Varmasti kaikki on hyvin Anskutti!

Ja minä kyllä vietin villin nuoruuteni, vähän oikeastaan teidänkin puolesta Meidän suhde on aina ollut sellainen, että tehdään ja mennään paljon erikseen, ja olenkin käynyt lähinnä ulkona "tyttöjen kanssa", ja mies omien kavereittensa. Tietyt rajat tietty on, ei todellakaan mikään avoin suhde! Mutta vaikka miesseikkailut onkin jääneet väliin, kännisekoiluja tuli ensimmäisten opiskeluvuosien aikana harrastettua aivan tarpeeksi. Enää ei kyllä pariin vuoteen ole kovin usein tullut lähdettyä, ja koska krapulat vain pahenevat vuosi vuodelta, en kovin innoissani juo humalahakuisesti. Hiprakkahakuisesti kylläkin, ja välillä sitten lipsahtaa..

Neuvolassa saatiin kuulla alkoholinkäytöstä, kun neuvolantäti koki aiheelliseksi kehottaa miestä käyttämään alkoholia vähemmän, vaikka on siis aivan ehdottomasti kohtuukäyttäjä. Ei kuulemma sitten hermot mene kotonakaan lapsen kanssa niin helposti. Ja enimmäisannosmäärä olisi kuulemma ehdottomasti 3-4 illassa (höh, eihän siitä tuollainen mies tule edes hiprakkaan), ettei tarvitse kotona olla huolissaan. Siitä on jäänyt sisäpiirivitsi, että lätty lätisee kotona heti viidennen kaljan kohdalla Toivottavasti kukaan ei kuule tätä heittoa ulkona asiayhteydestään, jos puhutaan ihmisten ilmoilla varomattomasti! Muutenkin oli niin naurettava keskustelu tuo päihdekeskustelu.. Saatiin lähinnä käsitys, ettei mieskään voisi koskaan käydä kaljalla lapsen syntymän jälkeen. Varsinkin, kun aion kyllä itsekin lähteä heti kun tissipolitiikka antaa myöten, jäähän lapsi vanhemman kanssa kotiin.

Mistä päädynkin aina lempiviha-aiheeseeni, eli äidin olettamiseen lapsen ensisijaisena huoltajana.. Tästäkin kihistiin kiukusta ekan neuvolan jälkeen, kun täti puhui koko ajan vain minulle, vaikka olisi ollut puhe yhteisistä/tulevan lapsen asioista. Hyvä kun edes nimen kysyi mieheltä.. Ja muuallakin minulla kuohahtaa aina helposti, jos joku olettaa, että minä hoitaisin meidän tulevat lapset, ja on hienoa, jos isä auttaa. Se isä mitään auta, kun vastuu on yhtälailla hänen!

Tulipas tästä aiheenvierestävuodatus Vahvat tunteeni liittyvät ehkä myös siihen, että olen avioerolapsi, enkä oikein edes muista asumista isäni kanssa, vaikka läheisinä pysyttiinkin. Siksi minulle on erityisen tärkeää, että meidän tulevassa perheessä isä ja äiti ovat täysin tasa-arvoiset ja -vertaiset vanhemmat. En herkistellyt oikeastaan mistään raskaana ollessani, paitsi heti jos tuli puheeksi mieheni tuleva isyys, niin sain nieleskellä kyyneliä. Tiedän, että siitä tulee paras isä ikinä!

