Stressi, suklaalevy ja kaikki paha poistettu taas lenkkipolulla Onneksi olin sopinut ystävän kanssa lenkin tälle päivälle, koska yksin en synkkään ja tuuliseen, vähän sateenuhkaiseen keliin olisi taatusti lähtenyt. Ja yritin vähän luistaa nytkin, kysellä haluaisiko kenties siirtää toiseen päivään, kun on kurja keli. Onneksi ei halunnut! Nyt on 10km sydämenpurkua takana, ja hurjan paljon parempi mieli Ja eilisestä reenistä totaalijumiin menneet hartiatkin aukaistu. Tämän tunteen kun muistaisi silloin, kun jumittaa sohvan pohjalla, eikä millään saa itseään lähtemään lenkille!

Tytteli, totta kai olet raskaana Ei vais, eihän sitä ikinä tiedä, mutta tuo täysi vainoharhaisuus kaikkien oireiden suhtee on kyllä hyvin tuttua jo viime syksyltä. Sitten se tärppikierto olikin sen verran lyhyempi ja oli niin paljon hässäkkää, etten oikein edes bongaillut mitään oireita, kunnes yökin tupakalta haisevan vaatekaapin ovella töissä ja tajusin olevani varmasti raskaana

Koskas sulla Sotanorsu on ultra?

Alkaa taas turhauttamaan koko hoikistumisyritys. Olen liikkunut paljon, ja pääosin syönytkin ihan järkevästi. Viikonloppuna tosin tuli vähän ylimääräistä (ja se eilinen suklaalevyn puolikas), mutta muuten hyvinkin herkutta mennyt. Ja ei, ei tapahdu mitään :/ Tai hetken jo näytti lupaavalta, mutta sitten tulikin lähes kaikki takaisin. Ja tiedän, etten pärjää millään superkieltäytymiskuurilla, aidosti jotenkin kuvittelin, että pääsen helpohkosti takaisin "omiin mittoihini" hillitsemällä herkuttelua ja liikkumalla. Pitäisi ehkä yrittää merkkailla taas syömisiä ylös, jos sieltä löytyisi ratkaisu. Ongelma vaan on, että syön melko usein myös yliopistolla lounaan, enkä tiettykään niitä oikein pysty merkitsemään oikein. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!

Vaikka tuo raskauden yritys toisaalta tuo lisämotivaatiota laihdutukseen (vaikka eipä kai nämä muutamat kilot hedelmällisyyteen vaikuta, mutta raskausaika olisi varmasti mukavampi, jos lähtöpaino olisi pienempi. Ja kun en koe oloani oikein omaksi itsekseni näissä kiloissa, kun olen aiemmin painavimmillanikin ollut noin kolme-neljä kiloa kevyempi), toisaalta se tuo myös paineita. Paino on saatava alas nyt, koska voin olla taas raskaana koska tahansa!

Pitäisi tietysti keskittyä positiiviseen, eli kohisten kohenevaan kuntoon, tapahtui painossa mitä tahansa

Minäkin yritän saada painon taas laskuun, kolme viikkoa se on ollut tuntemattomasta syystä 1-2,5kg plussalla, nyt alkuviikosta vähensin hiilareita ja plussaa on alimpaan lukemaan nähden vielä puoli kiloa. Ennen elokuista ulkomaanmatkaamme haluaisin saada sen verran painoa pois, että BMI alkaisi kakkosella. Tuohon on matkaa n. 4kg. Ei siis mikään mahdoton tehtävä, mutta kun minulla paino ei yrityksistä huolimatta putoa kuin noin kilon kuussa, niin en oikein usko, että tuohon pääsen. Mutta enpä minä näillä yöunilla (lapsi taas/edelleen valvottaa) mihinkään laihtumaan pääse, raskauskilotkin alkoivat karista kunnolla vasta vuodenvaihteen jälkeen, kun tyttö alkoi nukkua edes vähän paremmin. Nyt ei siis enää ole raskauskiloja, mutta noita muita kiloja kyllä vaikka muille jakaa

Elokuussa olisi tarkoitus jättää ehkäisykin pois ja olisi se kiva raskautua edes muutaman kilon kevyempänä kuin viimeksi.

