Hei kaikki!
Minäkin esittäydyn täällä, eli olen 35-vuotias 4-vuotiaan lapsen äiti.

Painan tällä hetkellä 66 kg, ja tavoitteena olisi 55 kg. Pituutta minulla on 163 cm.

Olen tuossa 55-58 kilon paikkeilla ollut aina, koskaan ei paino hiponut edes 60 kiloa. Ja sitten raskausaikana paino kiipesi tuonne 72 kg asti, ja 68 kg jäi elopainoa lapsen syntymän jälkeen. Pari kertaa olen saanut sen laihdutettua juuri ja juuri 60 kilon alapuolelle, mutta sitten itsekuri on hellittänyt ja paino on pompannut välittömästi kuudenkympin puoliväliin ja yli.

Ongelmanani on keskivartalo, joka on kuin turvonnut taikina joka suuntaan. Ikävöin sitä timmiä vartaloa joka minulla nuorempana oli. Nyt häpeän itseäni tällaisena ja olen totisesti saanut tarpeekseni.
Taas tuli kesä, enkä ollut bikinikunnossa. Tai edes shortsi- ja kesämekkokunnossa!!

Vaikea homma, normaalipainon sisällä laihduttaminen. Sitä ensisijaista laihduttamista tärkeämpää on tavoitepainossa pysyminen minulle, joten mun on otettava tämä todellakin elämäntapojen uudelleen opetteluna. Liikuntaa harrastan satunnaisesti, jumppaa ja hölkkää, pilatesta ja uimista. Pyrin nyt sujuttamaan liikuntaa viikottaiseen ohjelmaani säännöllisesti.

Itselleni heikko kohta on iltasyöminen telkkarin ääressä, sekä tunnesyöminen. Olen yötyöläinen, joten en ikinä mene nukkumaan aikaisin vaan uni ei tule kunnes puoliltaöin tai myöhemmin. Ja sehän tarkoittaa sitä, että illalla niitä tunteja kertyy ja alkaa huikomaan ja tie vie jääkaapille...

Toivottavasti laihdutan viimeistä kertaa.

Hei kohtalotoverit

Täällä 41v. ylipainoinen ulkoiseen hapitukseensa tyytymätön nainen :/. Olen 165 cm pitkä, painan 93.8kg ja vyötärö on 113cm. Kuulostaa ja varmaan näyttääkin IHAN kamalalta . Minulla ylipaino on kertynyt lähes ja vain vyötärölle: ihan mukiinmenevät koivet ja naamataulu ja sit vatta on kuin ois synnyttämään lähdössä. Jäk! Keväällä terv.tarkastuksessa oli sokerit koholla, mutta minäpä en ole saanut mitään aikaiseksi asian eteen. En edes ole uskaltautunut kontrolliaikaa itselleni tilaamaan

Olen kokeillut jos jonkinmoista, niin kuin varmaan moni muukin täällä olija. Tuttua on pistelaskut, vvh:t ja jopa xtravaganza. Kaikilla on kiloja tippunut enempi ja vähempi, mutta potku on aina johonkin loppunut. Liikunnan suhteen olen vähän samanlainen. Nuorempana harrastin kilpatasolla lentopalloa (jo vain...pituudestani huolimatta) ja varmaan siksi paino kesti jonkinlaisessa kuosissa. Nyt sen lopetettuani olen tuuriliikkuja...kävely on jees. Olen jäsenenä kuntosalissa ja nyt kesän alettua olen tarttunut itseäni niskasta kiinni. Olen kolmisen viikkoa tehnyt jotain päivittäin...tai lähes, yksi lepopäivä on sallittu . Olen käynyt stepissa, kahvakuulassa, pumpissa, vuoroaan odottavat spinning ja jooga. Oikeastaan olen liikkumiseen löytänyt intohimon. Tänne kiloklubille tulin ruokapäiväkirjan vuoksi. Ja ehkäpä täältä löytyisi tsemppikaveriakin, toivon niin. Yksityisviestejäkin toivon, jos siltä tuntuu. Tsemppiä kaikille!

Heipsan!

Kannan minäkin korteni kekoon...

