​Kahde​nPoja​nÄit​i86 Lämpimät onnittelut siihen suuntaan ja siitä olen samaa mieltä, että lastenteko ei ole mikään projekti, vaan luonnollinen osa perhettä ja elämää. Toki en ketään joka valitsee eri tien ole missään nimessä tuomitsemassa..

Tosi hyvä viikkopudotus pikkumanaatti nyt vaan hellävaraisella eteenpäin kuin "mummo lumessa", ilmakin ulkona sopii tähän sanontaan..

Täällä oli keskustelua kolotuksista, mitä liikunnan lisääminen useimmiten tuo tullessaan, varsinkin tälläin "keski-iällä" saattaa lihaskivut yllättää, kun lisää lihaskuntojumppia repertuaariin. Tsemppiä kuitenkin Herkkupee, suosittelen pumppeja ja muokkauksia, tietää ainakin tehneensä jotain. Itse olin viime viikolla normiliikuntojen lisäksi sekä step-muokkauksessa ja pumpissa, joten siihen malliin kolotti, että sunnuntaina päädyin sitten kundaliinijoogaan vihdosta viimein ja olo joogatunnin jälkeen oli kyllä luvatun loistava

Liikunnan löytäminen jälleen kerran elämäntavaksi tuo vaan niin hyvän olon ja mä sentään, olen ollut yli puolet elämästäni liikunnanvihaaja (se ala-asteen juoksu- ja hiihtokilpailujen viimeinen). Mutta sen jälkeen kun uskaltauduin ryhmäliikuntatunneille, olen on/off tyyppisesti saanut aina silloin tällöin kuntoa kohotettua

Joten tsemppiä kaikille, kyllä sitä jumppatuntia kannattaa ainakin kokeilla, jos yhtään kiinnostaa, toki yksin tehtävät liikuntamuodot ovat aivan yhtä hyviä

Terve ystävät

Awww, kiitos kovasti lämpimästä vastaanotosta! Olette ihania Lotta5, Virpi-75, L68, pikkumanaatti, TheBun ja KahdenPojanÄiti86!
Ja Virpi-75, hyvä ettei tässä kohtaan tullut tippa linssiin ”Sun höpinöitä on tullu ihan ikävä” Tulee ihan sellainen olo että todella kuuluu tähän joukkoon.
Mutta totta puhuen, en koskaan oikein kokenut että olin poissa…. tuli vaan mutkia matkaan ns

TheBun kirjoitit: ”Ja enhän minäkään täältä kulumalla häviä ” Hyvä niin sanon minä siihen! Olet jo niin pitkän jaksanut kokonaisuudessaan sitoutua tähän prosessiin. Pidempi kuin moni muu. On todella hatunnoston arvoinen juttu minun silmissäni.
Painonpudotus on loppujen lopuksi suhteellisen helppoa. Olen itsekin todistanut sen itselleni aiemmin että siihen pystyn, ihan nopeassa ajassakin, jos on tarvetta, mutta sitten on tullut se olematon painonhallintavaihe….. Mutta tässä on todella nyt kyse niin paljon muusta. Ja sen tyyppinen prosessi sinä käyt läpi!! Kiitos kovasti, että olen saanut jakaa matkaasi ja omaani sinun kanssasi!
LastChance, meitä on siis useampi täällä kenellä historiassa on nopeita (ehkä hetkellisesti tehokkaitakin) ja epäonnistuneita painonpudotuksia. Nyt moni meistä on ottanut eri asenteen tähän hommaan, eli juuri toi ajatus että ”hiljaa hyvää tulee”. Tervetuloa joukkoon mukaan. Kuin myös AnetteK!

