Iltaa!

Täällä kilojaan yrittää karistaa kakskymppinen tytön tyllerö ihan varsinaisessa merkityksessä. Pituutta kertyny 173cm ja painoa 76kg. Vatsan alueelle on kasvanut kivan kokonen kumpu joka pitäs nyt saada pois.. -10kg olis tavotteena. Viime vuoden lopussa paino kiikkui siinä alle 70 kg ja sitten tämän vuoden puolella se onkin noussut tasaiseen tahtiin.
Heikkona kohtana on tottakai herkut ja laiskuus. Opiskelijaelämää viettäessä ei aina tule katsottua mitä sinne suuhunsa työntää ja on muka koulupäivän jälkeen aina niin väsyny ettei jaksa lähteä liikkumaan tai sitten on joku muu "hyvä" tekosyy.
Kyllä tämä tästä liikkeelle lähtee. Alussa aina vaikeaa,lopussa kiitos seisoo eikös se näin mene

Voisimpa esittäytyä kans..

Eli 26-vuotias kotiäiti täällä, lapsi syntynyt 10/07.
Alle kakskymppisenä oli vielä suht normaali painoinen, sitten nuo kilot ovat hiipineet niin, että nyt painoa on 81kg ja pituutta 163cm. Raskauden jälkeen painoin n. 90 kig, eli vähän on pudonnut tässä vuoden aikana.
En viihdy yhtään näiden kilojeni kanssa, itsetunto on ihan nollissa. Motivaatiota yritän parhaillaan kerätä, tuntuu vaan tosi vaikealta tää alku.

No, siinä sitä aluksi..

Hei!

Olen 26-vuotias nainen, lapseton sellainen. Olen laihtunut tähän mennessä n.18 kg. Nyt olen suhteessa pituuteeni enää n. 2 kiloa ylipainoinen. Pari kertaa olen päässyt jo normaalipainon puolelle, mutta hyvin pian on taas pari kiloa tullut takaisin.

Tämä parin kilon junnaaminen/jojoilu on kestänyt nyt 1-2 vuotta. Aluksi laihduin nopeaan tahtiin. Suurimman osan siitä olen siis pystynyt pitämään poissa, mutta tavoitteeni olisi laihtua normaalipinon ylärajasta vielä esim. 5-7 kg, eli vaikka se -10 % vielä siitä.

Olen miettinyt, että mikähän se hyvä tavoitepaino olisi, kun nuoruusvuodet olen ollut ylipainoinen, niin normaalipainosta ei aikuisiällä ole kokemusta. Ehkäpä se vaatekoko 38-40 /M olisikin tavoitteeni.

Ongelmani on makea elämä. Ja se onkin suurin salaisuuteni. Syön usein yksin makeaa. Olen naimisissa ja mieheni ei siis tiedä minun makean syönnistäni. Tietysti hän ihmettelee, että miksei painoni laske. En kuitenkaan syö hänen tai oikein kenenkään muunkaan seurassa paljoa makeaa, vaan lipsahtelen yksin, salaa ja silloin kontrollini pettää.

Nyt haluankin tuoda salisuuteni julki edes tätä kautta ja voittaa tämän ongelmani, niin, että painoni alkaa taas laskea ja pääsen vihdoin tavoitteeseeni.

Saa tulla kannustusjoukkoihin! Etsin täältä itselleni laihduttajakavereita, jotta voisimme tsempata toinen toisiamme.

Minä olen ollut nyt viikon Kiloklubin jäsen. Olen kyllä käväissyt noin vuosi sitten täällä mutta silloin sain vain parin viikon (vai kuukauden)? ilmaisen kokeilujäsenyyden. Nyt tulin sitten takaisin kun sain postin että on muuttunut ilmaiseksi...

Minä olen 25-vuotias opiskelija. Asun jo työssäkäyvän avomieheni kanssa Keski-Suomessa. Vuonna 2007 tammikuussa sain tarpeekseni siitä että painoni oli 91 kiloa vaikka pituutta on vain 153 senttiä. Yksinkertaisesti päätin että jos nyt en tee asialle jotain niin kohta painan yli 100 kiloa. Liityin Painonvartijoihin koska äiti lupasi sen maksaa jos olen tosissani.

