Täytynee sitä varmaankin esittäytyä :)

Olen 28-vuotias kolmen lapsen äiti (lapset alle kouluikäisiä). Kiloja on jäänyt raskauksien jälkeen ja paino on jojotellut parin vuoden ajan 60-70 kg väliä. Motivaatiota olen etsinyt laihduttamiselle ja nyt kun sain "kaverin" mukaan tsemppariksi niin ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada sen painon sinne 60 kg:hen. Tarvetta siis on pudottaa ainakin se 10kg.

Haasteelliseksi urakan tekee se, että liikunta on välillä mitä sattuu (lapsia kun ei yksin oikein voi jättää) ja työkseni teen 3-vuorotyötä (hoitoalalla) --> ruoka-ajat mitä sattuu... Mutta eiköhän tämä tästä ala suttaantua kun vain alkuun pääsee ja oppii näiden "palleroidenkin" merkityksen. Haasteellisinta minulle varmaankin tulee olemaan nuo säännölliset ruoka-ajat

Kappas, unohtui esittäytyä täällä!
Jokunen päivä sitten kirjauduin tänne, olen joskus ajat sitten ollut täällä myös mutta sitten se jäi... Mitat on 160/91, ja tavoitteena noin 62kg, välitavoitteena 75. Ja ikää on 38!

Heippa!
Josa minäki täällä esittäityisi virallisesti messii mukaan niin saiskoha
sitä lisää potkua ku asia on ilmoitettu jossai. Taistelen täällä viimeisten raskaus kilojen kanssa. tavoitteeni ei ole m ikään hirveen laiha mutta pitutta mulla on 156cm ja jos joskus hamassa tulevaisuudessa painaisin vielä 55kg niin se on ihme. eli -6kg pitäisi saada pois.

joten nytpä suuntaa samantien tuonne tienpäälle työntää tuplavaunuja ja teen piiitkän lenkin. Liikun ihan suhteellisen aktiivisesti, mutta tiedän että syön yksipuolisesti liikaa hiilareita :/ ja lihaskunto liikunta jää vähäiseksi.

No, jos minäkin esittäytyisin
Olen 37-vuotias tallaaja Pirkanmaalta.
Reilu pari vuotta sitten sydänvikani jumiutti elämäni ja siitä alkoi sitten lihominen. Väärät lääkkeet ja mieletön väsymys tekivät tehtävänsä ja 11kg tuli painoa lisää. Normaalin rajoissa olen pysynyt, mutta nuo kilot saavat nyt kyytiä. Uuden lääkkeen ansiosta pystyn lähes normaalisti jo liikkumaan ja 4 kg onkin jo karissut. Pari koiraa pitää hyvin huolen jokapäiväisestä kävelystä ja lisäksi tulee jumpattua ja pyöräiltyä. Paheena mulla on karkit ja suklaa... joista oon yllättävän hyvin pystynyt pitään näppini irti. Paree onkin, haluan mahtua vanhoihin farkkuihini.
Tiukkaa aikataulua en oo uskaltanut laittaa itelleni, kun jossain kohti tulee liikunnan suhteen pieni paussi, kun meinaavat operoida ton mun pumpun. Mutta kuitenkin tän vuoden aikana

Heippa!

Minä olen kohta 22-vuotias liiketaloutta opiskeleva nuori nainen. Mitat ovat tällä hetkellä 164/57 eli en ole ylipainoinen. Viime kesänä painoin 6 kiloa enemmän..jotenkin ne kilot vaan yhtäkkiä ilmestyivät ja ennen joulua ne myös yhtäkkiä alkoivat hävitä kun kuljin joka päivä pyörällä ja lopetin herkut. Aikaisemmin sain syödä mitä halusin, mutta kun 20 rajapyykki tuli vastaan ei se ollutkaan niin. Ei varmaan auttanut uusi rakkaus, joka oli melkoinen herkkusuu kuten minä.Illat meni syödessä.

Nyt kuitenkin haluan muuttaa ruokatottumuksia ja päästä karkkihimosta. Olen ollu kiloklubissa vasta kolme viikkoa, mutta tänä aikana olen varmasti syönyt enemmän vihanneksia ja hedelmiä kuin koko elämäni aikana. Tarkoitus olisi vielä saada pari kiloa pois, koska vuoden päästä häämöttää häät ja siellä olisi ihana olla tiptop kunnossa.

Iloista mieltä kaikille ja pitkäjänteisyyttä painon pudotukseen!

Olen 34v painonpudotuksen konkarinainen. Useaan kertaan olen pudottanut 5-10kg ja ne ovat aina hiipineet takaisin.

