samoilla linjoilla erityisesti miiruKn kanssa. Itselle tulee kohta 27 vuotta ikää, ja on paperit yliopistosta ja töissä on tullut painettua, talo on ja velkaa.. Haluaisin joskus lapsia, vaikka "inhoankin" ainakin vieraiden kiukuttelevia kakaroita. Uskon kuitenkin, että jos aion lapsia hankkia, niin olisi nyt se hetki, kun ensinnäkin olen kyllästynyt työntekoon ja lapsen kanssa voisi olla kotona sen pari vuotta, ja toiseksi mulla ei ole töistä kesän jälkeen tietoa (sama olisi olla mammalomalla). Ja ikää tulee, ei kannata enää odotella kun mieskin on suostuvainen.
Uskon vahvasti luontoäitiin, että se raskaaksi saattaessaan kasvattaa odottajan äidiksi. Tuskin omaa vauvaa voi inhota, eiköhän siitä tule maailman tärkein asia sitten, ja muut juoksut unohtuu, muutenkin mulla on tuo nuoruuden riekkumisaika ollut jo ohi muutaman vuoden, ei kiinnosta enää.
Näillä pohdinnoilla, en usko itsekään ikinä olevani valmis, vaan, että kasvan ihmisenä siinä odottaessa ja vauvan kanssa hyväksi ja rakastavaksi äidiksi.

Hei!

En jaksanut lukea koko viestiketjua, mutta hieno homma että aloitatte terveet elämäntavat jo ennen raskautta. Raskaaksi tulokin on helpompaa normaalipainoisena. Kokemusta on, nimittäin ekaa "tehtiin" puolitoista vuotta jonka jälkeen laihdutin reilusti, jolloin toinen tuli melkein vahingossa. Raskausaikakin on helpompi vähemmällä painolla.

Mitä tulee tuohon äidiksi kasvamiseen, niin totta se on joka sana. En ole todellakaan lapsirakas ollut koskaan ja muiden lapset, paitsi omien kaverien , ovat lähinnä ärsyttäneet. Omat on kuitenkin aivan ihania enkä yhtään hetkeä heidän kanssaan vaihtaisi pois. En edes pieniä känkkäränkkiä.

Tsemppiä kaikille teille hoikistujille ja raskautta suunnitteleville. Toivottavasti onnistutte!

ilmoittaudun joukkoon!
koko viesti ketjua en ehtinyt lukea, mutta lähtökohta on omien tavoitteiden mukainen. mulla todettu PCOS ja lääkäri sanoi että hoitona joko oikeat e-pillerit tai laihdutus jos lapsen haluaa.
toukokuussa seuraava gyne käynti niin siihen mennessä elämäntaparemontilla muokattu hotmama tästä lyylistä!
toivottavasti se raskautuminen sitten helpottuu kun normaali paino alkaa lähestymään ja muutkin oireet paranevat...
tsemppi päällä joka säällä kaikille!

Meillä on myös omakotitalo,autona volvo( ),työpaikat ja häät on kohta. Siinä järjestyksessä meidän elämässä on menty ja hyvä niin, olen tyytyväinen.

Minä kuulun myös niihin jotka ei pahemmin muiden lapsista perusta. Mä en jaksa ihastella töissä muiden vauvojen kuvia ym, enkä ihastele pieniä vauvanvaatteita lastenvaateosastolla. Kiukutteleva lapsi Cittarissa perjantai-iltapäivänä saa mut huokaamaan, jne. Mutta mä myös tiedän, että jos alkaisin vauvakuumetta odottelemaan ennen kuin yrityksen voi aloittaa, jäisin lapsettomaksi. Ja ennenkaikkea tiedän että omaa lastani rakastan varmasti. Se on tärkeintä.

Mulla oli ollut vauvakuume ennen esikoisesta tietoakaan jo 7v. Miehelläni ei oo ollu vauvakuumetta ikinä ja jostain kumman syystä ei hän ainakaan hanttiin laittanut vaikka mä jätinkin kihlojen juhlapäivänä e-pillerit pois, ei halunnut alkaa käyttää kumejakaan joten otettiin sitten riski ja aloin esikoista sitten odottamaan. Hääyönä mies sitten ehdotti, että jätettäskö kumit pois ja tehää Nooralle kaveri. Niin tulin jälleen raskaaks. Mä oon aina ollut se, joka potee meidän perheessä vauvakuumetta, poden taas.

Sitten tuohon kosintaan.. Mä oon kosinu miestä mun kans kihloihin. Selitys siihe oli se, että mieheni ei tykännyt mun tupakanpoltosta ja lupas tehä mitä vaan, jos lopetan. Niinpä sain sitten kultaisen rinkulan sormeen. Häitäkään ei varmaan ois juhlittu ellen ois ite kosinut

Paljon on taas kirjoiteltu, kiva juttu!

