Nyt komppaan kyllä L68 tuossa monipuolisuusasiassa ja koko tekstiä. Kun puhutaan monipuolisuudesta,sinun gourmand ja minun monipuolisuudessa ollaan eri planeetalla. Vaikka suositukset ovatkin tulleet,maalaisjärjellä suodatan nuo ohjeet ainakin itse ohi. Varmaankin sinun mielestäsi gourmand olen hakoteilä,mutta näillä eväillä mennään mitkä olen saanut.
Vielä siskostani,sinulla gourmand on iso ero siskooni,kun hän on perehtynyt johonkin asiaan,hän on vakaasti sitä mieltä että kaikkien muidenkin on oltava samaa mieltä kuin hän,ja jos ei ole,on se erään sortin katastrofi.

Lotta5, en sanoisi että olet hakoteillä. Katsot vaan asiaa eri lailla.
Minulla on paljon opittavaa ns rennommasta syömisestä, mitä taas sinä hallitset huomattavan paljon paremmin ja terveellisemmin kuin minä!
Joten älä usko että katson pahalla, olen pikemminkin kateellinen.... koska tämä on se minun akillesjänne

En tiedä kannattaako olla kateellinen,kun tuo painon pudotus ei oikein etene

Tällä viikolla on ainakin tullut oltua ulkona! 435 liikuntaminuuttia... Ilmankos on uni maistunut

Painossa ei ole tapahtunut muutosta, mutta senttejä tuntuu kadonneen lantiolta, sillä takki ei ihan samalla tavalla kinnaa enää...

gourmand en voi todellakaan sanoa, että olisi tasapaino vielä löytynyt täysin. Huomaan olevani edelleen melkoinen jojoilija tuon elämänhallinnan kanssa. Välillä tulee viikkoja että on kauhea draivi päällä ja välillä tarvotaan syvällä suossa.

Sen verran voin hyväkseni sanoa, että vuoden tauon aikana en ottanut kaikkia kiloja saati plussaa takaisin, joten jotain olen syömisestä oppinut. Kuitenkin pitäisi edelleen opetella tasaisesti pienten annosten syöntiä. Ja arkiliikunnan lisäämistä.

Nimimerkin vaihtaminen oli todella millin päässä, mutta sitten ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hyväksyä epäonnistumiseni. Niitä elämässä tulee. Piste.

Tasapainottelu on kaikkein vaikeinta viikonloppuisin, kun olen paljon menossa. Helposti tulee syötyä epäterveellisesti ja jatkuvasti napostellen. Kuten tänäkin viikonloppuna. Ja nyt ärsyttää jälleen

Noh tästä jatketaan taas...

Tuli tuosta liikakilojen yhteydestä sairauksiin mieleen, että eihän se enää meitä koske koska syömme jo pääasiassa oikein? Eli yleensä kilot ovat yhteydessä huonoon syömiseen ja sitä kautta nämä riskit kasvavat. Itselläni ainakin monet arvot ovat jo muuttuneet, esimerkiksi verenpaine on jo liiankin alhainen (jos sellaista nyt voi edes sanoa olevan). En siis ota enää stressiä noista terveyshaitoista, vaikka kiloja on paljon ylimäärin vaan tässä on enää mm. kropan liikkuvuus ja ehkä sitten se ulkonäkökin jatkossa mielessä.

En muuten tiedä auttaako tämä ketään, mutta sekin on tosiasia, että kaikki syömämme ruoka aiheuttaa ruuan palamisen vuoksi meissä ennemmin tai myöhemmin muutoksia, jotka lopulta aiheuttavan jonkin sairauden mihin sitten jonkin ikäisenä kuolemme. Tähän sitten lisänä muut ympäristövaikutukset. Eli emme voi koskaan kaikkea "tappavaa" välttää, vaan kyllä jonakin hetkenä sitten jokin sairaus vie meistä voiton. Ehkä sillä elämänlaadullakin siis on merkitystä? Haluaako sitä stressata syömisiään koko elämänsä ja sitten todeta kuitenkin saaneensa jonkin niistä sairauksista?