Painonvartijoissa tiputin 28 kiloa Vähän reilussa vuodessa. Tavoitteenani oli koko ajan olla laiha siskoni häissä. Häiden jälkeen meni into ja motivaatio. Lisäksi koin jo saaneeni paljon ja tehneeni suuren työn. Niinpä päätin että ne 5 jäljellä olevaa ylimääräistä kiloa saavat olla jonkun aikaa. Ehdinhän ne myöhemmin tiputtaa.

Häät olivat siis maaliskuussa ja niiden jälkeen 1 kilo on tullut salakavalasti takaisin. Nyt kun Kiloklubi on ilmainen päätin kokeilla lähtisikö nuo "liiat" kilot kuitenkin "helposti". Otan kuitenkin tämän viimeisen painonpudotuksen rennosti. Peilistä ja kuvista ei enää katso kauhean ylipainoinen nainen ja kaupoistakin löytyy vaatteita helposti.

Lähinnä enää turhamaisuuttani haluaisin loputkin pois. Ruokavaliota tärkeämpää minulla on tällä hetkellä löytää liikuntakärpänen. Painonvartijoiden alussa ja vielä viime syksynäkin olin aktiivinen liikkuja ja kokeilin uusia lajeja mielelläni. Sitten minulle tuli hektinen opiskeluvuosi jonka mukana kadotin liikunnanriemun. Nyt yritän saada sitä takaisin. Uimapuvun kaivoin jo esiin, vielä pitäisi kävelysauvat saada ovesta ulos. Niin ja liikuntatarra yliopistoliikuntoihin ostettua.

Hei vaan kaikki!
Mie olen Banda, lukio-opiskelija Itä-Suomesta.
Harrastan tanssia ja lukemista, ja touhuan mielelläni koirani kanssa.

Hieman ylipainoinen olen ollut koko elämäni, mutta kun yläasteella lopetin aktivisen treenaamisen niin paino hyppäsi räjähdysmäisesti 10 kiloa ylöspäin.
Laihduttaa olen yrittänyt koko ajan kuutosluokkalaisesta asti, ja koskaan en vielä ole onnistunut, mutta nyt olisi todellakin tarkoitus.

24-vuotias.
(Entinen) syömishäiriöinen.
Kiloklubissa nyt viikon verran.
Lähtöpaino: 127kg
BMI: 40
Tavoite: -50kg

Paheet: suklaa ja alkoholi, epätoivo, vaatteet



Ihanaa, että on tullut tällainen ilmainen palvelu. Olin keventäjissäkin jonkun aikaa, mutta se vaan jäi pois...Minulla oli niin vanha kone, että ruokien merkkaaminen oli oikeasti TODELLA AIKAAVIEVÄÄ. Nyt olen saanut uuden koneenkin, ja homma sujuu täällä kiloklubissa oikein hyvin.

Toivon, toivon todella että jaksan jatkaa tätä pitempään kuin kuukauden. Onko kellään mitään vinkkejä motivaation ylläpitämiseksi? Ajattelin tehdä valokuva-albumin, johon otan kuvia projektin kulusta, mutta kuukaudessa ei kovin suuria muutoksia varmaan tapahtu.

Minä huomasin vasta nyt aamulla että täällä on tämmöinen esittäydy osio Kerroin jo suurin piirtein kaiken omassa "pingun ruokapäivät" -päikyssä.
Mutta kerrataan vieä:

30v nainen, 2 tyttöä ja aviomies ja kaiken kukkuraksi asumme Egyptissä, Kairossa. Muutimme tänne kesäkuussa, miehen töiden perään, eli expat-perhe, tarkoitus olisi että vietämme täällä seuraavat kaksi vuotta. Laihduttaminen täällä on hiukan hankalaa kun ei ole mitään tummaa-leipää-pastaa-riisiä-jauhoja Ja eipä kovinkaan paljon muita kevyttuotteita, jugua, juustoja jne.

