Kauheata lopultakin? miten piiskaat itseäsi!! Toivon todella että löydät rennomman otteen ja annat itsellesi enemmän armoa! Selkeitä suunnitelmia ja päättäväisyyttä saa olla ja on minusta kunnioitettavaa, mutta elämää varten täällä väännetään, joten varo ettet uuvu matkalla ja jää vain huonoa feelistä.
Itsellä kokemuksia ankarasta ja musta-valkoisesta tavasta suhtautua omaan kroppaan ja painoon, ja ainakaan minun kohdallani se ei ole tuottanut kuin tuskaa ja ongelmia (siis syömishäiriötä ja itse inhoa). Itse olen prosessoinut näitä asioita täällä jo paljon, mutta vielä on vaan työstettävää vaikka koen että olen jo ihan eri henkilö. Toivon aina myös että joku ”oppii” tai oivaltaa jotain minun prosessoinnista ja ”ääneen ajattelemisesta”, niin kuin minäkin muiden jutuista. Että voisi hyötyä toisen ongelmista tai kokemuksista - ettei tarvitse kaikki kuopat käydä itse läpi .
Mitä pidempi aikaa menee, sitä armollisemmaksi olen joutunut oppimaan olemaan, muuten mistään ei tule mitään, vaikka on sitten vaikeata uskoa että koskaan onnistuu. Mutta toisaalta, kun tavoittaa kokonaisvaltaista muutosta ja oppimista, niin kun siihen sitten joku päivä pääse, niin palkkio on aikamoinen.
Onhan niitäkin jotka pystyvät täysijärkisenä ja hyvävoivana vetää tiukkaakin dieettiä ja harjoitusohjelmaa. Enkä siis sano et et voisi lopultakin? olla sellainen tosi vahva tyyppi. Mutta silti tulee aina pieni pelko kun luen tollaista, varsinkin kun sinulla työtilannekin painaa ja syö voimavarojasi! Jaksamista sinulle ja armon salliminen!

Ja Monique* oletpa kovan menetyksen joutunut kohtaamaan! !han kylmät väreet menivät kun luin sinun postauksesi! Mutta veljesi tiesi kyllä mistä puhui kun sanoi ettei tulevaisuuteen pitää mitään siirtää! Huh millaisia elämänkokemuksia täällä!

Tänään tuli hankittua MBT-kengät. Sisään-ajo pitää tässä aloittaa

Gourmand mukava kuulla sinustakin pitkästä aikaa, on ollut ikävä analyyttisiä pohdintojasi
Itse siis haaveilin lähteväni joskus (aina sitä sitten kun elämää) pohjoiseen töihin, mutta aina sitä siirti jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Siskon miehen kuoleman jälkeen, tuli itselleni tunne että nyt pitää ruveta tekemään niitä asioita joita oikeasti haluaa tehdä. menen Ivalon terveyskeskukseen vastaanottotyötä tekemään, joka poikkeaa isolta osin siitä työstä mitä teen täällä. Siellä näkyy työnkuvassa että keskussairaalaan matkaa n. 300km. Olen ottamassa omasta työstäni virkavapaata kesäkuu- syyskuun puoleen väliin. Ennen virkavapautta ja jälkeen virkavapauden 2 vkon loma.
Itselläni paino noussut viime syksyn alimmasta 4kg (korkeimmillaan oli 6kg), jostakin syystä en saa itseltäni ruokapuolta kuriin, liikunnat kyllä sujuu.
Kävin viikonloppuna siskon ja siskonlapsien kanssa laskettelemassa, edellisestä laskettelusta 10 v. aikaa ja muistan kuina edellisellä kerralla kävi kovin reisiin, nyt reisissä ei tuntunut juurikaan, mutta pohkeet oli 2 pvä 4 tunnin laskettelun takia kipeät

Uskaltaisko jo toivoa että helpottaisi, olen viikon sisällä nukkunut lähes inhimillisesti 2 yötä. Näitä kirjoituksia on todella kiva lukea, saa tukea ja tosiaan kuten Monique kirjoitti etä tulee tunne että kuuluu johonkin porukkaan ja joku joka todella ymmärtää mitä kaikkea tämä pitää sisällään. Todella osuvasti sanottu.
Monique olen pahoillani menetyksestäsi.

