Heissan!

Olen kohta 30-vuotias naisihminen. Noin kolme vuotta sitten sairastuin keskivaikeaan masennukseen ja siitä alkoi alamäki. Tällä hetkellä painoa on n. 70 kg, pituuden ollessa 163 cm. Tavoitteena tässä vaiheessa 60 kg. Pienenä pelkona kummittelee se, että aikaisemmassa elämässäni liikunta ja terveet elämäntavat olivat minulle melkoinen pakkomielle. Syömishäiriötä en sentään omannut, mutta ei tilanne ihan tervekään ollut. Sen aikaisia kuvia on melkoisen pelottava katsella... Kultaista keskitietä siis etsitään.

Edit. Aikaa korjattu, niin se aika vaan juoksee...

Hei!

Olen 40-vuotias nainen pääkaupunkiseudulta. Painoin viimeksi mitatessani 61.9 kiloa, pituutta on 155 cm. Kiloklubia aloin käyttää aktiivisesti muutama viikko sitten.

Tärkein (ja alkuperäinen) tavoitteeni on tällä hetkellä se, että haluan päästä eroon kroonisista niska- ja hartiavaivoista ja kohottaa kuntoa. Jossain vaiheessa haluaisin tietysti pudottaa ylimääräiset kilotkin. Kiloklubiin törmäsin uudestaan ikään kuin vahingossa, kun sain viestin siitä että jäsenyys oli muuttunut ilmaiseksi. Kokeilin ruokapäiväkirjan täyttämistä ja jäin saman tien koukkuun.

Tavoitteeni on oppia syömään oikein, päästä eroon "laihduttelemisesta" ja ylenmääräisestä ruoan ajattelemisesta (koko homma tympii). Toivon että jossain vaiheessa sovin koon 36 vaatteisiin, mikä on tällaiselle hippiäiselle hyvä koko.

Heipähei kaikki,

Mie alotin viikko sitten, enkä ole vielä puntarille rohjennut, kesällä kuiten sellaisen hankin ja näytti 93 kiloa (kuvittelin 85.. ). Pituutta on 170 ja ikää tasan 40 ja ihan murkkuikäisenä jo lihoin, lukion lopussa painoin 98 kg, ja siitä muutaman vuoden päässä olleisiin häihini (juu, erottu on) laihdutin (perunaa ja puolukkasurvosta!!) noin 70-kiloon. Lukion kouluterveyslääkäri sanoi, että joskus syynä voi olla kilpirauhasen vajaatoiminta mutta kun se on niin harvinaista, niin emme pistä sinua kokeisiin.

Nyt viikon klubeiltuani olo on hyvä, eikä niiinkään tule hiilihydraattiväsyä, (johon maistuu tietenkin lisäruoka tai makiat), ja olen nyt hyvällä omalla tunnolla laittanut ennen niin kovin karttamaani öljyä tilkkasen vaikkapa leivän päälle. Jostain luin että makeanhimo voi johtua myös elimistön rasvapulasta.
Liikun aktiivisesti (en omista ajokorttia) ja rakastan värikkäitä salaatteja ja kevyttä ruokaa. Ongelmana on tunne- ja väsysyöppöys ja varsinkin silloin herkkujen mättö sekä liian suuret annoskoot. Ja kilpirauhasketjuun jo kirjoitinkin että 2003 määrättiin vajaatoimintaan lääkitys, jota nyt tänä syksynä korjattiin, kun lie kauanko ollu liian pieni annostus. Äitillä ja siskolla on myös ko. lääkitys... Liekö suvussa?

Veriarvot (kol. 4.3 ) on hölkkistelyn ym. johdosta hyvät mutta verenpaine on korkeahko ylipainon vuoksi. Olen kyllä kokenut tämän Kiloklubin olevan avuksi ja olen myös lohdulla lukenut muiden painivan samojen ongelmien kanssa. 80-kg olisi tavoite, kun en mie mitenkään laiheliini osaisi olla, mutta jo tuossa olisi hölkkääminen paljon hauskempaa ja kaapissa olevat vaatteet menisivät päälle

Saas nähä miten muijan käy. Ja tsemppiä kaikille!

