Gourmand, ihanaa kun jaksoit paneutua vuodatukseeni noin perusteellisesti. Sain kirjoituksesta valtavasti ajateltavaa, mutta tässä nyt pieniä tarkennuksia ja vastauksia kysymyksiisi.

En ole vielä merkkaillut syömisiäni palluroihin, ehkä jossain välissä pitäisi? Nyt tämä vaan on suunnilleen se malli miten koitan syödä, ja syönkin jos on oikein peruspäivä. Elämä tuo sitten omat vaihtelunsa, yleensä herkkujen tai jonkun tukevamman aterian muodossa. Tämä malli tuntuu lähtökohtaisesti hyvältä, mutta tietysti myös tuota esiin nostamaasi pidempää aikaväliä on syytä miettiä.

Aamupala on pieni sen takia ettei minulla ole heti aamulla nälkä. Runsaasta syömisestä tulee vain paha olo. Aamupäivän välipala on vähän niin kuin aamupalan jatkoa, nyt kun alan siihen tottua. Päivän pääateriani on lounas jonka syön lautasmallin mukaisesti. Silloin syön huoletta sen verran että nälkä lähtee, eli yleensä aika paljon. Kaloreita pääateriasta tulee helposti sellaiset 600-800. Siihen aikaan on nälkä! Esim. viime viikolla meillä oli pääruokana uuniperunaa fetan kera, riisiä wokattujen kasvisten ja soijasuikaleiden kera, uunissa paistettua kuhafilettä, linssikeittoa ja perunasosetta, kotitekoista kanapizzaa, poronkäristystä ja keitettyjä perunoita. Pääruuan lisäkkeiksi laitan sitten salaattia/lämpimiä kasviksia/leipää jos on keittopäivä, ehkä syön jälkkärinkin jos pääruoka on kovin kevyt. Kevyen lounaan syön vain siinä tapauksessa että olen illalla menossa syömään ulkona tms.

Minun ei vaan mitenkään tee mieli lämmintä ateriaa kahta kertaa päivässä, jos olen syönyt kiltisti välipalani ja tukevan lounaan. Tiedän, kun huolehdin siitä että töistä palaava mies saa kotiin tullessaan lämpimän ruuan. Koitan kuunnella kehoani tässäkin asiassa. Toki, jos illalla on isompi nälkä, sitten syön enemmän. Niin kuin muulloinkin, jos on nälkä. Lähden siitä että jos keho ilmoittaa tarvitsevansa ruokaa, on viisasta syödä.

Rasvojen kanssa toimin maalaisjärjellä. Käytän leivällä 60% margariinia, ruuanlaitossa ja leivonnassa kasvisöljyä. Kovaa rasvaa tulee tietysti noista ihanista juustoista, punaisesta lihasta, satunnaisista voinokareista…ja niistä herkuista. Syön myös noin kerran viikossa lohta tai muuta rasvaista kalaa. Pähkinöitä ja siemeniä syön muutaman kerran viikossa, avokadoa ehkä kerran kahdessa viikossa. Olen itse asiassa nyt laihdutuksen myötä lisännyt rasvan syöntiäni. Aikaisemmin sain rasvani pitkälti herkuista, nyt tähtään siihen että normaalissa ruuassani on kohtuullisesti rasvaa. Pehmeitä rasvoja voi tietysti aina tsempata, mutta minulle on edistysaskel jo se että olen alkanut ajattelemaan että rasvakin on RUOKAA jota pitääkin saada ateriasta jonkin verran. Tämän oivalluksen myötä herkkuhimot ovatkin vähenneet aika radikaalisti.

