Heippa kaikki tytöt ja pojat!

Olen 22-vuotias opiskelijatyttönen täältä kaukaa pohojosesta. Elelen enemmän tai vähemmän rauhallista elämää avomiehen, kahden maaoravan, kahden kääpiöhamsterin ja yhden viljakäärmeen kanssa.

Ennenvanhaan jaksoin liikkua jopa viidesti viikossa, ja parhaimmillaan oli tilanne se, että 172-senttinen kroppani painoin 56 kiloa. Tämä oli siis ennen kuin muutin kotoa pois ja pääsin opiskelemaan.

Nyt kolme vuotta myöhemmin en edes omista vaakaa, mutta veikkaisin painon olevan jotain +70kg. Valmistun ensi keväänä, joten aloitin viime viikolla projektin, jonka tavoitteena on saada minut mahtumaan ensi kevääseen mennessä yo-mekkooni.

Kyseessä on siis sellainen kymmenen kilon rykäisy. Ei tule olemaan helppoa, olen NIIN laiskistunut ja mukavuudenhaluinen ja herkkusuu, että todellakin tulen tarvitsemaan teikäläisten tukea ja apua.

Olen myös perustanut blogin itseäni skarpatakseni, olisin tyytyväinen jos sitä joku lukisikin. Olen koittanut tehdä siitä humoristisen ja itseironisen, että sitä viitsivät lukea muutkin kuin minä ja poikaystäväni, jota pakotan lukemaan sitä. Blogi löytyy täältä:

https://smackthefatso.blogspot.com/

Jeps, että eiköhän laiteta läski karisemaan.

Hei vaan kaikille klubilaisille! Täällä kohta kolmen kympin ylittäjä naikkonen Länsi-Suomesta. Liityinpä juuri klubiin koska nyt on aika saada loput ylipainot veke! Olen n. 2 v sitten laihduttanut 30 kiloa ja nyt viimeiset 10-15 olisi tarkoitus saada pois! Motivaatio löytyi nyt ehkä ihastumisen kautta mutta tärkeintä että löytyi!

Täältä toivon tsemppiä tavoitteen saavuttamiseen!

Annapurnan blogi on hauskaa luettavaa ! Voisi olla omastakin elämästäni tuo mainitsemasi ruokapäiväkirjan pito...

Tervehdys kaikille!
Löysin tälläisen ketjunkin vasta nyt, vaikka olen ollut täällä jo kolme viikkoa pyörimässä. Tosi mukava lukea toisten juttuja, samanlaisten elämän yrittäjien
Olen jo viisvitonen ikuinen laihduttaja, entinen maatalonemäntä, nyt siitä jo eläkkeellä. Silloin joskus raskasta työtä tehnyt, en aivan työttömänä vieläkään. Kaksi aikuista lasta ja neljä ihanaa lastenlasta Nykyisin elelen yksin, kaipaan kyllä ihmistä lähelleni. Välillä meinaa masennus vaivata- yksi syy tähän painonnousuun. Syön yksinäisyyteeni ja väsymykseeni ja siihen, kun ei löydy elämälle tarkoitusta. Jospa olisin tiennyt näistä sivuista ennemmin vaan parempi nyt kuin ei koskaan.
Painoni on nyt 85, kertynyt vähän kerrallaan, muutama kilo vuodessa. Viisi vuotta ollut poissa emännän hommista, melkein viisitoista kiloa tullut tänä aikana lisää. Opiskelin neljä vuotta- istuminen ja liikunnan väheneminen varmaankin suurin syy. Nyt yritän tsempata oikeasti, kiitos teidän kannustuksen
Jaksamista kaikille

Terve kaikille!
Päätin nyt vihdoin esittäytyä täällä . Liityin Kiloklubiin kaksi viikkoa sitten, sillä uskon, että tämän avulla voin päästä vielä joskus normaalipainoiseksi.
Olen 20-vuotias neitonen, joka valmistui ammattiin toukokuussa. En ole koskaan ollut hirmuliikkuja, mutta sitäkin kauheampi herkkusuu .
Olen tyypillinen jojottelija, välillä olen onnistunut pudottamaan painoa parikymmentäkin kiloa, mutta sitten ne ovat tulleet taas takaisin ja useimmiten vielä korkojen kera
Vuonna 2006 aloitin todenteolla laihdutusurakan ja onnistuin pudottamaan painoa 36 kg ennen Kiloklubiin liittymistä. Kolmen vuoden aikana on joutunut monta kertaa ottamaan itseään niskasta kiinni, kun on meinannut ote alkaa lepsua . Nyt olen tämän kahden viikon aikana, jotka olen ollut Kiloklubin jäsenenä onnistunut laihtumaan jopa 4 kg, johon olen hirmu tyytyväinen .
Suurin osa ylimääräisistä kiloista on jo lähtenyt, mutta vielä olisi pudotettavaa ainakin se 10 kg, jolloin olisin normaalipainoinen. Toivottavasti Kiloklubin avulla pystyn siihen.