Gourmand täällä käyrät nousi eilenkin kun vaa alla plussaa ja ratkesin ja suklaata ja pullaa meni(en ollut 7 vk edes leipää syönnyt). Tottakai tuli inho ja luovuttamisen harmi, mietti että oliko viime viikot turhaa. Kalorit tarkasti päiväkirjaan kuitenki merkkasin ja illasta ei juuri ollut enää kaloreita jäljelllä eikä tarvinut miettiä mitä päivälliseksi(ei mitään) ja iltapalaksi jogurtti. Tänään sitten varovasti vaa alle astuin ja pelkäsin pahinta mutta plussat oli lähtenyt ja viikonpudotus 400 g. Kylläpä tuntuu hyvältä. Mittanauhaakin varovasti keholle asettelin(teen sitä tosi harvoin) ja kuukaudessa vyötäröltä 3 senttiä ja navan kohdalta 6!

Mulla ollut ylipainoa 14 vuotta ja lasten jälkeen sanoin että kilot pois ja miten kävi vuosi vuodelta painoa vaan tullut lisää. Nyt olen päättänyt että muutos tultava ja vaikka olen tiukkana ja kovat aikataulut, mulla on inhimillisempikin aikataulu. Tavoite on tämän vuoden aikana, mulla synttärit joulukuussa ja haaveilen että josko silloin olisin lähes normaalipainoinen.

Olen joko tai tyyppi eli joko tiukkalinja(esim. makeiden tai leivän kanssa) tai muuten vetelen kaksin käsin. Olen tupakoinnin lopettanut monta kertaa ja kertaa vaille olen sen aina uudestaan aloittanut. Lopetus tapahtunut aina ilman mitään apuvälineitä. Nyt viime kertaisesta lopetuksesta aikaa reilut 3 tai 4 vuotta en edes muista(pvm muistan, vuotta en). Jos tupakoinnin pystyn ongelmitta lopettamaan niin miksi en pystyisi laihtumaankin

Oikein hyvää viikonloppua ja pitäkää itsentänne huolta!

No niin, sitten iski flunssa, ja oikein raju sellainen. Torstaina kun illalla tulin töistä kuumetta oli 37,9 astetta. Eilen kun oli vapaapäivä niin korkeimmillaan 38,8 astetta . Tänään heräsin 37,8 asteiseen kuumeeseen.
Eipä ole flunssa ennen naista näin rajusti kohdellut, hädin tuskin pääsee sängystä kun joka paikkaa särkee !?

Fimassa toisena vaihtoehtona pyörii norovirus joten ehkä pitää olla tyytyväinen ettei sentään vatsatautia saanut ...

Taidan vetää peiton mukaan sohvalle ja laittaa jonkun leffan pyörimään..

Toivottelen mukavampaa viikonloppua kaikille teille ihanaisille !

Nyt en kyllä päivitä edes tickeriä, sillä kieltäydyn uskomasta että viikolla jolla syömiset ovat olleet melkein kunnossa, olisin onnistunut lihomaan viikossa 1.5 kg.

Syömiset ovat pysyneet siis suhteellisen kohdillaan, mutta muuten viikosta tuli kamala. Alla on vielä paljon entistäkin uupumusta, ja lisäksi minulla vain oli matkassa iso annos huonoa onnea. Riittää siis todeta, että en saavuttanut plusmiinusnolla-tavoitettani sen paremmin painon kuin stressitasonkaan osalta. Ensi viikko lupaa taas rauhallisempaa aikaa, siihen luotan ja jatkan taas hyvinvointiprojektia pienestä takapakkiasemasta vanhalla reseptillä. Ensin unta ja rentoutumista, sitten muiden tavoitteiden kimppuun. Eikös tämä ollut Suuren Gurumme Patrik Borginkin resepti?

Monique Osanottoni täältäkin. Veljesi oli viisas. Itse pyrin tässä painonpudotuksessakin tuohon asenteeseen. Koitan nauttia elämästä nyt ja pitää painonpudotuksenkin osana hyvinvointiprojektia, enkä ajatella että onni alkaa vasta sitten kun liikakilot on karistettu. Ja olla luovuttamatta, vaikka tulisi takapakkia tai sellaisia vastoinkäymisiä joista selviytymiseen voimat menevät niin ettei jaksa panostaa täysillä.