En varsinaisesti säästä kaloreita, mutta taka-ajatuksena on pitää tällaisen täydellisen arkipäivän runko kevyenpuoleisena, koska niin se vaan on että joka viikko tulee eteen vähintään se päivä tai pari jolloin tulee syötyä enemmän/kaloripitoisemmin. Mutta tällä syömiselläkin mieliteot pysyvät poissa, ja jaksan hyvin. Yleensä minulle ei tule nälkää tai naposteluhimoa kun saan syötyä oikeina aikoina. Ja jos nälkä kuitenin yllättää, sitten syön! En yritäkään ”kärvistellä” seuraavan ruoka-aikaan asti vaan koitan luottaa kehooni. Mies on jo ehtinytkin ihmetellä että mikäs tämä tällainen laihdutuskuuri on jossa syödään vähän väliä eikä olla yhtään kiukkuisia nälkähirviöitä ja kuitenkin paino putoaa…

Sämpyläni leivon tosiaan itse. Ruisleivästä saan vatsani helposti kipeäksi, mutta sämpylätaikinaan heittelen reilulla kädellä leseitä, kaurahiutaleita ym. mitä nyt käteen sattuu. Lisäksi saan kuitua kasviksista ja hedelmistä joita koitan syödä monipuolisesti ja vaihtelevasti. Se mikä tuosta listasta jäi uupumaan on, että koitan muistaa syödä myös hieman kuivattuja hedelmiä, juurikin kuitujen ja vatsan takia. Tuo viljan määrä on kyllä mietityttänyt, sillä leivän syöntini on vähentynyt paljon laihdutuksen aikana. Tietoisesti en ole tähän pyrkinyt. On vain niin, että siinä missä minun ennen teki mieli välipalaksi tms. leipää, nyt tekee mieli jotain proteiinipitoista. Ehkä keho kuitenkin tietää, mitä tekee. Mutta ehkei olisi pöllömpi idea alkaa heittelemään niitä leseitä ja siemeniä rahkojen jatkoksi.

En ole allerginen marjoille. Kasviksissa tuo 500g on tavoite ihan siksi että siihen pääsemisessäkin on vielä välillä tekemistä, kun olen aiemmin syönyt kasviksia epätasaisesti ja hieman liian vähän. Päivittäin en tosin marjoja syö, vaan yleensä käteen tarttuu helpommin hedelmä kuin pakastemarjapussi. Tässä voisi petrata.

Kiitos vielä kerran ajattelemisen aiheesta, Gourmand ja Herkkupee, teillä on tosi hyviä pointteja.

Tervehdys kaikille

Ja heti asiaan, nyt on 11 päivä "juttaa" menossa. Eilen tuli sisuuntuneena uitua puolituntia ja vesijumpattua toiset puolituntia ja tänä aamuna oli tullut 400g paino alas jippii

Jostain syystä 4 päivän jälkeen tuli 1kg alas, sit oli pitkää hiljaiseloa
9 päivän kuluttua saldo oli -1,2kg ja nyt tosiaan yhdes yös -400g lisää

Oli jo motivaatio niin nollas ku koskaan, mut periksi en anna
Ajattelen usein, et joskus tää raataminen kyllä palkitaan!

pikkumanaatin ruokapäivää lueskelin. Mulla ei iltapala oikein maistu, mutta olen yrittänyt maitolasin ja joskus leivän/sämpylän kuitenkin syödä. Eli vähän samantapainen kuin sinulla pikkumanaatti on. Viime viikolla käytiin valmentajan kanssa mun parin päivän ruokapäikky läpi ja mulle tuli tuollaiselle iltapalalle korjausehdotus, hiilarit pois tai minimiin ja mieluummin proteiinia tilalle. Elimistö tarvis kuulemma yön aikana rakennustarpeita (protskua) ja hänen sanoin 'ne hiilarit kun tahtoo mennä yöllä suoraan vyötärölle' En ole vielä omaa iltapalaani muuttanut, en ole vielä päättänyt uskoisko tuohon vai ei

En huomannut pikkumanaatti tarkemmin katsoa ruokailujasi, mutta tosiaan kuvittelin, että merkkailet tänne. Itsellä leivät minimissä ja proteiineja tilalla, kun aina tuntuu, että on vaikea saada edes sitä 15% täyteen. Eli ala seuraamaan palloja, niin tiedät mitä tarkoitamme. Gourmandilla oli hyviä vinkkejä jos pallurat eivät heti viherrä.