Pikkumanaatti, toit esiin paljon hyvää…. mutta tämä lause jäi jotenkin takaraivoon soimaan ”eihän tässä loppuelämää olla pilaamassa vaan itseämme hoitamassa” Se kannattaa todella pitää mielessä! Terveys ja hyvinvointi ensiksi, ei se painonpudotus! Tullaan vaan tässä sitten niin taitavia, että lopputuloksena löydetään sitä tervettä painoakin

L68, voimia sinulle. Itsellekin lyö välillä ”uupumus” päälle kovasta rääkistä. Ja tarkoittaa tässä just se, että se ihanaa Herkkupeen mainitsema liikunnan positiivinen vaikutus mielialaan, jää pois. Herkkupee, puhuu muutenkin asiaa – ”välillä todella saakin olla väsynyt ja puhti poissa”. Sen meidän pitääkin hyväksyä!! Minulla kuitenkin tollainen ”masentavaa" olo kovan rääkin jälkeen, on minulla usein merkki siitä, että tankkauksesta huolimatta, en ole onnistunut tankkaamaan lihasten hiilarivarastot optimaalisesti… voi olla et ei sinulla ole yhtään tyhmää hiilarihimoa, vaan järkevää hiilarvarastoitankkauspyyntö! Kroppasi on ehkä sittenkin vaan fiksu. Joskus se pyytää ihan järkeviäkin

Joo Lotta5 ja Virpi-75, työ voi todella viedä mennessään, ja olen siinä turhan taitavaa… Tässä työpaikassa tein kaksi ensimmäistä vuotta about 400h ylityötä/vuosi. Olen nyt mukamas niiin paljon järkevämmällä otteella liikkeellä. Onneksi tiedostan tilanteeni ja sen että itselläni olen tyypiltään sellainen joka herkästi antaa vaan työn viedä… kun aina on vaan jotain mitä voi tehdä paremmin, on tekemättä, tai kaipaisi uudistusta jne. Yritä L68 kovasti pitää kiinni siinä 8h työpäivistä. Se menee niin helposti siihen että 10h työpäivä tuntuu naurettavan lyhyeltä… ja siinä sitten jossain vaiheessa tajuaa että menee lujaa… ja aivan väärään suuntaan…..
Oli muuten vielä L68 pelottavan tuttua toi sinun lause: ”Työ vie joskus niin mennessään, että ihan unohtaa elää... ”. Niin todella on. Ja kuuluu KahdenPojanÄiti86, tähän minun samaan tämän hetkiseen ns elämäkouluun, että pitäisi päästä eroon siitä, että aina pitäisi olla niin h*lv*tin järkevä, ahkera ja kunnollinen. Toi sinun ”sponttaani tapa elää” millä itse kuvailit sinun elämänasenteesi kuulosti just siltä mitä minäkin ajattelin sinusta. Voi että tarvitsisin sitä lisää!! Ja todella tekee minulle hyvää saada lukea sinun tekstiäsi!

Tänä vuonnahan olen toisin sallinut itselleni enemmän kuin koskaan . Ja olen täälläkin myöntänyt ääneen, että olen nauttinut SUUNNATTOMASTI…. mutta nyt puhutaan minun mittakaavoistani…. Minulla kun on vielä paljon, paljon opittavaa….
Ja vaikka välillä ihan itkettääkin, kun mietin että vasta 36 vuotiaana opin ehkä elämään, annan itselleni asioita eri lailla lupaa ja deittailen niin että arvostan itseäni prosessin aikana.
Olisin kyllä niin mielellään aloittanut/oppinut tämän aiemmin, mutta kai pitää olla vaan onnellinen, että jossain vaiheessa pääsee eroon kiltin-ahkeran-tytön kahleista.

Ennen kun jatkan, haluan kuitenkin KahdenPojanÄiti86 vielä sanoa että tämä ei ole mitään riidanhakuretki (jos nopeasti lukee kirjoitukseni läpi, pelkään että joku voi ottaa sen niin, ja se ei todellakaan nyt ole sitä mitä haen) vaan ihan vaan omaa puolustustani ja minun ajatuksiani k.o. aiheeseen.
Että me kaikki 30+ jotka ovat ilman lapsia ja perhettä vaikka kaipuuta onkin…. (tai jos ei sitäkään olisi, niin sekin pitää saada olla täysin sallittua. Kaikki eivät haluavat lapsia) niin ei tarkoita että me ollaan vain ”suunnitellut” elämää” just niin että ”sitten kun ollaan 30 +, niin tehdään lapsia täysin valmiiseen elämään ja kotiin.. Tai sitten lapsia ei tehdä, koska ajatellaan vaan omaa uraa.. Mitäs sitten, kun tulekiin ennen aikaiset vaihdevuodet ja lapsia ei ehdikään tehdä? Tai jos niitä ei ihan vuodessa tai kahdessa tulekaan, niin kuin on suunniteltu??”