Mä en viitsi tässä omaa elämäntilannettani ruotia sen enempää, mutta ihan sovinnaisella kaavalla ei ole menty - jokainen tavallaan

Äitiyteen kasvaa, mutta vasta lapsen syntymän jälkeen. Vaikka siihen kuinka valmistautuisi, niin siitä ei tiedä mitään. Lapsi muuttaa kaiken, lopullisesti. Mun äiti sanoi aina että elä oma elämä ennen kuin teet uutta elämää, ja kaikessa painavuudessaan asia on musta juuri noin. Olin 28 v. kun esikoinen syntyi, olin ollut vuosia nousujohteisessa uraputkessa, elänyt itsekkäästi ja nautiskellen, matkustellut ympäri maailmaa, suorittanut tutkinnot ja seurustellut useammankin kandidaatin kanssa En jäänyt haikailemaan menetettyjä mahdollisuuksia, ja sitä teroitan kaikille lapsettomille ystävillenikin - menkää, matkustakaa, eläkää spontaanisti, tehkää yhdessä iloa tuottavia asioita. Se on sen arvoista, lapsen myötä taas toisenlaiset asiat ovat maailman tärkeimpiä.

Ja niille jotka ajattelevat oleskelevansa kotona lapsen kanssa, voin vaan todeta että kotiäitiys on ollut ainakin mun kohdalla mittaamattoman monta kertaa rankempaa työtä kun mikään palkkahommani koskaan. Nostan todella hattua heille/teille jotka siihen sitoutuvat pidemmäksi aikaa.

Muutoin täällä taas tärppipäivät käsillä, pitäkäähän peukkuja siskot

Kiitos kaikille ajatuksista!

Taidan mennä alkuperäisen suunnitelma mukaan ja jättää ehkäisy pois kuukauden päästä...Katsotaan sitten mihin päästään!

HEI :)

Mielenkiintoista keskustelua..

Vauvakuumeesta: Meillä on siis yksi tyttö (7kk) ja minä täytän kokonaiset 24 vuotta kohta. Varsinaista vauvakuumetta en ole potenut ikinä, mutta tiesin aina että haluan lapsia. Mieluiten nuorena! Ja tyytyväinen ratkaisuuni. Toiset haluaa reissata ja luoda uraa ensin, mutta minäpä laitoin asiat tärkeysjärjestykseen ja teen lapset ensin! Nuorena jaksaa. ;D

Hauska toi järjestyskeskustelu. Täytynee lisätä oma ;)

Seurustelu,(18v->) samalla lukio, töihin, kihloihin, oma rivari, raskaaksi, naimisiin, lapsi + Wolksvagen (farmari tietenki )


Tsemiä ja vihreitä palleroita kaikille!!!!!!!

Hei kaikille pitkästä aikaa!

Lueskelin noita vauva"kuume"-juttuja. Itsellänikään ei ole elämä mennyt lainkaan tuollaista "normaalia" kaavaa. Tuli raskaus, mies jätti jo alkuraskaudessa, lapsi syntyi ja kolmen vuoden päästä törmäsimme avopuolisoni kanssa, josta sittemmin tuli isukki lapselleni...olemme onnellinen pieni perhe, omassa talossa, omalla tilalla. pikkusisko tai -veli olisi toivottu ja tervetullut, vaikka välillä miettiikin sitä ruljanssia mitä vauvan kanssa oli. Mutta nythän meitä on kaksi aikuista kantamassa vastuuta.

Mielenkiintoista keskustelua ollut... Omaan korvaan särähtää edelleen tuo monien tapa hankkia lapsia.

Itse olen ollut "valmis" äidiksi jo 17 vuotiaasta asti eli tuolloin olen ensimmäistä kertaa jättänyt ehkäisyn pois silloisen mieheni kanssa. Miehet ovat vaihtuneet välissä mutta lapsia ei ole aikaisemmin siunaantunut kuin vasta vuosi sitten, silloinkin jo parin vuoden toivomisen jälkeen. Eli tässä varmaan syy miksi tuo "hankkiminen" särähtää korvaan.

Laitanpa nyt omankin "järjestyksen" tähän: Seurustelu, opiskelu, kihloihin, opiskelu/työ/työttömyys, oma ok-talo, työ, naimisiin, työ, lapsi

Kaikki työni ennen äitiyslomaa ovat olleet pätkätöitä, 1vko-6kk, joten mitään taloudellista turvaa ne eivät ole luoneet. Miehellä samoin liuta määräaikaisia sopimuksia, nyt vuoden ollut vakkarina. Itse aloitin elämäni ensimmäisen vakkariduunin alkuviikosta vaikka ikää on jo 28 ja risat.

No mutta tsemppiä kaikille tavoitteissaan