Tyyni olo tänään.

Järjestettiin vertaistukiryhmän kanssa pikaiset treffit eilen. Ja jotain taisi klikata…

Tänään olen kirjannut syömiset. Tänään olen ottanut keittiövaaka esiin. Tänään olen kokannut ”koko aamun”, ja vielä jatkuu…. kunhan toi sisäpaisti tossa suostuu sulamaan… kröhöm. Sitä saa kun ei suunnittelee kunnolla! Eihän minä voinut eilen tietää että minun aivot aikoo raksuttaa koko yön, ja nousta tyyneenä!!!
Teen kohta välipalarahka valmiiksi. Olen siis menossa tohon pihalle mm leikkaamaan nurmikkoa. Valmistaudun siis, yritän ohittaa mahdolliset typerät sisäiset keskustelut myöhemmin. Tänään teen siis järkevästi, ja tulen iltapäivävälipalaan aikaan sisään syömään. Niin kuin tiedän että jaksan parhaiten ja vältän yyber näläntunnetta myöhemmin.

En uskaltanut nousta vaa’alle. Mutta vedin (tai siis yritin ) pienimmät farkut jalkaan, mitkä ostin viime syksynä, ja ei…. ne eivät mene kiinni… tai noh, menihän ne kiinni, mutta henki ei kulkenut ollenkaan, läskimakkarat karkaisivat reunan yli , eikä istuminen onnistuisi... Joten PiBa, vaikka kuinka kauniisti sanoit ettet oikein näe että olisin lihonut…. paino on tullut selkeästi takaisin. Eli monta kiloa on kyllä tullut takaisin.

Lupasin itselleni että vielä nousen vaa’alle ja otan tuomio vastaan. Ja pitää toi Tickeri päivittää…. Mutta ei tänään.

Tänään oli aamulla kerta kaikkea niin tyyni olo, etten haluaa sitä pilata. Joku toinen päivä. Ja hyvä olo on vieläkin. Tänään olen kuitenkin ehkä valmis palaamaan ruotuun. Ja jos ei kunnolla ruotuun, niin ehkä kuitenkin niin ettei paino enää tästä nousisi enempää. Sekin tuntuu tänään hyvältä vaihtoehdolta. Ja en pysty sitäkään kunnolla kumoamaan, vaikka pikku piru toisella olkapäällä yrittää sanoa että ”Etkö ymmärrä että sinun pitäisi laihduttaa, sinä läski paska!” Mutta sitten seesteinen sisäinen rauha, sanoo että painon pysyminen tällaisena on parempi vaihtoehto kuin lihominen.

Nyt siis säännölliset syömiset ja aidosti monipuolista ja terveellistä ruokaa. Ja rentous, ettei menee sitten taas överiksi. Se saa nyt olla minun ensimmäinen etappi.

Huh hei, tässä taas uusi yritys. Monesko….? Mutta tänään tällainen olo. Eikai sohlaaminen ojassa voi jatkua loputtomiin....eihän...

Minttu_84, oli todella mukavaa kuulla sinusta! Mahtavan työn olet tehnyt, ei voi muuta kuin nostaa hattua!
Anna itsellesi aikaa. Mikä lähempää ihannepainoa pääsee, sitä hitaammaksi ja vaikeammaksi se menee! Mutta pystyt siihen, siitä olen varma!

Moikka! Mahtuuko mukaan? =)

En oo tänne ennen kirjottanut mutta nyt ajattelin, en voi menettää mitään. Mie oon aina ollut ylipainoinen mutta nyt tää itseinho saa piisata, mulla on kaksi alle 2vuotiasta lasta joille haluan olla tulevaisuudessa muutakin kun puuskuttava ja hikinen äiti. Ja ennenkaikkea haluan katsoa peilin hymyillen, käyttää vaatteita jotka on kivoja, en niitä jotka mahtuu.

Nuorin lapsi on nyt 8viikkoa, raskausaikana ei tullut yhtään kiloa ja paino 8/13 oli 116kiloa, tänään 9.6 vaaka näytti 102kiloa, oon nyt reilun viikon syöny kunnolla ja ollut ilman herkun herkkua. Saavutus sinänsä kun ennen saattoi mennä neljä sipsipussia viikossa jne.

Tavoitteena olis joku 70kiloa, tuntuu melkosen pitkältä matkalta

En nyt oikein tiedä mitä muuta kirjottaisin, luen teidän juttuja nyt enemmän ja toivon etten tuppaudu jos teillä onkin tiivis pieni joukko! =)

Tervetuloa joukkoon larpukka.