Joku voi sanoa että se on suoraan minä…. mutta en vaan suostu sanomaan että näin on… Olen itse lopputulos rankoista syömishäiriötaustasta/sielusta (suurin osaa minun elämääni) ja ns kiltin tytön syndroomasta. Varovaisuus, häpeä, pelko olla taakkana tai viedä tilaa ylipäätänsä ja epäonnistumisen pelkoa on värjännyt koko elämäni ja lähes kaikki minun valintojani. Tämän lisäksi yksi vahvimpina vanhempieni kasvatuslinjauksista on ollut vastuunottamista viimeiseen päälle, tarkoittaen ettei vaan on pakko selviytyä tilanteesta kuin tilanteesta kunnialla, vaan myös juuri suunnitella ja valmistautua kaikkeen etukäteen. Sillä mitataan kuinka hyvä ihminen olet laskemalla sinun epäonnistumisiasi. Mihin taas moni sinun listalla olevaa asiaa juuri sopii. Opiskelut, talot, työuraa...
Syy taustalla ei kuitenkaan välttämättä ole itsekkyys ollenkaan. Voi olla että taustalla on puhdas pelko…. kun itsekin on ihan hämillään siitä, että milloin on sitten saanut riittävästi asiat kuntoon, mitä se loppujen lopuksi tarkoittaa että asiat ovat kunnossa? milloin on riittävän hyvä, milloin mitäkin on sallittua….? Kun mittaria/ohjekirjaa ei ole annettua, miten sen tietää? Voiko luottaa siihen että kunnialla selviytyy? Ja mitä jos epäonnistuu tai jää toiselle taakaksi? Mitä jos, mitä jos….
Ja kaiken sen, vaikka jo vuosia, vuosia tiedän teoriassa että jos vaikka ns vahingossakin tulisin raskaaksi, en tarvitsisi miettiä sekuntiakaan mitä tekisin, ja vaikka jäisinkin yksin selviytyisin siitä tilanteesta.
Mutta kun elämää ei vissin ole suunnitellut sellaista minulle. En vaan tiedä mikä se suunnitelma on…. Koska tämän kaiken kontrollin kesken, uskon että joka tapahtuman takana on syynsä…. tapahtuu se sitten niin että vapaasti annetaan tapahtua, tai vaikutetaanko tilanteeseen kovallakin kädellä….

Yhdyn gourmandin sanoihin tosta lapsiasiasta ettei lapsettomuus ole aina oma valinta,eikä syynä ole itsekkyys. Meille kun sitä lasta ei ole kuulunu,tosin aktiivisesti sitä ei olla yritettykkään. Kuulunkahdenpojanäiti sanontaasi opiskelu,työ,ura. Mutta kuten gourmand tossa mainitsiki osittain liittyy myös saamaani kasvatukseen.Jokainenhan tekee valintoja omista lähtökohdista enkä minä voi mennä toisia tuomisemaan.

Kahdenpojanäiti, oletko tullut ajatelleeksi että tätä ryhmää saattaa lukea joku abortin läpikäynyt jolle asia on hyvin kipeä? Meille kaikille on täällä yhteistä pohjimmiltaan vain paino-ongelma, ja toivoisin että jokainen vertaistukea etsivä voisi tuntea itsensä tässä ryhmässä tervetulleeksi kamppailemaan kiloja alas elämäntilanteesta tai taustastaan riippumatta. Tämä ei siis ehkä ole ihan paras paikka jyrkkien mielipiteiden esiintuomiseen.

Sitten painonpudotukseen, tuli mieleen teidän kommenteistanne, etten ole tarkemmin painonpudotussuunnitelmaani esitellyt. Koko syksy meni rutiineja etsiskellessä ja opetellessa, mutta nyt tuntuisi siltä että sopiva rutiini on alkanut muotoutua. Kommentteja ja parannusehdotuksia kaipaan aina, vähintäänkin pahan päivän varalle.

