Moikka! Oon 26-vuotias 2-vuotiaan lapsen opiskelijaäiti ja reilusti ylipainoinen. Pahimmillaan painoin ennen synnytystä 128,6kg, pituutta on 166cm. Nyt vaaka on noin 109 kilossa. Tavoite olisi vielä joskus saavuttaa normaalipaino.. Aluksi kun pääsis alle sadan ja siitä sit etiäpäin!
Aluksi lähen sillä, että pienennän annoskokoja ja vähennän radikaalisti herkuttelua, samoin yritän harrastaa liikuntaa vähintään 4 kertaa viikossa. Toki sitä jo automaattisestikin tulee vilkkaan kaksivuotiaan perässä juostessa..
Salainen haave on saada lapselle pieni sisarus ja senkin vuoksi painon pudotukseen on kova motivaatio

Terve,

täällä kirjoittelee 32-vuotias itseensä (jälleen kerran pettynyt) nainen. Lapsia on kaksi, ovat jo toisella kymmenellä. Mieskin löytyy.

Taustaa; viime vuoden keväällä laihdutin kiloklubin avulla puolen vuoden aikana 12 kg. Ystävän kanssa ryhdyttiin projektiin. Nyt vuodenvaihteen tienoilla jäin pitkälle sairaslomalle vaikean masennuksen takia, ja olin ollut pitkään romahduspisteessa. Sain mielialalääkityksen ja sen johdosta paino nyt taas se 83 kg. pituutta 168 cm.

En käynyt moneen kuukauteen punnitsemassa itseäni eikä ollut silloin päällimmäisenä mielessä nuo asiat. Salakavalasti kertyi, nyt keväällä punnituksen jälkeen ymmärsin miksei vaatteet enää mahdu. Harmittaa aivan vietävästi, taas alusta. Ja kun vielä tuntuu että ne kilot on nyt lääkityksen vuoksi niin kovin tiukassa. Toivotonta. Täytyy vaan vielä yrittää.

Hei,

Olen 29-vuotias naisihminen. Perheeseen kuuluu lisäkseni avomies. Olen ollut jo vuosia ylipainoinen, mutta reilummin paino pääsi edellisen kerran nousemaan kolmisen vuotta sitten kun puolen vuoden aikana kiloja tuli kolmisenkymmentä lisää. Jojoilua on tullut harrastettua paljonkin aikaisemmin.
Nyt olen viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana yrittänyt sitten saada painoa laskemaan siinä kuitenkaan suuremmin onnistumatta. Tällä hetkellä painoa on 105,8 kiloa ja pituutta 160 cm.
Nyt ainakin noin viikon kokemuksella tuntuu että kiloklubi voisi olla todella hyvä tapa laihduttaa ja pallojen saaminen vihreäksi motivoi sekä liikkumaan, että syömään oikealla tavalla. Ja nälkää ei ole todellakaan tarvinnut nähdä. Itse asiassa sallittu ruokamäärä on yllättänyt runsaudellaan.
Motivaatio laihtumiseen on tällä hetkellä korkealla. Toivottavasti homma sujuisi tällä kertaa.

Moi, tänään liityin tänne kiloklubiin. Huomenna alkaa sapuskoitten kirjailu...Oon 25 -vuotias hoitoalan opiskelija, joten tietoa ravitsemuksesta löytyy, mutta itsekuria ei hitustakaan Ei oo miestä, ei lapsia, 2 koiraa löytyy. Paljon harrastuksia, kaikki liikuntaa, mutta puntari näyttää 84 kg ja pituutta vaivaiset 159 cm! Eli aika mörssäri kyseessä Jojoilua on ilmennyt tässä vuosien mittaan. Paino ollut välillä 36...84 kg. Että aika haitari tuossakin

