Tulis ja Mansis kiitos. Juu, mä jotenkin aloin pelätä, et kolhiin polvet maastavedoissa. Leikkauksen jälkeen eka luulin, ettei polvilleen saisi mennä. Sit kun tiesin et saa ja menin eka kerra, oli ihan sellainen olo, et polvet hajoo, vähän kuin posliini, oli se jännää, ja "suorituksen" jälkeen olin ihan poikki 🤣, ihan kuin olisin juossut 3 km, kyllä oli kuumottavaa. Onneksi menin polvilleen, ei se välttämättä mukavaa ole, mut sujuu ihan sutjakkaasti nykyään. Painoa kun sais vielä pous, ni olis entistä helpompaa.
Ja jätskikipot si koneeseen vaan, en mäkään niitä mikroon o laittanu. Mut muuten oon kyl pakkaseen laittanu, tosin tuon kohun jälkeen vähän vähempi. Oikeestaan mun pitäis ostaa joku kätevä eväsrasia, jonka vois laittaa mikroon esim uimahallissa, kun lämmitän lastenlapsien ruokaa, ei tarttis pakata mikrokupua, lautasta yms.

Ihana aurinkoinen lenkki oli. Kyllä marraskuun auringonsäteet pitäis käydä ulkona ottamassa, silloin kun sattuu paistamaan

Muuten mä oon henkisesti aika poikki ja ylirasittunut. Jospa elämä joskus normalisoituisi, ni vois ehkä toi laihdutuskin onnistua. Nyt vaan jotenkin käyn niin kierroksilla, et stressunpurkuun suklaa on hyvä lääke, hioh.

Pilot, onhan se ymmärrettävää että kun metalli on vasten kovaa alustaa niin ei mukavalta tunnu. Minä olen kehittänyt jonkun kierähdystyylin kun nousen lattialta, jalkapohjat maahan jne..
Kerran putosin yöllä sängystä kontalleni, hyvin kesti.
Ylirasitusta täälläkin, huonot unet erityisesti rassaa ja sitten tekee syömisissä huonoja valintoja.
Voimia meille. 
Huomisiltana on kynttiläuinti, eräänlainen uimahallin pikkujoulu. Jospa se rentouttaa. Ja viikon päähän varasin kahden tunnin kehonhuollon ja rentoutuksen. Rentoudutaan sitten vaikka väkisin