Ensiksi ruuat, eli se ateriointimalli jota pyrin arkena noudattamaan. Ruuat ovat toki viitteellisiä, mutta perusidea selvinnee.

aamiainen: itse tehty sekasämpylä, päällä vähän benecolia, 2 siivua juustoa (ihan tavallista), kahvia, hedelmä

välipala: skyriä, ehkä hedelmä

lounas: kotiruokaa: vähärasvaista proteiinia (arkena usein kalaa tai kasvista), perunaa/riisiä/täysjyväpastaa, runsaasti salaattia/kasviksia.

välipala: esim. marjarahkaa, makeutuksena steviasokeri

iltapala: yleensä sämpylä, rasvattomaan maitoon tehty kaakao, kasviksia/hedelmiä, yleensä koitan iltapalalla tasapainottaa edeltävän päivän syömisiä. Joskus voi olla myös kevyt lämminruoka.

Pyrin syömään n.1500-1800 kcal.

Herkut: Jos mieliteko iskee, syön herkkuja, KK:n rajoissa jos vain voin. Jos en voi, ei mahda mitään.
Juomat: kahvi mustana, teetä ehkä hunajan kanssa, vettä, pepsi maxia (kuluu joka päivä, olen vähän koukussa ). Alkoholia en käytä ollenkaan.

Muut periaatteet:
-koitan syödä joka päivä vähintään 500g kasviksia ja hedelmiä
-jos tulee nälkä, syön mahdollisimman pian ja sen verran että nälkä lähtee. Muuten syön n.3 tunnin välein.
-yritän noudattaa ym. ruokalistaa mahdollisuuksien mukaan, en orjallisesti. Jos en voi syödä koko päivää tyylipuhtaasti, koitan syödä edes osan. Jos se ei onnistu, koitan edes liikkua jne.
-joka päivä on uusi alku, eli jos edellisenä päivänä tuli herkuteltua, en kituuta tänään vähillä kaloreilla vaan koitan vaan palata arkeen
-en syö kevyttuoteita tai korvaa herkkuja terveellisimmillä vaihtoehdoilla pelkästään laihdutuksen nimissä, vaan kevennän vain sellaisilla tavoilla joita voisin ajatella noudattavani loppuikäni

Liikunta: 4 kertaa viikossa, johon sisältyy mahdollisuuksien mukaan 1 ulkoilu, 1 lihaskuntotreeni, 1 jooga/pilatestunti, 1 vapaavalintainen treeni sen mukaan mitä keho ja liikuntapallot sanovat. Hyvässä lykyssä 4. treeni kuittaantuu sillä että kasaan viikkosiivousta tai pihatöitä tarpeeksi rasittavaksi paketiksi. Muuten se luultavasti on ekstralenkki, crosstrainertreeni tai crosstrainer/kahvakuulatreeni.

Mitäs pidätte?

No huh Kahdenpojanäiti86, meitä taitaa yhdistää kyllä ainoastaan kilot ja numerot nimimerkissä Mutta kuten tuolla mainittiin, kilojenhan vuoksi me täällä olemme, joten en sen enempää ota kantaa, kukin taaplatkoon tavallaan.

pikkumanaatti teesisi olivat oikein hyviä, pitääpä ottaa oikein ylös itsellenikin. Tuo liikunta on minulla jotain sellaista, mitä en oikein osaa laskea, onpa vaikea selittää, siis se on aina kuulut kuvioihin, joten sitä ikään kuin menee vain samalla tavalla. Yritän nyt kuitenkin ottaa uusia asioita mukaan kuten sen uimisen, mistä niin pidin nuorempanakin ja mikä on aivan jäänyt satunnaisiin kesäpulahduksiin. Ostin nyt oikein kymmenen kerran kortin uimahalliin, joten ainakin sen 9 kertaa olisi vielä mentävä. Eiköhän siinä kohtaa sen saisi jo tavaksi.

Mukavaa viikkoa kaikille!