Olen 30vee yhden lapsen äitykkä jolla raskauskiloja (ja vähän muutakin ) pudotettavana. Pikkumies täyttää kohta vuoden ja vielä on kiloja jäljellä, vaikka itselleni lupasin että niitä ei tässä vaiheessa enää ole. Mutta mutta, eipäs siinä niin käynyt...Olen 170cm ja painoa nyt 74 kiloa, kymmenisen kiloa ois tarkotus vielä saada poies, neljä kiloa raskaudesta jääneitä ja loput sitte pikkuhiljaa tulleita..Mut on tää vaikeeta, varsinkin näin kesäaikaan! Jäätelöä tekee mieli ihan kokoajan...

Oon aika aktiivinen liikunnan suhteen, liityin kuntosaliin pikkumiehen ollessa 4kk. Lihasta oon saanu kiitettävästi, mut sekään ei oo kiva ku sehän painaa enempi ku läski...Puntari ei siis juuri ole värähtänyt mihinkään hurjasta aktiivisuudesta huolimatta, joten päätin nyt sitten ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa kattoon tarkemmin syömisiäni. Ja tää kiloklubi on kyllä siihen mainio apuväline!

Jospa tää tästä, eka kynnys ylitetty ku selvis juhannuksesta ilman painonnousua. Ei muuta ku tsemppiä kaikille!!!

Juhannuksen jälkeen on ähky ja hyvä aika aloittaa uusi, terveellisempi elämä. Täällä siis 25-vuotias nainen, jolla tarkoituksena lähinnä kiinteytyä ja saada Kiloklubin kautta motivaatiota liikkumiseen. Syön jo pääsääntöisesti terveellisesti, eli paljon kasviksia ja vähän herkkuja, mutta toki silloin tällöin maistuu pizza ja olutkin... Tahtoisin saada painosta pois noin 5 kiloa, jolloin olisin ihannepainossani. Kaikenlaisten dieettien avulla nopea laihtuminen on mahdollista, mutta painossa pysyminen onkin eri asia. Toivottavasti Kiloklubi siis auttaa painonhallinnassakin.

minä täällä hei!

olen 26 vuotias, huhtikuussa äidin arvon saanut rouvashenkilö. Pieni poikani toi odotusaikana 17kg ylimääräistä, joista on vielä 8 kiloa jäljellä... Valitettavasti jo ennen odotusta onnistuin nostamaan painoni huikeisiin lukemiin. Armeijassa kun oppii sekä syömään että liikkumaan, ja kotiutuksen jälkeen se liikkuminen ei olekaan enää pakollista. Ruoka silti maistuu, liiaksikin!

Kaikennäköistä laihdtusta on jo kokeiltu, huonolla menestyksellä. Muutama vuosi sitten painonvartioissa lähti 10 kiloa, mutta sitten tuli joulu ja pikkuhiljaa myös kilot.

Pidän liikkumisesta, mutta lähteminen on kompastuskiveni. Yksin ei tule liikuttua, ja pienen lapsen äitinä muiden aikatauluttamiin jumppiin sun muihin osallistuminen on kovan työn takana. Yleensä liian kovan.

Vaan eipä sillä; Yrittänyttä ei laiteta!

Moikka!

Olen 21-vuotias soon-to-be opiskelija. Vietän välivuoden viimeisiä kuukausia ennen kuin lähden opiskelemaan kauas.

Etsin kaveria/kavereita, jonka kanssa jakaa murheet ja ilot kun tätä painoa lähden pudottamaan. Olen tällä hetkellä 159cm/75kg/87cm ja tavoitteena 58kg jouluun menessä. Haluan toki näyttää paremmalta, mutta omaa oloa pitäis saada paremmaksi. Koko ajan väsyttää enkä jaksa uskoa, että se johtuisi mistään muusta kuin huonosta kunnosta.

Olen perso kaikelle hyvälle, mulla on tosi huono itsekuri ja syön tunnepohjalta. Olen aiemmin onnistunut tiputtamaan painoa ihan kivasti, mutta aina se on hiipinyt salakavalasti takaisin. MUR.

Joten pistähän yksityisviestiä niin tsempataan toisiamme! Kaksin aina kaunihimpi!

Heippa!