Ainiin, pitää tähän vielä kommentoida, että ellei ole kokemusta noista palluroista, niin haluan muistuttaa, että hyvän syömisen rajat on niiissä aika väljiä ja kaikenlaista ruokavaliota voi niiden kansaa noudattaa. Ne ennemminkin auttavat pääpiirteittäin. Itselle niistä on ollut paljon apua, joten suosittelen kyllä kokeilemaan.

Olin tänään aamusta uimassa 45min ja nyt tuntuu, että vois mennä jo nukkumaan... *haukottelee ja keittää kohta teetä*

Olen pohtinut kovasti tätä hiilari-proteiiniasiaa, koska aiemmin olin sitä mieltä, etten yksinkertaisesti voi elää ilman leipää ja pastaa. Silloin söin selkeästi liian harvoin ja liian vähän proteiinia. Uskon siihen, että jokaisen pitää etsiä juuri itselleen sopiva tapa syödä, vaikkei se juuri meniskään jonkun -ismin mukaan. Oma ruokavalioni nyt on muokkaantunut niin, että viljatuotteet tulevat viim. klo 17 maissa. Iltapalani on yleensä rahkaa, marjoja/hedelmiä, pähkinöitä, hunajaa. Olen lihottanut itseni höttöhiilareilla ja kovalla rasvalla ja liikkumattomuudella, se on karu totuus.
Monet sanovat, ettei sillä ole väliä mihin aikaan syö, minä olen eri mieltä. Olen huomannut aamu- ja päiväpainotteisen syömisen sopivan itselleni hyvin, joku toinen taas syö toisin. Ohjeet ovat vain suuntaviivoja. Aiemmin "palkitsin" itseni raskaasta päivästä iltasyömisellä (voi sitä lämpimien juustovoileipien pinoa ) Samaa mielt hopeatoffeen valkun kaa, että iltahiilarit tarttuu heti

Huomenta ystävät!

Nousin tänään aamulla jostain syystä va-alle. En ole vielä mitenkään päässyt ruotuun eikä edes selkeään rytmiin. Mutta oli sellainen olo aamulla, että kestän huonotkin uutiset.
Ja nyt en kyllä ymmärrä. Plussaa oli totta kai tullut, sehän oli selvä, mutta oli kuitenkin minusta niin vähän…
Painoin aamulla 87,3kg. Olin odottanut paljon pahempaa tuomiota. Eli mukamas plussaa joulukuun, joulun, uudenvuoden ja sairastelun jälkeen ei olisi edes kilo. Noh, voihan se olla, että painan jo enemmän viikon päästä, tai milloin sitten pääsenkin rytmiin taas kiinni. Sillä kuituja olen syönyt selkeästi vähemmän kuin normaalisti. Eilisen ison pussin irtokarkeissa kuin ei löydy kuidun kuitua ja minulla kroppa herkästi yrittää päästä niistä mahdollisimman nopeasti totaaliseen eroon….
Ja kun normaalisti huitaisen niitä kasviksia, marjoja jne noin 1-1½ verran, niin totta kai nekin imee valtavan määrän nestettä suolistoon. Plus etten kohta kuukauteen ole tehnyt mitään kunnolla fyysistä ja vielä taudin takia ollut periaatteessa liikkumaton kohta kaksi viikkoa, joten lihaksissa on kyllä nolla turvotusta…. Joten voi olla että todellisuus näkyy vasta viikonpäästä, tai milloin sitten pääsenkään ruotuun. Oli jo eilen kova yritys, ja sitten ostin ne irtokarkit jne… Oih ja voih….

