Hei!

Itsekin löysin tämän sivuston eilen, joka osoittautui ihan hyväksi. Olen jo merkinnyt ruoka sekä liikuntapäiväkirjaa mitä syön ja mite paljo liikun. Se auttaa todella paljon! Ikää minulla on 22, ja olen oikeastaan aina ollut hieman ylipainoinen, aina se ei ole minua häirinnyt. Mutta tällä hetkellä haluaisin vaa motivaatiota löytää kävelemiseen ja että se säilyisi! Ja tulee toisinaan syötyä liikaakin makeisia. Miten voi välttää makeishyllyn ja korvata sen jollain muulla!?

Hei kaikki
35-vuotias nainen tuskailee muutaman ylimääräisen kilon kanssa - mukava tietää etten ole yksin Päätin kokeilla vertaistukiryhmää apuna painonpudotuksessa.

Hello
Olen tehnyt päätöksen, tästä alkaa loppuelämäni kuntoileva ja kunnossa oleva puoli. Nyt on tiedossa vähemmän syötävää ja enemmän liikuntaa.

Kaksi päivää takana. Jo vai vasta? Jo, se on hyvä alku. Luin just yhden blogin ja lehtiartikkelin, jossa sohvaperunat aloittivat liikunnan hyvin yksinkertaisesti: ensimmäinen kävely-juoksumatolla ja toinen crosstrainerilla.

Raskas työrupeama on takana ja nyt riittää energiaa myös tähän muutokseen. .

Aurinkoista kevättä kaikille!

Hei! Olen 26-vuotias tällä hetkellä n.171cm/73kg nainen, jolla paino heitellyt todella paljon, tästä noin 10kg kumpaankin suuntaan. Minulla on pari sairautta, jotka erityisesti vaikeuttavat laihduttamista ja painonhallintaa yleensäkin: n.10-vuotta sitten sairastamani buliminen anoreksia, josta en ole pitkästä ajasta huolimatta vieläkään aivan toipunut ja kilpirauhasen vajaatoiminta.

Haluaisin laihtua, mutta tahdon hukata motivaationikin jatkuvasti. En urheile juuri yhtään nykyään. Harrastin aikoinaan yleisurheilua (kolmiloikkaa ja keskipitkiä matkoja ennen kaikkea) ja haluaisin aloittaa harrastuksen uudestaan, mutten jotenkin edes kehtaa kysyä vaikkapa urheiluseurasta valmentajaa itselleni näin aikuisiällä.

Tavoitteeni on edes hiukan lisätä liikuntaa ja saada pudotettua painoa joitain kiloja, kunnes en enää tuntisi oloani näin tunkkaiseksi. Olen ajatellut pyrkiä mahdollisesti n. 61-64kiloon sopivan rauhalliseen tahtiin, jotta ei alkaisi painoni taas heittelemään ylös-alas vaan pahemmin ja jotten sairastuisi enää syömishäiriöihinkään. Ahmimisen haluaisin saada loppumaan ja itsetuntoani edes hiukan ylöspäin kevyemmän olon ja laihtumisen lisäksi.

Hei,

En mä täällä uusi ole, mutta uudestaan kuitenkin. Ikää yli 30, painoa vaihteeksi alle 100 ja parempaa kohti menossa. Kerran aikaisemmin olen laihduttanut, tulos pysyi muutaman vuoden. Sitte tuli loukkaantumisia ja muita tekosyitä syödä hemmetisti suklaata ja kaikkea muutakin. Nyt voisi koittaa taas elää vähän siivommin ja jos se lopputuloskin pysyisi sitten taas muutaman vuoden enemmän kuin viimeksi!

Se mikä motivoi on, että rakkaat liikuntaharrastukseni olisivat paremmin mahdollisia jos painoa olisi hieman vähemmän.

Heippa hei!

Klubiin liittyi juuri 38-vuotias nainen Lahdesta. Liikakiiloja on kertynyt taas huima määrä ja olen nyt täysin kypsä peilikuvaani, rumiin ja säkkimäisiin vaatteisiini, väsyneeseen olotilaani sekä järkyttävän huonoon itsetuntooni. Olen valmis täydelliseen elämänmuutokseen!

Olen jojolaihduttaja ja viimeisin laihdutusurakkani vuonna 2008 pudotti huimat 48 kg. Silloin päämääränä ja tsempparina toimi omat hääjuhlat ja uusi elämä ulkomailla. Viidessä vuodessa moni asia on muuttunut; olemme muuttaneet mieheni kanssa takaisin Suomeen ja perheeseemme kuuluu nyt 1,5 vuotias pikku tyttönen. Elämän perusasiat on kunnossa, mutta jostain käsittömästä syystä syön kuin viimeistä päivää... Ahmin, herkuttelen ja mässään päivittäin ja iltaisin mietin ahdistuneena sängyssä mitä tuli taas tehtyä. Joka ikinen viikko olen vuoden alusta lähtien päättänyt, että nyt tämä porsastelu saa riittää ja laihdutuskuuri alkaa heti seuraavasta maanantaista, mutta homma kaatuu aina viikossa, viimeistään kahdessa, ja huomaan taas ahmivani kaikkea maan ja taivaan väliltä. Itseinhoni on samoissa lukemissa kuin painoni, eli huipussaan.

