Moikka!

Olen 18v tyttö Tampereen lähettyviltä. Tällähetkellä lukiossa kirjoilla, tosin liikaa ei ole tullut käytyä, pukuompelijaksi jaksoin opiskella pari vuotta, mutta sekin jäi kesken. Olen ollut eräänlaisessa pizza buffetissa töissä lähes kolme vuotta ja sen valitettavasti huomaa.

Harrastan käsitöitä, pianoa olen soitellut kymmenen vuotta, kesäisin yritän skeittailla ja muuten vietänkin sitten liikaa aikaa tietokoneen ääressä.

Olen kasvissyöjä, joten ruokavalio on suht terveellinen, jos jättäisi pois kaikenmoiset välipalat Pituutta löytyy huimat 160cm ja paino heittelee yleensä n. 63kg ja 65kg välillä, tällähetkellä 62.8kg. Haluaisin saada luvun kuudenkymmenen paikkeille, mutta tärkeämpänä tavoitteena pidän terveellisempiä elämäntapoja ja suklaariippuvuudesta irtipääsyä

Heissulivei!
Aattelinpa esitellä itteni,olen 51v nainen Kuopiosta ja tavoitteena olis tuommonen 6kg painon pudotus,oon 162cm pitkä ja painan 66kg.Ja kaikki mikä on ylimäärästä,niin tuossahan se eessä mahan piällä röllöttää,onhan opettelemista kun ei oo hajuakkaan noista kalorien,hiilareiden sun muiden laskemisesta,mutta eiköhän se jollain konstilla ala seleviimään,tsemppiä kaikille painon kanssa piehtaroiville ja aurinkoisia päiviä

Moi.

Täällä 4 kk ikäisen poitsun 24-v mamma. Raskauskiloja kertyi hurjat 24 kg. Niiden lisäksi olisi tavoitteena pudottaa 3 ekstrakiloa, kivoihin 60 kg:n kymppeihin olisi siis kiva päästä, jos tuohon lähtöpainoon ikinä ees päästään, huoh. Rutkasti siis pudotettavaa. Nyt on lähtenyt semmoset 13-15 kg itsekseen. Aloitin vasta pari viikkoa sitten viimein kuntoilun: käyn n. 1-1,5 tunnin vaunulenkkejä päivittäin, 1 välipäivä/viikko.

Tuntuu, että edistystä on tapahtunut huimasti kahdessa viikossa: lempparifarkut mahtuu jo jalkaan. Vyötärönympärys vaan ei näytä pienentyneen ja vaa'an mukaan 2 viikkoa sitten olin lihonutkin, hah. Peili ja vaatteet sanoo ihan muuta, joten taitaa vaan olla löysä läski muuttanut muotoaan kiinteämpään.

Ensin oli tavoitteena, että kesän loppuun mennessä olisin lähtöpainossa, mutta taitaa olla liian kova tavoite... Katsotaan miten tää laihdutus nyt alkaa etenee, kun tuntuu että pari viime kuukautta paino on laskenut tooooooodella hitaasti.

Heippa!

Olen 22-vuotias tyttönen Etelä-Pohjanmaalta. Työttömän arkea olen vietellyt tässä joulukuusta asti, kun koulusta valmistuin ja nyt olis jopa kesäksi jotain työtä tiedossa, huraa! Asustan avopuolison ja kahden koiran kanssa rivarinpätkässä, mut omaa kotia tässä ollaan jo hetki kateltu.

Muutin Oulusta miehen perässä kolmisen vuotta sitten ja samoihin aikoihin alko painoa kertymään. Nuorena tyttönä kuljin pyörällä paikasta toiseen ja matkaa kertyi melkein 20km päivä, plus harrastin aktiivisesti judoa kolme kertaa viikossa, joten olin aika teräkunnossa. Olikin melkoinen shokki tajuta tässä eräänä päivänä varmaankin puolitoistavuotta takaperin, että eihän sieltä peilistä enää katsele lähellekkään sama ihminen, enemmänkin kaksinkertainen määrä.