Minähän oon ehtiny jo moneen muuhun ketjuun kirjottamaan, vaikken ole edes itteäni esitellyt...
Elikkäs Siissuna täällä mut tunnette, KOHTA 28 vuotiaan 153cm naikkosen, joka tuli "paluumuuttajana" takaisin Kiloklubiin. Olen siis liittynyt tänne jo alkuvuodesta '09, mutta silloin tämä tuntui kovin vaikealta...
Lyhyesti laihdutushistoriaa; yläasteella luulin olevani lihava, vaikkei silloisessa justjajust 150cm varressa kiloja ollu ku viitisenkymmentä... Siitä sitten hissukseen paino lähti hiissaamaan ylöspäin, niin että ammattiin valmistuessa painoin kutakuinkin 70kg. Silloin liityin Painonvartijoihin kirjekurssilla, ja pudotinkin kympin verran... Sitten avoero ja villi sinkkuelämä baari-iltoineen ja krapulamässyineen, tuloksena kymppi korkoineen takaisin
Jossain vaiheessa taas älytön tsemppis päälle, ja paino putos takasin tonne 70 tienoille. Siinä kohti sitten uusi mies kuvioihin, ihanasti samanlainen herkuttelija kuin minäkin Reilu vuos (asunnossa ilman kokovartalopeiliä) ja paino huipussaan, 83kg.
Päätin, että tällä kertaa en laske pisteitä tai tee "muitakaan temppuja" vaan yksinkertaisesti alan pienentämään annoksia ja liikkumaan enemmän, sanovat sen olevan niin helppoa Ja niinhän se sitten olikin! Samoihin aikoihin meille tuli koira, jonka kanssa on liikuttava, ja se lisäsi painon putoamista vaikka omalta osaltaan yötyö sitä vaikeuttaa...
Pikkuhiljaa tässä on kutistuttu, ilman stressiä Nyt takana karvan alta
-20kg/18kk Edessä vielä viitisen kiloa, kaikessa rauhassa...
Nykyään asustelen itekseni, joten voin rauhassa herkutella kasvisvoittoisella ruokavaliolla ja koiran lenkitys on yksin mun vastuulla. Harmillista kyllä, työni vaikeuttaa muiden harrastusten hankkimista, mutta suunnitelmissa on syksyllä aloitella kahvakuulailua ja mahdollisesti jatkaa pilatesta, jossa olen nyt käynyt pari kertaa ja tykästynyt kovasti!

Heippa!

Mä olen 36 vuotias neljän poikalapsen äiti. Pituutta 158cm ja paino on kivunnut 78kg:n. Tarkoitus olisi päästä alle 60kg:n joskus sitten tulevaisuudessa. Olen laihduttanut Painonvartijoissa pariin otteeseen hyvin tuloksin, mutta ne on tullu vuosien varrella takaisin aina syystä tai toisesta. Nyt olis tarkoitus muuttaa elämäntavat koko loppuelämäksi.

Terve!

Olen 34-vuotias kahden pojan äiti. Nuorempi on tällä hetkellä vasta reilu 3 kk. Pituutta minulla on 160 cm ja paino tällä hetkellä vähän päälle 90 kg. Tavoite olis vihdoinkin vuosien jojoilun jälkeen päästä 60 kg paikkeille.

Painonvartijoissa olen monessa erässä tiputtanu jonkun verran painoa ja aina jättäny homman kesken. Kaksi vuotta sitten juhannuksena paino oli 100kg ja silloin päätin että nyt riittää. Paino tuli vuodessa n. 10 kg alaspäin ja sitten tulin raskaaksi ja projekti jäi tauolle.
Nyt on motivaatio taas katossa ja aion vihdoinkin oppia syömään järkevästi ja laihduttaa pitkäjänteisesti. Kuten moni muukin täällä huomaan että omaa ajattelutapaa täytyy Painonvartijoiden oppien jälkeen vähän muuttaa, eteenkin rasvojen käytön suhteen.

Hei!

Liityin kolme viikkoa sitten kiloklubiin ja alan päästä jyvälle, siksipä siis uskaltaudun esittäytymään...

Olen 27-vuotias ja elelen avoliitossa. 7 vuotta sitten olin loistavassa kunnossa 163 cm / 58 kg ja liikuin paljon, mutta sen jälkeen paino on vain noussut ja noussut. Kolme viikkoa sitten painoa oli 86 kiloa ja tänään 83,8.

Minun suurin ongelmani on hillitön itsepetos; en ole ymmärtänyt miten paljon olen lihonut. Liikunta on saanut väistyä muiden kiireiden tieltä, mutta kuvittelen silti olevani liikunnallisesti aktiivinen. Kuvittelen edelleen näyttäväni suunnilleen samalta kuin 25 kiloa sitten ja että paino on vain numero... Tällä hetkellä tuo numero on vain kasvanut jo niin suureksi, että painoindeksini on 31,5!

Mutta nyt on aika heittää tekosyyt nurkkaan ja kaivaa sieltä unohduksiin jääneet lenkkarit! Liikuntaharrastus onkin jo päässyt hyvään vauhtiin, toivottavasti myös mässäilyhimo pysyy aisoissa!

Tsemppiä kesään kaikille!

Heippa hei....