Toivon, että tätä kautta saisin syömiseni hallintaan ja painonpudotuksen käyntiin. Tavoite olisi edetä rauhallisesti mutta tasaisesti kohti maalia, eli parempaa ja terveempää olotilaa. Tällä kertaa tsempparina toimii vauvahaaveet, eli toinen lapsi olisi toiveissa. Ilmeisesti jo 10%:n painonpudotus saattaa merkittävästi parantaa mahdollisuuksia. Siinä siis ensimmäinen tavoitteeni: -2,5 kg! Tästä se lähtee

4 päivää sitten liittynyt Espoolainen kotiäiti ilmottautuu.
Lapsia löytyy kaksi, vanhempi tytöistä on 2,5v ja nuorempi 8kk. Imettämisen lopetin toissapäivänä.

Olen aina liikkunut ja harrastanut. Nuorena paljon naisvoimistelijoissa ja sählyä tuli myös pelattua. Sittemmin ratsastusta ja kuntosalia.

Tämä on elämäni ensimäinen dietti. Olen aina ollut normaalipainoinen, kunnes nyt paino vaan nousee ja nousee. Huomasin myös sen että mitä enemmän olen käynyt salilla ja zumbassa, sitä enemmän olen syöny. Olen myös ihan hirmunen herkkupeppu.

Tavoite on nyt kesän loppuun mennessä -7kg. 4kk aikaa, joten pakko onnistua. Haluan takaisin normaalipainoiseksi.

Täälläpä sitten, kun tuntuu ettei paino tipu. Liikuntaa tulee paljon 4-5 päivänä viikossa kuntosalia ja uintia. Ehkä se sitten on se ruoka missä mennään mehtään ja pahasti.
Tammikuun lopusta lähtien olen liikkunut enemmän ja maaliskuun alusta lähtien seurannut mittanauhalla ja painovaa'alla mittoja. Senttejä on vyötäröltä lähtenyt 4 ja painoa on tullut 900g lisää! Ottaa päähän.. Kai se sit vaan se lihas painaa enemmän kun läski mutta silti, 30 kiloo suunnilleen sais hävitä..

Heipä hei!

Uusi kiloklubilainen täällä. Olen parikymppinen helsinkiläinen opiskelija, ja harrastan monipuolisesti liikuntaa (sh'bam, bodypump, juoksu, kävely, pyöräily), musiikkia ja koiria. Lähdin mukaan kiloklubiin, koska olen lopen kyllästynyt vatsamakkaroihini ja jenkkakahvoihini. En niinkään tavoittele kilojen lähtemistä (vaikka olisihan se parin kilon pudotuskin ihan jees... ), vaan haluan nämä edellä mainitut ällötykset pois, ja muutenkin kroppaa voisi olla kiva kiinteyttää.

Aurinkoa toukokuuhunne!

Moikka kaikki

jälleen täällä aloittelemassa projektia laihdutus.. olen myös niiiiin monet kerrat aloittanut ja johonkin tyssänyt täysin ja siinä sivussa tuntee itsensä niin idiootiksi kuin mahdollista, kuten nytkin tällä hetkellä kun tänne kirjoitan.. Aamulla taas intoa puhkuen mietin, että tänään se taas alkaa makean vapun jälkeen normi arki.MUTTA ongelma on se minulla, et mietin mitä suuhuni uskallan laittaa ja paljonko siinä on kaloreita.. ja juuri äsken nappasin pakastimesta valtavan kokoisen lidilin vaaleakuorutteisen mansikka jäätelö ja se on jo syöty NÄLKÄÄ kalorin kuvat silmissä.. Sorruin totaalisesti ihan p.. fiilis tällähetkellä..
Tiedän kyllä että pitää syödä ihan normaalisti ja usein pieniä annoksia että saadaa tuo aineevahdunta liikkeelle juu juu yritetää joka päivä, mutta ei se vain onnistu olen sellaisessa työssä jossa välttämättä ei koko päivä kerkiä pitämään minkäänlaista ruokataukoa.. Kahvia menee senkin edestä.. Alkaa tuntua että ideat loppuu..

Reumakuntoutuksessa käytiin pari kuukautta takaperin näitä asioita läpi ja tiedän miten pitää syödä mutta missä vika kun ei onnistu vaikka kaikkensa yrittää.. Pitää varmaan yrittää vielä lujemmin.. no tässä mun pähkäilyt jos teillä on jotain samanlaisia ongelmia kuin mulla niin laittakaa viestiä miten tästä olet selvinnyt vai kamppailetko samanlaisten ongelmien kanssa juuri nyt..

huh huh eli täällä kirjoitteleen 42-vuotias 4 lapsen perheen äiti.. Kaksi lasta jo maailmalla, mutta kaksi vielä kotona.. Ja arvatkaapa vain olen kokki ammatiltani ja jotenkin en vain osaa tehdä itselle ruokaa, toki teen perheelle ruokaa joka päivä mutta hiukan heitä hemmottelen tottakai kun teen kolmivuoroa sit en kuitenkaan itse uskalla sitä syödä.. Kuullostaa ihan Hullulta mutta näin se vain on ei muuta voi kuin hymiö kanssa pyöritellä silmiä.. no jos sitä vielä oppisi..

Hitsin pilli sentää älkää luulko minua ihan hölmöksi luettuanne mun sepustukseni vaikka hölmöksi idiootiksi itseni tunnenkin..

joskos sitä lähtisi ulos tuulettumaan ja viemään 1-vuotiaan Täplä koiran pihalle ja tekisi pitkän lenkin auringon paisteessa ja kylmässä tuulessa. ehkä tuo pääkin siinä selviää ja osaa ajatella asiat niin että huomenna on uusi päivä

terkkuja kaikille uusille että vanhoille kiloklubilaisille t. Sirpa