Läheisillesi on varmasti ollut myös vaikeaa, he eivät ole tienneet mitä sanoa, haluatko kenties olla yksin tms. Se ei tosin poista sitä, että lähimmäisiä olisit tarvinnut ja tarvitset edelleen. Lapsen menettäminen jo ajatuksena on niin hirveä, että siihen henki salpautuu, sitä tuskaa ei voi kuvitellakaan. Toivottavasti aurinko paistaa vielä sinullekin.

Sotanorsu ainakin kroppa alkaa palailee kuosiinsa, kun menkatkin jo alko. Toivotaan, että pikkuhiljaa läheisesi myös tajuaisivat tilanteesi ja olisivat sinuun yhteydessä. Varmasti tosiaan vaikee tilanne myös heille. Haleja!

Valonkantaja, hieno pudotus. Oo nyt vaan tyytyväinen, että paino tippuu. Tuskin sua mikään vaivaa. Tietenkin sitten kannattaa huolestua jos tuo tahti jatkuu ja syömiset on pizza-linjalla.

Anskutti, onneksi sulta myös tippuu kilot helposti, niin ei huolta, vaikka vähän kiloja keräätkin.

Oon vähän huolissani ystävästäni, kummityttöni äidistä siis. Tuntuu ettei hän syö tarpeeksi ja kaikki energia menee maidontuotantoon. Maitoa siis kyllä tulee, koska tyttö on kasvanut hurjaa vaihtia pelkällä imetyksellä. Hänestä ei ole kohta mitään jäljellä. Sanoin siitä hänelle, kun eilen siellä ollessa sanoi, että eipä tullu tänään kauheesti syötyä. Toivottavasti nyt alkaisi vähän paremmin syömään, ettei kuihdu kasaan. Kummityttö on vajaa 2kk ja äidillä ei oo raskaukiloista tietoakaan. Vatsanahka on tietenkin vielä vähän löysä. Kiloja kuitenkin tuli noin 15.

Tein taas aamulla virheen ja hyppäsin vaa'alle. Plussalla tuo oli viime maanantaihin verrattuna ja tuskin tää viikonloppu asiaa parantaa. Herkuteltu on, siinä syy. Liikkunu meinaa oon hyvin tällä viikolla ja siihen oon kyllä tyytyväinen. Tänäänkin oltu jo aamu töissä ja vetästy kaverin kanssa puolentoista tunnin lenkki, josta puolet työnsin hänen lapsiaan sisarrusrattaissa eli ei huono lainkaan. Mut kuten todettu, nyt ei paukut riitä ruokapuolen kunnossa pitoon. Vaikka siis syön mä tervellisestikin, mut lisäksi liikaa herkkuja. Äskenkin tein itselleni ruoaksi savulohisalaatin. Ai että oli nannaa.

muoks. Mulle muuten ilmestyi tänään taas sellanen megafinni, joka on tähän mennessä tullu vaan menkkojen aikaan. Yritä tässä nyt sit taas tietää mitä mikäkin tarkottaa. ARHG. Ihanaa tää naisena oleminen ja vauvan yrittäminen.

Palaan vielä hieman tuohon vauva yms. uteluihin. Mä varmaan oon välttynyt noilta vauva uteluilta ainakin osittain sen takia, että meillä tätä yhdessä asumista on takana aika vähän aikaa, vaikka yhdessä ollaan oltu neljä vuotta. Itseasiassa mulle tuli jossain vaiheessa tunne, että ihan kaikki mun tuttava piirissä eivät edes pitäneet tätä meidän juttua minään vakavana. Kaikkein hämmentävintä oli,kun hyvä ystäväni kysyi multa, että seurustelenko mieheni kanssa vai tapaillaanko me vaan. Ja tuossa vaiheessa oltiin oltu miehen kanssa yhdessä jo yli kaksi vuotta!

Tuo kolmen vuoden seurustelu ennen yhteenmuuttoa tämän ikäisenä taitaa olla kyllä aika epätavallista. Ainakin kaikki mun tuntemat noin kolmekymppisenä seurustelemaan ruvenneet ovat muuttaneet yhteen lähes tulkoon samantien. Ja tiedän useamman, joilla on jo lapsia, vaikka ovat olleet yhessä vähemmän aikaan kuin minä ja mieheni. Täytyy myöntää, että välillä olen tuntenut kateutta, kun muilla asiat ovat edenneet vauhdilla. Mutta eipä oikein ole voinut mitään, kun nuo asunto ja työkuviot meillä hidastivat yhteenmuuttoa. Mutta vaikka noita hidasteita ei olisiollutkaan niin tuskin me aivan samantien olisi perhettä ruvettu perustamaan, vaikka mulla lapset ovat olleet jo pitkäaikainen haave. Sillon kun me tavattiin meillä oli aivan erilainen tausta lähteä uuteen suhteeseen. Minä olin ollut sinkkuna neljä vuotta ja mies oli muutamaa kuukautta aikaisemmin eronnut pitkästä suhteesta, joten en todellakaan halunnut painostaa miestä kiirehtimällä perheen perustamista.