Miten tää voikaan nyt olla näin vaikeata päästä takaisin järkevään rytmiin…. Päivitin siis Tickerin, ja se on tällä hetkellä niin armotonta. Kun se taas tarkoitti että hyppäsin takaisin vaikean ylipainon puolelle. Höh, haluaisin jo niin saada jäädä tohon lievän ylipainon puolelle, mutta ei niin ei.
On se kyllä niin ärsyttävää että olen jo puoli vuotta junnannut noin 3kg välillä! Siis PUOLI VUOTTA! Noh, yritin eilen illalla lohduttaa itseäni sillä, että voisihan tilanne olla pahempikin. Olisin voinut jo luovuttaa ja palanut alkukiloihin…. Mutta mutta….

Ja tajusin eilen että paino on minulla edelleen niiin herkkä aihe. En ollut siis ollut kaupassa melkein kahteen viikkoon, kun eilen kieriskelin ruokakauppaa antaumuksella. Olin jo ennen kauppaan lähtöä luvannut itselleni että saan ostaa jotain syntistä. Törmäsin kaupassa ihanaan kolleegaan joka sitten huusi minulle kun keräsin niitä irtokarkkeja ison pussillisen ”että noillako nyt sitten aiot tulla terveeksi”. Oli siis just puhuttu siitä että aloitin tämän vuoden kunnolla sairastellessa. Iski valtava häpeäntunnetta. Teki mieli jättää karkit siihen. Sattui. Sattui, vaikka siis tiesin ettei hän tarkoittanut mitään pahaa. Ja teidän että meidän välinen keskustelu saa olla raaempi, sillä hän taistelee saman ongelman kanssa kuin minäkin. Oli noloa huomata omaa reaktioni. Oli noloa olla kaupassa. Oli noloa olla ylipainoinen. Oli noloa olla.
Noh, tajusin että olen edelleen erittäin herkkä näissä. häpeäntunnetta on ihan pinnan alla. Ja yksi minun iso tavoite tänä vuonna on juuri ollut se, että minun pitää sallita itselleni myös niitä syntejä. Vanha syömishäiriötaustaa kun tekee sen että kaikki on niin musta-valkoista. Minulla ei ole kuin kiellettyjä ruokia ja sallittuja ruokia. Pahoja ruokia ja kilttejä ruokia. Ruuat ovat joko tai, esim 80% täysjyvää on vielä ihan turmeltu paska jauho pullamössö , vain 100% käy mukamas jne. Rennompi ote kun on minulle ollut valtavan iso taistelu. Ja koen että olen kehittynyt niin…. tai sitten en olekaan kehittynyt niin paljon kuin uskon. Kuten olen aiemminkin sanonut… MATKA ON PITKÄ....

pikkumanaatti, ei muuta kun sotasuunnitelman kimppuun! Tossa on jo paljon hyvä verrattuna sinun omaan aikaisempaan. Varoitan sitten enää liian pienistä kcal määristä. Ja joo, sinuna laittaisin vähän aikaa ruuat tohon KK-ruokapäiväkirjaan. Tiedät millainen kokonaisuus vedät. En tarkoita että tarvitset kirjata koko ajan. Mutta itselleni oli kyllä hyvää saada nähdä mitä kannatta lisätä jne. Muuten vetäisin edelleen todella vähän rasvaa, enkä edelleenkään uskaltaisin vetää kovia rasvoja ollenkaan. Mutta kun huomaa että pehmeitä rasvoja tulee yllin kyllin vastapainoksi, niin voi huoletta syödä vähän koviakin.
Sehän se on, että meillä kaikilla on omaa taustaa. Ja siihen nähden tehdään omassa tahdissa niitä muutoksia. Matkan varrella sitten lisää muutoksia kun on valmis siihen. Tsemppiä sinulle!

