Itselläni migreeni on aiheuttanut siis paljon, no heh, päänvaivaa. Pari vuotta sitten tilanne oli sellainen, että päätä särki maltillisemmin noin 3-4 päivää viikosta, ja lisäksi kunnon migreenikohtauksia (jotka kestää helposti koko päivän) tuli kerran tai pari kuukaudessa. Ei ollut elämänlaatu häävi. Tiedän siis millaista on kärsiä jatkuvista kivuista, ja voin kuvitella millaista sinulla on vielä pahempien kipujen kanssa :/ Yritä löytää asioita, joista voi silti nauttia, ehkä tosiaan se ovulaation viipyminen on sitten sen arvoista jotta särkylääkkeet tekee tilanteesta edes vähän siedettävämmän. Toivottavasti tilanne helpottaa pian!

Anskutti, varmasti ainakin sen verran oli osuutta, että tiedät mitä tositositosi kova kipu on, ja osasit varautua, ja pisti sit synnytyskivutkin perspektiiviin! Tosin kyllähän se muutenkin lienee kovin yksilöllistä..

Vielä varmuuden vakuudeksi, en siis väittänytkään että migreeni olisi pahempi kuin tuollainen hermokipu (todellakaan!), särähti vain korvaan se termi "perusmigreeni", kuten varmasti kaikki migreeneistä kärsineet ymmärtävät

Ja vielä Anskutti, mullahan migreeni helpottui valtavasti (!) kun jätin e-pillerit, olisko sullakin voinut liittyä siihen eikä raskauteen? Mulla vaihtui siis parissa kuukaudessa tilanne tuosta aiemminkertomastani siihen, että päätä kivistelee kerran-pari kuukaudessa. Pari viikkoa sitten taisi olla ensimmäinen oikea migreenikohtaus melkein vuoteen! Arvannette kuinka kismittää vuosien e-pillereiden syönti..

Hehe, lyhenee se kierto muuten ilman kikkakolmosiakin. Nimittäin paremmalla laskukyvyllä Tuo viime kierto jäi siis päivää vaille viiteen viikkoon, eikä kuuteen viikkoon niin kuin muistin! Ei se siis edes ollut kovin pitkä kierto, mutta ei pois luteaalivaiheen lyhyyden ongelmaa.. Sen taas voisi toivoa johtuvan vielä kaavinnasta toipumiseen (jotkut lääkärithän kehottaa kaavinnan jälkeen odottamaan jopa kolme kiertoa, että kohtu palautuu kunnolla. Joten ehkä limakalvot ovat vaan vielä vasta toipumassa kahdesta kaavinnasta?), eli ehken heitäkään vielä kirvestä kaivoon

Mies on muuten laihtunut viimeisen kuukauden aikana viitisen kiloa, tekemättä yhtään mitään! Argh!

Minä pidän tätä omaa migreeniäni siinä mielin helppona, että jos älyän ottaa särkylääkkeet ajoissa, homma pysyy siedettävänä. Näköhäiriöt on peffasta! Yleensä auttaa se oikein ajoitettu lääkitys, pimeä viileä huone ja hiljaisuus. Nuorempana oksensin aina. Nyt iän myötä, vaikka näköhäiriöt ovatkin viime vuosina tulleet, migreenikohtaukset on helpompia kuin ennen ja ovat harvassa, olisiko ollut 2 kohtausta tänä vuonna. Kateeksi ei käy teitä, joilla paljon pahempi tilanne sen kanssa.

Viitteitä on ollu vuosia, siis puutumista ja lievää oireilua. Reilu vuosi sitten kädestä lähti ensin tunto ja kaikki, se vaan roikku vieressä. Ja kun se holtittomuus hävisi, tilalle tuli taivainen särky ja tuska. Enkä kyllä juuri mitään pystyny tekemäänkään. Mutta se käsi sentään liikkui. 4 viikkoameni, että siitä tokeni. Pitkään tuo oli suht vähillä oireilla, eli käytännössä heinä-maaliskuu tuon puolesta töissä ihan ok, välillä särkylääkkeillä, mutta pärjäsin. Huhtikuun alusta alkoi oireilemasn isommin ja huhtikuun puolen välin nurkilla putä luovuttaa ja jäädä saikulle, 5 viikkoa. 7 Viikkoa olin käytännössä pois töistä lomien kanssa. Juhannuksen kupeelta on taas lähteny hiljokseen pahenemaan. Viikon sinnittelin töissä buranakuurin ja yöllisen panacodin voimalla, kun oli pakko taas luovuttaa. Toivottavasti viikon päästä kykenee töihin. Tuntuu ilkeälle töistä nuo vihjailut, että "onpa harmi, kun sattuu kesälle nuo sairastelut" talven tein osa-aikasena, varmasti vaikutti positiivisesti asiaan. Kyllä minä ennen töissä hikoilisin suht kivuttomana aivoja pellolle, kuin valittaisin tuota kipua kotona. Sanottakoon nyt, että onneksi käsi, ettei jalka, nyt kuitenkin pääsee koirien kanssa liikkumaan jotenkin. Ja onneksi olen pystynyt uimaan pieniä aikoja. Viime kesänä ei onnistunut sekään.