Tervehdys kanssakulkijoille. Olen nelkyt ja risat, ikäni painoasioiden kanssa pähkäillyt moniosaaja. Työni ei ole järin fyysistä, mutta olen arkiahkera liikkuja ja pidän kaikenlaisesta liikkumisesta. Matkailu ja puutarhanhoito on niitä parhaita juttuja, ja alle kouluikäinen lapsi toimii myös hyvänä liikuttajana.
Kaikenlaista on laihduttajaurani aikana tullut kokeiltua, enemmän ja vähemmän hyvin tuloksin. Nyt olen laihduttamisen lopettanut ja aion siirtyä parempien elämäntapojen pariin. Siihen tuntuu tällä foorumilla ja sivustolla olevan paras tuki. Kaahailla en aio, on pitkä matka siihen, että peilistä katsoo sopusuhtainen minä. Tämä onkin ensimmäinen kerta kun annan itselleni todellakin aikaa ja keskityn siihen, että koko matka hyvään oloon olisi suunnitelmallinen, rento ja tässä ja nyt- eikä sitku-elämää.
Alkuun olen hakenut tuen hypnoterapeutilta, ja olen tyytyväinen siellä tekemiini löytöihin. Nyt suurimmat esteet mielestäni ja kehostani on painonhallintaa häiritsemästä pois, ja jäljellä on itse konkreettinen asian kuntoon saattaminen! Mukavalta tuntuu.

Moi! Rekisteröidyin juuri, ja nyt ihmettelen mitä seuraavaksi.

Painoa on paljon - 124 kg - ja takana monta yritystä. Sairauksieni vuoksi minun olisi pakko saada painoa alas (kilpirauhasen vajaatoiminta, korkea verenpaine, korkea kolesteroli, diabetes, polykystiset munasarjat, vakava masennus... jne.) ennen kuin heitän henkeni.

Olen 40, kahden aikuisen, yhden murkun äiti ja toisen murkun äitipuoli. Leipäni tienaan vapaana kirjoittajana, tällä hetkellä kylläkin sairauslomalla.

Motivaatiota on, mutta jotenkin se lopullinen selkäranka puuttuu...

Mutta eiköhän tää tästä. Syysterveisiä kaikille.

Huomenta kaikille! Täällä kohta 28 vuotias kolmen lapsen äiti. Olen ollut kiloklubin jäsen nyt kolmisen viikkoa ja paino on pudonnut 86 kilosta tän aamuiseen 82 kiloon. Pituutta on 174 cm. Välitavoite on 79 kiloa, jonka ainakin haaveissa tavoitan jouluun mennessä.
Olen aina ollut lihava. Viimeksi alaasteella olen painanut alle 80 kiloa. Laihduttaessani olen paraimmillani päässyt 81 kiloon ja sitten into on aina lopahtanut ja paino pikkuhiljaa hivunnut ylöspäin. Tästä syystä maaginen välitavoitteeni tuo 79. Se on niin lähellä, mutta niin kaukana.
Tällä kertaa aion tuon saavuttaa. Asenteenikin on nyt muuttunut. Syön kaikkea mitä haluan. Myös suklaata, mutta entisen levyllisen sijasta minulle riittää pari palaa. Maitosuklaakaan ei enää maistu. Sen pitää olla mahdollisimman tummaa.
Kiloklubi on hyvin tukenut minua. En ole orjallisesti laskenut kilokaloreitani. Määrät päivittäin vaihtelevat, mutta keskimäärin pysytään negatiivisella energiansaannilla, koska paino on hieman pudonnut. Hitaasti, mutta varmasti. Ja kaikkein parasta tässä on, en edes koe laihduttavani, kun en kiellä itseltäni mitään!

Hei vaan kaikille!!! Lähdin mukaan tasan kaksi viikkoa sitten ja tänään punnituksessa - 2,8 kiloa !! Lähtöpaino oli 97,9 ja tavoitteena on 75. Ja jos - ääh eiku kun sinne joskus pääsen niin ehkä sitten vielä viisi lisää...
Minulla on myös takana kuuria toisen jälkeen ja välillä oon onnistunutkin. Mutta kaikki on tullu aina tuplasti takaisin... Tämä tuntuu nyt taas pitkästä aikaa hyvältä. Pitää vaan muistuttaa itselleen ettei tässä kiireellä edetä. Ja kun voi lukea toisten, samassa tilanteessa painivien viestejä -se antaa uskomattoman paljon voimia! Joten tsemppiä kaikille, ihanaa että ootte siellä jossain

Moikkelis!