AnetteK, näin isoissa projektissa motivaatio tulee ja menee. Pää asia ettemme anneta lopullisesti periksi! Prosessi pysyy ainakin jollain lailla päällä. Vaikka paino ei ehkä tipu yhtään, niin tehdään jollain tasolla hyviä päätöksiä tai kasvatetaan psyyken puolella. Kasvua jollain tasolla. Painontiputtaminen ja painonhallintaa kun loppujen lopuksi on kyse niin monesta muusta asiasta….

hopeetoffee…. onpa sitten kumma että tolla iltapalalla olet laihtunut ton ihailtavan runsaan 10kg
Sori, minulla tollaiset ehdottomat mukamas asiantuntija lohkaisut saa minua vaan nauramaan…. Ja vielä tolla logiikalla sitten kun kuitenkin olet laihtunut , niin muu kroppa olisi kymmen kiloa laihempi ja vyötärö olisi vaan kasvanut illasta toiseen.…
Eri asia jos et olisi laihtunut yhtään, ja olisi paikalla että haetaan ne yksilötasolla mahdolliset sudenkuopat. Ja sekin vain kokeiluna. Mitä jos kokeillaan näin, mitä tapahtuu… Tai että on jo tehnyt terveyden kannalta isoja muutoksia, ja haluaa tehdä vielä enemmän hienosäätöä. Ainahan voi tehdä terveellisemmät päätökset. Aina voi hiota viimeisen päälle.

Mihin tilanteeseen verrataan on iso tekijä. Miten reagoidaan mihinkin kokonaisuuteen voi sitten olla eri asia. Ja miten reagoidaan mihinkin aineeseen voi olla eri asia.
Unikoulussa pelataan mm protskujen ja hiilareiden kanssa iltapalana… siis kumpi antaa paremmat nukahtamismahdollisuudet. Kas kumma ettei osa unikoululaisista sitten lihovat vaikka ottavatkin iltapalan hiilareista, hups ne laihtuvatkin, koska nukkuu paremmin…. Joo, olen nyt irooninen, tiedän…. Mutta kun jokainen on yksilö....
Jotkut tarvitsevat protskuja illalla jotta nukahtaa ja jotkut hiilareita, jotkut nukahtavat vaikka ei söisi mitään tai ihan yksi hailee mitä syö. Reagoidaan niin erilailla. Mihin nyt vanha sääntö olisi yks kaks hävinnyt? Jos liikaa syö, niin lihoo. Ei siinä mitään väliä mistä ne kalorit tulevat. Muuttuuhan ylimääräiset protskutkin rasvaksi varastoihin jos syö liikaa. Protskuja on vaan vaikeampi vetää kaksin käsin. Jos protskuja pystyisi vetämään huoletta ton Jutan dietinkin sallisi vaikkapa 15 000 kcal/vrk, mutta ei niin ei.
Herkkupee korosti taas hyvin sen, että jokainen pitää löytää se itselleen sopivaa syömistä. Ja uskon myös ettei samaa listaa sopii kaikille, vaikka tietyt linjaukset voivat sopia kaikille. Monelle vaan isompi proteiinimäärä hillitsee makeanhimoa jne. Hyöty on ihan selkeä.

Mutta samalla pitää myös mielessä sen että yksinkertaisia totuuksia ei löydy, että kokonaisuus ratkaisee…. Suomalaiset kun lisäävät lihansyömisen…. vaikka jo nyt syödään eniten lihaa Euroopassa …. ja silti ollaan eniten ylipainoisia ….. Ehkä se taikasauva ei olekaan vielä löytynyt…. vaikka se olisi kuinka ihanaa jos näin olisi. Tämä on minusta outoa, ettei tästä puhutaan ollenkaan, siis että me ollaan jo todella kovia syömään lihaa… Tai ainakin joku niitä tilastoja nostaa… Se ei tarkoita ettei yksilötasolla voisi olla isokin tarve lisätä proteiinin määrää….