Painoa kertyi monesta syystä, mm. e-pillereiden takia ja perityvän oireyhtymän avustuksella, mutta myös elämäntapamuutoksen takia. Aloitin koulun, jonne oli yhteen suuntaan matkaa yli 70km, joten sitä ei enää niin helposti pyörällä kuljettukaan ja kun en täältä uudesta kodista vielä ketään tuntenut niin liikuntakin jäi vähän vähälle ja kun vihdoin ja viimein vaakalle uskalsin niin mittarissa seisoi jo 85kg

Olen kokeillut varmaankin aikalailla kaikkia keinoja ja diiettejä. Mutta vasta alkuvuodesta kun pidin pääni kovana ja söin sellaisen Nutrilettin 5 päivän tehostartin niin totesin, että kyllä se minunkin painoni tippuu kun tosissaan yrittää. Nyt harrastan koirien kanssa lenkkeilyä kolmisen kertaa viikossa, zumbaan ja käyn kuntojumpassa kerran viikossa, plus vesijuoksussa satunnaisesti kun saan kaverin. Olen myös oppinut syömään verivihollisiani vihanneksia! Nyt on painoa tippunut 6-7kg ja tavoitteena vuoden päässä häämöttäisi alle 60kg!

Tervehdys kaikille

Täälläpäs kirjoittelee 27-vuotias nainen. Opiskelen lähihoitajaksi ja työskentelen jo alalla keikkaluontoisesti,tällä hetkellä vanhusten parissa.
Pudotettuja kiloja on takana PALJON...tosin kaikki ovat tulleet korkojen kera takaisin. On kokeiltu kaalisopat,atkinsit,kananmuna ja kahvikuuri, sairaaladieetti, jne jne jne.Suhtautuminen ruokaan on ollut vääristynyt lapsesta lähtien, kotoa asti on lohtusyöminen,ilosyöminen,pelkosyöminen,stressisyöminen jne. opittu. Säännöllisesti laihdutan ja ihan yhtä säännöllisesti myös lihon ne laihdutetut kilot takaisin. Ja morkkis ja itseviha jälkimmäisissä tapauksissa toki valtava. Muutama kuukausi sitten kyllästyin tähän noidankehään täysin. Päätin että en ajattele enää laihduttamista vaan nyt samalla tarmolla alankin keskittyä pitämään itsestäni, pitämään jopa niin paljon että lakkaan rääkkäämästä itseäni tällä laihtumis/lihomiskierteellä ja opettelen kohtelemaan elimistöäni oikeen,opettelen hitaasti uudelleen mitä on NORMAALI suhtautuminen ruokaan. Pienin askelin,hyyyyyvin pienin askelin mennään...Painoa saisi lähteä 10 kg. Nyt sitä on 77,4 kg ja 67 tuntuisi kivalle painolle. Olisin vähän pyöreä silloinkin, mutta minä HALUAN olla vähän pyöreä Mutta nyt ehdottomasti painoa on liikaa,olo ei ole hyvä. Tänne päädyin monen mutkan kautta, ja tämä vaikutti heti siltä mitä nyt tarvitsen . Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan, toivon että onnistun. Kaikki tsemppi otetaan vastaan

Jopsukka on kolmevitonen ulkosuomalainen kotiaiti. Vuosi sitten jouluna olin suurimmillani n.74kg/160cm ja silloin vuoden alusta paatin alkaa kiloja pudottelee. Tavoitteena n.63kg. Apuna tuolloin oli maksullinen nettipalvelu ja tykkasinkin siita kovin, tosin jasenyyden ollessa lopuillaan aloin kurkistella tanne kiloblogiin.

