Foorumia jo jonkin aikaan lukeneena päätin aloittaa myös tämän kirjoittelunkin, ehkä jopa aktiivisen sellaisen (varokaa vain ).

Olen 22v. opiskelija, joka on viimein havahtunut terveellisten elämän tapojen tärkeyteen. Taustaa voisin kertoa sen verran, että 5 vuotta sitten olin hyvin hoikassa kunnossa ja myös aktiivinen liikkumaan...sitten tapahtui jotain ja alkoi roskaruoka maistumaan ja muutaman talven illat meni aika pitkälti elokuvia katsellessa (kaverina toki kaikkea mahdollista epätervellistä).

Kiloklubissa olen ollut nyt marraskuusta lähtien. Lähtöpaino oli 75 kg ja nyt aamulla näyttäisi olevan 69 kg! Ongelma on vain, että ensimmäiset 5 kiloa lähti nopeasti, mutta nyt on junnaillut tässä 69-70 kg lukemilla jo pitemmän aikaa. Tietenkin se että normaali painossa laihduttaminen vaikeinta, kuulemman. Pituutta on 169 cm.

Elämän tilanne muutenkin nyt sellainen, että muutoksien aikaa eletään. Uusia ystäviä ja tuttuja olisi myös mukava saada (vinkiksi ).

Olen 55-vuotias nainen, eli tämän paikan vanhempaa väkeä. Kuntoremonttikurssin jälkeen tein vuodenvaihteessa elämäntapoihini muutoksen, ja olen jo saanut reilut 12 kiloa pois, ja BMI on nyt 25,5.
Ongelmana on edelleen sisäelinrasva (inbody mittaus tehty), eli vyötärö-lantiosuhde on liian suuri ja vyötärönympärys noin 86. Miten siitä sisäisestä rasvasta pääsisi eroon?
Olen syönyt entistä enemmän kasviksia, ruisleipää ja kevyttä lihaa ja kalaa, ja vähentänyt perunan, pastan ja vaalean leivän syöntiä melkein nollaan. Lisäksi minusta on tullut ihan himoliikkuja.
Aluksi kevensin painonvartijoiden pisteillä, joita olin aiemminkin käyttänyt, ja kiloklubiin tulin mukaan noin kuukausi sitten - kokeilumielessä.
Täällä neuvotaan koko ajan vain käyttämään enemmän rasvaa?


Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin

Täällä kirjoittelee itseensä kyllästynyt 38-vuotias akka Tampereelta.

Jos joku haluaa ryhtyä tsemppikaveriksi puolen vuoden projektiin, olisin sellaisesta erittäin innostunut. Eikun yksityisviestiä tanne suuntaan vaan!

Siis 157cm, 75kg. Vyötärö 100cm. Tavoitteena kymppi pois jouluun mennessä.


Perso kaikelle, huono itsekuri, liiallinen nautinnonhalu, sosiaalinen elämäntapa, kaksi lasta, vaativa työ. Ja useita eri tavoin onnistuneita/epäonnistuneita laihdutusyrityksiä.

Odottelen viestejänne!

Nimim. toinen päivä

Heippa kohtalotoverit

Täällä kohta viiskymppinen nainen Pohjanmaalta. Aiemmin oon laihduttanut tulleet liikakiloni menestyksekkäästi pois, mutta jostain syystä nyt kokeiltuani jo miltei kaikkea mahdollista, kilot vaan pysyvät, ja meikäläiseltä alkaa palaa päreet!!! Noin 15 kiloa ois pudotettavaa

Pituus on 159cm, ja painoa yritän tuonne 50 pintaan...Vieläköhän mulla olis mahis pienentyä? Olis kiva, jos löytäisin mukavaa vertaistukea, ja yhdessä tsemppausta puolin ja toisin
Tällä hetkellä syön CLA-puristeita, ajattelin vielä kokeilla senkin...eilen aamulla aloitin, joten tuore juttu! kelpaanko mukaan

Moikku!

Olen kohtsillään 37v, kolmen pojan äiti. Elopainoa on kertynyt 105,5 kg ja lääkäri jo pelotteli, että kesäloman jälkeen tehdään sokerirasitukset ja muut.... ...ilmeisten oireiden vuoksi. Antoi kesän yli armonaikaa kokeilla omin nokkineni olotilan kohennusta ja painon pudotusta.