Ja suurin osa näistä liittyy miten on syönyt ennen. Itse kun aina on tiedostanut sen että tarvitsen päivittäin ns lihaa. On aina ollut niin. Nälkä on ollut armoton jos ei lihaa on jossain muodossa tullut vedetty. Joten minun proteiini määrät ovat verrattuna moneen muuhun täällä aina ollut korkeammat. Mutta jos aina ennen on syönyt todella isoja määriä hiilareita, niin ei ihme että makrosäätely tekee terää….
Kun kokonaisuus vaan on järkevämpi. Kaikilla meillä on historiassa ne omat kuopat…. minulla se oli rasvan pelko, joku toiselle se on ollut proteiinitonta ruokavalio… mitä sitten kenelläkin se on ollut. Yritetään oppia vanhoista kokemuksista, kokeilla ns itsellemme parempaa ja katsoa miten käy….

Minusta pikkumanaatti toi taas esiin niin tärkeän ajatuksen….hän pyrkii löytämään itselleen sen tämän hetkisen sopivan syömisen, ja aikoo kuunnella omaa kroppaa. eli ei lyödä kiinni joku tietty ”dietti” vaan sallitaan kroppaa olla jotain mieltä….
Ugh, olen taas puhunut….

Gourmand eikö olekin hienoa, että sulle ei ollut tullut painoa tuon enempää tosiasia kyllä on että kun syöt mahan täydeltä sun satsin kasviksia = paino "nousee" vääjäämättä koska suolistossa kulkee enemmän täytettä... Nami mitä juttuja! Ja nyt kun olen huom. jo toista viikkoa päivittäinen aktiiviliikkuja niin lihakset tuntuu "raskailta" ja tuntuu et ois jotenkin turvoksissa ( siis kato lihakset kasvaa kohisten ).

Ymmärsit hyvin mun pointin omannäköisestä syömisestä. Sä oot aina tykänny lihasta eli etsit nyt sellaiset lihat, jotka sopii laihduttajalle. Itse suuntaan kasviproteiiniosastolle. En ole koskaan ollut lihanhimoinen paitsi mieheni... No joo menee taas syksyn seksikeskusteluun... Mutta siis itse olen lisännyt proteiinin määrää selvästi ja vähentänyt höttöhiilarit minimiin. Uskomatonta, että makeat leivonnaiset eivät enää väräytä mitään, pullat, keksit, kakut jne. = voin helposti ohittaa. Pizzaa, pastaa, muuta pikaruokaa sekä karkkia ja suklaata nyt välttelen aika tietoisesti, mutta jotenkin tuntuu, että kun on niin paljon muuta hyvää syötävää, on helppo pysyä ruodussa.

Juusto on selkeästi pahin kompastuskiveni Mutta olen ostanut kotiin Polar 15 ja Edam 17, tuorejuustot myös max. 15%, ja sit tietenkin raejuustoa... Eli uskon kyllä tässä asiassa Pekka Puskaa ja pyrin välttämään kovaa rasvaa maitotaloustuotteissa. En siis karppaa "voissa paistettua pekonia" syöden. Oivariini 60% on meidän voi, muuten 80% kasvimargariini. Mutta joku muu tekee toisin, oon ennenkin sanonut, että rasvasota käytäneen jossain muualla

Gourmand Onnittelut siitä ettei plussaa ollut enemmän! Tuossa ajassa olisi kyllä ehtinyt lihoa kilokaupalla!

