Hei kaikille!

Ole nyt viikon klubia seurannut just 50 täyttävä nainen, joka jäi tähän pahemman kerran koukkuun (ei edes Facebook voita tätä).
Painoa on tullut vuosien varrella kerrytettyä ja pudotettua satoja kiloja. Viimeisin saavutus oli 72 kg. Mutta tällä kertaa siitä tuli takaisin vain reilu puolet mutta omaksi kauhukseni tajusin, että tahti oli kauhea, puolessa toista vuodessa melkein 40 kg takaisin.
Ruokapäiväirja (jota siis pidän ensimmäistä kertaa) osoitti heti, että laatu on kyllä kohdallaan mutta määrät ei.
Joten ei muuta kuin nokka kohti kaksinumeroista painoa.

Hei vaan kaikille!!

Olen 31v. työssä käyvä ja naimisissa oleva pyöreä nainen
Olen liittynyt klubiin vasta toissa päivänä joten katsellaan tässä rauhassa millaista on ja mitä tästä tulee.
Ylimääräsiä kiloja on "jostain kumman syystä" kertynyt parisen kymmentä ja voi sitä päivää kun niistä joskus on päässyt eroon
Olen maatalouslomittaja eli teen raskasta työtä ja olenkin jo kauan ihmetellyt kuinka ihmeessä on mahdollista, että kiloja senkun vaan kertyy... Itse epäilen omaa päivälaiskuuttani. Kun töistä pääsee väsyneenä kotiin niin ei millään jaksaisi enää heilua kun on jo töissä hikipäässä saanut heilua ja juosta... No kesä onneksi tulee ja liikkuminenkin sen myötä automaattisesti lisääntyy. Talvet onkin sitten ihan eri asia. Mutta suurin toivein eteenpäin

Heips! Olen nelikymppinen, neljän lapsen työssä käyvä äiti. Koko sukuni on vähintään pyöreätä porukkaa, huomattavan monet myös todella ylipainoisia. Myös itse olen aina ollut pyöreyteen taipuvainen, mutta vasta lasten saamisen myötä painonhallinnasta on tullut todella haasteellista.

Olen 165 cm pitkä ja painan tällä hetkellä 81 kiloa. Korkeimmillaan painoni on ollut kahdeksankymmenenviiden tienoilla. Muutaman kerran olen saanut kammettua sen alle seitsemänkymmenen, mutta painonpudotus on ikävuosien ja epäonnistumisten myötä käynyt yhä vaikeammaksi.

Syyt ovat ensinnäkin laiskuus, joka vaikeuttaa liikkumista. Pitkän työpäivän jälkeen ei jaksaisi enää millään lähteä lenkille, varsinkin kun kotihommiakin ison perheen kanssa riittää. En myöskään ole koskaan ollut luonnostaan yhtään liikunnallinen.

Toiseksi minua vaivaa kai jonkinlainen syömishäiriö, sillä sorrun tämän tästä hallitsemattomaan herkutteluun, vaikka kuinka olisin huolehtinut säännöllisestä ja terveellisestä ruokailusta. Varsinkin leivonnaiset ovat suuri heikkouteni (suurina annoksina) ja jos haluatte tietää, pahin niistä Ikean omenapiirakka jäätelön kera... sukat pyörivät nytkin jaloissani, kun sitä ajattelen. Ikean omenapiirakka+kahvi-tarjouksen ohi en kertakaikkiaan pääse, joten joudun rajoittamaan Ikeassa käymistäni!

Tämä herkuttelunhimo on suurin ongelmani painonpudotuksessa, joten korvaväli pitäisi saada sen suhteen kuntoon. En vain oikein tiedä miten Pelkään, että alan/olen jo alkanut pitää itseäni toivottomana tapauksena.

Kokeilen nyt kaiken syödyn kirjaamista ylös. Kiloklubi ja varsinkin tämä keskustelufoorumi vaikuttaa kieltämättä inspiroivalta.

Hello!

Täällä 42-vuotias nainen Pirkanmaalta ja tässä minun elämänkerta.:

Tarina alkaa kuten niin monella: olen taistellut kilojeni kanssa vuositolkulla, mieheni kutsuu sitä lempiharrastuksekseni...