Kiloklubin sivuilla olen jo tovin roikkunut sivustakatsojana, mutten ole uskaltanut aikaisemmin mukaan omaa nysäblogia lukuunottamatta. Nyt ajattelin ottaa kesäloman alkuun ruokapäiväkirjan kirjaamisen päivärutiiniin, josko kuukaudessa ehtisi sudenkuopat ruokavaliosta löytyä.

Mies ja pojat urheilevat aktiivisesti ja mie kuskaan junnuja illat ja viikonloput. Itsekin harrastin liikuntaa vielä viime syksynä, mutta liikkuminen jäi kun sain töissä murjottua nilkan nivelsiteet. Nyt alkaa jalka taas kestää kevyttä liikuntaa, joten ehkä tässä vielä toivoa liikkeelle pääsystä on.

No painoa oli kyllä ennen jalan vammautumista reilusti, mutta nyt on jokseenkin ryöpsähtänyt, eikä tarvi kuin jääkaappia ajatella - ja kas kummaa, taas tuli kilo.

100 kg on nyt ensisijainen tavoitteeni. Syksyllä jossain vaiheessa toivoisin olevani lähempänä 90 kiloa. Mutta millä konsteilla?

Heippa kaikki!
Olen kolmekymppinen elämään uutta suuntaa tälläkin hakeva naikkonen. Elopainoa on kertynyt 74 kg ja pituutta 162 cm. Tavoitteena olisi 60 kg, eli 14 kiloa täytyisi pudottaa. Katson riittääkö 62 kun siihen asti pääsen..

Koiria taloudessa on, lapsia tai miestä ei.

Toivottavasti tämä tästä sutviintuu ja kilot karisevat! Kovasti olen tykästynyt jo kalorilaskuriin ja liikuntamittariin. Tästä tuntuu oikeasti olevan apua! Tsemppiä kaikille ja toivottavasti tätä kautta tulee tutustuttua uusiin ihmisiinkin.

Olen 34-vuotias helsinkiläisnainen, teen kevyttä toimistotyötä ja olen viime vuosina liikkunut aivan liian vähän. Jotenkin kummallisesti painoa on kertynyt jo lähes 90 kiloa, vaikka pituutta on vaivaiset 162 cm = järkytys!

Olen aina kärsinyt (ainakin omassa päässäni) paino-ongelmista, vaikka kolmekymppiseksi olinkin normaalipainon rajoissa. Tuosta voikin laskea, että painonnousu on ollut hurja, lähes 30 kiloa 3-4 vuodessa. Olen yrittänyt miettiä mistä moinen rakettikiito on johtunut ja keksinyt moniakin syitä.

1) Seurustelin aikaisemmin erittäin aktiivisen ja urheilullisen miehen kanssa, joka patisti minutkin liikkumaan ja syömään terveellisesti. Sen jälkeen seurustelin pari vuotta koti-illoista ja hyvästä ruoasta pitävän sohvaperunan kanssa ja turposin samalla itsekin parikymmentä kiloa. Opin ostamaan täysin erilaisia tuotteita kaupasta ja ostoskoriin päätyi usein rasvaisia leikkeleitä, sokeripitoista limsaa, kaloripitoisia valmisruokia ja valtavia määriä keksejä ja suklaata.

2) Olen - pakko tunnustaa - viettänyt viime vuosina luvattoman paljon aikaa erilaisissa illanvietoissa, joissa kuluu myös alkoholia. Jokainen tietää, mitä alkoholipitoisten juomien kittaaminen tekee vyötärölinjalle. Siellä missä aikaisemmin oli tiimalasivartalon kapea keskikohta, onkin nyt pullottava, raskausmahan näköinen kumpu. Peiliin katsominen suorastaan sattuu. Olen oppinut monia tapoja häivyttää kiloja oikeanlaisella pukeutumisella, mutta tässä vaiheessa on vaan myönnettävä olevansa merkittävästi lihava, eikä sitä millään vaatteilla voi peittää keneltäkään.

