Niin mää aattelin, vastaus oli ittellä vähän kehnonlainen. Ottaa pikkusenvaivoon näiden särkyjen kanssa mitkään hemmetin panadooli-besservisseröinnit.

Ja siis EN ole raskaana, odottelen sitä ovulaatiota.

Anteeksi paituitui jos pahoitin mielesi, mutta siis tarkotin just sitä, että esim. buranaa (ja siis koskee varmaan kaikkia tulehduskipulääkkeitä) ei suositella raskautta yrittäville juuri sen takia, että se voi estää ovulaation. Tiedän kyllä, ettei parasetamoli välttämättä auta edes perus päänsärkyyn, saati sitten johkin vakavampaan.

No joo, anteeksi on pikkusen turhautunu olo, kun ei pariin viikkoon ole saanut kunnolla nukuttua, hermosärky on perseestä eilä nuista lääkkeistä kovin suurta iloa ole ollut. Pahimman terän kivuista vienyt pois, mutta se jomotus ottaa aivoon! Ei niitä särkyjä kukaan täyspäinen kuuntele ilman lääkkeitä.

Täällä edelleen menkkoja odotellaan. Nyt kyllä tuntuis vähän sellasta pientä päänsärkyä, joka vois enteillä menkkoja. Eli katotaan alkavatko huomenna vai millon lie. Kohta ainakin lähdetään ajelee mökille ja nautitaan siellä sitten joko menkoilla tai ilman.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Moi taas!

Ensiksi vedän vielä minäkin herneen nenääni tuosta särkylääkekeskustelusta Eli siis lähinnä tuohon kommenttiin, että hermosärky on eri juttu kuin perusmigreeni. Yhtään hermosärkyä vähättelemättä, myöskin migreeni on täysin täysin täysin eri asia kuin päänsärky. Omat migreenikohtaukseni ovat vieneet minut pari kertaa ensiapuun hoipertelemaan, kun edes kohtauslääkkeet eivät ole auttaneet, ja buranat ja muut vastaavat ovat täysi vitsi, panadolista puhumattakaan. Migreeni on pahimmillaan erittäin raju, enkä itse voi edes kuvitella kovin paljon pahempaa kipua. Olen myöskin kuullut monelta, että synnytyskivut ovat lievemmät kuin migreeni pahimmillaan. Eli siinä sitä perusmigreeniä.. Tuohtumukseni johtuu siis migreenin yleisestä rinnastamisesta päänsärkyyn, ja vähättelystä sen vuoksi ("miten niin et pysty tulemaan töihin, jos on kerran vain pää kipeänä"), ei varsinaisesti hermostuksena paituituille

Minäkään en tiennyt tuota buranan ovulaatiota siirtävää vaikutusta! Viime kierrossa oli muutamaankin kertaan pää kipeä, ja otan kohtalaisen herkästi buranaa, kun minulla välillä normaali tensiopäänsärky yltyy migreenikohtaukseksi. Pitääpä laittaa pannaan täksi kierroksi!

Ja täällä alkoi menkat eilen, eli todnäk 10 päivää ovulaation jälkeen, eli aaaivan liian aikaisin! Kuten pelkäsinkin.. Aikamoinen oli kolaus eilen, mutta tänään on jo katsottu eteenpäin Nyt sitten google on laulanut, ja tässä kierrossa otetaan kaikki mahdolliset kikkakolmoset ja kansanuskot käyttöön, että a) kierto lyhenisi, b) luteaalivaihe pitenisi ja c) limakalvot paksuuntuisivat (itse epäilen tämän olevan ongelma, erityisesti kevään kaavintojen jäljiltä). YTHS on heinäkuun kesälomalla, joten lääkäriaikaa saan soitella sitten vasta elokuussa. Katsotaan mihin muilla kikoilla päästään, mutta vahvasti alkaa vaikuttamaan siltä, että viime syksyn helposta raskautumisesta huolimatta tällä kertaa taidetaan tarvita hormonaalista apua pillereiden muodossa, että sekaisin oleva kierto/hormonitoiminta saadaan kuriin. Vähän uusi asennoituminen siis edessä, eipä tämä taidakaan ihan helposti uudestaan käydä.