Leikkausta ei tehdä, niissä tuppaa käymään vuosien varrella entistä huonommin. Fysioterapia ja omatoiminen kuntouttaminen. Nyt kun tällä on nimi, sain täsmä ohjeet. Ja olisi lääkäri kirjoittanut tujumpaakin tavaraa, mutta jos vähänkään näillä kuvittelen pärjääväni, en huoli. Fysiatri sanoi, ettei tähän oikein kaksista tehoa mistään kipulääkkeistä ole. Ja taival tulee olemaan aaltoileva, välillä hyviä kausia, välillä huonoja.

Tulipas siitä sepustus. Huh.

Mäkään en lähtökohtaisesti tykkää särkylääkkeiden napsimisesta, mutta tosiaan noiden päänsärkyjen kanssa on aina vähän pelko persiissä et yltyy aivan karmeaksi, kun taas ajoissa olevalla Buranalla saattaakin saada nitistettyä alkuunsa. Joten yritän nitistää mieluummin Tämä nytkään päällä oleva päänsärky ei kylläkään ole toentunut millään, ja nyt en tänään jaksanut enää mitään ottaa, ja helpottamassa tuntuisi olevan. Ellei jalkapallon seurana mene liian montaa skumppalasia..

Sen sijaan synnytykseen taas mennen (sitten aikanaan, toivottavasti!) lähtökohtaisesti ajatukselle ei epiduraalia. Sen verran olen kuullut siitä huonoja kokemuksia, että mieluummin panostaisin rentoutusmenetelmiin ja akupunktioon (josta olen näihin päänsärkyihinikin saanut paljon apua. Huomenna soittelen uutta aikaa, ja kysäsen samalla osaako tehdä kuukautiskierrolle jotain ). Mutta siis asenteella "mikä vaan saa vauvan parhaiten ulos", eli jos rentoutuminen ei muuten onnistu, sitten epiduraaliakin toki kehiin. Mutta tavallaan odotan jo nyt (hehe, vähän ajoissa Mutta kun sitä ehti talvella jo ajatella ja suunnitella) synnytystä ihan ilolla, ei pelota oikeastaan ollenkaan. Ja musta tulee varmasti just sellainen superärsyttävä ensisynnyttäjä, joka on lukenut kaiken mahdollisen, ja luulee näinollen myös tietävänsä kaiken

En tykkää minäkään lääkkeitä syödä. Tosin kehoitan kyllä toisia ottamaan,jos tarvii. "Älä tee niinkuin minä teen, tee niinkuin sanon" Pääkipuun otan kyllä herkemmin särkylääkettä, että sais migreenin vältettyä. Tämän käsiongelman kanssa on ollut aivan hirveätä tämä lääkkeiden syönti en tykkää yhtään, vaan ilmankaan ei pysty olemaan. Eilen veti pohjat, käsi niin tuskilla, että hyvä kun ei taju lähteny. Autoillessa vielä. Onneksi pääsin ihan parissa minuutissa ystävän luo huilimaan. Kotvan siellä lattialla elvyin, ennen ku ylös tohti nousta.

Enpäs ihmettele, miksi ihmiset innostuvat vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta! Kaksi päivää takana, ei todellakaan mitään superkarppausta, vaan lähinnä leivän ja perunat jättänyt väliin, ja eilen vielä illalla pelin aikana kolme lasia skumppaa. Tuloksena -1,6kg! Tosin tähän ehkä vaikuttaa myös loppupuolella olevat menkat, mutta silti kyllä tehokasta turvotuksenpoistoa Kunhan ei ihan heti tulisi takaisin, olo on huomattavasti mukavampi! 73,6kg siis tänä aamuna, normaalipainoon matkaa enää 1,4kg.