Lihomis-laihtumiskierteeni alkoi itse asiassa 14v sitten laihduttelusta, jonka aloitin normaalipainoisena. Laihdutin liian tiukan ohjelman mukaan 10kg ja kas ohjelman jälkeen teki mieli syödä kaikkia "kiellettyjä ruokia". Siksi en suostu enää millekään nälkäkuurille ja tämän hetkisen kokemukseni mukaan KK on terveellä pohjalla. Syödä saa riittävästi. Nälkää ei tarvitse nähdä. Olenkin syönyt täydet suositellut kalorit hyvällä omallatunnolla. Tajusin, että olen useamman vuoden syönyt liian vähän! Siksi on tullut kaikenlaisia himoja herkkuihin.

Yksi isoimmista asioista matkalla tavoitteeseen ja siellä pysymisessä minulle on oman ajattelun muuttaminen. Tätä puolta opettelen joka päivä.

Haluan pysyvää painonhallintaa, joka on kytkettävissä muuhun elämään ja elämäntapoihin. Sallin itselleni kaiken ja samalla tavoittelen kultaista keskitietä kohtuudessa. Ylipainoa on vain muutama kilo, lähtötilanteessa BMI 27,7, tavoitteena päästä normaalipainoon BMI 25-23.4. Sen hoikemmaksi en halua.

Pääsen tavoitteeseeni syömällä KK:n ohjeiden mukaan monipuolisesti ja riittävästi. Rakastan liikuntaa, joten liikunta tukee paljon tavoiteen saaavuttamista ja ylläpitoa. KK Foorumilla on iso merkitys minulle, kun tiedän, että muutkin tekevät töitä painonhallinnan eteen.

Haluan laihtua terveyssyistä, suvussa on rasitetta sydän- ja verisuonitauteihin. Vyötärö on nyt yli sallitun rajan. Ylikilot vaikuttavat myös kuntooni eli en jaksa mielestäni yhtä ketterästi liikkua kuin kevyempänä.

Laihdutan myös esteettisistä syistä: pidän kropastani enemmän lihaksikkaana ja hoikempana. Kaapissa odottavat muutamat kivat farkut, kesämekot ja topit, joihin haluan taas mahtua.

Minulla ei ole tiukkoja aikatavoitteita. Annan kropan päättää millä aikataululla se haluaa luopua saavutetuista kiloista .

Olen 19-vuotias ja olen aiemmin kärsinyt "ahmimishäiriöstä", söin suruun ja stressiin - puntari näytti 84kg joka 168cm varrelleni oli varsin hurja.

Paino tippui kuitenkin kesän myötä reilut 15kg elämäni muututtua parempaan suuntaan, mutta edelleen puntari näyttää sitä 66-68kg, vaikka tavoite olisi päästä kuuteenkymppiin, riippuen toki siltä miltä peilistä näyttää

Aloitin hiljattain ruokaremonttia, pyrin syömään viisi kertaa päivässä aiemman 2-3 ruokailukerran sijaan ja vaihtamaan mikroruoat terveellisempään sekä liikkumaan enemmän niin mielen kuin kehonkin terveyden vuoksi.

Nykyään syön niin, että ruokapallot ovat täällä liki aina vihreinä ja liikuntaa kertyy reippaan koiranulkoilutuksen merkeissä viikon aikana noin kymmenisen tuntia, 1-3h päivässä. Tuo koira on kuitenkin lainakoira, meillä hoidossa vielä kesän alkuun asti (tuli syksyllä) ja kovasti pelottaa, että liikunta loppuu sen myötä liki kokonaan, kun ei ole kukaan lenkille pakottamassa.

Pyrin saamaan painoni kesän alkuun mennessä 65kg paikkeille ja toivon, että se viitisen kiloa vielä tipahtaa kesän aikana - kuin itsekseen

Heippa!

Olen 21-vuotias opiskelijatyttö, 160cm pitkä ja vaakalukema 68kg. Lukion jälkeen olen lihonut huimat 13 kiloa, ja nyt olisi aivan ihanaa päästä takaisin vanhoihin 55 -lukemiin. Olen oikea jojo-ilmiö, koska painoni on heitellyt todella paljon viimeisten 10 vuoden aikana. Pitäisi siis saada kilot pois, sekä myös pitää ne poissa. Toivotaan että syksyyn mennessä olisin lähellä vanhoja mittoja! Lykkyä myös kaikille muille vaa'an kanssa kamppaileville <3

Moi
Olen laihduttanut täällä aikaisemminkin hetken aikaa, mutta nyt olisi tarkoitus ihan tosissaan ja lopullisesti päästä eroon näistä ylimääräisistä kiloista. Olen täällä sen takia, että kaikista "kokeilemistani" keinoista tämä on se järkevin, varsinkin kun tavoitteena on oppia syömään terveellisemmin LOPPUELÄMÄKSI, eikä vaan kuurilla

Ai, ja mitat - ahdistavat 164/100

Heippa hei,

Olen 28-vuotias nainen... Olin aina vähän pullea lapsi, joka kasvoi vähän pulleaksi nuoreksi... joskus teini-ikäisenä aloitin hurjan laihdutuskuurin, jonka seurauksena varteni hoikistui ja kunto koheni.... tuolloin lopetin kaiken herkuttelun, jätin kaikki välipalat pois ja liikuin paljon. Söin käytännössä päivän aikaan aamupalan, lounaan ja päivällisen. Ei siis todellakaan mikään ihanne-elämäntapa.