Gourmand Tosi mukavaa että olet aktivoitunut tässä ketjussa, kirjoituksiasi on ollut ikävä! Kuulostaa siltä että sinulla on meneillään kaikkea pientä myönteistä. Ne kyllä kasautuvat, ja pian oletkin taas täydessä vauhdissa.

lopultakin? Nyt kyllä komppaan Gourmandia. Asenteesi on minustakin aivan liian ankara ja mustavalkoinen pitkäjänteisen painonhallinnan kannalta. Kyllä varmasti saat painoa putoamaan nopeasti hirveästi tsemppaamalla, mutta pysyvästä painonhallinnasta ei dieetti ja hikijumppa-menetelmällä paljon opi. Mitä pahaa sinulle tapahtuu jos saavutat normaalipainon vasta kahden tai kolmen vuoden kuluttua etkä jouluun mennessä, jos siinä ajassa opit myös kestävän painonhallinnan keinot ja voit hyvin koko painonpudotuksen ajan?
Juuri tuo mustavalkoisuus on ainakin itselleni ollut iso ongelma, ja yksi iso syy siihen miksi ylipainoa on päässyt kertymään niin paljon. Jos en ole onnistunut täydellisesti, olen luovuttanut täydellisesti. Olen osannut vetää tiukkaa linjaa ja hälläväliä-linjaa, mutta kohtuus on ollut (ja on joskus vieläkin) hukassa. En kuitenkaan halua jojottaa loppuelämää kiukkulaihdutuksen ja askeesin välillä, vaan opetella kohtuullisen, rennon tavan hallita painoa. Se ei ole helppoa, ja siksi siinä kestää, kuitenkin jokainen edistysaskel on palkitseva ja itseinho, stressi ja ahdistus (jotka itseasiassa altistavat mm. ahmimiselle ja muutenkin ylipainolle) alkavat kaikota. Vasta täällä Kiloklubissa olen alkanut tajuamaan, että useimmilla hyvillä tyypeillä painonpudotus on kaikkea muuta kuin suoraviivaista ja nopeaa. Ja ennen kaikkea, että se on ihan ok. Hyvinvoinnissa on kyse niin paljosta muustakin kuin painonpudotuksesta.

Nyt puutarhaan, jossa kevät tekee jo tuloaan kovaa vauhtia. Siellä odottaa annos virkistävää ulkoilua, sillä houkuttimella että saisimme tänä vuonna kevättyöt tehtyä etuajassa ja aikaa jäisi parille "ylimääräiselle" projektille.

Helou ystävät! Painonhallintaryhmän tappotreenistä tulin juuri ja olo on mitä mainioin vaikka plussaa tulikin tiskiin. Eilen illalla sorruin mättämään karkkia ja sipsiä kaksin käsin..Uuuuups....Näkyihän se tietenkin. Kun osais repsahtaa hallitusti joskus niin olis paljon parempi Mut mitään aikatauluahan mulla ei tämän painoni kanssa ole.Kunhan on hyvä mieli ja haba kasvaa Liikunnan ilo on palaillut takaisin korkojen kera, mutta tämä syöminen...korvien välissä on oltava vikaa kun ihminen repsahtaa näin useasti ja sitten KUNNOLLA! Ei mulla nälkäkään vaivaa.Mielitekoja on vaan niin vaikea vastustaa....

Noniin. Määpä lähden nyt äiteen luokse kylään.Otan omat eväät mukaan niin ei tuu mitään pullanhimoja

Palaan teidän juttuihin myöhemmin. Gourmand ihana saada sut takas <3

Hyvää lauantai iltaa ryhmäläisille

Itsellä ollut tässä suht hyvä viikko takana. Suunnitellusti herkkuja, kalorit kohdallaan ja nyt on vitamiineja hankittu vinopino niin rupee pikku hiljaa väsymyskin taittumaan.
Niveliä kuunnellen olen pikku hiljaa mattoja pessyt, josko saisi sitten valmistujaisiin puhtaita mattoja lattialle. Ne pidän varmaankin vasta toukokuussa niin varmasti olen todistukset yms. saanut ja pitäs suunnitella omia kolmekymppisiäkin tässä.

pikkumanaatti Itsekin kyllä jotenkin vaan saanut tän kiloklubin aikana aivotoiminnan stressin puolelta pois painonhallinnasta. Hiljaa hyvä tulee ja ei se maata kaada jos jumittaa yms. Aina on uusi päivä jatkaa tätä.