Hetkellisen turvotuksenpoiston lisäksi tästä on kyllä se hyvä puoli, et pysyy muutenkin herkuttelut kuosissa. Ilman tätä päätöstä olisin kyllä eilenkin tahtonut varmasti sipsejä, tai ainakin poppareita, jalkapallon kanssa. Nyt söin iltapalaksi porkkanan, hummusta ja raejuustoa Ehkä siis vihdoin löytynyt motivaatio tehdä oikeita ratkaisuja, vaikken edes tiedä onko tästä oikeasti apua raskautumiseen. Onpahan parempi mieli, kun tuntuu että tekee jotain asian eteen

Täällä on palailtu kotiin mökiltä. Mies satutti siellä jalkansa, niin oltiin vielä yksi yö, kun miehen ei tarvinnut mennä tänään töihin. Äsken kävi lääkärissä, niin sai koko viikon saikkua. Eli lomailemme nyt sit yhden viikon sijasta kaksi viikkoa samaan aikaan. Ei mies tietenkään voi kaikkea tehdä, kun ei pysty kunnolla kävelee, mut eipä ainakaan töihin tarvii mennä.

"Onnittelut" suville menkoista, koska sulla ne ees alko ne toisin kun täällä. Tein tänään taas testin, kun tultiin kotiin. Nega edelleen. Tänään kp 37. Ei oo ollu näin pitkää kiertoa sitten teinivuosien. Pisin kierto pillereiden lopetuksen jälkeen on ollu muistaakseni 35 ja lyhin 26. Kyllä pistää vituttamaan, jos en oo raskaana, niin vois sitten alkaa tällä viikolla. Sunnuntaina lähdetään viikon aktiivilomalle miehen kanssa kylpylään, joten olis ihan kiva päästä siellä uimaan. Onko teillä tietoa milloin kannattaa soitella johonkin, jos menkat ei ala ja testit edelleen negaa? Ootko valonkantaja mihinkään ollut yhteydessä?

Tänään jäi vaa'allakin käymättä kun tultiin vasta kotiin. Huomenna sitten katotaan mitä näyttää. Ei kyllä varmaan mitään hyvää lukemaa, koska haettiin pizzaa ekaa kertaa tänä vuonna. Toisaalta kannattais siis pysyä kaukana vaa'asta. Voi olla etten ihan siihen 74 kiloon päässy. Mut ei se haittaa tällä hetkellä pätkän vertaa. Menkat mietityttää nyt enemmän. Ja isänikin tänään sanoi, että sähän oot laihtunu. Ei oltu taas varmaan kuukauteen nähty. Tuli hyvä mieli, vaikka lisäsikin siihen perään, että olihan sulla varaakin. Mut tottahan se vaan puhui.

Kai tässä sitten pitää vaan ootella, vaikka kuinka ärsyttää. Tuntuu, ettei pysty tästä lomastakaan nauttii täysillä, kun koko ajan tätä hommaa miettii. Jotenkin usko jo mennyt vauvaan. Luulen silti, että testaan tässä taas joku päivä, kun en malta olla testaamatta. Nyt kyllä kaapissa ei enää testi kummittele, että jos pystyn olee ostamatta, niin helpompi olla testaamattakin. Odottelu jatkukoon..

Sotanorsu, mut eihän mulla oo paino kuitenkaan tippunu nopeesti, vaan aika tasasesti n. 2kg per kuukausi. Nyt ei ollu tipinu ollenkaan, kiitos eilisen pizzapäivän, mut eipä ollu plussaakaan. Mut mistä näistä tietää. Tää naisen kroppa on niin ihmeellinen.

Anskutti, eilen olis ollu 5+1 kun testasin, mut oli aivan selkee nega.

Mutta jos minä en saa vauvaa, niin ystäväni saa. Hän laitto kuuden aikaan viestin, että ovat lähdössä sairaalaan. Tänään hänellä myös la. Tässä on hauskinta se , että juttelin hänen kanssa illalla yhdeksän aikaan, eikä ollut mitään tuntemuksia. Oli varannut kampaajankin tälle päivää. Sitten kolmelta yöllä oli menny vedet. Nyt sitten odotellaan, koska tulee ilmotus, että on syntyny.