...totta, taitaa tulla todempaa, kun esittäytyy "virallisesti"

Mä oon siis pian 45 vuotias nainen Varsinais-Suomesta.
Viime vuoden alussa pudotin painoa 20 kg Xtravaganzan avulla (parasta mitä mulle on koskaan painonpudotuksen saralla tapahtunut). Paino putos tosi nopeasti. Tammikuussa aloitin, huhtikuun vietin jo tuon painon verran kevyempänä. Mikä parasta, olin elämäni kunnossa. Läskit lähti ja kroppani kiinteytyi, kun koko ajan harrastin liikuntaa kuntosalillamme. Suosikkini olivat ohjatut tunnit. Niinä päivinä, kun en ollut tunneilla, tein kävelylenkkejä ( 4-6km) Ja tämän kaiken tein mielelläni, täynnä puhtia. Liikunnasta tuli hyvänlaatuinen huume .
Nyt talven aikana lenkit on jääneet. Ensin liian kylmä mulle. Nyt vielä liian liukasta---- aloittelen uudelleen kun tiet sulaa .
Liityin tänne jo joskus kesällä, mutta tää jäi.
Nyt tulin uusiksi, kun oon yrittänyt saada itseni aisoihin vähähiilarisella dieetillä tai elämäntavalla, miten sen sanois. Joulusta kun jäi syömisen himo päälle ja ehdin kerätä 6 kg painoa takaisin. . . Vaan nyt se lähtee.
En todellakaan halua takaisin siksi mikä olin. Eläminen ja oleminen on niin paljon ihanampaa näin.
Nyt painan 71 kg---- huhtikuussa viime vuonna 66 kg. Lopullinen tavoitteeni on 63 kg. Siihen tähtäillään.

Täällä yksi ilmottautuu mukaan. Kolmekymppinen mamma, jolla 3 raskautta, jokaisesta 20-30 kiloa painoa , jokaisen jälkeen olen karistanut kiloni, ja nyt iltatähteni jälkeen on elämäntapa muutos edessä.
Tavoitteeni on nyt ensin 20kiloa, mutta toinen kaksikymmentä tuota ylimääräistä on ylläni.

Liityin syksyllä, mutta vauva- arjen kiireellisyys vei mennessään. Nyt uudet tuulet ja nyt jostain syystä tuntuu tosi hyvältä Hiihtämisen olen löytänyt ihan uutena lajina, lenkkeilyn ja hyötyliikunnan lisäksi.

Heips,
täälläpäässä 44v. / 80kg / 170cm kahden poijaan äiti länsirannikolta.

Liityin viime perjantaina, eka vko takana ja huomenna vaakapvä hui.
Tavoite näin ensi alkuu päästä 73 kiloisten kaartiin ennen kesää ja kärpäsiä

Laihdutuskuureja elämän varrelle on ennenkin jokunen mahtunut,
mutta nyt on eka kerta kun näitä kalorioita lasken ja ylösmerkkaan.
Ja nyt jo ihan koukussa tähän!

Liikuntakin nyt osana tätä painonhallintaa, entisessä elämässä täys'päiväinen soffaperuna.

Jumppaa, kuntosalia, kävelyä - ja mikä riemuntunne ja hyvä olo - hakkaa takuulla ne suklaat & digestive keksit mennen tullen, niitä ei ole tällä viikolla kaivattu! Hyvä niin!!!

Zemiä kaikille!

Moikka kaikille!

Täällä 28v nainen, 165cm ja 85kg. Liityin tänne ekan kerran vuosi
sitten, mutta silloin motivaatio ja into lopahti jostain syystä..

Nyt uutta yritystä, takana karppausta ym, syy siihenkin että vuoden aikana tullut 3kg lisää on se että aloitan aina intona karppauksen ja sitten hiilarihimoissa repsahdan.. Karppaus ei siis mitä ilmeisimmin sovi minulle, koska minun on äärimmäisen vaikea luopua ruisleivästä ja satunnaisista herkuista.

Pudotettavaa siis on, yritän ensin tuonne 75kg ja katsotaan mikä fiilis sitten. En halua tarkkailla vaan bmi lukemaa, vaan peiliä, että joku päivä olisin itseeni tyytyväinen.