On pikkumanaatti ihailtavaa, että olet onnistunut lähtemään tähän elämänmuutokseen ikään kuin tyynen rauhallisesti. Ensiksi haetaan järkevällä aikavälillä niitä rutiineja, ja sen jälkeen lisäät pikkuhiljaa lisää muutoksia kehiin.
Uskon vankasti että tulet oppimaan todella paljon tämän matkan varrella mikä oikeasti jää tavaksi loppuelämää ja oikeasti pystyt ylläpitämään, ilman että koet sen niin että joudut luopumaan jostain. Se että muuttaa vanhoja rutiineja ja tapoja ei ole mitään pikku juttu. Uuden oppiminen kun on niin paljon helpompaa kuin uuden oppiminen vanhan tilalle. Tässäkin kohtaan tilastot puhuvat meitä vastaan (puhuu taas tää tytsykkä joka tykkää tuijottaa tilastoja )…
Ja L68, tutkimusten mukaan kroppa tarvitsee vähintään 3kk säännöllisesti jotain uutta, ennen kun se ns solutasolla tottuu. Parhaiten on esim vähempi suolamäärä tutkittu. Liikunnassa minun ammatissani puhutaan enemmän 6kk:sta.... Mutta sen uskon että 10krt altaalla tekee jo sen että tekniikka ja motooriset mallit kehittyvät, mikä tekee sen että tuntuu jo kevyemmältä, ja sitä kautta kannustaa jatkoon. Ei muuta kuin pulahdat altaalle ja nautit siitä!!!

Pyysit pikkumanaatti kommentteja siihen sinun syömiseen… ja minulle tuli useampi ajatus heti mieleen…. totta kai....
Mutta ensi alkuun haluan kuitenkin kysyä miten pallurat regaoivat tohon syömiseen? Oletko lyönyt tällainen päivä jo ruokapäiväkirjaan niin että tiedät miten laadullisesti päivä näyttää? Oletko jo syönyt näin, vai onko tämä nyt ns sotasuunnitelma?
Eli jos näin jaksat hyvin, eikä ole mielitekoja, jaksat liikkua ja aivot työskentelevät hyvin, niin sitten minusta ei tarvitsekaan muuttaa mitään. Mutta jos ei niin muutoksia on aika helppoja tehdä Jäin kuitenkin kaipaamaan lisää tietoa määriin, ja noihin lämpimiin ruokiin, miten valmistat ym. Eli kun lämpimät (lämmin) ruuat ei ole avattua sen kummemmin… niin minun kommentit ovat nyt vähän huteralla pohjalla herätetty…. Mutta sen pohjalla mitä listasit lähden nyt siis kysymään mitä tässä vaiheessa tulee mieleen.

Minun silmissäni syömisiä tulee vähän! Miltä 1500-1800kcal sinulta tuntuu? Eihän siinä mitään jos nälkä pysyy poissa ja voimia riittää. Mutta kostautuuko seuraavana päivänä? Vai säästätkö esim kcal viikonlopuksi? Jääkö ponnistus vajaaksi kovemmassa rääkissä? Pari kuukautta jaksaa aika hyvinkin syödä vähän alikaloreita, mutta jossain vaiheessa ainakin minulla kroppa vaatisi HYVINKIN PONTEVASTI enemmän. Mutta näissä ollaan niin yksilöitä. 1500 kcal/pv tekee minun silmissäni että monessa terveyspäätöksissä joutuu jo tehdä aika koviakin kompromisseja. Mutta näissäkin riippuu miten vetää sen terveyssyömisrajan. Ja niin pitkään kun pysyy terveenä niin kaikki on hyvin. Myönnän että itselläni on välillä hysterian puolelle meneviä ajatuksia terveydestä...

Asia mihin reagoin oli se että mahtaako kuituja tulla riittävästi? Sanalla riittävästi tarkoitan nyt sen mikä KK suosittelee. Kuinka iso osa sekasämpylöistä (tule muuten himo sämpylöihin!!! Tossa odottaa jo kuivattuja nokkosia, pitäisi muuten leipoa sämpylöitä!!!) on täysjyvää? Pitääkö ne kuitupallon tyytyväisinä?
Kuidusta ja skyristä puheen ollen, niin päärynästä saa huikeasti kuituja, ja uuniomena-skyrin kanssa viipaloitu päärynä on minusta niiiin ihanaa