Paino putosi hissukseen ruokailutottumusten muutoksella, lue annoskoon pienentamisella ja liikunnan lisaamisella. Syyskuussa olin jo lahes tavoiteessani, kunnes kaulaltani loytyi suurehko patti. Sairauden pelko ja stressi aiheutti sitten sen, etta saavutin tavoitteeni lokakuun puolessa valissa. Juoksin pois pahaaoloa ja yritin vakuutella itselleni, etta ei voi olla mitaan vakavaa, kun jaksoin kevyesti juosta 10km lenkkeja. No ei se sitten ollutkaan, mutta leikkauspoydalle jouduin ja liikuntakieltoon kunnes haava on kunnolla parantunut.

Sitten tulikin kiitospaiva ja joulu ja tammikuussa tajusin, etta hupsista hei painoa on tullut viitisen kiloa takas. Otin kuntosalin jasenyyden helmikuun alusta. Salilla on lastenhoito, joten ei enaa mitaan tekosyita saan tai lapsenvahtien puutteen vuoksi. Maaliskuun alusta aloitin jalleen taalla kiloblogissa, jolloin painoa oli 68.2kg. Tavoitteena nyt ekaks 65kg, sitte 63kg ja jos viela silta tuntuu nii 60kg olis jo tosi hieno saavutus.Ajallisesti ei ole mitaan tavoitetta. Nyt on kaks kiloa lahtenyt.

Nyt yritan liikkua sen viisi kertaa viikossa. 1-2x/vko Zumbaa, 2x/vko uintia, 1x/vko joogaa. Taa liikuntaohjelma ei tykkaa tuosta zumbasta, ja mulla on vahan jalkojen kanssa ongelmaa, joten valilla sitten korvaan tuon toisen kerran crosstrainerilla tai juoksumatolla tai ihan ulkolenkilla. Toinen jooga tekis myos hyvaa ja tietty pitais noita lihaksia alkaa voimistaa, mutta minulla, kuten niin monella muullakin on joku ihme kammo niita laitteita kohtaan

Etta semmonen Jopsukka.

Tulenpas minäkin tänne esittäytymään, jotenkas tervehdys kaikille

Olen 37-vuotias ja elopainoa on, lähinnä laiskuudesta ja mukavuudenhalusta johtuen, kertynyt ihan liikaa. Uskaltauduin vihdoin puntarille ja se näytti pyöreää satkua. Olin oikeastaan vaan onnellinen ettei luku ollut suurempi, sillä on ollut kurja.

Tavoitteeni on elämäntapamuutos johon kuuluu terveelliset ruokatottumukset ja liikunnan lisääminen kiinteäksi osaksi viikkoa. Harkitsin extravaganza -ohjelmaa, mutta tulin siihen tulokseen että se pussikeittorääkki ei auta mua tavoitteeseen. Vaikka tuloksia tulisi niin saisinko opeteltua sopparääkillä uudet elämäntavat? Enpä usko. Siispä aktivoiduin tänne. Täytyy käydä usein myös täällä forumin puolella hakemassa vertaistukea niihin hetkiin kun ruokien kirjaaminen ei innosta - niitäkin tulee, tiedän sen jo nyt.

Lopullinen tavoitteeni in 75kg, mutta päätin edetä välitavottein joista ensimmäinen on -10kg. Laskurin mukaan siihen menee 14 viikkoa ja se tuntuu sopivan läheiseltä tavoitteelta. Päätin myös, että jokaista välitavoitetta juhlistetaan jotenkin, vielä on vaan keksimättä miten... Mutta se nyt lienee haasteista pienin. Mieli on hyvä ja uskon että nyt muutos alkaa!

