Heissan Kaikki

Olen nelikymppinen nainen uudeltamaalta, joka on oikeastaan koko ikänsä käynyt sylipainia oman painonsa kanssa.
Teknisesti kyllä tiedän miten painoa pudotetaan, mutta siihen ryhtyminen ja ruodussa pysyminen on ollut vaikeaa, maailma on herkkuja täynnä

Liikkuminen ei minulle ole ongelma, ehkä sen yksipuolisuus on, rakas koiraharrastukseni pitää minut aktiivisessa liikkeessä päivittäin.
Terveyteni on alkanut reistailemaan, ja tieto polvessani olevasta nivelrikosta sysäisi viimeisimmän yritykseni, (viimeisen ikinä) liikkeelle.
Paino on yksinkertaisesti saatava tippumaan.

Syksy on hyvä aika aloittaa painonpudotus, nautin syksystä ihan täysillä, samoin takatalvesta, jos vaan lunta on , umpihangessa kävely on ihan mieletötä, yleensäkkin nautin luonnosta, ja siellä liikkumisesta. Eilen ihmiset valitteli että on kauhea keli, hah, se oli ihan mieletön keli painella pitkin metsiä koiran kanssa, ei paljon erottanu hikoilua, kun lenkin jälkeen ainoa kuiva, mitä päällä oli, oli sukat! Rakeet hakkasi ihoa niin että kipeetä teki, lätäköt loiskuen kaahlasimme eteenpäin. Onneksi mulla on tollanen pese ja pidä mallinen koira, joka rakastaa kaikkea tekemistä, satoi tai paistoi!
Kuntosalille ja uimahalliin minua ei valitettavasti saa menemään edes rahasta.

Nautinnollista syksyä kaikille

Ehkäpä minäkin sitten..

Eli Mooii kaikki. Olen 19-vuotias tytön tylleröinen. Lounais-suomesta tullaan, ja ravintoloitsija olen ollut maaliskuusta alkaen.(valmistuin ravintolakokiksi toukokuussa..) Olen lapsena ollut aktiiviliikkuja, olen kokeillut kaikki mahdolliset lajit ja harrastukset. Painoa on tällä hetkellä 88kg ja pituutta 158cm. (jep jep painoa on paljon.)

Tällä hetkellä liikuntaan kuuluu lenkkeily, kun töiltä ehtii, ja kerran viikossa käyn dance&fit tunneilla. Itselläni alkaa olla terveydellisiä haittoja painolla, että pakko yrittää saada se tippumaan. Ikinä en ole urheilua vihannut, vaan kaipaan lapsuuden päivittäisiä treenejä.

Muuttaessani opiskelemaan toiselle paikka kunnalle kolme vuotta sitten, alkoi paino nousta. No opiskelun päättyessä olin lihonnut 20kiloa.

Hankalaksi laihduttamisen tekee kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkityksiä ei ole saatu kohdalleen ja se vaikuttaa vähän kaikkeen, ruokahaluun, jaksamiseen, mielialaan etc.

Mutta positiivisilla asenteella eteenpäin. Läskit lyllymään, ja vaaka iloiseksi.

Kirpakkaa syksyn alkua kaikille, ja tsemppiä.

Hei olen 26v lähihoitaja ja ylimääräisiä kiloja on kertynyt aika runsaasti,5kk sitten kun vihdoin sain itseäni niskasta kiinni ja aloitin tämän tärkeän projektin kohti terveempää tulevaisuutta näytti vaaka 25kg ylimääräistä joista onneksi jo 7,5kg saanut kadotettua tästä on hyvä jatkaa ja toivotankin kaikille hyvää ja kevyempää syksyä

Jospa tässä minäkin esittäytyisin..
Olen 22-vuotias tytteli ja painoa pitäisi kokonaisuudessaan saada sellainen reilu 40 kiloa pois mutta tämän hetkinen tavoite on ensi keväänä olla 20 kiloa kevyempi. Enempi tietysti parempi.
Perjantaioluet kuuluvat mun ohjelmistoon ja suklaa. Ne pitäisi saada loppumaan. Suklaata tulee syötyä silloin kuin sitä on.. puhdas mieliteko.

Oikeastaan en voisi sanoa että vihaan urheilua, olen vain niin patalaiska harrastamaan sitä. Nyt käyn kerran viikossa hikijumpassa ja max. 3 kertaa viikossa kuntosalilla. Sielläkään ei tule kyllä joka viikko käytyä sitä kolmea kertaa mutta ainakin sen yhden kerran.
No, jos nyt saisi itseään otettua niskasta kiinni, katsottua peiliin ja päättää, että "tuon näköinen en ole enää ensi vuonna tähän samaan aikaan". Se on tavoittelemisen arvoinen juttu se.