Vähän meinaa ahdistaa töihin palaaminen lomaviikon jälkeen. Toivottavasti ei ole ilmaantunut mitään ylimääräisiä hommia. Mulla meni koko kesä vähän pieleen työkiireiden takia. Jouduin tehdä tosi paljon ylitöitä ja sen takia ei oikein jäänyt aikaa eikä energiaa panostaa tähän laihdutus projektiin. Toivon todella että nyt syksyn tullen työ tilanne palautuu normaaliksi. Tämä lomaviikko on mennyt aika rennosti syömisten suhteen, Liikaa varmasti on tullut syötyä, mutta ei kuitenkaan oo tarttenu mitään ressiä tai huonoa omaa tuntoa kärsiä syömisistä. Nyt tosin täytin äsken valmiiksi ruokapäiväkirjaa alkuviikolle. Tarkotus olis maanantaina terästäytyä tämän laihdutuksen suhteen niin että saisi jotain tuloksiakin aikaan

Sotanorsu, mullakin on usein tunne, ettei perhe esimerkiksi oikein osaa välittää keskenmenostani, ja ajattelee varmaan, että on jo menneen talven lumia. Sisko varsinkaan ei osoita minkäänlaista myötätuntoa, vaan hehkuttelee vain omaa vauvaansa. Ymmärrän kyllä, ettei huomaa, mutta pahaltahan se tuntuu. En myöskään itse ole kovin helppo näyttämään haavoittuvaisuuttani muilla kuin mieheelleni, joten johtunee siitäkin. Ja toisaalta esim äitini ei taida haluta kysellä senkään takia, ettei halua muistuttaa asiasta, jos mulla onkin hyvä päivä. Vaikea yhtälö kaikenkaikkiaan. Mutta hienoa, että on selviytymisfiilis!! Meidänkin suhdetta on kohdannut keskimääräistä useampi vastoinkäyminen, ja jälleen tämän keskenmenon jälkeen on sellainen "vahvempia kuin koskaan" -olo. Jos tuollaisista asioista selviää, sitten selviää mistä vaan!

71,9 tänään, eilisillan ähkysyömisistä ja liian monesta viinilasista huolimatta, juhuu! Yritän pitää itseni kiireisenä, ettei ehtisi jännittelemään liikaa ensi viikon viikonlopun totuuden hetkiä.. Ensi viikoksi onkin kaikenlaista ohjelmaa Harmi vaan ollaan pois kotoa myös viikonloppu, jolloin menkat oletettavasti alkavat, mikä ei ole kovin kiva juttu, en tiedä saanko taisteltua kyyneliä vastaan ihmistenkään ilmoilla.. Paitsi että olen siis tietty raskaana ja menkat alkaa vuoden päästä! (Tällä hetkellä brunssiähkypötsi tosin näyttää siltä, että olen noin viidennellä kuulla raskaana...)

Hyvä suvi, hienosti taas paino tippunut! Mäkin kävin aamulla vaa'alla, kun harmitti se eilinen plussa, niin tänään näytti taas samaa kun viime ma. Toivottavasti huomennakin näyttäis.

Ihanaa kun sain miehen takas kotiin. Toi kyllä tullessaan viikonlopun jämiä eli juustonaksuja ja nehän vetästiin tossa ens hätään ennen ruokaa. Eli toiveet huomisesta vaa'an luvusta ehkä murskautui. Mut oli kyllä hyviä. Enpä muista koska oon viimeksi juustonaksuja syöny. Hassua miten ikävöin miestä, vaikka oli vaan viikonloppun pois. Toisin sanoen vaan eilen ei nähty. Ei mulla ennen oo tollasta kaipuuta ollu, sitten alkuaikojen. Ehkä se vaikuttaa, että yleensä olen itse pois kotoota eli on muuta tekemistä kun ajatella miestä. Mut ihana tuntea ikävää. Mun mielestä siitä tietää, että toista rakastaa. <3

Tulostin eilen illalla valmiiksi maistraattia varten laput ja täytin ne valmiiksi omalta osaltani ja annoin miehelle kun tuli kotiin. Nyt sitten pohditaan, että millon mennään ja laittaidutaanko yms. Ihanaa kun teille voi kirjotella näistä jutuista, kun ei kerrota tästä siis kellekään. Tulee sitten joskus ilmi kun tulee. Pitää päästä johonkin purkamaan tuntemuksia.