3) Kolmas syy lihomiseen on varmaan turhankin armollinen suhtautuminen omaan ruokailuun. Kuten useammat ylipainoiset, minäkin olen ollut hyvin perehtynyt erilaisiin dieetteihin. VHH-dieetin sallimat lihat ja kermat on sitten jollain kieroutuneella tavalla laskenut sallituihin, vaikka samalla olisi täyttänyt lautasensa pastalla ja mutustellut siinä sivussa usemman palan leipää

Olen aika joko-tai-ihminen ja pysyn paremmin tiukassa diettissä, kuin sallivammassa terveellisessä ruokavaliossa. Laihdutin joskus aikoinaan 10 kiloa vähähiilarisella ruokavaliolla + 3 ltr vettä päivässä, joten aloitin saman kuurin nytkin. Tavoite on laihtua yhteensä 35 kiloa, joten aika pitkällisestä urakasta on kyse. Nyt on kuitenkin ensimmäistä kertaa motivaatio aidosti kohdallaan ja ensimmäisen viikon jälkeen vaaka näyttää jo - 3 kiloa.

Tällä siis jatketaan. Toivottavasti täältä foorumiltakin saa silloin tällöin vetoapua. Nyt on jo taustakuvana pari motivaatiokuvaa, jotka pitävät suunnitelman kirkkaana mielessä. Mukavaa juhannusta ja tsemppiä kaikille laihdutustavoitteisiinne! Me onnistumme!

Näin juhannusaattona, kävin päivittämässä ruokapäiväkirjaani, ja huomasin, miten tuota hiilaria onkin melkein JOKA ruoka-aineessa, jota löytyy Nyt siis mulla alkoi ihan totaalinen vähennys, koska huomaan ympyrästä, miten hallitsevana se mulla esiintyy! leivänsyönti kostautuu näin!

Y ritän syödä siis mahdollisimman paljon vihanneksia, ja hedelmiä, joissa ei hiilareita paljoa ole, ja aiempien vatsaongelmieni vuoksi hyllyssäni on pussillinen proteiini-hiilarijauhetta,(hiilaria siis ihan hippu), ja otan sen nyt avuksi tähän kalvavaan nälän tunteeseen, ettei tule sitten näitä TAHTOO LEIPÄÄ!!!!!-kohtauksia!
En syö makeisia, enkä mitään pullaa, keksejä ym. mutta kilot istuvat kuin liimattuina takapuolessa, ja maha on kuin rantapallo

Tästä se nyt sitten toivon mukaan lähtee! kaikille kilojensa kanssa taisteleville siskoille, ja miehille myös oikein lämmmintä ja mukavaa juhannusta Jätetään turhat kalorit pois, hyvin voi syödä ilman kaloreitakin!

Hyppäsin minäkin mukaan kirjottelemaan pitkän pohdinnan jälkeen

Oon himpun päälle 30v. kahden pienen lapsen äiti, joka taistelee viimeisiä kiloja vastaan hirmuisella tahdon voimalla olkapäällä istuvaa herkkupirua vastaan! Viime vuonna tiputin jo kymppikilon ja nyt sinnitellään viimeisten kilojen parissa ja siihen tarvin avuksi ainakin nyt kesän ajaksi tätä merkkailua ja ehdottomasti myös liikunnan lisäämistä. Alle kuudenkympin kun saisin painon, olisin tyytyväinen, mutta siitäkin voisi vielä muutaman kilon nipistää... Unelmapaino olisi siis 55kg, mutta tyydyn asettamaani 58kg:n tavoitteseenkin Päiväkirjassa tarkempaa avautumista

heippa.
Olen 25v nuori nainen helsingistä.
160cm,vaa-alla en ole käynyt vähään aikaan mutta sanotaan n.max 75kg.
Olen aikasemmin ollut tosi tosi laiha osa syömishäiriön seurauksena mutta siis kokoa 34,xs...tissejä ei juuri ollenkaan.nyt olen 2v ollut sairaslomalla,vasen olka operoitiin,en saanut juuri liikkua tms,yksi lääke pisti minut puolessa vuodessa turpoamaan ihan palloksi..rinnat,reidet ihan täynnä raskausarpia.
lääke on lopetettu,3viikkoa olen nyt täällä ollut mutta tuntuu että paino ei lähe vaan tippumaan.
yhdessä vaiheessa meni ihan liikaa kaljaakin ...mietinnässä jos lopettaisi sen hetkellisesti vaikka kokonaan.
psykiatrini suositteli tätä kiloklubia.
haluisin saada itseni parempaan kuntoon ennen toista leikkausta