Mulla on meneillään ryhdistäytymisliike. Punnituksen skippasin sunnuntaina etten ihan masentuisi. Oon muutaman päivän ajan ihmetelly et kui kokoajan tekee mieli jotai ja ruoalla ei oikein osaa syödä järkevästi kunnes eilen tajusin et hei mites mun välipalat Töiden alkamisen jälkeen ne on periaatteessa jääny kokonaan ja iltapalaki menny huonoksi. Et nyt keskityn ruokailun korjaamisee jos tää sit rupeis helpottaa.

Mie käyn joka aamu vaa'alla, paremmin näkis tuloksen kun kävis vaikka kerran viikossa mut jotenkin pysyy tsemppi yllä kun jos tekee jotain mieli - ei voi kun aamulla punnitus. 31.5 paino oli 106 ja siitä lähtien oon syöny kunnolla, siihen asti jojoilin, nopeesti ne nesteet kyllä lähtee.. Tämän aamun paino 101,5.

jenni_88, pistit minut miettimään….
On se vaan niin kummaa, että tuntuu että jotain on opittua ja siten vaan havahtuu ettei ihan näin ollutkaan. Jopa pitkä aika on voinut mennä ns nätisti, mutta sitten se hieno rutiini jää vaan pois. Noin vaan. Siis vaikka kuinka toimiva se rutiini olisi ollutkin. Tämä on se minkä ymmärrän vähiten!! Että jos kerran toimii, miksi palata vanhaan mikä ei toimi? En vaan ymmärrä.


Minä olen ihmetellyt tätä jo niin monta kertaa, että milloin rutiini OIKEASTI on uusi perusrutiini. Söin vuoden leipä raejuustolla, siis oivariinin tilalle. Koin että tämä oli ok. En voi sanoa että olisin kokenut että olisin tarvinnut sitä oivariinia leivälle.
Tämän vuoden alusta löysin yhtäkkiä itseäni nauttimasta paahdetusta leivästä oivariinilla, ja siitä se sitten menikin. Olen tänä vuonna kuluttanut jo kaksi pakettia oivariinia. Itse olen niitä ostanut kotiin. Samaa maailmaa kuin toi jäätelökin. Oma valintani tämä on ollut. En voi syyttää ketään. Nyt kun taas yritän tottua siihen ettei minun jääkaapistani löydy oivariinia, mietin samalla, että oliko se sitten ikään kuin väärä paikka säästä kaloreita. Jos kerran ns vuoden harjoittelun jälkeen se noin vaan häviää.

Ei ollutkaan muutos minkä pystyn pitämään loppuelämään. Eli tuliko vaan P.Borgin puhuma ”syömisen katkeamispiste”? Vai oliko tämä nyt vaan tällainen vaihe, ja palaan taas takaisin siihen etten tarvitse leivälle sitä ns voita. Ollaanko me loppujen lopuksi niin kiinni niissä vanhoissa rutiineissa, että on ihan tuomittua uskoa että niitä voisi muuttaa. Heti kun tulee rankempi vaihe, stressikäyrä pysyy pidempi aika korkealla ja väsymys lähentelee uupumisasteen…. kaikki se vanha palaa takaisin. Vai pitääkö vain hyväksyä tätä, ja keskittyä siihen että pystyy sitten taas ottamaan uudestaan ne uudet rutiinit käyttöön, ja ehkä viiden vuoden päästä ne oikeasti ovat ne oikeat rutiini.
P. Borg, puhuu siitä että kun syömisrutiinit ja nälkävelka-ahmimiset jne ollut kunnolla vingsahtaneet, se kestää about kolme vuotta päästä terveeseen, aidosti rentoon rytmiin. Uskon tähän enemmän kun koskaan. Pelkään samalla että se kolme vuotta on positiivisesti arvioitua. Pelkään enemmän ja enemmän että se 3-5 vuotta mistä olen puhunut alusta asti (mutta en ehkä oikein kuitenkaan ole halunnut hyväksyä, siis oikeasti) on se mikä minun kohdallani pitää paikkaansa. Että kaikki nämä kompuroimiset, ja ns epäonnistumiset ovat vain osa tätä matkaa. Että siinä sitten on idea että löydän sisältäni sen minkä se vaatii että löydän takaisin. Että vasta tämä on se, kun oppiminen oikeasti alkaa.
Huh, tänään olen kyllä vähän kateellinen kaikille jotka ikään kuin vaan luonnostaan osaavat painonhallintaa. Elämästähän menee hurjasti aikaa ja energia tähän. En kestä ajatusta siitä että mitä jos käykin niin että viiden vuoden päästä en vieläkään hallitse tätä. Noh, pakko uskoa että vielä opin hallitsemaan tätä, muuten en jaksa, muuten voin yhtä hyvin lopettaa homma tähän.
Ja ehkä olen ottanut uuden askeleen. Sillä mieli on vielä tänään seesteisen tyyni. Siis siitä huolimatta että eilen kehitin sellaista jumbo nälkävelkaa, ja ilta meni kuten menikin. Niin ei tunnu että olisin epäonnistunut, ja voin luovuttaa. Se ei kuitenkaan, ihme kyllä ole vaikuttanut minun mielenrauhaan ja tähän päivään. Eilinen oli eilinen. Tänään minulla on taas mahdollisuus tehdä hyviä valintoja ja syödä järkevästi. Myös mahdollisuus oppia rentoudesta jotain. Sillä illalla on tulossa vieraita. Tiedän että he käyvät syömässä ennen kun he tulevat, joten on sovittua että leivon jotain makeata. Huomaan että tämä taitaa olla aika ok. Ei niin ok kun toivon että se olisi minulle, mutta silti ok.