Olen 24-vuotias nainen, yhden lapsen äiti. Ylipainoa ei ole (vielä), mutta kiloja ja senttejä kertyy tasaiseen tahtiin yhä lisää ja lisää. Olen tällä hetkellä 160cm pitkä ja painan 59kg. Syy, miksi liityin Kiloklubiin, on jatkuva herkuttelu/tunnesyöminen ja paha olo itsensä kanssa!

Kun aloin odottamaan poikaani 4 vuotta sitten, mittani olivat juuri samat kuin tällä hetkellä. Painoa tuli raskauden aikana n. 13kg jotka kaikki lähtivät imettämällä hetkessä. Mässytin koko ajan herkkuja, mutta imetyksen ansiosta laihduin aina 52 kiloon asti. Mikäs sen mukavampaa! Vaan kun lopetin imetyksen, lähti painokin tietysti nousuun...

Olen aina ollut perso makealle ja karkkia syön lähes joka päivä. Useasti karkinsyönti aiheuttaa morkkiksen, jonka vuoksi homma karkaa täysin käsistä ja lopulta huomaan ahmineeni kauhean kasan herkkuja yhdessä illassa.

Tavoite olisi nyt pysäyttää painonnousu, saada herkkujen syönti kuriin ja saada hyvä olo itselle. Myös liikkumista pitäisi lisätä, tällä hetkellä harrastan liikuntaa 1h/viikko. Myös oma terveys ja hyvinvointi kiinnostaa.

Tällä hetkellä olo on aika apea, ja tuntuu että olen ikuisesti tämän tunnesyömisen ja huonon omatunnon vanki! En tiedä onnistunko viimein tavoitteessani, mutta uskon että Kiloklubi auttaa minua ja monia muita!

Tsemppiä kaikille!

Heippa! Olen 21-vuotias nuori äiti pohjoisesta. Minulla on 2- ja 5-vuotiaat pojat ja asun perheeni kanssa omakotitalossa rauhallisella paikkakunnalla.

Elämäni on ollut sekasortoa varhaisesta teini-iästä asti. Äitini oli alkoholisti ja toimin sitten varaäitinä veljelleni, joka on minua pari vuotta nuorempi.

Kotona opittiin epäterveelliset ruokailutavat. "Päivällinen" syötiin monesti vasta 19, 20 aikaan illalla, eikä se todellakaan ollut terveellisimmästä päästä. Paistinpottuja, kermaisia lihakastikkeita tai uunissa valmistettua ranskalaisia ja lihapullia.. yms sontaa.. Tilasimme usein pizzaa kotiin, eikä herkuista kieltäydytty. Eikä niistä tarvinnut, äiti tykkäsi ostaa usein herkkuja: suklaata, jätskiä, sipsiä ym..

Masentuneena "teiniäitinä" en ole osannut kehittää omalle perheelleni yhtään sen terveellisempää elämää. Syömme joka päivä oikean ruoan, mutta keittoainekset pitäisi nyt muuttaa. Tarvimme ehdottomasti lisää kasviksia, hedelmiä ja marjoja lisää ruokavalioomme ja meidän on ehdottomasti alettava käyttämään terveellisempiä ruoanvalmistusaineita.

7 vuotta sitten, ennen lapsia, painoin 52-55 kg ja ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen sain painoni takaisin, sen ensin käytyä raskauden lopussa 76 kilossa. Ennen kun aloin odottaa toista lastani, painoin 54 kg ja paino nousi jälleen yli 20 kiloa raskauden aikana. Raskauden jälkeen sain painon pudotettua 56 kiloon, mutta siitä alemmas en koskaan päässyt.

Helmikuussa tänä kuluvana vuonna ajoin rajun kolarin. Nokkakolari moottoritiellä, onneksi henkilöauton kanssa ja olin yksin liikkeellä. Olkavarsi ja kaularanka murtuivat. Jäin kotiin, keskeytin opiskelut. Nyt olen päässyt töihin, mutta kolme kuukautta, jotka vietin kotona, aiheuttivat rankan painon nousun. Painan nyt 65 kg, painoindeksini on 25, eli olen jo ylipainoinen, mikä on minulle tosi kova paikka. Yhdetkään vanhat housut eivät mahdu päälle, enkä kestä katsoa itseäni peilistä. Tämä aiheuttaa ongelmia myös parisuhteessani, sillä itsetuntoni on niin alhaalla, kuin ihmisellä voi olla. Myös se kovin olennainen osa, eli parisuhteen intiimielämä kärsii itsetunnon alenemisesta.