Kollegasi ei nyt ollut yhtään kiva. Mitäs Patrik Borg sanoikaan? Silloin kun herkkuhimo on päällä, on jo myöhäistä alkaa hillitsemään itseään hirmuisesti. Joten karkkien ostosi ei ollut moka tai synti ensinkään, vaan vain merkki siitä että laihdutusvaihde ei ole ollut päällä. No big deal. Kyllä mieliteot taas kohtuullistuvat ihan huomaamatta ja karkit unohtuvat kauppaan, kunhan pääset taas kiinni järkevien aterioiden syömiseen sopivin väliajoin.
Minusta on ylipäätään äärettömän tyhmää arvostella jotain yksittäistä juttua/herkkuhetkeä/namiostosta, koska ruokavaliokin on kokonaisuus. Eikä kukaan ulkopuolinen näe, mikä se kokonaisuus sinulla on. Pienet (tai vähän isommatkaan) herkkuhetket eivät ole syntejä eivätkä sortumisia vaan kuuluvat elämään. Laihduttajan haaste on mielestäni oppia tulemaan toimeen tämän kanssa. Paino muuten sanalla "oppia", mikä tarkoittaa että siinä vaiheessa kun vasta opettelemme, emme aina osaa suoriutua ihan tyylipuhtaasti haastavista tilanteista. Se ei ole epäonnistuminen, vaan kuuluu asiaan siinä missä sekin että jossain vaiheessa homma alkaa sujua paremmin.
On ihan mönttiä ajatella ettei laihduttaja saisi syödä herkkuja ollenkaan, ja mönttiä kuvitella että satunnainen kurkistus ostoskoriin tai lautaselle paljastaisi perimmäiset totuudet ruokavaliostasi. Ei, Gourmand hyvä, karkkiostoksesi ei kerro yhtään mitään siitä millä aiot tulla terveeksi vaan vain että sillä hetkellä halusit karkkia. Sellaista sattuu ja toivottavasti olivat hyviä. Tie terveyteen alkaa KK:n oppien mukaan muualta kuin herkkujen kyttäämisestä- niiden osuus painonhallinnassa on sittenkin pieni, jos muut asiat ovat kunnossa. Parasta siis keskittyä vain hyvien arkirutiinien käynnistelyyn, eiks niin?

hopeetoffee Minulle iltapala on nykyään "tilaisuus tasapainottaa päivän syömiset", eli syön illalla sitä minkä koen päivän aikana jääneen "paitsioon". Olen huomannut että usein kehollakin on siitä mielipide: riippuen siitä mitä on tullut aiemmin päivällä syötyä, huomaan että mieli tekee enemmän proteiinia tai hiilaria, tai jopa jotain energiapitoista.

Anette Motivaatio ei ole minulla tällä hetkellä ongelma. Liikunnassa alkuun auttoi pieni epätoivo, nyt motivaatio pysyy yllä kun näen ja tunnen sen hyvinvoinnin mitä liikkuminen on minulle jo tuonut.
Ruokapuolellakaan motivaatio ei ole tällä hetkellä ongelma, sillä ruokavalioni ei vaadi suurempaa kamppailua. En kiellä enkä rajoita itseäni, vaan olen vain opetellut uusia juttuja ja mennyt kohti parempaa ravitsemusta tyynesti siitä mistä aita on kulloinkin näyttänyt matalimmalta. Minusta on ihan mukavaa syödä arkena niin että voin hyvin. Jos mieliteko on, mieliteko syödään...vitsi on siinä että ateriarytmin korjaaminen ja ruokavalion pieni viilailu on johtanut siihen ettei mielitekoja ole kovin paljon.
Sitten vielä se tärkein: hyväksyn sen että minulla on paljon ylipainoa ja että sen laihduttamisessa menee pitkään. Ymmärrän, että minulla on paljon opeteltavaa ja hyväksyn sen etten vielä osaa toimia kaikissa tilanteissa järkevimmällä mahdollisella tavalla. Minulla ei ole painonpudotukselle mitään aikataulua (vaikka nopeampi olisi tietysti parempi), mutta toisaalta koska laihduttaminen ei vaadi minulta hirveää tsemppausta ja itsekidutusta, ei se haittaakaan. Ehdinpähän sanoa pitkät hellät jäähyväiset näteille isoille vaatteilleni ennen kuin on pakko alkaa etsimään uutta.