Moikkelis! Täällä esittäytyy 26-vuotias kolmen lapsen äiti. Joka raskaudesta jäi reilusti kiloja, aloitin "laihdutuksen" pääsiäisenä, jolloin mittaa oli 165 ja puntari näytti 96 kiloa
Pahimmillani olin laitoksella, 104 kg , mutta sinne jäi kymmenen kiloa. Kotiin tullessa nekin palasivat kuin varkain takaisin suklaalevyjen muodossa

Nyt on takana kohta puoli vuotta elämäntapamuutosta ja puntari näyttää 73 kiloa, eli 23 kiloa on jäänyt tuonne matkan varrelle

Kiloklubiin liityin kolmisen viikkoa sitten, sen jälkeen vasta olen alkanut oikeasti katsomaan mitä suuhuni laitan.. Väärinhän sitä on syönyt.

Liikuntaa harrastan seitsemänä päivänä viikossa, pyrin pitämään vp:n kerran kahdessa viikossa, tämä sopii minulle. Lajeja on juoksu 3 kertaa viikossa -10-15km kerrallaan-, punttisali kaksi kertaa viikossa, ja kävely ja pyöräily.
Kesällä pudotin radikaalisti painoa rullaluistelemalla, se on kyllä tehokasta! Odotellessa taasen uusia kelejä

Mutta kaikkein parasta on se oma peilikuva ja että ihmiset huomaa, kuinka on laihtunut! Vaatteet alkaa mahtumaan päälle ja tuntuu koko ajan paremmalta

Matkaa mulla on vielä seitsemän kiloa tavoitteeseeni, sitten olisi matkalle jäänyt 30 kiloa, eli 60 voipakettia Hyi kamala....

Miten sitä onkin päästänyt itsensä tuohon kuntoon, mutta kun niitä tekosyitä oli, olen väsyny lasten kanssa yms...


Mutta nyt on suunta oikea, enää koskaan en itseäni päästä tuohon kuntoon missä olen joskus ollut, se on pahinta mitä itselleen voi tehdä!

Hei vain kaikille kilojen kanssa kamppaileville! Näytetään niille Itse olen 27 vuotias pääkaupunkilainen ja synnytin maaliskuussa ensimmäisen lapseni. Sattuneista syistä en imettänyt,joten sitä kautta ei kiloja lähtenyt--onneksi tosin sairaalaan jäi 8kg ja matkaan lähti enää vajaat kolme. alkutaival oli haastavaa,mut leikattiin,ja olen aina ollut innokas liikkumaan ja yhtäkkiä se ei sitten niin vain onnistunutkaan kun leikkaushaavaa piti varoa. Onneksi nyt jo saa (ja pitää!!) tehdä kaikenlaista liikuntaa.

Loppurutistus ja sitten alkaakin lopun elämää jatkuva elämäntapamuutos-sitähän tässä haetaan!

Tsemppiä kaikille ja olkaa ylpeitä karisseista kiloistanne!!!

Orppa tässä terve!
Olen nyt muutaman viikon ahkerasti täytellyt ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa, ja samalla salaa vakoillut foorumia - nyt ajattelin että esittäytyminen lienee paikallaan.

Olen 27vuotias yhden miehen vaimo Kainuusta, jonne muutimme vasta kesällä asuttuamme pitkään pääkaupunkiseudulla. Kainuu on mahtava paikka, ja en haluaisi täältä pois lähteä koskaan. Perheeseemme kuuluu myös kaksi pientä koiraa.

Lukioiässä lopetin kilpaurheilun, siihen saakka juoksin ja hiihdin kilpaa ja pelasin lisäksi huvikseni monia joukkuepelejä, mm. jalkapalloa ja salibandyä. Tuolloin olin jatkuvasti kipeä, ja kroppa sanoi nou thänks. Myöhemmin lääkäri totesi, että minulla on paitsi fibromyalgia, myös hankalasti yliliikkuvat nivelet. Turha kai sanoakaan, milloin alkoi kiloja kertyä.

Tällä hetkellä voin hyvin, ja kilojen karistaminen tuli jälleen ajankohtaiseksi. Erilaisia taikatemppuja olen kokeillut, mutta mikään simbsalabim ei läskiin tehoa. Tänä syksynä löysin Kiloklubin, ja tämä sopii minulle täydellisesti. Näen tarkasti kalorit, protskut, rasvat ja muut, ja samalla pystyn seuraamaan ja arvioimaan omaa liikkumistani.