Tsemppiä painon kanssa tappeleville! Se on ikävää, kun (ainakin kuvittelee) tekevänsä kaiken oikein ja paino vaan jumittaa tai pahimmassa tapauksessa vaan nousee.

Naamis, oliko BMI jo ennen raskautta kolmosella alkava? Vaikuttiko se kuinka raskauteesi? Minua jännittää/stressaa/pelottaa miten tuo oma paino tähän tulee vaikuttamaan ja nyt ei ole kovin positiiviset ajatukset. Kun siis itselläkin on tuohon kakkosella alkavaan matkaa suunnilleen saman verran kuin sinulla.

En usko, että tämä pysyy kyydissä. Tai en uskalla uskoa, että se pysyy. Oireita ei juuri mitään aamulla eikä niitä ole esiin tullu tässä päivän mittaan. Ehdinpä myös gooogletella asiaa oireiden lieventymisestä ja noh... Ei ois pitäny. Mutta mitään vuotoja ei oo eikä mitään kovia kipuja tai muuta niin ehkä pysyn positiivisena. Kyllä tuota mahaa nippailee ja rinnat on vähän arat, mutta muuten ei mitään. Muistelen ainaki, että nelli joskus valitteli sitä, että tulee ihan kamala olo, kun ei olekaan oireita jonain päivänä, eli kaipa tää on sitte suht normaalia.

Pullis, mikä raskausviikko sulla ois nyt menkoista laskettuna menossa? Tuossa alussa kyllä heitteli ihan päivittäin oireet ja tuntemukset, ja juuri noin oli että kun ensin on pahaolo toivoo että se loppuu, ja kun se sitten loppuu eikä jonain päivänä olekaan niin kauhea paniikki iskee että mikä nyt vialla Eli tosi ristiriitaista on, se kuuluu asiaan

Mulla ainakin "kunnon" oireet ja pahoinvointi alkoi vasta 6-8 viikoilla, sitä aiemmilla viikoilla ei taida hirveästi monesti ollakaan. Senkin jälkeen se meni aalloissa, eli välillä pari päivää kamalaa ja sitten taas pari päivää helpompaa ja paljon vähemmän oireita. Tämänkinhän on niin yksilöllistä! Esim Sotanorsu on sanonut monesti että hänellä ei ole paha olo ollu, eikä paljon muitakaan oireita, esikoisesta eikä nyt uudestakaan tulokkaasta. Ja silti kaikki on mennyt hyvin

Eli koita ottaa rauhassa vain, vaikka tiedän että on tosi vaikeaa alussa Niin kauan kuin ei vuotoja tai jotain tosi kovaa kipua tms tule, ei hätää (ja esim vuotokaan ei kerro vielä että olisi oikeasti jotain vialla, esim Oololla taisi olla keskiraskauteen asti epämääräisiä vuotoja ja kaikki on silti hyvin ).

Pullomahadelfiini, bmi oli 31,5 raskautuessa. Ei vaikuttanut raskauden kulkuun tms. mitenkään, toki itseäni harmitti ihan älyttömästi, kun paino nousi melkein 20 kiloa, eli kaikki ne ennen raskautta laihduttamani kilot tulivat takaisin, eikä synnärillekään jäänyt kuin 4 kiloa. Kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen jäljellä oli vielä 10 kiloa, joista pääsin eroon vasta kun synnytyksestä oli 1,5v. Univaje kai sen teki, kun mikään muu ei ole muuttunut kuin se, että nyt nukun (vähän) paremmin. Neuvolassakaan ei koskaan painoon mitenkään puututtu, varmaan siksi kun tiesivät että takana on iso painonpudotus.

Niin ja oireettomuus ei kyllä tarkoita mitään, minä en raskaana ollessani oksentanut kertaakaan ja se vähäinenkin kuvotus loppui joskus viikolla 12 tms. Kypsennetyt kasvikset kyllä jo ajatuksen tasoilla ällöttivät (samoin rahka ) koko raskauden ajan, mutta tosi oireeton olin kyllä alussakin. Väsytti vain hulluna.