Tällainen romaani tällä kertaa! Oikein hyvää loppuviikkoa ja onnea loppuviikon punnituksiin!

.

Täällä olisi uus kiloklubilainen vailla vertaistukea!
Lokakuussa aloitin urakan ja lähtöpaino oli 102 kg. Aloitin ateriankorvikkeilla/VLCD-dietillä, koska halusin hyvän ''motivaatiopiikin'' ja sitemmin siirryin 1400 kcal lautasmalliin (ei pastaa, riisiä, leipää yms..). Joululoman annoin itseni syödä aika vapaasti, koska piti itseä hyvästä saavutuksesta palkita, mutta onnekseni uudenvuoden jälkeen puntarilla käydessäni takapakkia ei ollut tullut ollenkaan

Nyt puntari siis näyttää 85 kg ja matkaa on vielä, mutta melkein puolet jo tiputettu. Motivaatio on kova ja aloitinkin viime viikolla taas ateriankorvikkeilla ja sen aikaa syön vain niitä, että paino laskee tuonne 80kg paremmalle puolelle, eli muutamisen viikkoa yritän jaksaa ''kituutella''.

Onnekseni itselle on ateriankorvikkeet on sopinut, ei ole ollut väsymystä tai muitakaan sivuvaikutuksia. Olen käyny viikottain kehonkoostumuksessa ja lihasta on lähtenyt tästä 17 tiputetusta kilosta 2 kiloa, mikä on käsittääkseni hyvä tulos. Ja itsellä oli lihasprosentti todella hyvä, joten ei tarvitse kovin helposti olla huolissaan. Pakostihan niitä vähän lähtee kun on näin paljo painoa puotettavana..

Tämän alkuvuoden rutistuksen jälkeen olisi sitten taas siirtyä sille normaalille lautasmallin mukaiselle 1400 kcal ruokavaliolle, ilman huonoja hiilareita ja vetää sillä sitten oikeastaan tavoitteeseen asti. Saatan välillä testata sellaista 5:2 dieettiä, mutta silloinkin niinä 5 ''normaalipäivänä'' syön terveellistä ruokaa n. 1500 kcal edestä. Katsotaan miten sellainen toimii

Tavoitteena on siis kesään mennessä päästä alle 70 kilon ja syksyyn mennessä 65 kg jolloin odottaa Kalifornian reissu palkintona!
Mun on pakko asettaa itselle kunno tavoitteet, niin sillon saan jotain aikaiseksikin.

Pakko kyllä myöntää että näiden ateriankorvikkeiden uudelleen aloittaminen oli tuskaa.. Monta päivää söin puoliksi näitä ja puoliksi jotain roippeita jääkaapista. Eihän siitä tullu yhtään mitää! Loppu viikosta oli aivan järkyttäviä mielitekoja, mutta onneksi oon nyt reilun viikon pystyny olemaan pelkästään näillä ja keho on mennytkin jo varmaan ketoosiin.
Pitää pitää ajatuksen tavoitteessa, niin saa pidettyä itsensä kurissa

Hommasin ennen joulua uuden puntarin. Nyt olen huomannut että siinä paino heittelee hirveästi,tai koko ajqn siinä ollu sama ongelma. Esim eilen 500grammaa vämmän kuin tänään vaikka koko viikon olen syöny 1200-1500kcal koko ajan. Aiemmin on jopa 1kg heittoja päivien välillä,nyt en ymmärrä. Pitäisikö palata vanhaan puntariin? Onko kellään ajatusta mikä mättää? Lisäksi joulukilot on karistettu,mutta paino ei rupea putoamaan. Ainut muutos syksyyn,että olen lisänny liikntaan että käyn kuntosalilla kerran viikossa(maantaisin kävin jo aiemminki kahvakuulassa). Nyt en ymmärrä. Alkaa puhti loppua,vaikka liikunta ja syömiset ok.