Liikun noin kuutena päivänä viikossa, harrastan aikidoa, kuntosaleilua, lenkkeilyä ja nyt kotiimme hankittiin myös kuntopyörä huonojen kelien varalle. Paino on elokuun alusta pudonnut noin 6 kiloa, mutta vaakaan en aio tuijottaa turhan tarkasti. Tärkeintä on, että pääsen taas hyvään kuntoon ja voin siinä salaa vilkuilla myös mittanauhan kanssa tuota vyötärönympärystä. Käyn kuitenkin joka maanantai vaa'alla, joka on sellainen old school dingdong -vaaka - ei mikään digitaalinen superlaite. Näin en pääse tuijottamaan grammoja turhan tarkasti, ja estän oman pään sisäisen ahdistuksen plussagrammoista.

Joka päivä koetan asennoitua niin, että tämä laihtuminen on elämäntapamuutoksen seurausta, ja piiiiitkä prosessi. En halua enää ihmedieettejä enkä muitakaan dieettejä - en käytä koko sanaa enää koskaan. Tärkeintä on hyvä olo ja oman kehon kuuntelu, ja samalla tavoittelen normaalipainoa - ja sinne on noin 13kg matkaa.

Täällä ilmoittautuu, kohta 27-v kahden lapsen äiti. painoa on vuosien aikana ja raskauksien myötä kertynyt.. ja kauhukseni painoa heinäkuun alussa oli 149 kg

Heinäkuussa liityin tänne, ja syyskuun alussa aloitin liikunnallisen laihdutuskurssin, paikallisella kuntosalilla.

pienillä askelilla siis eteenpäin.

Terveisiä Satakunnasta, meren ääreltä!

Kovin on tuulista ja sateista, mutta sisulla punnersin alkuillasta ylös sohvalta ja lähdin lenkille. Nyt on sitten hieno olo! Lenkkeily tai muukaan liikunta ei ole kuulunut harrastuksiini aiemmin - enemmänkin olen viihtynyt kirjojen ja leffojen parissa. Kesällä aloin käydä kävelemässä ja uimassa. Nyt on mukaan tullut myös keppijumppa. Ja lenkkeilystä on tullut säännöllinen tapa. Niin sitä vain vanhakin koira oppii uutta!

Olen 56-vuotias nainen. Koko ikäni olen ollut enemmän tai vähemmän ylipainoinen, nyt vähemmän.

Laihdutin viime lokakuun ja toukokuun välisenä aikana 12 kiloa (89kg -> 77kg). Kesän opettelin uutta elämäntapaa ja yritin pysyä saavutetussa lukemassa. Melko hyvin onnistuikin: vain kilo tuli lisää kesä-syyskuun välillä. Seuraava tavoite on, että painan 73 kiloa vappuna. Hiljaa hyvä tulee...

Hei!

Olen 36-vuotias sinkkuäiti Hämeestä. Koko elämäni olen kamppaillut erilaisten syömishäiriöiden kanssa (alkaen siis ala-asteen koulukiusaamisesta), BED on läsnä vieläkin ja paino on jojoillut välillä 62-82.

Reilu vuosi sitten löysin ensimmäistä kertaa elämässäni todellisen liikunnan ilon ja siitä asti on ollut aika paljonkin helpompaa :) Noin kuutena päivänä viikossa hölkkään/juoksen/kävelen/uin ja punttitreeniä kuuluu viikkoon vähintään kolme tuntia. Rasva% on tippunut 35->24 ja tämänhetkinen paino on 68kg (pituutta minulla 167cm).

Tällä hetkellä yritän lähinnä saada "oikeasta" syömisestä luonnollista ja pakotonta, lihasten kasvun vuoksi myös kohtuullisen proteiinipitoista. Siihen haen apua Kiloklubin ruokapäiväkirjasta, joka onkin todellinen helmi! Painon suhteen tavoitteeni on "10 stonea" eli 63,5kg - ensi kevääksi.

Toinen syy tänne liittymiseen oli se, että rakastan lukea kaikkien teidän onnistumistarinoitanne! Jokainen teidän pudottamistanne kiloista lämmittää minunkin sydäntäni Nauttikaa syksyn kirpeydestä, kävelyistä kahisevissa lehdissä ja kuuraisista metsistä!