Myöskään en aio enää yhtään pohtia, vaikuttaako nämä pari ylimääräistä kiloa johonkin, vaan karistaa ne määrätietoisesti pois häiritsemästä! Varmuuden vuoksi ajattelin myös karsia turhia hiilareita, jos kyse onkin pco:sta tai vastaavasta, ja muutenkin tuntunut joillain kiertoa lyhentävän. Ja toki tukee painonpudotusta

Kaiken kaikkiaan ollaan siis otettu vauvantekoon uusi asenne, tässä voi kestää hetken, mutta nyt olen ainakin innoissani siitä, että voin itse vaikuttaa asiaan, tai ainakin kuvitella vaikuttavani Mutta placebo on ihan yhtä hyvä vaikutus kuin muutkin tässä asiassa!

Tänä aamuna siis 74,9kg, mutta nyt suunta alaspäin!

Migreenistä kärsin minäkin. Luojan kiitos, ne on sentään harvassa. Ja pääsääntöisesti menee lääkkeillä ja pimeällä ohi. Eikä kestä päivätolkulla, saati viikkoja. Tästä syystä perusmigreenin tohdin heittää, huono heitto myönnän, mutta en parempaakaan keksinyt. Näillä unilla, särkylääkekuorrutuksilla ja näissä säryissä ei vaan jaksa. Maitopurkki on tällä hetkellä suurin minkä saan oikealla kädellä nostettua ilman itkua, pari päivää sitten ei luonnistunut edes vaatteiden kantelu. Vaan olkapää on silti pirun kipeä, kuin puukko olisi sinne survottu ja kokokäsi turtana ja tuskainen.

Itselläni migreeni on aiheuttanut siis paljon, no heh, päänvaivaa. Pari vuotta sitten tilanne oli sellainen, että päätä särki maltillisemmin noin 3-4 päivää viikosta, ja lisäksi kunnon migreenikohtauksia (jotka kestää helposti koko päivän) tuli kerran tai pari kuukaudessa. Ei ollut elämänlaatu häävi. Tiedän siis millaista on kärsiä jatkuvista kivuista, ja voin kuvitella millaista sinulla on vielä pahempien kipujen kanssa :/ Yritä löytää asioita, joista voi silti nauttia, ehkä tosiaan se ovulaation viipyminen on sitten sen arvoista jotta särkylääkkeet tekee tilanteesta edes vähän siedettävämmän. Toivottavasti tilanne helpottaa pian!

Anskutti, varmasti ainakin sen verran oli osuutta, että tiedät mitä tositositosi kova kipu on, ja osasit varautua, ja pisti sit synnytyskivutkin perspektiiviin! Tosin kyllähän se muutenkin lienee kovin yksilöllistä..

Vielä varmuuden vakuudeksi, en siis väittänytkään että migreeni olisi pahempi kuin tuollainen hermokipu (todellakaan!), särähti vain korvaan se termi "perusmigreeni", kuten varmasti kaikki migreeneistä kärsineet ymmärtävät

Ja vielä Anskutti, mullahan migreeni helpottui valtavasti (!) kun jätin e-pillerit, olisko sullakin voinut liittyä siihen eikä raskauteen? Mulla vaihtui siis parissa kuukaudessa tilanne tuosta aiemminkertomastani siihen, että päätä kivistelee kerran-pari kuukaudessa. Pari viikkoa sitten taisi olla ensimmäinen oikea migreenikohtaus melkein vuoteen! Arvannette kuinka kismittää vuosien e-pillereiden syönti..