Kertokaa mulle, miten paino voi yhtäkkiä tippua tällei. Oon siis syöny kaloreiden mukaan ja nyt kahtena päivänä tehny n. 45min lenkin. Eli en oo uurastanu mitenkään eritysesti. Ja oon siis taas tehny väärin eli käyny vaa'alla muinakin päivinä kuin ma. Eli vaaka näytti ma 78,3kg, ke 77,8kg ja äsken 76,5gk!! Tää ei oikeesti voi olla totta. Eli jos oikeeti painan nyt ton 76,5kg, niin oon saanu 10kg pois tän vuoden aikana. Nyt oon siis aivan varma, että kerrytän maanantaille jotkut hirveet nesteet tms. ja joudun merkaa jonkun ihan muun lukeman. Oot ihan hämilläni. Toi lukema tarkoittaa myös sitä, että olis enää 2,5kg matkaa normaalipainoon, joka oli tarkotus saavuttaa lomaan mennessä, joka alkaa 14.7. Eli jos Vaaka oikeesti oikeessa, niin luulen onnistunuvani siinä vallan mainiosti.

Varmaan tuo helteiden hellittäminen ainakin vaikuttaa hienosti tippuu!

Minullakin lähti paino nyt taas laskuun, hiilareiden karsiminen siis auttoi. Maanantaina plussaa oli melkein kolmea kiloa alimpaan painoon nähden, tänään tuli uusin alin, 83,1kg. Ei se ole kuin 200g vähemmän kuin vappuaattona, mutta kun tässä on viikkokausia kiikuttu enemmän tai vähemmän plussalla, niin olen kyllä iloinen tuostakin vähästä.

Onnittelut painonpudotuksessa onnistuville! Täällä jumitellaan edelleen.. Joskin mulla vaihtelee kyllä todella paljon päivästä toiseen, viime viikolla hehkuttelin jo 75,4kg:a, tällä viikolla taas 76,6kg päivästä toiseen.. Erittäin turhauttavaa. Mutta ei auta kuin jatkaa eteenpäin!

Raskausoireista vielä, että periaatteessahan raskausoireista ei oikein voi päätellä mitään, jos ei ole vuotoa. Olin lähestulkoon ultraan asti todella huonovointinen talvella, ja sikiö oli ollut kuollut jo kenties viikkotolkulla. Mutta niin kauan kuin kohdussa on tavaraa, kroppahan luulee olevansa raskaana. Esim pingottuneet rinnat palas mulla normaaleiksi vasta oikeastaan sen toisen kaavinnan jälkeen.. Eli sinänsä, vaikka raskaus olisi mennyt kesken, ei raskausoireiden pitäisi poistua, ellei kohtu vuoda tyhjäksi. Toivottavasti tämä nyt ei ahdista lisää, ajattelin vain ettei tarvitsisi teidänkään pelätä oireettomuutta

Ovulaatio taisikin olla vasta keskiviikkona, jolloin todnäk koin elämäni ensimmäiset ovulaatiokivut! Alavatsa kivisti erityisesti liikkuessa niin etten meinannut lounaalle päästä :/ Googlailun tuloksena päädyin ovulaatiokipuihin, kun ei siellä kohdussa enää minkään pitäisi pielessä olla, ja kivut helpotti päivässä. Mietin, että kun useat sanoo ovulaatiokipujen pahenneen ensimmäisen raskauden myötä, että riittikö tuo keskenmennyt raskaus tähän? No, niin tai näin, tiistai-iltana oltiin onneksi heiluteltu peittoja, joten jos olen oikeassa, ainakin ajoitus osui kohdalleen Keskiviikkona ei sitten kivuissa tosiaankaan tehnytkään mieli! Eli jännät paikat parin viikon päästä

Oho, nyt jo! Aika jännä. Tosin se istukan paikka vaikuttaa kyllä paljon, ja osaahan sitä toisessa raskaudessa varmaan vähän paremmin niitä liikkeitä kuulostellakin minulla ainakin meni pitkään tajuta, että semmoinen kupliminen ja muljuminen oli vauvan liikkumista

Suvi, minulla eivät kyllä ovulaatiokivut ole raskauden jälkeen pahentuneet, ihan samanlaisia ovat. Tai no jos jotain eroa on, niin hyyyvin vähän.