Entä rasvat? Paljonko rasvaa saat päivän mittaan? Minun silmien mukaan näyttää todella rasvattomalta toi sinun päivän syömiset. Ja tuleeko sitten riittävästi ns pehmeitä rasvoja? Itselläni ollut paljon miettimistä noitten rasvojen kanssa. Kun on sitä ns vanhaa painonvartijoiden ja vähärasvaisuuskansaa. Oli melkein shokki huomata kuinka vaikeata oli saada edes minimimäärä rasvat kasaan…. Eli ellet laita oikein paljon benecolia leivälle, niin näyttää siltä että saat rasvaa vasta lounaalla…jos sitäkään. Hyvin jos esim lohta, mutta jos kanaa….? Ruokaa kun pystyy tekemään hyvinkin vähänrasvaisena…. Ja mahtaako jäädä rasvat niin että kovat rasvat voittavat, ellei siis rasvainen kalaa lautasella?
Jos näin, niin näyttää siltä, että syöt niin vähän rasvaa, että yksikin avokado esim lounalla muuttaa rasvapallon vihreäksi kalattomana päivänä. Mutta toisaalta, tiedän että 1500 kcal yksi kokonainen avokado on jo vaikeampi saada mahtumaan. Tähän sanon kuitenkin sen, että kuori ja ota kivi pois. Koska KK tietokannan avokado ovat kyllä todella isot. Jos punnitse ja laittaa päiväkirjaan kokonaisen mukaan, niin todellisuudessa se on paljon pienempi se g määrä. Tarkoittaen, että saa syödä enemmän
Itse laitan myös välipalarahkaan mukaan jotain rasvaa… esim pähkinöitä tai siemeniä (esim hamppu, pellava, chia tai soijalesitiini jne) tuntuu että syö ns luksus rahkaa missä on rasvaa …jos siis rasvaisempi versio himottaa... Mutta myös tasapainottaa makrot päivän aikana. Itse ainakin olen huomaanut että minun kanattaa syödä paljon enemmän rasvaa kuin mitä olen uskonut.

Reagoin myös siihen että et välttämättä syö lämmintä ateriaa enää iltapäivällä. Tämä on todella yksilöllistä, mutta itselläni on paljon hyötyä kahdesta lämpimästä ateriasta, miksi siihen reagoinkin. Minulla melko varma ojaan ajo, jos jätän sen pois! Silti syön vielä ylimääräinen välipala, ikään kuin iltaruokana, vaikka syönkin lämminruokaa.
Mutta tässä joudun myöntämään että se minulle mahtuu, kun syön paljon enemmän kcal vuorokaudessa kuin mitä sinä olet ajatellut.
Lämpimään ruokaan menee toisaalta myös yllättävän vähän kaloreita, eli kun vähän miksailee, niin nekin voivat olla todella kevyitä, mutta kroppa kiittää kun saa mukamas NIIN PALJON koska saa lämmintä ruokaa. Eli jos tässä iltasyömisessä tulee ongelmia matkan varrella, suosittelen lämpimästi että kokeilet pidemmän päälle sännöllisesti kahta lämmintä ruokaa päivässä.

Oletko allerginen marjoille? Tai eikö ruuansulatus kestä isoja määriä kasviksia ja marjoja, kun tähtäät siihen 500g eikä KK-suosittamaan 600g? Mikä ei edes ole paljon, jos taas ottaa tutkimukset huomioon. Jos nälkä ei pysy pois tolla listalla, lisäisin selkeästi päivän mittaan marjoja. Niissä on yllättävän vähän kcal, ja saat paljon hyviä muita vitamiineja ja hivenaineita jne. En näe yhtään marjaa sun listalla. Itse vedän muutama dl esim mustikoita rahkan kanssa. Laitoit aamupäivän välipalaan ”ehkä hedelmä”. Marjoja saa syödä huikeasti verrattuna hedelmiin. Eli jos siinä ”säästät” kaloreita, niin voisit kokeilla just esim mustikoita. Ellei tässä nyt siis on joku syy miksi et söisit.
Varoitan kuitenkin siitä, että itse olen jo pidempi aikaa nyt tsempannut sen kanssa että en vedä liikaa marjoja, hedelmiä ym, eli menee yli Ja yritän nyt saada tilanne siihen kilon/pv kohtaan. Eli itse olen huomannut että 1½kg kasvikisa jne kostautuu nälkänä. Meidän talon ravitsemusterapeutti on tähän vastannut minulle, että todella korkea kuitu ja kasvismäärä voi tehdä sen, että moni aine ei imeytyy kunnolla, ja siitä seuraa nälkää, kun kroppa jää kaipaamaan tärkeitä aineita. Eli ei liiotella kuitenkaan Mutta esim diabeetikoille suositellaan Suomessa paljon isommat kuitu ja kasvis määrät kuin muille. Eli vähän enemmän ei ole vielä liioteltua

