee maailmaan yli kaksi kuukautta ennen sovittua aikaa, mut silloin sain pidettyä mieliteon mielitekona

Ja taas kyllä huomaa, että mitä enemmän liikkuu, sitä vähemmän tekee mieli syömispaheitakin! Eilenkin käytiin salin jälkeen kaupassa nälkäisinä, eikä edes tehnyt mieli mitään muuta kuin oikeata ruokaa, kun oli niin reipas olo salireenin jälkeen. Uudet ohjelmatkin vaikutti hyvältä, en malta oottaa et pääsen kunnolla testaamaan. Huomiseen pitää tosin odottaa, tänään on vihdoista viimein aika hierojalle, neljän kuukauden makoilu teki tehtävänsä myös selän kunnolle, joka ei alunperinkään ollut ihan priimakunnossa.

Tuo kotidoppleri voisi kyllä olla investoinnin arvoinen seuraavassa raskaudessa, tämän oman kokemuksen ja nyt vielä siskon keskosen myötä huolestuttaa enemmän raskauden sujuminen kuin raskautuminen.. Tosin aikaisessahan vaiheessa siitä ei välttis mitään kuulekaan, ja ehkä ne omat pelot on kuitenkin pahimmat ennen tuota np-ultraa, mihin viime kerralla tyssättiin. Paitti eikös Anskutti saanut jo kovin aikaisin sydänäänet kuulumaan?

Loppuviikoksi luvataan ainakin tänne kovin kaunista ja lämmintä, toivottavasti keli houkuttelee meidät kaikki lenkkipoluille!