Muutama vuosi vierähti, liikunta alkoi karista kasvamisen tuomien kiireiden myötä, mutta syöminen maistui ja kilot alkoivat kasaantua. Pahimmillaan taisin painaa lähemmäksi 90 kiloa joskus parikymppisenä. Muistan aina miettineeni, että sitten kun paino nousee liian korkealle, aloitan laihdutuskuurin. Kaikenmoisia kuureja sitä sitten kokeiltiinkin, mutta mikään ei ollut pitkäjänteistä elämäntapojen muutosta, vaan keskityin vahtimaan syömisiä... liikunta ei kiinnostanut, koska kunto oli huono ja painoa paljon.

Neljä vuotta sitten selkäni sanoi sopimuksensa irti ja minulla todettiin kaksi välilevyn pullistumaa... olin muutaman kuukauden liikkumatta, mutta hoksasin, että liikkumattomuus tarkoitti myös syömättömyyttä. Uskon, että muutos päässäni ja ajattelutavoissani alkoi tuolloin muuttua... tajusin ensimmäistä kertaa, että kaikki mitä minä syön, näkyy minussa ja se millainen olen, vaikuttaa minuun!

Selän parantuessa aloin hiljalleen lisäämään liikuntaa, tietoisesti ja tiedostamatta. En seurannut liiemmin syömisiäni, mutta koitin välttää kaikkea "pahaa". Yhtäkkiä paino alkoi laskea ja kunto nousta. En vielä tuolloinkaan tehnyt tietoista päätöstä mistään laihdutuskuureista tai elämäntaparemonteista. Liikuin ja söin, liikuin ja söin ja paino kääntyi kuin kääntyikin pysyvästi laskuun.

Jossain vaiheessa painon pudotus pysähtyi tai ainakin hiljeni ja ajattelin, että tällä olemisella minun kuuluukin olla hieman iso, painoni oli tuohon aikaan n. 80 kiloa ja heitteli hurjasti.

Reilu vuosi sitten vaaka näytti 76 kiloa ja päätin, että tästä ei ole enää pitkä matka normaalipainoon ja nyt jos joskus se päätös on tehtävä. Joko muuttaisin elämäntapojani tai minusta tulisi sitten vähän pullea aikuinenkin. Muistan ensimmäisen viikon kuntosalireissut, kun sanoin siskolleni, että nyt tämä päätös on pysyvä!

Nyt tuosta lausahduksesta on kulunut reilu vuosi: Painoa n. 64 kiloa (ja pituutta siis 169 cm!) ja viikottaiseen ohjelmaan kuuluu kuntosalia 2-3 kertaa viikossa, hyötyliikuntaa polkupyörällä ja jalkaisin, erinäisiä jumppia 1-3 kertaa viikossa, ja olen onnistunut aloittamaan nuoruuden harrastukseni juoksun uudelleen ja tänä talvena ostin ekat suksenikin sitten nuoruusvuosien! Olen aktiivinen, seuraan mitä syön, mutta en laske kaloreita enää... niitä oppi melko nopeesti seuraamaan huomaamattaan! Olen oppinut arvostamaan omaa kroppaani omana työvälineenäni, jonka kanssa teen töitä koko elämäni... siksi siitä kannattaa pitää huolta ja olla sujut sen kanssa! Syön 5-6 kertaa päivässä enkä ihan pieniä annoksia, herkuttelen joskus useinkin, käytän alkoholia lähes viikottain ja silti olen normaalipainoinen! Vanhat tuttuni eivät tunnista minua pitkän näkemisen jälkeen, vaikka omasta mielestä peilistä tuijottaa sama tyttö, tosin paljon itsevarmempi ja tyytyväisempi elämäänsä kaikin tavoin.

Unohtakaa oikeasti ihmekuurit ja ihmeaineet! Oikeilla päämäärillä ja oikeilla tavoitteilla matka sujuu mukavammin ja ehkä huomaat saman minkä minä huomasin: Sinä olet arvokas, älä unohda sitä koskaan! Kukaan muu ei voi korvata sinua, pidä itsestäsi siksi hyvää huolta Oikein nautinnollista kevättä kaikille ja nautitaan elämästä!

Ps. Minulla on ainakin kevättä rinnassa tai oikeastaan molemmissa