Tsemppiä kaikille laihduttajille, kyllä te pystytte siihen

Masentaa. Keväällä sain tipauteltua pari kiloa (vaivoin) ja kun se tahti oli niin hidasta, heitin läskiksi. No, nyt on 95 kg, pituutta 168cm ja itseinhossa löytyy. Ikää on 43v. Tämän ohjelman käyttäminen vähän myös rassaa, kun joutuu etsimään tietoja, miettimään annosten kokoa niin tarkkaan jne. En tiedä, mitä tekisin, mut jotain tarttis tehdä

Hei!
Olen 34-vuotias nainen. Pituutta minulla on 168 cm ja painoa tämänaamuisen vaakalukeman mukaan 98.3 kg. BMI siis aivan kohtuuton. Haluan nyt vihdoinkin laihtua ja ruveta hallitsemaan elämääni kaiken kaikkiaan paremmin. Punaviini on nyt pannassa ja se suurin syyllinen tähän lihomiseeni onkin.
Nyt siis yritän tunnollisesti merkitä syömiseni kiloklubiin ja harrastaa säännöllisesti liikuntaa. Kuntosalilla olen ollut jäsenenä jo jonkin aikaa - nyt siellä pitäisi käydä hieman ahkerammin. Lisäksi yritän hyötykävellä enemmän (esimerkiksi työmatkat).

Tsemppiä meille kaikille!

Heippa kaikille!

Olen 33 vuotias itä-suomessa asusteleva ja 3- vuotiaan tytären äiti . Olen ollut kiloklubin jäsen helmikuusta 2009 ja alkupainoni oli 76,5kg ja pituutta minulla on 162cm.

Olen ollut normaalipainoinen ennen lapsen syntymää, jolloin painoin 53kg. Raskaus aikana ei vielä tullut lisäkiloja kuin 7kg, mutta sen jälkeen kolmessa vuodessa lihoin 23kg . Tällä hetkellä painan 70kg tavoite paino on 60kg. Eli vielä pitäisi lähteä n.10kiloa pois jolloin olisin tyytyväinen.

Moi kaikki!

Kahden lapsen äiti, suuriin annoskokoihin tottunut painava tytskä täällä koettaa parantaa tapansa! Oon kahta päivää vaille kaksi viikkoa ollut klubin jäsenenä, tavoitteena elämäntaparemontti. Ikää on 28 vuotta, pituutta 161 cm ja painoa oli aloittaessa 81 kg. Eilen vaaka näytti 79,3 ja arvelisin että tästä eteenpäin paino putoaakin tooosiii hitaasti, kun nesteitä varmaan oli noi ekaksi pudonneet.

Liikunta on tässä elämänvaiheessa lähinnä vaunulenkkeilyä vaikka rullaluistimet otan esiin aina silloin kun aviomieheni on kotona ja lapset tyytyväisiä, eikä sada. Niitä päiviä ei sitten olekaan ollut nyt monta mutta ei lannistuta!

1.2.2013
Etsin vanhan esittelytekstini, kun näin uusien klubilaisten kirjoittelevan esittelyjään. Olen kolmen lapsen äiti nykyään. Nuorin on vuoden ja kuukauden ikäinen. Muutosta edelliseen on tapahtunut sen verran että nyt on aviomiehenikin innostunut painontarkkailusta. Oma painoni on 3,5 kiloa noussut siitä mihin pääsin viimeksi aktiivisesti syömisiä merkkaillessa. On sellainen meininki, että tämä on viimeinen kerta, kun annan painon nousta. Isäni kuoli vuosi ja kaksi kuukautta sitten 65-vuotiaana. Syynä oli aivoverenvuoto, mutta pohjimmaisena syynä ylipaino, liikunnan vähyys, korkea kolesteroli ja marevanlääkitys. Rakastin isää ja vaikkemme saa häntä takaisin, omia elintapojani pystyn muuttamaan ja toivon mukaan elämääni pidentämään. Yritän nähdä onnen aiheita ympärilläni ja myös itsessäni, jotta hyvä mieli ei olisi niin suurelta osalta ruoasta ja kaikesta siihen liittyvästä riippuvainen. Hyvää mieltä kaikille!