Eli alkuun näitä ajatuksia, voi olla että tulee vielä enemmän mieleen

pikkumanaatin laihdutusfilosofiaa kommentoin luettuani Gourmandin romaanin

Jos susta tuntuu, että olet kylläinen tuolla syömisellä, niin ehkä se sitten on riittävä. Gourmandia kyl komppaan siinä, että kasviksia ja marjoja sekä pehmeää rasvaa lisäisin. Salaattikastike? Öljy&viinietiika? Pähkinät? Entäpä kasviproteiini, pavut, linssit? Tofu? Ööö, toimiiko sun vatsa ok noin??

Liikuntaa sulla on ihanan monipuolisesti, siitä yläpeukku. (Jos ois)

Gourmand, ihanaa kun jaksoit paneutua vuodatukseeni noin perusteellisesti. Sain kirjoituksesta valtavasti ajateltavaa, mutta tässä nyt pieniä tarkennuksia ja vastauksia kysymyksiisi.

En ole vielä merkkaillut syömisiäni palluroihin, ehkä jossain välissä pitäisi? Nyt tämä vaan on suunnilleen se malli miten koitan syödä, ja syönkin jos on oikein peruspäivä. Elämä tuo sitten omat vaihtelunsa, yleensä herkkujen tai jonkun tukevamman aterian muodossa. Tämä malli tuntuu lähtökohtaisesti hyvältä, mutta tietysti myös tuota esiin nostamaasi pidempää aikaväliä on syytä miettiä.

Aamupala on pieni sen takia ettei minulla ole heti aamulla nälkä. Runsaasta syömisestä tulee vain paha olo. Aamupäivän välipala on vähän niin kuin aamupalan jatkoa, nyt kun alan siihen tottua. Päivän pääateriani on lounas jonka syön lautasmallin mukaisesti. Silloin syön huoletta sen verran että nälkä lähtee, eli yleensä aika paljon. Kaloreita pääateriasta tulee helposti sellaiset 600-800. Siihen aikaan on nälkä! Esim. viime viikolla meillä oli pääruokana uuniperunaa fetan kera, riisiä wokattujen kasvisten ja soijasuikaleiden kera, uunissa paistettua kuhafilettä, linssikeittoa ja perunasosetta, kotitekoista kanapizzaa, poronkäristystä ja keitettyjä perunoita. Pääruuan lisäkkeiksi laitan sitten salaattia/lämpimiä kasviksia/leipää jos on keittopäivä, ehkä syön jälkkärinkin jos pääruoka on kovin kevyt. Kevyen lounaan syön vain siinä tapauksessa että olen illalla menossa syömään ulkona tms.

Minun ei vaan mitenkään tee mieli lämmintä ateriaa kahta kertaa päivässä, jos olen syönyt kiltisti välipalani ja tukevan lounaan. Tiedän, kun huolehdin siitä että töistä palaava mies saa kotiin tullessaan lämpimän ruuan. Koitan kuunnella kehoani tässäkin asiassa. Toki, jos illalla on isompi nälkä, sitten syön enemmän. Niin kuin muulloinkin, jos on nälkä. Lähden siitä että jos keho ilmoittaa tarvitsevansa ruokaa, on viisasta syödä.

Rasvojen kanssa toimin maalaisjärjellä. Käytän leivällä 60% margariinia, ruuanlaitossa ja leivonnassa kasvisöljyä. Kovaa rasvaa tulee tietysti noista ihanista juustoista, punaisesta lihasta, satunnaisista voinokareista…ja niistä herkuista. Syön myös noin kerran viikossa lohta tai muuta rasvaista kalaa. Pähkinöitä ja siemeniä syön muutaman kerran viikossa, avokadoa ehkä kerran kahdessa viikossa. Olen itse asiassa nyt laihdutuksen myötä lisännyt rasvan syöntiäni. Aikaisemmin sain rasvani pitkälti herkuista, nyt tähtään siihen että normaalissa ruuassani on kohtuullisesti rasvaa. Pehmeitä rasvoja voi tietysti aina tsempata, mutta minulle on edistysaskel jo se että olen alkanut ajattelemaan että rasvakin on RUOKAA jota pitääkin saada ateriasta jonkin verran. Tämän oivalluksen myötä herkkuhimot ovatkin vähenneet aika radikaalisti.

