Täällä esittäytyy uusi kiloklubilainen Kotkassa. Laihdutusmielessä en täällä ole, vaan seurailen omaa syömistä, ku suuhun tulee laitettua mitä sattuu. Kunto on hyvä, siitä pitää huolen aktiivinen koiraharrastus. Tavotteena ois kans saada kaunis muoto lihaksiin.

pituus: 167cm
paino: 55kg

tälläsenä ois tavote pysyä, hiilarimaha ois kiva saada toki pois

Heippa!!

Pirkanmaalta ilmoittautuu 24 vuotias, 160cm ja 73kg, kahden lapsen äiti, jolle lisääntyvät kilot alkaa riittämään. Tavoitteena olis saada paino tippumaan 60:een kiloon asti ja siitä vielä 55:een jos innostusta riittää! Tavoitteena siis painon pudotus ja terveellisemmät elämän tavat

Moikka vaan kaikille! en tiedäteettekö joitain tutumis juttuja mut mä nyt laitan tänne Mulla on ollu kauan jo tarkotus pudottaa painoo mut innostusta juurikaan oo ollut, yksin ei tuu lähdettyä lenkille ja kuntosaliin ei ole varaa. Nyt sain kuntopyörän ja olen nyt 2 iltaa polkenu sillä 7km, aiemmin muutama iltanan naapurin kanssa 45min reippaalla käveluyllä, ruokaa seuraan mitä nyt syön, enemmän lihaa ja kasviksia, perunaa ja muuta vähempi, toivon todella et alkaa putoomaan paino , niin ja olen turusta 25v nainen

Moikka vaan kaikille! en tiedäteettekö joitain tutumis juttuja mut mä nyt laitan tänne Mulla on ollu kauan jo tarkotus pudottaa painoo mut innostusta juurikaan oo ollut, yksin ei tuu lähdettyä lenkille ja kuntosaliin ei ole varaa. Nyt sain kuntopyörän ja olen nyt 2 iltaa polkenu sillä 7km, aiemmin muutama iltanan naapurin kanssa 45min reippaalla käveluyllä, ruokaa seuraan mitä nyt syön, enemmän lihaa ja kasviksia, perunaa ja muuta vähempi, toivon todella et alkaa putoomaan paino , niin ja olen turusta 25v nainen

Hei vaan
Olen runsaasti ylipainoinen 51-vuotias nainen. Olen kamppaillut liikakilojeni kanssa oikeastaan koko ikani. Pituutta mulla on vain 158 cm. Olen omenavartaloinen ja painan 98kg. Olen jo ylittanyt 100kg:n rajan pariin otteeseen ja se on minua saikayttanyt. Ajattelen etta mun pituisen naisen ei tulisi painaa yli sataa kiloa, se on jo liikaa.
Olin pitkaan 80kg:n hujakoilla, mutta sitten pari vuotta sitten paino alkoi nousta. Myos olemukseni on muuttunut kovasti, huomaan sen vanhoista valokuvista. Kasvot on turvoksissa ja esim aikaisemmin sirot olkapaani alkoivat paksuuntua ja ovat nyt kuin miehella. Kaikki vaatteet meni pieneksi ja jopa kengan koko suureni.
Laakari otatti verikokeita ja mulla todettin kilpirauhasen vajaatoiminta. Viela ei kuitenkaan aloitettu laakitysta. Tuntuu etta laakaritkaan ei oikein osaa sanoa milloin se korvaushoito pitaisi aloittaa. Koko ajan vain sanotaan etta katsotaan nyt sitten..
Mulla on istumatyo ja toitten jalkeen tulen suoraan kotiin. Yritan kerata energiaa taman asian muuttamiseksi niin etta saisin jotain muutakin elamassani aikaiseksi.
Syon virheellisesti, tykkaan karkeista ja pullasta. Lisaksi peruna ja leipa maistuu. En juo alkoholia missaan muodossa ja siita olen ylpea etta on ainakin yksi terveellinen puoli elamassa. En myoskaan polta.
Olen iki-iloinen etta loysin taman web sivun!

Täällä 32-vuotias itseään niskasta ottava rouvaskainen. Eli tähän 164 sentin varteen on painoa kertynyt kahden näpsäkänkokoisen täti-ihmisen verran ja liki puolet siitä olisi tarkoitus saada pudotettua! Motivaatiota kohottamaan yhtälöön toive hyvästä terveydestä ja uudesta aktiivisesta elämänvaiheesta!

Uusi vanha esittäytyy uudestaan. Olen 2010 täällä kirjoitellut toisella nimimerkillä joskus ja sain painoa tiputettua silloin vähän.

Nyt kun ensi vuonna 30-vuotta kolkuttelee, tuli paniikki ja pakko ottaa itseään niskasta kiinni. Lääkärin kautta pääsin ravintoterapeutille, jossa nyt käyn aluksi kerran kuussa. En tahdo istua nelikymppisenä pyörätuolissa kilojeni kanssa, vaan haluan olla hyvän näköinen nainen, joka jaksaa touhuta.

Olen elämäni aikana pudottanut varmasti jo tuon 100 kiloa yhteensä, mutta aina ne on tullut korkojen kera takaisin. Nyt tämä on viimeinen elämäntapamuutokseni!

Toivottavasti täältä löytyy perseeseen potkijoita nyt ja tulevaisuudessa!

No jospa minäkin esittäytyisin.