Painonvartijat on käyty, GI- ja Atkinsin-dieetit ovat tuttuja ja kaalisopatkin on maistettu ja mahakivuissa kärvistelty... taisi siinä muutkin kärsiä

Kieltämättä laihdutuksissani on usein näkynyt "hienoisia" fanaattisuuden piirteitä. Laihdutan ja kuntoilen hullun raivolla kunnes tavoite saavutetaan.. (sittenhän voi taas rentoutua ja nauttia elämän herkuista ) olen sellainen joko-tai-tyyppi... minkäs tuolle luonnolleen mahtaa?? Silloin kun laihdutetaan ja liikutaan niin silloinhan LAIHDUTAAN JA LIIKUTAAN

"Parhaimillani" olen ollut niin hoikka, että perhe ja ystävät ovat kauhistellleet ja toppuutelleet, mutta minä olen sitä mieltä, että "liian rikas tai liian laiha ei voi olla" .

Yleensä tällaisen kovan laihduttamisprojektin (projekti on siiitä hyvä, että siinä on alku ja LOPPU ...) jälkeen olen ratkennut alkuperäisiin syömisvirheisiin, eikä liikkuakkaan jaksa kukaan loputtomasti... Eihän??

Viime vuoden marraskuussa sain tietää sairastavani Parkinsonin tautia.
Olihan noita epämääräisiä vapinaoireita jo pari vuotta ollutkin..

Joten minä onneton joko-tai-tyyppi tulin tietenkin tiedosta niin huonoon mielentilaan, että yleiskuntoni suorastaan teki syöksylaskun... Eikös nyt pitänytkin olla SAIRAS... Painoa alkoi kertyä ja turvotus oli aamuisin aivan järkyttävä. Itkin, olin masentunut, tärisin ja menin kankeaksi ym. ym.Taudin oireet pahenivat ja sairaus eteni vauhdilla...

Onneksi ihana perheeni ja rakkaimmat ystäväni jaksoivat tukea ja lohduttaa pahimman yli...

Aloitin käynnit eri tutkimuksissa neurologilla ja sain ensimmäiset lääkkeeni. Lisäksi hakeuduin omin päin Antioksidanttikliniikalle jossa kävin laajassa vitamiini ja hivenainetutkimuksessa. Siellä ilmeni, että kärsin usean hermostoon vaikuttavan vitamiinin ja hivenaineiden imeytymishäiriöistä. Sain ohjeet kunnon vitamiini ja hivenaine-boostin...

Aloin voida paremmin...

Eräässä tärinälääkkeessäni on painoraja 70 kilossa, että syökö 5 mg vaiko 10 mg, ja lääkärini mainitsi henovaraisesti, että "kohta joudutaan annosta suurentaan, paitsi jos hieman pienennäT itseäsi..." Syön muutenkin niin paljon nykyään lääkkeitä, ettei haluttanut yhtään enää lisätä...
Ja kuten jo tulin maininneeksi niin sehän tarkoittaa meikäläisen kohdalla Joko-tai!

Aloitin Kiloklubin helmikuun lopulla. Silloin painoin 68,8 kg, (mikä on tietysti liikaa 160 senttiselle pätkälle ja BMI oli punaisella, mikä otti kupoliin oikein kunnolla.) nyt painan jo 63 kg. Vielä pari kiloa pois niin pääsen tavoitteeseeni..

Tällä kertaa kyllä uskallan luvata, että tämä syömis- ja liikkumismuoto saa luvan jäädä elämänmuodoksi. Voin nyt hyvin, kun syön ja liikun oikein, että nyt opettelen hallitsemaan painoni niin ettei se enää jojoile ylös alas.

Ja kun mä teen tällaisen päätöksen niin sehän pitää!

Tsemppiä kaikille!!!

Hei
Olen 46 v työssäkäyvä kahden lapsen äiti. Varsinkin toisen lapsen myötä tuli kiloja, mutta niistä pääsin melko hyvin eroon liikkumalla. Paino on normaalipainosen puolella, mutta lähellä ylärajaa. Ikävintä on nuo vatsamakkarat.

Tarkoitukseni on lähinnä seurata, että syön terveellisesti ja ehkä siinä sivussa laihtua muutaman kilon. Vajaan viikon olen kirjannut syömisiäni ja jo todennut, että proteiinia saan aivan liian vähän. Ja se ei kovin hyvä ole, kun liikunkin paljon.

Jo syömisten kirjaamisella on iso merkitys. Sai minut ainakin huomaamaan, että syön koko ajan - vaikka se sitten olisikin vain joku hedelmä.