NYT on aika tiputtaa nämä ylimääräiset kilot jotka ovat kertyneet matkaseuraksi roikkumaan lanteille, mahaan ja takapuoleen. Ja reisiin.

Ikää on 29v ja jojoilu on tullut "tutuksi" tämän elämäntaipaleen aikana. Muksuja olen pyöräyttänyt kolme joidenka raskauksien mukana kertyi joka kerta parikymmentä ylimääräistä kiloa. Ne olen onnistunut joka kerta tiputtamaan ja nyt.... vaikken ole edes raskaana ollut, on paino hiipinyt jälleen reilusti ylöspäin. Pituutta minulla on hurjat 159 ja paino tänä aamuna 69,5kg.
Vaatteet kiristää ja puristaa, ei oikein mikään muu kuin hame ja jotkut löysät kollarit tunnu kivalta päällä. Oma kuva etoo vaikka tässä iässä sitä kai kuuluisi olla jo sinut itsensä kanssa....

Meillä on suvussa paljon sydänsairauksia ja ylipainoa enkä todellakaan halua olla joukon jatkona tuossa porukassa. Ja jotenkin hiipii ylikilojen mukana tajuntaan se ettei tässä nyt enää ainakaan nuorennuta. Joten jotain olis tehtävä. Ja muutos alkaa NYT!

Olen ihan armottoman epäsäännöllinen ruokailija; päivät saattaa mennä parin leivän voimalla kunnes illalla iskee hurja nälkä jolloin kaikki ruoka käy - ensin makeaa, sitten suolaista jonka tasapainoksi taas makeaa.... Terveellistä? Noup. Olen alkanut kärsiä vuosien jälkeen taas migreenityyppisestä päänsärystä ja myös närästystä on ollut jota ei ole ennen ollut kuin raskaana. Jippii.

Joten ensimmäinen opeteltava olisi kai säännöllinen ja kevyempi ruokavalio ( herkut, herkut.... ) ja liikunnan lisääminen hiljalleen. Nykyään kun en saa aikaiseksi edes lenkille lähdettyä. <---- huih kun aukeaa kaikessa inhottavuudessaan nyt kun tämän kirjoittaa että mikä laiska sohvaperuna sitä onkaan!

NYT siis tsemppi päälle ja kilot saakoon kyytiä, tervetuloa HOIKKA, HYVINVOIVA MINÄ!

Olen 23-vuotias, ylipainoinen jouluna valmistuva opiskelija. Sainpas sanottua, monta totuutta yhdessä lauseessa Olen liikkunut aina enemmä tai vähemmän, painoltani normaalin rajoissa, mutta kurvikkaana, kunnes toisen-kolmannen opiskeluvuoden aikana heilahdin työn orjaksi ja taoin töitä kouluni ja itseni kustannuksella.

Ruokatottumuksiltani olen ollut aina hemmotteluun ja herkutteluun taipuvainen. Perheessä on aina syöty hyvin italialaisen ja ranskalaisen keittiön aarteisiin perehtyen, ja usein seuraavaa ateriaa suunniteltiin jo, kun edellistä vielä syötiin. Ruokaharrastus on jatkunut myös avomieheni kanssa. Kavereille olemme se kokkaava pariskunta, jonka luona on aina hyvät ruoka- ja juomatarjoilut. Ruoka, viinit ja juustot <3 minä.

Olen aloittanut itseni terveyttämisen moneen otteeseen itsekseni, mutta vailla aktiivista seurantaa. Jep, terveyttämisen. Sen olen jo oppinut, että jos alan laihduttaa, siitä ei tule mitään, vaan repsahdan, unohdan ja annan itselleni liikaa anteeksi. En aio laihtua, vaan tervehtyä niin, että jaksan kehossan vielä montakymmentä vuotta, ja että uudet elintavat jäävät tavaksi. Sivuvaikutuksena toivon kuitenkin luonnollisesti painonpudotusta ainakin se kymmenisen kiloa, mielellään enemmän, sekä kunnon kohenemista. Nykyinen painoindeksini on 26,7, painolla 78 kiloa. Tavoitteena on päästä kauniiseen 68 kiloon, jonka olen nähnyt viimeksi lukiossa.

Tällainen julkinen itsensä esittely on jo sellainen askel, jota en koskaan ottanut, samoin kuin päiväkirjan aloittaminen ja ruoka- ja liikuntatapojen seuraaminen. Jännittää. Toivottavasti löydämme toisistamme paljon voimaa, ja jaksamme myös nauraa koko laihdutushomman ihanuudelle.