Ja laihdutusasiaan. Kävin lenkillä, joten varmaan lihon taas huomiseksi kilon

Anskutti, meillä hoitaja lähinnä naureskeli kun mun kohdalla oli 1-2 annosta vuodessa ja miehellä sama määrä kuukaudessa Raskauksien myötä mulla jäi se vähäkin pois. Tupakkaa ei kumpikaan polteta. Ylipäänsä ollaan sellaisia kotona viihtyviä rauhallisesta elämäntahdista nauttivia ihmisiä. Kerran vuodessa tekee mieli käydä jossain pienellä kaupunkilomalla, siinä ne meidän rilluttelut. Kavereitten kanssa ei oikeastaan kumpikaan liiku pahemmin, mä jonkun verran päiväsaikaan muiden kotiäitien kanssa, muuten vieraillaan lähinnä perheenjäsenten luona. Ennen yhteiseloa mä lähinnä kökötin kotona ja odotin milloin löytyy se oikea Kuulostaa tosi ankealta ja tylsältä mutta mä nautin tällaisesta elämästä. Ennen kuin lapsia tuli, mä olin työpaikalla se joka teki kaikki mahdolliset ja mahdottomat ei-toivotut vuorot kun ei mulla ollut elämää. Siitä tulikin siellä pienoinen sisäpiirivitsi, pomo kävi kyselemässä että olenko vielä hankkinut elämää kun olis tämmöinen vuoro.

Meitä kans vähän harmitti kun neuvolassa ei miestä juuri huomioitu. Hoitaja oli kyllä sillä tavalla huomaavainen että aina välillä kääntyi mieheen päin ja kysäisi että mitäs mieltä isukki on asiasta mutta kyllä 90% ajasta puhuttiin vaan mulle. Meillä kyllä on se perinteinen järjestely että mä hoidan lapset ja mies auttaa sen mitä työpäivän jälkeen ehtii ja jaksaa.

Anskutti, johan sulla on aikakin painon vähän nousta. Viikkoja on kuitenkin kasassa jo aika hyvin. Tuskin se siitä hallitsemattomasti lähtee nousemaan kun ymmärtää järkevän syömisen tärkeyden eikä käyttäydy niinkuin minä raskausaikana

Niin no, kyllähän se äiti useimmiten on lapsen ensisijainen huoltaja, suurimmassa osassa perheitä se on äiti, joka jää lapsen kanssa kotiin isän mennessä töihin, äiti nyt on ainoa, joka on kykeneväinen imettämään jne. Meillä neuvolassa huomioitiin mieskin hyvin, oli tuo mies mukanakin jokaisella kerralla, psl lääkärineuvolat (neuvolan th sanoi, että niillä kerroilla ei isää "tarvita", joten ei tullut mukaan) ja ihan loppuraskauden neuvolat, kun minun piti ravata siellä pari kertaa viikossa raskausmyrkytysepäilyn takia, eli katsottiin yleensä vain verenpaine, pissanäyte ja paino. Lapsella kuitenkin on todella hyvä ja läheinen suhde isäänsä, vaikka minä olenkin tytön ensisijainen hoitaja. Viime kesänäkin olivat kaksi viikkoa keskenään kun olin kielikurssilla Ruotsissa ja hyvin oli mennyt, ja muutenkin mies kyllä viettää aikaa tytön kanssa aina kun vain pystyy.

Joo siis kyllä meidänkin elämä nykyään on paljon myös kotonanyhväämistä Mut ei olla ikinä otettu isommin paineita siitä, jos joskus nähdään vähän harvemmin. Oon myös asunut seurustelumme aikana ulkomailla kahteen otteeseen, ekalla kerralla 9 kuukautta ja toisella 3,5kk. Siksi olikin tosi hauska huomata vuosi sitten häämatkalla, että hyvin pärjättiin (ja riitelemättä), vaikka tuijotettiin toisiamme hyvin hyvin tiiviisti kolme kuukautta! Käytännössä erillään oltiin vain vessakäynnit

Toki näin opiskellessa vapaa-aikaa on myös vähän enemmän ja yhteistä aikaa helppo järjestää. Voi olla vähän eri fiilikset sitten, kun ollaan kunnolla työelämässä.