Mutta nyt ei auta!
olen laihduttanut painonvartijoissa 22kg/7kk ja seuraavan lapsen jälkeen 12 muistaakseni. Keventäjissä pyörähdin, mutta unohtu...Viimeset kolme kk olen puoli-karpannut, toimi hyvin niin kauan kun tosissaan pysy vhh-roukavaliossa, mutta en jaksanut enään, pastan. riisin, leivän-ikävä vei voiton. Ja rasvan mättö naamaan kauhistuttaa vieläkin No mutta kaikille on varmaan joku "omantuntuinen" laihdutus menetelmä. Ja kun tuli s-postiin viesti että tämä on ilmainen, niin ei ollut enään tekosyitä. Vaan NYT TUUMASTA TOIMEEN!

Ei mulla nyt paljoa ple pudotettavaa, mutta nämä viimeset kilot häiritsee aivan suunnattomasti.
Alkupaino, 1.10 oli: 71,2kg
pituus 170

Paino oli jo tänään 69,4kg. Eli kyllä tämä tästä kunhan jaksaisi skarpata, ja kunnolla loppuun asti

Tavoite olisi 63kg, mutta pikkujouluksi olis toi 65-66 ihan kiva, on siskoni häät suomessa

Täällä yksi ikuisuuslaihduttaja oikean elämänmuutoksen haussa.

Olen 35-vuotias "sadan kilon keijukainen", pituutta 168 cm. Kiloja siis on, mutta koska olen aika kurvikas, ne eivät ehkä näytä ja tunnu niin paljolta - paitsi huonoina päivinä. Lisämassaa olen kanniskellut ympärilläni jo pitkään, tosin välillä sentään olen onnistunut reilun 10 kg laihtumaankin. Mutta takaisinhan ne ovat tulleet.

Tavoitteenani on painaa 80 kiloa. Katsotaan sitten, miltä sitten tuntuu ja pohditaan jatkoa. Minulle tuo paino on ollut ihan hyvä vuosia, vaikka toki kevyempikin voisi vielä olla.

Terveys- ja ulkonäkösyistä tässä ollaan liikkeellä. Suvussa on verenpaine- ja diabetes-rasitetta, joten senkin takia pitäisi kaventua.

Olen aktiivinen ihminen, puuhaan ja touhuan paljon. Ehkä liikaakin, koska vapaahetkinä sitten haluan palkita itseäni herkuilla. Myös miehen työmatkat ajavat herkkulaarien ääreen - kotona on niin ankeaa yksin. Parannettavaa olisi lähinnä syömisrytmissä, ruokamäärissä ja kasvisten osuudessa, muuten syön kohtuullisen terveellisesti. Koitan olla itselleni ja ruokapäiväkirjalleni rehellinen - siitä se muutos lähtee.

Tästä lähdetään ja ainoa suunta on alaspäin!

Heippa kaikille!

Olen 29v, kolmen pienen lapsen (2v,5v ja 7v) äiti.
Painoa on pikkuhiljaa vuosien aikana kertynyt, välillä tippunut muutaman kilon ja taas tullut takaisin.
Raskaus ja imetysajat ovat olleet minulle suotuisia, yleensä synnytyksen jälkeen paino tippui aina hurjasti. Kummasti ne kilot aina ovat kuitenkin takaisin tulleet...

Aloitin täällä maanantaina, eli ekaa viikonloppua vietellään..
Alkumitat 74kg ja pituus 164cm. Tavoite olisi ainakin aluksi -10kg. Sen verran olen painanut ennen lapsia. Laitoin kuitenkin ohjelmaan tavoitepainoksi 59kg. Tosin sen verran olen painanut viimeksi yläasteella . Mutta katsotaan nyt, kunhan eka pääsisi tuonne kuutosella alkaville lukemille. Ajattelin ottaa tavoitteet kolmen kilon välein.

Kolme vuotta sitten, kun aloitin odottamaan nuorimmaista, niin paino oli yli 80kiloa! Huh, tuntuu ihan hullulta sanoa se "ääneen", koska samoin kuin monilla muilla, myös minä en ole koskaan kokenut olevani lihava, vaikka kyllä tyo +80kg muuta väittää..
Eli onneksi alkupaino on nyt "vain" 74kg..