Täällä yksi 30-vuotias 168cm pitkä nainen pohjoisesta. Painoa tuohon mittaan verrattuna on noin 20kg liikaa eli pari viikkoa sitten kun aloitin niin 90,7kg. Tähän mennessä paino on tippunut 89 kiloon, mutta sekin vähän seilaten... Tahtoo nuo viikonloput kerryttää nesteitä tai jotain?

Nyt ois siis tarkoitus saada paino ensin tippumaan sinne 80 kymmeneen ja sitten siitä alaspäin. Eli tämän hetkisenä päätavoitteena on 75kg, mutta ei haittaa jos alemmaskin pääsisi. Tuossa painossa olen ollut viimeksi reilu 3 vuotta sitten ennen esikoisen syntymää....

Hei kaikki!

Minä oon kohta neljänkymmenen, painan 104 kiloa, joista 24 pitäisi karistella vähitellen pois. Eilen lääkärin juttusilta kävelin itku kurkussa kotiin, kun niin teki kipeää, ja tein PÄÄTÖKSEN: Olen nyt kiloklubilainen!

Erikoishaasteena mulla on, etten juuri pääse liikkumaan jalkakipujen vuoksi. Mutta tänä aamuna tein uuden kokeilemisen arvoisen oivalluksen: soutulaitteella saattaisin hyvinkin voida vedellä menemään.

Kovasti olen tässä homassa tukea vailla, kun on niin monta kertaa mennyt laihdutukset mönkään ja johtaneet lopulta kestämättömään ylipainoon, jota en oo ees uskaltanut lähteä pudottamaan, ettei taas tulisi vieläkin enemmän kiloja. Aattelin, että tämä olisi elämäni viimeinen ponnistus painon pudottamiseksi, ja siksi aloittelen nyt hallitun rauhallisesti säännöllistämällä kasvisten syönnin.

Intomieltä ja onnistumisen iloa kaikille!

Huomenta kaikille!

Täällä uusi klubilainen opettelemassa terveitä elämäntapoja. Tällä hetkellä mitat on 163/95, tavoite painoindeksissä 25. Monta kertaa olen aloittanut ja ainoa, millä olen päässyt edes alkuun on ollut karppaus. Itse pidin sitä vuosikaudet humpuukina ja nauroin ystävälleni, joka karppasi. Mutta kappas vain, kun olin pari kuukautta hyvin vähillä hiilareilla, tippui paino 12 kg, verenpaine painui ensimmäistä kertaa vuosiin ilman lääkkeitä melkein normaalilukemiin jne. Karppaaminen kuitenkin loppui, kun asuimme ulkomailla ja meillä kävi jatkuvasti väkeä kyläilemässä. Leipä oli se, mihin ensin sorruin ja sitten kaikkeen muuhun.

Nytkin on tarkoitus jättää hiilarit aika vähälle, ehkä jonkin sortin hyväkarppaus on mun ajatuksissa. Itse painonvartijat sun muut kokeneena olen aika vakuuttunut, että mun onnistuminen on kuitenkin tuolla karppauksessa.

Lisäapuna tähän elämänmuutokseen on työpaikan kustantama personal trainer seuraavaksi vuodeksi. Personal trainerin kanssa tapaamme kerran viikossa ja lisäksi pidämme yhteyttä sähköpostitse ja puhelimitse. Meillä on töissä sanktio, jos jää ilman lääkärintodistusta pois tapaamisista, joten ainakin kerran viikkoon on pakko liikkua. Meillä on kotona myös juoksumatto ja crosstrainer, joten tekosyitä liikkumattomuuteen ei ole enää

Nyt olen aivan vakuuttunut siitä, että tämä on mun syksyni ja mun talveni - läskit lähtee ja liikunnasta tulee osa mun elämää! Melkein en voi odottaa ensi kevättä, kun meillä on välitestit töissä ja silloin palkitaan kolme parhaiten edistynyttä!