Oi, romanttista salakähmäistä puuhastelua mites se avioliiton esteiden tutkinta paperi nykyään hommataan, vai senkö tulostit? Me hommattiin nuo siihen aikaan, kun netti ei ollut vielä kaikkien asioiden hoitoväline. Käytiin siis kirkkoherranvirastossa tekemässä ne paperit. Sitä en muista tulikose lappu postilla kotiin vai hainko paikan päältä. Aika ripeesti joka tapauksessa tehtiin sitten noita päätöksiä.

Sen vielä sanon, että kannattaa jotain nätimpää päälle laittaa. Tulee itselle kiva fiilis siitä. Tiesithän, että kyseinen päivä on sitten palkallinen vapaa päivä!

Joo just sen tulostin. Ja sukunimen muutos paperin. Se esteiden todistus paperi pitää vaan henkilökohtaisesti toimittaa maistraattiin. Viedään se siis yhdessä joku päivä. Muuten siihen tarvii todistajien nimikirjoitukset ja niitähän ei voida pyytää. Mietin vaan, kun tuolla sähköisessä ajanvarausjutussa on myös vaihtoehtona toi esteiden tutkinta, niin mietin, että pitääköhän sille lapun viemiselle varata aika, vai voiko sen vaan viedä sinne? Osaako esim. Anskutti sanoa?

Miehelle sanoinkin, että olis kiva jos laittaiduttais. Onhan se meidän päivä. Ensin mies sano, että mitä väliä, kun eihän kukaan nää, mut sit tajus kun sanoin, että toisiamme varten. No mieshän sitten sanoi, että olis kiva viikonlopuksi mennä johkin, eikä vaan käydä syömässä ja tulla kotiin. Katotaan nyt mitä keksii. Koirat on vaan ongelma, mut mietitään sitä sit, jos mies keksii jotain. Ei tietenkään hoitajallekaan haluis kertoo.

En todellakaan tienny, että on palkallinen vapaa!! Onko siis kaikilla aloilla? Sittenhän joudun töissä kertomaan, jos haluun sen vapaaksi.

Se on mun mielestä ihan lakisääteinen eli alasta riippumaton! Minähän en tuota tiennyt ja otin siihen lomapäivän. Kerroin kyllä työnantajalle miksi olin sitä vailla, mutta eipä se kus*pää tietenkään sanonu, etten siihen lomaa tarvi. Tuo hääpäivä on ollu vapaa jo ainakin 80-luvulla, äiti sanoi jälkeen päin kun kerroin, että lomapäivän pidin. Myöhäistäpä se sitten oli.

Varmaan kattaa soittaa sinne maistraattiin ja varmistaa, meneepähän kaikki ainakin oikein. Voittehan te koiranhoitajalle sanoa vaan, että haluatte kahdenkeskisen hemmotteluviikonlopun. Luksusta arjen keskelle, eikä mitään muuta olisko teillä jotain kihlapäivää tai muuta vuosipäivää lähellä jota voisi vähän verukkeena käyttää, jos utelua tulee.

Muoks. Eihän sun tarvi sanoa kuin esimiehelle ja sehän ei siitä saa muille sanoa!

Pitääkin tutkia uudestaan, että pystyiskö ton netissä täyttämään, niin ei tarttis vaivautua sinne erikseen. Varmaan jos kirjautuu sinne yhteen palveluun, jota en nyt muista.

Ei vielä tiedetä mikä päivä haluttais mennä. Kihjalaispäivä meillä olis joulukuussa. Harmi kun sattuu lauantaille, niin ei sinä samana päivänä pystytä menee, kun mennään virka-aikana. Toisaalta se on myös liian lähellä joulua. Ehkä sitä just jonku tollasen selityksen keksii koirien hoitajille.

Niin se on kyllä totta ettei tartte sanoo, kun esimiehelle. Sittenkin onkin hauska nähdä saako se pidettyä sen sisällään, vaikka todellakin sen olis pakko. Tuntuu vaan välillä olevan vähän hölösuu. Varsinkin tietyille kertoo mun mielestä vähän liikaakin sellasia, mitä ei varmaan saisi.

muoks. Mun alan tes:ssä lukee, että on palkallinen vapaapäivä, jos on työpäivä eli kun olen vuorotyössä, niin jos minulle ei laiteta vuoroa sille päivälle, niin en saa siitä palkkaa? Miehellä on eriasia, kun on ma-pe aina töissä, hän siis saa sen palkallisena vp:nä.

Niin ja kai siitä pitää töissä kertoa esimiehelle kuitenkin, että ilmottaa palkanlaskentaan yms. kun nimikin vaihtuu. Kirjotetaanko tässä tapauksessa muuten työsopimus myös uudestaan uudella nimellä?