Hehe, lyhenee se kierto muuten ilman kikkakolmosiakin. Nimittäin paremmalla laskukyvyllä Tuo viime kierto jäi siis päivää vaille viiteen viikkoon, eikä kuuteen viikkoon niin kuin muistin! Ei se siis edes ollut kovin pitkä kierto, mutta ei pois luteaalivaiheen lyhyyden ongelmaa.. Sen taas voisi toivoa johtuvan vielä kaavinnasta toipumiseen (jotkut lääkärithän kehottaa kaavinnan jälkeen odottamaan jopa kolme kiertoa, että kohtu palautuu kunnolla. Joten ehkä limakalvot ovat vaan vielä vasta toipumassa kahdesta kaavinnasta?), eli ehken heitäkään vielä kirvestä kaivoon

Mies on muuten laihtunut viimeisen kuukauden aikana viitisen kiloa, tekemättä yhtään mitään! Argh!

Minä pidän tätä omaa migreeniäni siinä mielin helppona, että jos älyän ottaa särkylääkkeet ajoissa, homma pysyy siedettävänä. Näköhäiriöt on peffasta! Yleensä auttaa se oikein ajoitettu lääkitys, pimeä viileä huone ja hiljaisuus. Nuorempana oksensin aina. Nyt iän myötä, vaikka näköhäiriöt ovatkin viime vuosina tulleet, migreenikohtaukset on helpompia kuin ennen ja ovat harvassa, olisiko ollut 2 kohtausta tänä vuonna. Kateeksi ei käy teitä, joilla paljon pahempi tilanne sen kanssa.

Viitteitä on ollu vuosia, siis puutumista ja lievää oireilua. Reilu vuosi sitten kädestä lähti ensin tunto ja kaikki, se vaan roikku vieressä. Ja kun se holtittomuus hävisi, tilalle tuli taivainen särky ja tuska. Enkä kyllä juuri mitään pystyny tekemäänkään. Mutta se käsi sentään liikkui. 4 viikkoameni, että siitä tokeni. Pitkään tuo oli suht vähillä oireilla, eli käytännössä heinä-maaliskuu tuon puolesta töissä ihan ok, välillä särkylääkkeillä, mutta pärjäsin. Huhtikuun alusta alkoi oireilemasn isommin ja huhtikuun puolen välin nurkilla putä luovuttaa ja jäädä saikulle, 5 viikkoa. 7 Viikkoa olin käytännössä pois töistä lomien kanssa. Juhannuksen kupeelta on taas lähteny hiljokseen pahenemaan. Viikon sinnittelin töissä buranakuurin ja yöllisen panacodin voimalla, kun oli pakko taas luovuttaa. Toivottavasti viikon päästä kykenee töihin. Tuntuu ilkeälle töistä nuo vihjailut, että "onpa harmi, kun sattuu kesälle nuo sairastelut" talven tein osa-aikasena, varmasti vaikutti positiivisesti asiaan. Kyllä minä ennen töissä hikoilisin suht kivuttomana aivoja pellolle, kuin valittaisin tuota kipua kotona. Sanottakoon nyt, että onneksi käsi, ettei jalka, nyt kuitenkin pääsee koirien kanssa liikkumaan jotenkin. Ja onneksi olen pystynyt uimaan pieniä aikoja. Viime kesänä ei onnistunut sekään.

Leikkausta ei tehdä, niissä tuppaa käymään vuosien varrella entistä huonommin. Fysioterapia ja omatoiminen kuntouttaminen. Nyt kun tällä on nimi, sain täsmä ohjeet. Ja olisi lääkäri kirjoittanut tujumpaakin tavaraa, mutta jos vähänkään näillä kuvittelen pärjääväni, en huoli. Fysiatri sanoi, ettei tähän oikein kaksista tehoa mistään kipulääkkeistä ole. Ja taival tulee olemaan aaltoileva, välillä hyviä kausia, välillä huonoja.

Tulipas siitä sepustus. Huh.