Kohta 36v kotiäiti, neljä lasta löytyy (ja aviomies) 08/04, 12/05, 09/08 ja 03/10 kyllähän se ylipaino tuli hommattua jo hyvissä ajoin ennen raskauksia ja niiden jälkeen myös.
Itse raskauksien aikana painoa ei tullut oikeastaan yhtään, eniten toisessa raskaudessa n9kg. Muissa pysynyt siinä 6kg paikkeilla.

Sitten on tietysti pitänyt laittaa lapset kaiken edelle, ja oikeastaan aivan kaikki mutta nyt kun päätös siitä ettei lapsia meille enää tule ja nuorimmainenkin on saatu jo "hyvään" ikään on mun vuoro.

Vähän itsekkyyttä peliin ja elämä ns. kuntoon.

Tammikuussa 2012 aloitin tämän projektin kuntoklubin kiinteytyskurssilla ja sille tielle jäätiin. Nyt liikuntaa tulee harrastettua 4-6kertaa viikossa. Tuskastuttavan hitaasti paino kuitenkin tippuu, senttejä sentään on muutama lähtenyt.
Nyt olisi tarkoitus mennä "loppuun asti" ja päästä normaalipainoon.

Pituutta 158cm ja paino tällähetkellä 73,4kg (77kg oli silloin tammikuussa)

Opparia vaille valmis TIO esittäytyy.

Eli siis taiteilijarenttu, jolla on 23 elettyä kesää takana. Vietän hirveen epäsäännöllistä elämää kaikinpuolin. Jotta saan elämäni pysymään järjestyksessä, hommaan hirveästi itselleni tekemistä, sillä muuten kukkula sekoaa. Ts. syöminen, nukkuminen, ihmissuhteet ja vapaa-aika on täysin tuntemattomia käsitteitä.

Oon varmaan semmonen ikuisuuslaihduttaja. Pienestä pitäen ollu ruumiinrakenteeltani isompikokoinen. Lisäksi lihasmassaa kertyy turhankin herkästi. Pituutta löytyy 168cm höystettynä (nykyään taas) 75 kilolla.

Oon hyvin pieniruokanen immeinen, joten päivässä syöpötellyt kalorit on 800-1300 välillä. Tuun toimeen vähällä ja koen olevani kylläinen jo parista näkkileivästä. Ei edes tee mieli syödä enempää tai tulee häjy olo.

Päivittäinen liikunta koostuu 5-10 km koulumatkasta, aamuisesta kahvakuulasessiosta ja illan vatsalihasrutistuksesta. Lisukkeena tulee koulussa portaiden jatkuva ramppaaminen ja teatterilla tanssiminen ja muu häröily. "Työpäivien" pituus vaihtelee 10-14 tunnin välillä, joten hirveesti ei muuten jaksa reippailla. Täytyy siis ottaa kaikki ilo irti hyötyliikunnasta.

Viime syksyn asuin ulkomailla ja onnistuin haalimaan kaikki maholliset nykyiset ja antiikinkinaikaiset, Suomessa suhteellisen tuntemattomat taudit itelleni, ja laihduin toistakymmentä kiloa. Vaikkakin fiilis oli Suomeen palattua riutunut ja ulkonäkö nälkiintynyt, niin olo tuntui muuten hyvältä.

Keväällä sitten pääsin viimeisestäkin taudista eroon, mutta olin ylityöllistänyt itseni. Burnouthan siinä sitten tuli ja lääkäri pisti kesäksi hermolomalle ja työkieltoon. Maani myyneenä kirjaimellisesti nukuin kesän ja kilot myös tuli takaisin.

Jotenka siis jouluista painoa tässä koitetaan kovasti tavoitella - ilman, että tarvitsee toisella puolella maailmaa sairaalassa makoilla tippaletkun jatkeena päivätolkulla ja kuunnella kuinka lääkäri päivittelee, että päivää myöhemmin olisi ollut myöhäistä.

Että semmosta.

Minun täytyi saada elää omilla ehdoillani ensin 46 vuotta. Tahdoin välttämättä hakata päätäni seinään - useamman kerran. Tein virheitä ja vääriä valintoja, mutta koin myös huikeita onnentunteita, unohtumattomia hetkiä ja sain elämääni paljon sellaista, mistä olin aina haaveillutkin. Mutta sitten sain sydäninfarktin ja titaania suoneeni. Heräsin todellisuuteen 46 -vuotiaana sairaalan sängyssä. Nitrotipassa ja morfiinihuuruisenakin ymmärsin, että jokin täytyy muuttua elämässäni jos haluan nähdä vielä ensi vuoden. Ja seuraavankin jos Luoja suo. Elämänmuutokseni liittyvät myös ruokaan ja liikuntaan, joten kun nyt kerran löysin tällaisen klubin, ajattelin rustata tännekin hieman ajatuksiani. Pyrin päivittämään blogiani vähintään kerran viikossa.

Olen 168 cm pitkä ja painan tällä hetkellä 83 kg, joten onkin syytä hieman tiputtaa. Liikuntaa olen harrastanut aktiivisesti nyt melkein 8 viikkoa, mutta aloitin sen nollasta, joten olen itselleni melko armollinen . Tsemppiä meille kaikille!

Aloitin tänään myös toisen blogin, jossa kerron enemmän toipumisestani infarktista. Sen löydät täältä: https://titaaniasuonessa.blogspot.com/