Voi hittolainen, kirjoitin pitkän tekstin, joka katosi. Tässä lyhennelmää:

Gourmand, <3, en oikein tiedä mitä sanoisin sinulle ohjeeksi, kun ihan vastaavanlaisia kokemuksia minulla ei ole. Ihminen on niin paljon muuta kuin solubiologiaa, että ravinto-optimointi voi olla helposti pois "muun elämän optimoinnista." Itse olen yrittänyt purkaa joitain ajatusmalleja esittämällä itselleni aina vaan uudestaan kysymyksen miksi, kunnes vastauksena on jotain muuta kuin automaatiot. (Jonkun ulkopuolisen kanssa tätä ketjua voisi varmaan jumpata perustarpeisiin asti.)

Haluaisin tuoda sinulle ajatuksiisi lempeyttä ja armoa itseäsi kohtaan. Syöt jo monipuolisesti ja terveellisesti. Riittäisikö se? Tiedän, että kysymykseni on yli-yksinkertaistettu, mutta mitä se voisi tarkoittaa sinulle? Siis ilman päivittäis-, viikko- tai kvartaalioptimointia?

(Harrastan muistaessani feldenkreisia, "awareness through movement". Siinä haetaan ajatuksella ja pienenpienillä liikeradoilla liikkeeseen helpoutta. Aluksi se oli hieman hermostuttavaa, sillä yritin koko ajan "parempia suorituksia." Nyt saatan hetkittäin onnistua ihan vaan tarkkailemaan ja keho sitten korjaa, mitä korjaa. Irtipäästäminen on vaikeaa, mutta palkitsevaa.)

Kiitos L68:lle viisaista sanoista!

Fringe ja muut, en tiedä, onko tästä lohduksi, mutta minulla on tippunut reilun vuoden kiloklubeilun aikana "vain" seitsemän kiloa ja syksy-talvella ei yhtään. Mutta onneksi paino ei ole noussutkaan. Pistin tavoitteet varsin matalaksi muun hektisyyden ajaksi. Nyt pahimmat kiireet ovat hellittäneet, mutta kiloklubeilu hakee yhä uomaansa. Huomaan, että säännöllinen liikunta on minulle keskeinen tekijä motivaation ylläpidossa. Ja sitähän ei ole ollut tarpeeksi viime aikoina.

Herkkupeeltä toivoisin vähintäänkin satunnaisia kirjoituksia juoksukoulun etenemisestä. Juttujasi on ollut niin mukava lukea!

Terve ystävät

Arvaa L68 ja Lotta5 kuka söi niitä leikkeleitä eilen Teki kyllä niin hyvää minulle toi viikonlopun keskustelu. Sain lisää perspektiiviä tähän hommaan. Kiitos teille molemmille siitä! Myös siitä, etää uskalsitte puhua suoraan mitä mieltä olitte. Ja voin kyllä sanoa, että näin 6kk tauon jälkeen, leikkeleet maistuivat todella hyvältä
Tänään kun menen kauppaan ostan ehdottomasti sian-sisäfileen ja marinoin se sinapilla, öljyllä, suolalla ja pippurilla (eli se L68 on mun lemppari kun aiemmin aikas useinkin tein ns omat leikkeleet).

Ja L68 siitä että kaiken ruuan käyttö elimistömme tuottaa vapaita radikaaleja...niin sen takia olenkin niin hysteerinen sen kanssa että syön myös mahdollisimman paljon kasviksia ja marjoja ja mahdollisimman moniväristä päivittäin - eli tulee laajempi skaala antioksidantteja mitkä neutralisoivat vapaat radikaalit Tänään en kuitenkaan avaudu näsitä sen kummemmin. On ihanaa olla vähän rennommalla asenteella liikkeellä, yritän nyt pitää tästä mielentilasta kiinni. Siitä on jo pidempi aikaa että olen saanut olla näin rento - siis ollakseen minä Jepp, kuoleehan me kaikki jossain vaiheessa. Mutta ei elämää ole yhtään hauskaa jos koko ajan on huolissaan.