Alkoholista vielä. Ei mullakaan ollut siis mitään ongelmaa sen kanssa, ettei voinut raskaana juoda humalaan, ja olinkin useammissa bileissä, joissa muut olivat humalassa, eikä haitannut tippaakaan. Mutta voi hiivatti, kun jouluna teki mieli viiniä ja Baileysiä, ja olutta muulloinkin! Tuli suorastaan tuskainen mieliteko (lasketaanko nää niiksi raskauden aiheuttamiksi himoiksi? ) Nyt oonkin kyllä nautiskellut siitä, että voi juoda olusen tai aukaista skumpan, kun tekee mieli. Ja olen siis sitä koulukuntaa, jolle raskaus tarkoittaa ehdotonta tipattomuutta, vaikka muulloin maistuukin. Tai kostutin mä huuleni jouluviinissä, että sain maun

Anskutti, stressi pois painonkyttäyksestä, kyllä sen suunnan ehtii sitten myöhemminkin muuttaa, jos tuntuu, että kiloja alkaa kertyä toivottua vauhdikkaammin

Aurinko ja kylmä bisse. En voi väittää etteikö mieli tekisi... Tai olisi tehnyt viime kesänä raskaana ollessa. Tämä kesä menee vielä maitoauton virkaa hoitaes niin ens kesänä sitte, ainaki se yks huurteinen

On tässä muutakin listaa jo odottamassa imetyksen loppumista. Ensimmäisen viikon aion elää kahvilla ja suklaalla, ne ovat ainoat joista pieni on reagoinu joten niitä en oo kun vaan kokeillu imetysaikana. Mutta voi, miks just kahvi ja suklaa mun all time suosikit...

Kesästä on nautittu lomareissun muodossa, matkustamisen vaivattomuus yllätti niin että heti ollaan uutta reissua suunnittelemassa. Paino, kröhöm, pääs nousemaan pari kiloa vaikka kuvittelin olevani tiukalla dietillä... Pitää nyt kotona ollessa taas paneutua. Testi tuli tehtyä ja harjotukset jatkuu. Olis ollu paljon helpompaa sillon alkuvuosien huumassa kun kanit jäi kakkoseks. Nyt on iltasin niin väsy ettei meinais jaksaa ja päivisin ei esikoiselta juuri liikene hetkiä äidin ja isän kaksin oloon. Jos tästä toinen lapsi alulle saadaan niin se on kyllä lapsen tekoa sanan varsinaisessa merkityksessä Ensimmäisen teko oli niin paljon helpompaa, ny sitä vaan ressaa että herääkö se taas kesken kaiken.

Anskutti, mun mieshän on oikee hörppähuuli, vetää sen kaksi kaljaa yleensä kerralla Kotona tietokoneella istuen... Harvoin törmää toiseen joka on jo nuorena ollut tämmöinen "aloilleen asettunut" ja vielä harvempaan törmää toiseen joka ei käytä alkoholia

Suvi, pieni hajurako tekee kyllä parisuhteelle ihan hyvää toisinaan. Mä kaipaan välillä omaa aikaa, passitan silloin miehen ja lapset sukuloimaan (nykyään mies jo itse ehdottaa sitä kun on loma) ja lojun kotona tekemättä mitään. Harvinaista herkkua!

Kiitos kaikille onnitteluista! Varasiskon kanssa sitten tänään vähän juhlittiin painonpudotusta, kun hänkin saanut raskauskilot pois ja enemmäkin, käymällä ensin housuostoksilla ja sitten kahvilla ja kaakaolla ihanan brownie leivoksen ja vaniljajäätelön kera. Huomenna en siis aioi nousta vaa'alle, enkä merkata tänään ruokia. Syötiin me kyllä terveellinen lounas, eli vain tämä välipala meni "vähän" överiksi. Mut huomenna taas palataan ruotuun.