Jotain siis pitäisi tapahtua. Perheemme on alettava syömään oikein ja liikkumaan enemmän.

Mutta mistä innostus? Mistä voima tekosyiden karsimiseen? Mistä kannustus? Mistä kaikki se, mitä elämänmuutokseen tarvitaan? Näin tämä ei voi jatkua!

Hei kaikille!

Olen 22-vuotias naishenkilö Tampereelta, joka on kärsinyt ylipainosta kohta 3 vuotta. Seurustelen nyt neljättä vuotta avopuolisoni kanssa.

Painoa tällä hetkellä minulla on juhannuksen jäljiltä 80,9 kiloa, joka on noin 7 kiloa vähemmän kuin pahimpina aikoina noin vuosi sitten. Hyvää vauhtia oon siis tullut alaspäin, mutta sitten paino jäi junnaamaan 83-84 kiloon. Pääsin jo ohittamaan ennen juhannusta alle 80 kilon rajapyykinkin, mutta vain hetkellisesti. Pituutta minulla on 165 cm.

Olen jo aikaisemmin tutustunut Kiloklubiin, mutta pidin ruokien merkkausta "haastavana", koska käytössäni ei ollut ruoka-ainevaakaa tai muutenkaan intoa erityiseen merkkailemiseen. Nyt kuitenkin Jutta Gustafsbergin kuurin innoittamana ja kohtuullisen hyviä tuloksia siitä saaneena sekä työpaikan sponssaaman salijäsenyyden kautta ajattelin aloittaa Kiloklubin hyödyntämisen täydellä teholla.

Noin kolmisen vuotta sitten olin vielä kohtuu aktiivinen liikkuja. Jos mitään muuta ei tullut tehtyä, tuli ainakin käveltyä rappusia, joita lukiossani riitti. Sitten liikunta tössäsi "jaksamattomuuteen" ja laiskuuteen. Nyt olen taas "löytänyt liikkumisen ilon" ja alkanut harrastamaan liikuntaa poikaystäväni kanssa. Heti olen huomannut, kuinka yöunten taso on syventynyt ja energiaa riittää pidemmäksi aikaa.

Toivottavasti tää mun innostus nyt vain lisääntyy ja saan tarmoa uusiin päiviin. Sitä minä ainakin toivotan teille kaikille, jotta pääsette jatkamaan kohti hyviä tuloksia!

Heipähei!
Liityin tänne sitten kaverin innoittamana tuossa sunnuntaina ja olen ihan täpinöissään
Olen siis kohta 26-vuotias emakko jonka painoindeksi on päässyt hurahtamaan 31.2. eli liian korkealla on
En ole enää monteen vuoteen syöny juuri yhtään karkkia, suklaata, keksejä, limukkaa, pullaa tai ylipäätään mitään makiaa. Minun suurimmat ongelmat on sipsit, siideri ja roskaruoka. Himoitsen erityisesti strongbowia ja riisikebabbia runsaalla majoneesilla, mielellään nämä kaksi yhtä aikaa ja jälkkäriksi sipsejä.
Huonolta siis vaikuttaa...
Mitä nyt tässä pari päivää olen listaillu syömisiäni ja seuraillu niiden vaikutuksia, olen aika positiivisesti yllättynyt. Eilen ei nimittäin menny yhtään sipsiä suuhun, eikä ranskiksia eikä siideriä( ja kävin saunassaki ja join vettä!). Tämä on ainaki toistaseksi hauskaa, saa nähä millon eka kerran rynnin naapurin kebabbimestaan ja kaupan kautta kotia mässäämään....
Mutta jutellaanpa!
PS. Kaikki pallerot tänään vihreitä jos pysyn suunnitelmassani! Kaloreita tosin n. 40 ylimääräistä tulee ku mitä laskelma suosittelee mutta eikös nuo pallerot oo tärkeämpiä