Ajatukset ovat taas jotenkin siinä pitkässä perspektiivissä. Js se on hyvä paikka olla. Yhden päivän kompuroimiset eivät vaikuta seuraavaan päivään. Hiljaa hyvää tulee, eikö se niin ollut.

Tervetuloa mukan larpukka,minunkin puolestani!

Moikka Larpukka . Sun lähtökohdat on melko samat ku mullakin oli. Aloitin painonpudotuksen vajaa vuosi sitten. tarkalleen 30.7.13, tytär oli tuolloin 3vk. inhosin peilikuvaani enkä ollut koskaan painanut niin paljon synnytyksen jälkeen. mulla siis kolme lasta. Aloin kirjaamaan syömisiä ja siellähän oli kaikki pielessä. teoriatietoa paljon mutta käytännöntoteutus ontui. lisäsin liikuntaa vaunulenkkien verran. onneksi tyttö viihtyy vaunuissa. meillä kertyy kilometrejä paljon. Välillä väsyttää ja vituttaa tää homma, mutta mää oon jo lähellä tavoitetta. lähes 25kg on lähtenyt. mieli ja motivaatio on korkealla ja koen olevani sata kertaa energisempi kuin ennen. Tsemppiä sulle kovasti! Ota pieniä välitavoitteita niin urakka ei tunnu niin suurelta. pystyt siihen

Kiitos minttu_84 ! Tuntuu hyvältä saada tsemppejä Eka tavoite mulla on ollut jo kauan .. alle sata, se taitaa olla ihan kulman takana vastassa! Pönttöä kun sitä eroa ei itse nää peiliin katsoessa! Onneksi on muutama tavoitevaate , kerta kerralta näyttävät paremmalta päällä!

Moi pitkästä aikaa! Käyn päivittämässä tickerin, hetki vaan...

Hyvää kesää! Tuttuja nimiä muutama, uusia paljon... Puolisen vuotta täällä laihduttelin syksystä kevättalveen, sitten ajattelin kokeilla jotain muuta. Juoksukoulun kävin Intersportin netissä, siitä tuonnenpana lisää.

Nyt sairauslomalla varpaan takia
Joten ajattelin elvyttää tätä painonpudotusta taas täällä Kiloklubissa. Lueskelin muutaman sivun, sama hyvä meininki täällä ryhmässä. Oma paino pudonnut kivasti, tosi epätasaisesti kuitenkin. Tuntuu, et on 1 hyvä ja sit 2 jumiviikkoa.
Mutta nyt könkkään terassille nauttimaan auringosta (eiku potemaan sairauslomaa )

Herkkupee Tervetuloa takaisin! Sinua on todella, todella ollut ikävää!
Tickerisi näyttää loistavalta!

KahdenPojanÄiti86, älä piiskaa itseäsi tolla tavalla. Uudet arkirytmit vaativat voimia. Olet aiemminkin löytänyt mallikasta rytmiä, miksi se ei nytkin onnistuisi sinulta! Tsemppiä!

Hei vaan kaikille täällä
On kiva lukea - toisten onnistumisesta - ja sitä myötä jatkaa tätä omaa ponnistelua.

Minun on ainakin pakko - siis ihan pakko - miettiä tätä säännöllistä ruokailurytmiä ja sen ylläpitoa, koska helposti menee 5-6 tuntia ruokailujen väliin....

Ja vaivoja kun on sen verran että liikkuminen on niin ja näin. Onneksi näin kesällä voi uida.

Ja kun tuo lääkedosettikin on niin täynnä, että hyvä kun kiinni mahtuu...