Liian paljon pyörii nykyään ajatukset ruuan ympärillä "mitä saan mitä en".

Nyt rennompaa meininkiä toivottavasti ja mikä tärkeintä, haluisin myös löytää liikkumisen ilon.

Pyrin siis pois itseinhosta ja yritän miettiä että minä voin tehdä jotain asialle.

Toivotaan parasta että tämä projekti toisi mukanaan loppuelämän eväät syömiseen ja painonhallintaan.

Tsemppiä kaikille!

Hilpsis!

Viikon verran oon klubilla ollut ja "addiktoiduin" kyllä heti kättelyssä

Eli yhden lapsen äiti, ikä 36, lähtötilanne 70,5kg / 165 cm.
Ylimääräistä ei ihan hirveästi ole, mutta riittävästi aiheuttamaan sen että itsellä ei ole hyvä olla. En usko laihdutuskuureihin enkä paastoihin painonpudotusmenetelminä vaan vannon liikunnan ja terveellisten ruokailutottumusten nimeen. Eli tunnen olevani juuri oikeassa paikassa täällä

Blogiin yritän merkitä päivittäin vähän fiiliksiä, lähinnä itseäni varten, jotta näkisin missä mennään ja tapahtuuko muutosta. Hypätkää yli tai kommentoikaa, kaikki käy

Oma tavoite on 65kg 5.5. mennessä.
Pidempiaikainen haaste onkin sitten opetella pitämään paino siinä ettei tarvitse laittaa vaatekaapin sisältöä uusiksi

Hurrrrrjasti tsemppiä kaikille!!!!

heippa!
26v yhden lapsen äiti. Rekisteröitynyt jo -08, mutta kuihdutin sillon nutriletillä ja liikunnalla. Painoa tullut pikkuhiljaa, eikä imetys vienyt juuri mitään mennessään. Motivaatiota on, mutten oikeen usko itseeni.

Jostain pitäisi löytynä aikaa ja etenkin motivaatiota liikkumiseen, jos joku käy sellon elixiassa niin mentäiskö yhdessä?

Tällä hetkellä paino lienee 76kg kieppeillä, pituutta 165cm. Aluksi jos pääsisi 67kg niin sekin olis jo saavutus, 58kg olisi saavutus mutta nähtäväksi jää riittääkö motivaatio sinne asti ja mitä elämä tuo tullessaan.

Hei kaikki,

En oikeastaan ole uusi kiloklubilainen, mutta aikaisempi aloitukseni meni täysin pipariksi

Olen siis liittynyt kiloklubiin jo joulukuussa 2009, mutta en tuolloin liittynyt yhteenkään keskusteluun tai saanut painoa pudotettua. Turhauduin sitten ja käytin aikani liikunnan ja painonhallinnan sijaan ... syömiseen. Tämä on nyt uusi alku ja tällä kertaa isketään oikealla yrityksellä!! Tässä on mahdollisuuteni terveeseen tulevaisuuteen eikä sitä pidä tärvätä.

Eli Hyvää päivää olen 28 v. nainen, aamun vaaka lukeman mukaan 74,5 kg ja luullakseni 167 cm pitkä. Lihasmassaa mulla ei ole ollenkaan ja siinä suurin ongelmani.

Mursin selkäni muutamia vuosia sitten ja samalla havaittiin, että selässä on muitakin ongelmia, joiden takia selkä- ja vatsalihasten kuntoon saaminen olisi äärimmäisen tärkeää,kuten myös painonpudotus ja tupakoinnin lopettaminen... Mutta tällaiselle vastarannan kiiskille liikunta on julmetun vaikeaa. Yksin kun ei jaksa ja viitsi ja tunneilla hävettää kun ei osaa ja pysty. Ja ruoka... Olen tyyppiesimerkki tunnesyöpöstä: syön tylsyyteen, suruun, iloon, palkinnoksi... Lista on loppumaton...