En ole koskaan harrastanut kalorien laskemista ja on ollut yllätys, miten paljon joissakin ruuissa on kaloreita. Tapanani on syödä lounaaksi voileipiä ja yllättäen niissä on kaloreita jopa yhtä paljon kuin "kunnon ruuassa".

Joten ei muuta kuin ruokavalio uusiksi! Kiloklubista saa siihen hyvää apua!

Hei..
Täällä nelikymppinen rouva. Lapsia ei ole minulle suotu,enkä siis voi edes raskauskiloja syyttää.. Laihduttanut olen maaliskuun alusta jolloin mittari näytti 108kg. Nämä sivut löysin keskiviikkona kun olin sairaana kotosalla. Viimeviikolla mittari näytti 98,5kg. Ikäni olen myös ollut laihiksella ja joskus onnistunutkin,mutta aina kilot tulevat takaisin korkojen kera. Tavoite olis päästä tuonne 65kg joka minun pituiselle 170cm on jo tosi hyvä. Sais edes joskus ostettua vaatteita muutakin kuin telttakankaita. Mä olen niin kypsynyt itseeni että nyt tuntuu olevan hyvä draivi päällä.. toivotaan ettei ylpeys käy lankeemuksen edellä.. hirveästi teidän muiden kokemuksia lukemalla saa vain lisää tsemppiä ja selviää niistä vaikeistakin hetkistä. Mutta hirveä matka vielä edessä häämöttää.. mutta pitää vain olla itselleen rehellinen eikä keksiä niitä kirjaksi asti hyviä tekosyitä. Mutta paljon tsemppiä kaikille ja iloista mieltä

Hei!

Tämän ruudun takana istuskelee tällainen ns. nettisukupolveen kuuluva opiskelija, jolla elämäntavat ovat hiukkasen retuperällä... Varsinaista liikuntaa on kerran viikossa sulkapallon pelaamisen ja sinne kävelemisen merkeissä, joten aika nollatilanteesta kyllä lähdetään. Painoa on sellaiset 73,5-75 kg (en omista ainakaan toistaiseksi digitaalivaakaa, joten tarkkaa ei voi sanoa, ja muutenkin luotan enemmän mittanauhaan) ja pituutta varmaankin 163 cm. Onnekseni voin sanoa, etten ole ainoa, joka sanoo minulla olevan raskaat luut. Tavoitteena olisi pudottaa sinne 65 kilon paikkeille, mikä nyt sopivimmalta tuntuu, ja iskostaa hyvät elämäntavat selkärankaan nyt eikä joskus.

Heippa hei! olen 19vuotias tyttö, joka lähti kotoa opiskelemaan ja tässä vajaa vuoden aikana on tullut kymmenen kiloa lisää jo ennestään, mielestäni liikaan kilomäärään. taivoitteenani on päästä alle 60kiloon. Nuorempana olin painonviivojen alarajoilla, enkä pysty suhtautumaan oikein. En vain jotenkin tunne sopivani tähän ruumiiseen.
Olen todella huono liikkumaan, mutta ehkä tämä saa minuun potkua! ja kämppikseni minut on tänne ohjannut ja nyt sitten yhdessä keräillään vihreitä palloja

Heippa!
Jotenkin olin onnistunut ohittamaan tämän ketjun. Mutta esittäydynpä nyt sitten minäkin.

Olen 24-vuotias opiskelija pohjoisesta. Ylipainon kerryttämishistoria on toistaiseksi hämärän peitossa. Kaiketi se on alkanut kertyä heti pituuskasvun päätyttyä, lapsena en kuitenkaan ainakaan valokuvien mukaan ollut lihava. Mittaa löytyy 168 senttiä, ja paino tällä hetkellä 95 kiloa.

Normaalipainoon siis pyrin, tuonne lukuihin, mihin tahansa mikä kuutosella alkaa. Aseinani järkevä ja terveellinen KK:n ruokavalio ja ahkera liikkuminen. Mietin vain, onko normaalipainon saavuttaminen mahdollista, jos on todennäköistä, että olen puolet koko elämästäni ollut ylipainoinen.

Toiveenani on saada täysillä toimiva kroppa ja olla nuori ja virkeä ja hyvännäköinen, kun se on vielä mahdollista.

Hei!

Olen eläkkeellä oleva laihduttaja. Paino on normaali, mutta vatsanympäryys vielä turhan suuri. Mahtaako edes kaikki naiset saada vatsanympärystä alle 80 cm?Pitää varmaan tyytyä suurempaan mittaan.