En varsinaisesti säästä kaloreita, mutta taka-ajatuksena on pitää tällaisen täydellisen arkipäivän runko kevyenpuoleisena, koska niin se vaan on että joka viikko tulee eteen vähintään se päivä tai pari jolloin tulee syötyä enemmän/kaloripitoisemmin. Mutta tällä syömiselläkin mieliteot pysyvät poissa, ja jaksan hyvin. Yleensä minulle ei tule nälkää tai naposteluhimoa kun saan syötyä oikeina aikoina. Ja jos nälkä kuitenin yllättää, sitten syön! En yritäkään ”kärvistellä” seuraavan ruoka-aikaan asti vaan koitan luottaa kehooni. Mies on jo ehtinytkin ihmetellä että mikäs tämä tällainen laihdutuskuuri on jossa syödään vähän väliä eikä olla yhtään kiukkuisia nälkähirviöitä ja kuitenkin paino putoaa…

Sämpyläni leivon tosiaan itse. Ruisleivästä saan vatsani helposti kipeäksi, mutta sämpylätaikinaan heittelen reilulla kädellä leseitä, kaurahiutaleita ym. mitä nyt käteen sattuu. Lisäksi saan kuitua kasviksista ja hedelmistä joita koitan syödä monipuolisesti ja vaihtelevasti. Se mikä tuosta listasta jäi uupumaan on, että koitan muistaa syödä myös hieman kuivattuja hedelmiä, juurikin kuitujen ja vatsan takia. Tuo viljan määrä on kyllä mietityttänyt, sillä leivän syöntini on vähentynyt paljon laihdutuksen aikana. Tietoisesti en ole tähän pyrkinyt. On vain niin, että siinä missä minun ennen teki mieli välipalaksi tms. leipää, nyt tekee mieli jotain proteiinipitoista. Ehkä keho kuitenkin tietää, mitä tekee. Mutta ehkei olisi pöllömpi idea alkaa heittelemään niitä leseitä ja siemeniä rahkojen jatkoksi.

En ole allerginen marjoille. Kasviksissa tuo 500g on tavoite ihan siksi että siihen pääsemisessäkin on vielä välillä tekemistä, kun olen aiemmin syönyt kasviksia epätasaisesti ja hieman liian vähän. Päivittäin en tosin marjoja syö, vaan yleensä käteen tarttuu helpommin hedelmä kuin pakastemarjapussi. Tässä voisi petrata.

Kiitos vielä kerran ajattelemisen aiheesta, Gourmand ja Herkkupee, teillä on tosi hyviä pointteja.

Tervehdys kaikille

Ja heti asiaan, nyt on 11 päivä "juttaa" menossa. Eilen tuli sisuuntuneena uitua puolituntia ja vesijumpattua toiset puolituntia ja tänä aamuna oli tullut 400g paino alas jippii

Jostain syystä 4 päivän jälkeen tuli 1kg alas, sit oli pitkää hiljaiseloa
9 päivän kuluttua saldo oli -1,2kg ja nyt tosiaan yhdes yös -400g lisää

Oli jo motivaatio niin nollas ku koskaan, mut periksi en anna
Ajattelen usein, et joskus tää raataminen kyllä palkitaan!

pikkumanaatin ruokapäivää lueskelin. Mulla ei iltapala oikein maistu, mutta olen yrittänyt maitolasin ja joskus leivän/sämpylän kuitenkin syödä. Eli vähän samantapainen kuin sinulla pikkumanaatti on. Viime viikolla käytiin valmentajan kanssa mun parin päivän ruokapäikky läpi ja mulle tuli tuollaiselle iltapalalle korjausehdotus, hiilarit pois tai minimiin ja mieluummin proteiinia tilalle. Elimistö tarvis kuulemma yön aikana rakennustarpeita (protskua) ja hänen sanoin 'ne hiilarit kun tahtoo mennä yöllä suoraan vyötärölle' En ole vielä omaa iltapalaani muuttanut, en ole vielä päättänyt uskoisko tuohon vai ei