Suurin ongelmani syömisessä, liikkumisessa ja painonhallinnassa yleensä on harrastusten puute. Käyn vuorotöissä, mikä karsii monia harrastusmahdolisuuksia ja, jota (myönnetään) tykkään käyttää tekosyynä passiivisuudelleni

Joten... Tämän esittäytymisen myötä yritän avata uuden aktiivisemman sivun elämässä... Mä yritän päästä liikelle ja ihmisten pariin

Heippa! Olen 52-v. nainen Imatralta ja olen aloittanut Kiloklubin 12.2 ja täytyy sanoa että olen jäänyt koukkuun näille sivustoille! Olen monta kertaa laihduttanut hyvin tuloksin painonvartijoissa mutta paino on pikkuhiljaa hiipinyt takaisin korkojen kera. Lähtöpaino oli 12.2.11 83kg/166 cm ja nyt se on 79,4 joten vähän on jo lähtenyt Syy miksi kiloja pitäisi saada pois on diabeteksen uhka (omppuvartalo) ja korkea kolesteroli. Tämän kun muistaa niin moni herkku jää kaappiin Kun olen rehellisesti merkannut kaikki syömiset ja juomiset ruokapäiväkirjaan niin siinä kyllä huomaa missä menee pieleen. Itse syön liian vähän kasviksia ja kuituja mutta tästä on hyvä jatkaa! Tsemppiä kaikille läskien kanssa kamppaileville

Hei kaikille!

Oon helsinkiläinen 26v nainen, mitat 169 cm ja paino 72kg. Oon koko elämäni kamppaillu painon kanssa, pienenä se ei saanu nousta yli 60kg ja sittemmin yli 63/65/68. Koska paino nousi vaan, niin 69 kilosena menin painonvartijoihin laihduttamaan, opettelemaan terveellisiä ruoka-aineita ja kohtuutta, itse kun tykkään syödä erityisesti suuria määriä.

Sainkin painon lukuun 62kg, joka on juurikin normipaino mulle, mut nyt se on taas lähtenny nousuun. 70kg oli se viimenen virsta, jota ei saanu ylittää ja nyt oon siis jo pimeyden puolelle. Ei muuta kuin hommiin siis!

Tykkäsin painonvartijoiden pistesysteemistä, se on huomattavasti kätsympi kuin tämä. Toisaalta en oo tottunu miettimään mitään kuituja tai rasvojen määrää. En myöskään arvosta aspartaamia, enkä enää juuri muitakaan kevyttuotteita. Uskon siihn, että mun on opittava kuuntelemaan itseäni ja vaikka ope niin sanoi, ei lautaselta aina tartte syödä kaikkea. Ja kyl mä tänkin hahmotan, kunhan rupeen vaan.

Tavoitteena on oppia lopettamaan kun olen kylläinen ja saamaan liikunnan osaksi elämää. Käytännöllisemmin ilmaistuna siis: 62 kg ja uskallus mennä sisään kuntokeskukseen.

Heips kaikki.

Länsi-Suomesta esittäytyy 34-v kahden lapsen äiti, jolle on salakavalasti 15 vuoden aikana kertynyt ylipainoa enemmän kuin todellakaan olisi tarpeen... Olen jo viime kesänä ekan kerran kirjautunut tänne, mutta silloin vielä ei intoa ollut riittävästi..... Ensimmäinen punnitus olisi edessä maanantaina, toivottavasti suunta olisi alaspäin.

Tällä kerralla olo tuntuu huomattavasti motivoituneemmalta, nilkan alkava nivelrikko (trauman jälkeinen) toimii hyvänä lisätsempparina, koska myös sille kevyempi olotila olisi suotavampi.

Kulunut viikko on mennyt hyvin, ainoastaan yksi punainen pallo ja sekin maanantaina, karkkia ei oe tehnyt mieli koko aikana -normisti tuli herkuteltua lähes päivittäin. Ja onpa samalla koko perhe saanut terveellisempää ruokaa, poitsukin kehui kun tein jauhelihakastiketta jossa oli tomaattia ja porkkanaa mukana...

Lopullisena tavoitteena olisi 70 kg; matka on pitkä, mutta eihän mulla ole mihinkään kiire...