Huomenta. Mietin aamulla miksi etukäteen ajateltuna en pidä äitienpäivistä, joulusta ja synttäreistä.  Nuo päivät  tuntuvat aina etukäteen ajateltuna rasittavilta. Höösätä nyt ruokaa isolle joukolle. Siivota ja suunnitella. Nyt en tahdo viitsiä enää höösätä, vaikka minulla on mies, joka todella ottaa myös vastuuta kotihommista. Silti.. 
Sitten itse juhlissa kaikki on aina ollut ok, mutta etukäteen stressaan ja stressaan. Ei ne ole mun päiviä! Kuinka kauan aikuisille muksuille pitää tätä ravintolaa pitää toiminnassa? Lapsetkin tosin auttavat, ovat kilttiin ja ahkeraan  isäänsä tulleet, mutta mie oon yx stressi.... apuwaa

Siniliini. " Kuinka kauan aikuisille lapsille tätä ravintolatoiminta pitää toiminnassa". 

Niin hyvin sanottu ❤️❤️

Liityn äitienpäivän boikotoijiin. 
Tosin nyt en tiedä onko ketään tulossakaan, koirahommat ovat tärkeämpiä. Vanhin lapsenlapsi tulee yöksi perinteisiä euroviisuvalvojaisia viettämään.
Miehellekin sanoin etten tahdo kuulla äitienpäivästä mitään. Toivottavasti ei ilmaannu sitä rumaa ruukkuruusua pöytään.

Muutama vuosi sitten vietin äitienpäiväviikonlopun sinkkuystävän kanssa Helsingissä. Se oli mukavaa. 

Tämä joukko tuntuu minustakin läheiseltä.
Siniliini onnistuit ilmaisemaan salatut tunteeni.
Äitini kuoli 87 vuotiaana sydäninfarktiin, joten siihen ikään asti ainakin tarjoilun pitäisi jatkua. Eihän siihen kauaa......

Hyvää äitienpäivää  😘

Hei
Minä olen onnistunut viettämään usein äitienpäivää täällä saaressa kahdestaan miehen kanssa. Lapset ovat soitelleet ja jokavuotisen onnitteluamppelin toimittavat sitten kun seuraavan kerran nähdään.
Olen ihan tyytyväinen kun viettävät omassa perheessä äitienpäivää ja lapsenlapset muistavat jollain tavoin omia äitejään🙂

Kävin lyhennyttämässä tukan. Kyllä on harmaa lisääntynyt. Pitäisikö vähän säväyttää, tuntuu niin hiirulaismaiselta...

En ole ikinä ollut juhlaihminen, varsinkaan kun siihen liittyy ruuanlaittoa isolle porukalle. Minulla sattuu syntymäpäivä ja äitienpäivä samaan aikaan, ei toki aina päivälleen. Pojan perhe yllätti: matkustamme sunnuntaina Helsinkiin juhla-aterioimaan. Junalla mennään, koira viedään hoitolaan. No, on tässä sen verran  vanhennuttu ja laiskistuttu, että melkein tuntuu valtavalta ponnistukselta tämäkin.

Ihanaa kun löytyy näin monta kohtalotoveria.
Lapsenlapsista nautin mutta omista ei tiedä, ovatko 14 vai 40 v.  Kasvatus on mennyt pieleen vai geenienkö syytä.

Eipä meilläkään mitään äitienpäiviä ole vietetty sen kummemmin kun poika muutti kotoa. Ei toki silloinkaan muuta kuin äitini luona aina puuhasteltiin ulkona.
Poika joskus innostui polkemaan kukkakauppaan ja taskunpohjalla olleilla rahoilla saanut ostettua yhdenruusun😘
Isänsä kanssa yleensä hakivat ruusupurkin.

Sittemmin olen sanonut pojalle, että muistaa mieluummin sitä poitsun äitiä.
Mun mielestä se on tärkeämpää. Eivätkä äitienpäivänä yleensä täällä olekaan.
Poika kyllä muistaa ostaa jonkun puutarha/kasvihuone kasvin, jonkun erikoisemman.
Mistä itse on innostuneempi😁ja toimittaa sen jossain välissä tänne.

Nyt miniä lähtee huomen aamulla Kongoon, joten pojat tulee nyt poikkeuksellisesti mummon hoiviin.😁
Grillaillaan, saunotaan ja kakkukahvitellaan ja huomenna pitää kattoa poitsun kanssa viisut. Traditio, jossa vaari häipyy nukkumaan tosi ajoissa.

Onko kaikilla tosi jäätävä tuuli? Aurinko paistaa niin hienosti kun sisältä katsoo, mutta ulkona jäätyy pystyyn. Pitää nyt oikein pukeutua kun ulos menee.
Hartiat jumittaa muutenkin, joten ei yhtään kylmää niille.

On sekä jäätävä tuuli että räntä-ja raesadetta. 
Leivinuunissa lämpiää ja ilmalämpöpumppu on päällä. 

Meillä vietetään pienimuotoisesti yleensä lauantaina Äitienpäivää. Nyt pääsen siitä kun lähden reissuun. 
Tosin siskoni tuumasi, että olet nyt pitkästä aikaa vanhimman pojan luona silloin. En ollut edes älynyt. Toivottavasti tuo ei sitä kummemmin muistele kun Espanjassa se on eri aikaan. Itse olen ihan hiljaa asiasta.

Täällä aikamoinen tuuli, käytiin miehen kanssa 12 km pyörälenkillä. Tuuli puhalsi ikävästi vasemmalta ja tuntui menevän suoraan korvaan kun ei ollut pipoa.