Heippa!

Mä oon ollut täällä nyt parisen viikkoa, joten kaipa tänne vois jo pienen esittelyn tehrä
Olen 22-vuotias nuori nainen etelä-suomesta päin. Pituutta löytyy noin 165-166 cm ja paino on viimisimmän lukeman mukaan ollu 70 kg (kotona mulla ei ole vielä vaakaa), eli en oo mikään jättiläinen mutta tavotteena olis tommonen -10 kg

Minullekin ovat kilot pikkuhiljaa hiipineet, yläasteella jonkun verran urheilin/tanssin ja olin oikein sopusuhtainen, pikkuhiljaa liikkuminen väheni ja lukiossa loppui kokonaan (kuten monella muullakin, onko se lukio sittenkään niin hyvä ) ja etenkin kun seurustelu alkoi niin siihenhän sitten kaikki tyssäsi ja syöpöttely alkoi

Pitkään sain kyllä painoni pidettyä hyvin 64 kg:ssa, jolloin olin vielä suht "sopivan" tai miellyttävän kokoinen, ilman että läskiä tursus, mutta kun 2 vuotta sitte alotin taas opiskelun toisella paikkakunnalla, niin yhtäkkiä oli tullut 5 kg lisää

Nyt olen valmistunut ja muuttanut takaisin kotipaikkakunnalle (valitettavasti ne liikakilot muuttivat mukana) ja läskiä on kertynyt nyt keskivartalolle sen verran että mun mittani on täysi!! Onneksi kuulin vinkin kiloklubista ja täällä mulla aikaa meneekin kun kaikki on niin mielenkiintosta.

Mulla on vaan ongelma, onkohan täällä aikasemmin keskusteltu samasta aiheesta tai voisiko joku vinkkejä antaa miten selviytyä seuraavasta;
Oon vihdoinki päässy mieheni kans samaan asuntoon (5 vuoden seurustelun jälkeen), niin nyt tää painonpudotus tuntuu kyllä entist vaikeemmalta Kun miehet tuntuu tarvitsevan paaaljon enemmän ruokaa ja syöntikertoja, ni jotenki tää tuntuu vaikeuttavan mun tilannetta. Tai itse kyllä osaan säännöstellä syömisiäni (usein kalorimäärä huutaa vähyyttään illalla), mutta ne HERKUT!! Yksin ollessa osasi olla ostamatta niitä, mutta nyt se tuntuu vaikeemmalta kahdestaan ja etenkin jos mies niitä sitten sattuu ostamaan ja aina miettii että mitäs herkkua tänään syödään Ja itse kun olen hulluna sipseihin ja karkkeihin..
Toinen ongelma joka onkin se suurin ongelma ni olen työtön! Elikkä jos olisi rahaa niin ostaisin kaapit pullolleen terveellisiä välipaloja, voisin syödä hedelmiä ja napostella kasviksia yllin kyllin yms.. Mutta kun ei ole rahaa, niin pitää todella tarkkaan miettiä mitä ostaa, jolloin joko tulee syötyä liian vähän kaikkea tai helposti ostaa pikkuherkkuja

Jotenkin tuntuu todella vaikealta päästä alkuun tässä painonpudotuksessa, kun on nämä kaksi "ongelmaa" Ja kaikenlisäksi olen huono tai oikeastaan laiska liikkumaan Tykkään monista lajeista ym. mutta se lähteminen ja aloittaminen.. Ja siinäkin rahanpuute vaikuttaa tiettyihin harrastuksiin mitä haluaisi harrastaa..

Anteeksi pitkä tarinointini, sormet vaan alko syyhyymään ja suututtaa ja ärsyttää oma heikkouteni ja koko tilanteeni!! Toivottavasti joku jaksaa lukea

Kiitos jo etukäteen