Liikaakiloista rangaistaan aina Syö sitten kuinka hyvin vaan Minulla vyötärö liikkuuu siinä 90-94 välillä (olen aika huono mittamaan - tulokset vaihtelevat) ja minun pituiselle (minä uskon siihen pituuten suhtautettuun vyötärösuositukseen -en hyväksy sitä että 145cm pitäisi olla sama vyötärö kuin 180cm - minä olen 170 pitkä) se pitäisi olla alle n. 85cm joten siihen haluaisin päästä. Sen jälkeen taidan rentoutua aika lailla...I think...

Lotta5, leuka pystyyn! Olen tehnyt todella ison työn! Sinähän olet laihduttanut enemmän kuin mitä toi sinun tickeri antaa ymmärtää! Välillä kroppa ei ole yhtä yhteistyöhaluinen ja välillä aivot pistävät hanttiin. Mutta ei luovuteta silti! Tsemppiä!

Ja Fringe, se on oikeasti todella hienoa ettei tullut enemmän takapakkeja vuoden aikana. Jotain olet jo oppinut Ei muuta kuin tsemppiä sinullekin!

rasvareija, kirjoitettiin näköjään yhtä aikaa joten jatkan vielä...

Feldenkrais on minulle tuttua ammattini puolesta, mutta vain teoriassa ei käytännössä. Ja totta puhut, onhan se hullua lähteä piiskaamaan itseään päivästä toiseen, varsinkin kun asiat eivät olekaan niin huonoja jos ajatellaan isommalla perspektiivillä... ja vielä enemmän kun ajattelee mitä lopputulos on kun näin teen - eli menetän jossain vaiheessa aina (uudestaan ja uudestaan) kontrollini kokonaan ja ahmin. Eli en edes kovalla kurilla pääse siihen mihin haluan

Tuli tippa linssiin kun luin ton sinun lauseen: "Haluaisin tuoda sinulle ajatuksiisi lempeyttä ja armoa itseäsi kohtaan". Olipa hienosti kirjoitettua ja pisti minulle samalla melkein kuin luu kurkkuun... Jossain vaiheessa oli jo siinä mielentilassa. Mihin se nyt on hävinnyt!? Tänään lause kolahtaa jotenkin vielä syvemmin, kun aurinko täällä päin paistaa lähes kirkkaalta taivaalta Tuntuu että jopa maailma on nyt sillä linjalla että kyllä tää tästä vielä hyväksi muuttuu

Ymmärrän ton taistelun, kun haluaisi tehdä liikaa (eli kun sinusta oli hermostuttavaa kun liikkeet olivat niin pienet). Minulla on ollut samantyyppinen oivaltaminen tän kevään aikana siellä pilateksessa. Siinä määrin, että olen jopa itkenyt ihan hillittömästi. Tässä kun on tullut esiin etten ole luottanut kroppaani vaurioiden jälkeen, ja omalla toiminnalla olen vaikeuttanut sen toimintaa. Nyt kun olen antanut sen itse toimia...se vaan toimii itsestään oikein, ikään kuin vaurioita ei olisi ikinä sotkenut motorisetmallit ollenkaan Ohjaaja on sanonut euforisena kerrasta toiseen, että koko minun vanha liikuntapersoona löytyy sieltä sisältäni edelleen, että pitää vaan nauttia siitä että kroppa on viisas. Sanoinkin hänelle tässä taannoin että minun on ollut sellainen olo, että minun olisi pitänyt pyytää kropaltani anteeksi Niin minun kyllä pitääkin

Ehkä tänään on sellainen päivä, että pyydän kropaltanikin anteeksi siitä että olen ollut niin kovaa sitä kohtaan ylipäätänsä

Voi että miten nyt on hyvä olo! Mitä minä oikein tekisin ilman teitä!! Olette ihania joka ikinen! Enklä nyt välitä yhtään siitä, että vuoristorataa tunnetasolla taas heittää ääripäästä toiseen. Tässä mielentilassa on vaan niin paljon ihanampaa olla.

Hmmm, en voinut olla postaamatta vielä tämän kun jotenkin sopii nyt tän päivän teemaan

"ALL THAT WE ARE IS THE RESULT OF WHAT WE HAVE TOUGHT"
-Buddha-