Hyväksi puoleksi koen sen, että (mielestäni) minulla on suht hyvät "mittasuhteet" kropassa, eli tästä "voisi saada hyvän", kunhan kuorii tästä ympäriltä ylimääräiset pois..

Kiloklubista on mulle oikea juttu siksi, koska mulla on jokatapauksessa läppäri keittiön pöydällä auki koko päivän, joten ruokien merkkailu sujuu siinä sivussa.
Olen yksityinen perhepäivähoitaja, joten sekin helpottaa tätä urakkaa, koska laitan lapsille terveellistä, tavallista kotiruokaa ja ruoka-ajat ovat säännöllisiä.

Itsellä ongelma-kohtia ovat suklaa, suklaa ja suklaa. Voisin elää pelkällä suklaalla!
Suklaan syömisestä eka "hälyttävä" merkki tuli n.kuukausi sitten, kun vetäsin viikon aikana 4 ISOA suklaalevyä ja pussikaupalla karkkeja (ja pussit oli niitä megaextrajätti-pusseja). Sinä viikonloppuna iski niin hirveä olo, ettei ole ollut koskaan. Oli niin höntti olo, niin henkisesti kuin fyysisesti,että oikeesti säikähdin. Kuinka tyhmä ihminen voikaan olla. Sairastuu sitä vähemmästäkin..
Eli olen kuin holisti, en voi ottaa edes sitä yhtä palaa..
Nyt päätinkin,että jouluun asti on totaalinen karkki/suklaakielto. Katsellaan sitten joulunpyhinä uudestaan.

Toinen ongelma on ollut annoskoot. Voisin syötä tavallista ruokaa ihan hirveästi. Esim. pasta-annokset ovat olleet valtavia!

Kolmas kompastuskivi on leipä! Sitä puputtaisin vaikka kuinka.

Mutta nyt aion onnistua!!
Kiitos Kiloklubin! (kiitos siitäkin,että tämä on ilmaista. )

Täytän 30 vuotta maaliskuussa, joten vielä on hyvin aikaa tsempata. Myös neljät häät ensi kesänä pistää yrittämään.

Aion olla kolmekymppisenä paremmassa kunnossa kuin koskaan!

Tsemppiä meille kaikille!!!!!!!

Esittäydytäänpä nyt sitten täällä.

Eli olen 23-vuotias yliopisto-opiskelija ja asustelen tällä hetkellä Länsi-Suomessa.
Kovinkaan laiha en ole ollut koskaan, mutta nyt ylipainoa on parisenkymmentä kiloa. Suurin syy näin suurelle ylipainolle on se, että polveni leikattiin hutikuussa 2007. Tämän jälkeen lähdin kesäksi Helsinkiin ja siellä liikkuminen oli todella minimaalista, koska kävelijäksi minusta ei silloin vielä liikkumismielessä ollut ja polkupyörääkään ei minulla siellä ollut. Kesä oli yksinäinen ja söin ja join enemmän kuin olisi fiksua ollut sellaisella olemattomalla liikkumismäärällä. Paino nousi kesän aikana suurin piirtein 10kg eli todella paljon.
Nyt en enää ole ihan huippulukemissani sillä kesällä pudotin noin 4kg jo pois. Ja nyt näyttää siltä että liikkuminenkin alkaa pikku hiljaa olla helpompaa - eilen kävelin yli 5km lenkin, johon en ole muutamaan vuoteen polveni takia pystynyt. Kesällä kävelin ensimmäisen kerran 3km yhteen menoon ensimmäisen kerran ilman että se oli tuskaa. Eli nyt olen siis suhteellisen positiivisin mielin painon putoamisen suhteen!
Eli tällä hetkellä painoa n. 88kg ja tavoitteena olisi että paino olisi korkeintaan 75kg, mieluiten lähempänä 70kg. Mutta 75kg:n olisin jo todella tyytyväinen

Onnea vaan meille kaikille elämäntapamuutoksiin