Olen 51-vuotias maalaismuija joka yrittää löytää entiset mittansa 166/ 66 elämäntapojaan muuttamalla. nykymitat ovat 166/90 että onhan tossa vissiin moni tapa palautettava ennalleen ennen kuin löydän itseni tämän läskivuoren sisältä. Pelottavaakin tämä on sillä se sisälläni piileksivä hoikka nainen ei ollut lainkaan onnelline ja sillä oli olematon itsetunto.Lähteekö nykyinen onnellinen ja omanarvontuntoinen minuus läskien mukana veks. Toisaalta tämänlaisen projektin loppuun saattamisen pitäisi olla jo niin mahtava saavutus että tuskimpa siinä itseään ainakaan ihan mitättömäksi maan matoseksi sinä onnenpäivänä tuntee.
Olen luonteeltani on /off tyyppiä. Innostun aina jostain , niinkuin nyt tästä elämäntapa muutoksesta niin olen ihan sadalla mukana ja kun kyllästyn niin sit jää koko touhu joskus pitkäkskin aikaa.
viime keväänä olin täsmälleen samoissa mitoissa kun nyt ja taas piti tämänvuoden tammikuussa alottaa melkein alusta. Olen niin kärsimätön kun paino rupeaa jumittamaan etten millään jaksais odottaa.
Harrastan askartelua ja sen lisäksi lukemista, mykkäelokuvia, ristikoita, sudokua, sienestystä, marjastusta ja kokkailua.Niin ja sukututkimusta.
Liikuntalaji jota harrastan on kävely, mieluiten metsässä mutta kaikki muutkin maastot käy, asvaltti aiheuttaa kyllä polvikipuja joten sitä yritän välttää.Kesäisin harrastan myös luonnonvesissä uintia, koskaan en ole ollut niin lihava etten olisi uimapukuun mahtunut. inhoan uimahallissa uintia. Tanssi olisi myös mieluinen harrastus mutta tanssikaverin puutteessa jäänyt.
Kaikki kannustus ja vinkit on tervetulleita!

Heipparalla!
Täällä 31 vuotias lähihoitaja opiskelija
Tavoitteina olisi vuosien takainen paino 59 kg..nyt vaaka näyttää 67,7 kg..eli hieman on matkaa tavoitteeseen..paino pääsi raskausaikana reippaasti nousemaan. .lapsi jo 3 vuotias..eli aika raskauskiloista päästä NYT!
Kokeiltu aktins, south beach, kaalisoppa , nutraus ja nyt yritän sillai hyvä karppaamalla ja syömällä 1200-1400 kcal, vaikka ohjelma suosisi yli 1770 kcal..
Harrastan stepperillä polkemista, lenkkeilyä ja eri jumppia jne.
Tavoitteena olisi heinäkuussa olla jo 50 puolella, onkohan mahdollista?

Heips,

Olen yli 40 vuotias perheen äiti. Lapset lentänyt pesästä ja kilot vain kerääntyy.

Itseasiassa olen yrittänyt laihdutella jo yli 20 vuotta, mutta olen tällainen jojo laihduttaja. Nyt pitäisi hakea sitä oikeaa ruokavaliota, jota olen hakenut yli 20 vuotta. Mutta ku aina vaan repsahtaa ja suklaa on niin hyvää. siitä pitäis päästä irti, mutta miten

Painonvartioissa kolme kertaa...kaalisoppa dieetit, karppaukset...yms nyt olen muutaman vuoden yrittänyt syödä hiilaritietoisesti, hieman huonois tuloksin

Kaksi asiaa, jonka vuoksi paino tulee junnaamaan on se, että sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa sekä mulla on fibromyalgia. Johon joudun syömään lääkettä, joka hieman turvottaa

Liikunta on ollut tuon fibron vuoksi hieman hankalaa. Koiran kanssa liikun päivittäin, mutta kun pitäisi jaksaa vielä sen lisäksi salillakin käydä ja jumpalla niin ei vaan jaksa lähtee. siihen pitäisi saada joku potku myös
Ehkä vain yritän liikaa

Mut näillä pitäis päästä kiloista eroon. En tiedä onnistuuko, mutta yritys on ainakin kova