Meille oli sitten sillä aikaa kun olin pois kotoota ilmestynyt uusi telkka. En tiiä oonko asiasta kovin iloinen. Varsinkaan kun asiasta ei oltu keskusteltu etukäteen. Näin heti miehen ilmeestä, että on ostanu jotain kallista, kun tuli mua ovelle vastaan. Mun mielestä ihan järjetön ostos, kun vanhankin oli max. 3vuotta vanha. No miehet on miehiä, mikäs teet. Ja kun "halvalla" saa.

Mekin muuten ollaan aika kotihiiriä ja mies vielä mua enempi. Hän kun muuttanut minun perässäni, niin ei ole kuin muutama työkaveri tässä kaupugissa. Ja alkoa käytetään nykyään paljon enemmäin kuin ennen saunan omistamista. Nykyään siis menee yksi saunalonkero viikossa kummallakin ja joskus sitten enemmän kun lähen tyttöjen kanssa baanalle. Oon kyllä saanu kuulla ystäviltäni tästä kotihiireydestä, mut mä vaan tykkään olla kotona. En oo koskaan ollut mikään himobilettäjä. Ei kauheesti mun nuoruusvuosista jääny kerrottavaa tulevalle sukupolvelle. Tai siis nuorihan mä oon vieläkin.

Sotanorsu, niin minäkin olisin sanonut, jos olis kysytty, mut kun tässä on se pieni juttu, kun ei kysytty. Mutta mies sanoikin, että siksi en kysyny kun tiesin, että kiellät kuitenkin.

Testattu aivan selkee nega. Mikä nyt odotettavissa oli, mut pakko oli tuhlata tuo viimeinen testi. Nyt sitten torstaina kiitos menkat, ettei kierto ala venyy. Ens kiertoon onkin sitten enää jäljellä apteeekin omia ja toivon, että niihin en sorru näin helposti, jos tilanne yhtä huono talletusten osalta kuin nyt. Ovistestejä onneksi jäljellä ainakin viisi, joten yritetään se edes napata ja toivottavasti toimia sen mukaisesti.

Kyllä mullekin oli tärkeää saada ensin elää myös se villi nuoruus, ja nimenomaan myös matkustella (siksi meidän häämatka tosiaan olikin eeppinen kolmen kuukauden reppureissu) ennen lisääntymisiä. Nyt vasta viimeisen reilun vuoden on tuntunut siltä, että elämänmuutos lapsiperhe-elämään on tervetullut Toivottavasti ei enää tarvitsisi kauan odotella!

Turhauttaa itseasiassa pahan kerran taas tämä raskautumisyritys. Ei ehkä edes niin paljon se, jos ei heti tärppää, mutta tämä sekava kierto! Ikinä ei tiedä missä vaiheessa mennään, koska voisi menkkoja odotella, ja koska kannattaisi pitää huoli makuuhuonevauhdista. Argh. Nytkin tullut taas vähän taukoa, kun oli vieraita ja muita kiireitä, ja tietty olen huolissani, että olinkin väärässä siitä viime viikosta ja tilaisuus jää käyttämättä. Ja kun tilaisuutta ei ole neljän viikon välein, vaan viime syksystä päätellen pahimmillaan jopa kahdeksan viikon välein.

Mutta iloisempana aiheena: paino tänään 74,8! Juhuu! Olin luvannut itselleni, että varaan kampaajan, kun paino on alle 75, ja nyt se on sitten varattu. Oli jo aikakin!! Juurikasvu on aika jäätävä Mutta tämän myötä siis neljän viikon takaisesta säikähdyspainosta (jonka myötä päätin oikeasti yrittää muuttaa asian) on tultu alaspäin 3 kiloa! Seuraava etappi normaalipaino, 2,5kg matkaa enää.

Hei! Saanen liittyä seuraan Olen kolmekymppinen ja 9kk vauvan äiti. Toinen lapsi olisi lähivuosina toiveissa. Pituus 156 cm ja paino 68 kg, 58 kg on tavoitepaino. Raskausaikana ei tullut kuin 9 kg painoa, mutta olin pullukka ennestään. Mamma kuntoon!