Teeris itsellä kyllä tosi paljon ollut stressiä tietyistä asioista, mutta saan kyllä nukuttua (tosin katkonaisemmin kuin ilman stressiä). Ja tuossa yllä kirjoitin, että stressittömäksi on saanut tämän ja tosiaan se on kiloklubin ansiota! ja myöskin tämän ryhmän
Ja vähempi uni niin itse koin ainakin silloin, kun aiemmin pudotin painoa yms. niin olin pirteämpi ja pärjäsin/en tarvinnu niin paljoa unta.

untuvapilvi83 Varmasti mahti olo, kun tavoite farkut meni jalkaan

pikkumanaatti , hopeetoffee , Gourmand , untuvapilvi83 ja Monique* paljon kiitoksia onnitteluista!

Haluan_onnistua Hyvää lomaa näin loman loppu puolella vissiin Loma on loma ja silloin ei kannata turhaan stressata.

Gourmand Ihana kuulla taas sinusta ja tosiaan parempi lähteä pieni päätös päivässä periaatteella. Poltit koulun kanssa itsesi kyllä todella loppuun, joten pikkuhiljaa, pikkuhiljaa
Ja kovaa vauhtia on ryhtiliikettä tässä on tehty Kuitenkin itseään kuunnellen.

lopultakin? Olet kyllä todella ankara itsellesi. Itse olen kanssa aikanaan samalla mentaliteetilla mennyt ja eipä siitä ole hyvää seurannut painollisesti (eikä kyllä muutenkaan)
Täältä kiloklubin kautta aikanaan aloitin (2012 kirjauduin) ja ekat kerrat meni kuin kankkulan kaivoon liialla ankaruudella itselleen. 2013 sitten päässä tapahtui jotain ja päätin onnistua, stressittä. Tuloksena se että päädyin 76,8kg:n. Mutta sitten monen sattuman summana (stressiä yms.) päädyinkin lähelle aloitus painoa ja nyt taas ryhtiliikettä kehissä ilman stressiä.
Hyvä että kuitenkin asiat luonnistuu nyt ja seuraat muutakin kuin pelkkää vaakalukemaa

Monique* Itselle tämä ryhmä on ollut todellinen tukipilari ja ihana on minustakin lukea näitä teidän kaikkien kirjoituksia ja kuulua tähän ryhmään.
Veljesi kyllä puhui asiaa kun sanoi ettei jättää mitään tulevaisuuteen, jos jotain haluaa tehdä. Itse menetin isäni yllättäen reilu 8 vuotta sitten (oli vain 44v. kuollessaan). Syksyllä tulee 9 vuotta jo.
Nyt lepäilehän hyvin, ja juo lämmintä. Tosi pitkäkestoisia ja rajuja flunssia on liikenteessä ja tuo lihas/nivelsärky ollut oireena. :/

Kohta telkun ääreen ja seuraamaan kingiä ja huomista vaakapäivää mielenkiinnolla odotellessa

the bun ja monique olen itsekkin oppinut ettei kannata jättää tulevaisuuteen ja elää sitten kun elämää,tulevaisuudesta kun kukaan ei tiedä. Muistaa elää tässä ja nyt,toteuttaa unelmiaan
lopultakin olen samaa mieltä muiden kanssa,että olet liian ankara itsellesi,tärkeintä olisi löytää kultainen keskitie (itsellänikin se hakusessa)

Terve ystävät! Olette kyllä niin ihania!! Ja Lotta 5, pikkumanaatti, Minttu_84 ja TheBun

Täällä kun on ollut keskustelua nukkumisesta, niin voi että kuulkaas, minä nukuin perjantai-lauanati välisenä yönä noin 11h!! Ja olin hereillä vain lyhyen ajan kaksi kertaa. Aivan mahtavaa miten oli virtaa , ja kas kummaa mieliteot ei häirinnyt yhtään! Minä kun taistelen lähes jatkuvasti univelan kanssa. Niin tällaista nukkumista on minulle suoranaisesti HEMMOTTELUA. Päivästä tuli sitten loistavaa. Ennen iltapäivän vertaistukitreffit siivosin, tein ruokaa ja yogasin 60min. Jepp, jepp sain nyt vihdoin kunolla koti-yogat aloitettua!
Päätinkin että jumppakamat saakin olla valmiustilassa tossa kellarissa, ettei aina tarvitsee siivota kaikki pois ja laittaa kalusteet paikoilleen. Tekee sekin ehkä rima matalammaksi, kun aina pitää raivata tilaa ensiksi. Ettei jä vaan sen varaan että Minttu_84:n into tarttuu
Aah, jos aina nukkuisi riittävästi. Ehkä sitäkin joku päivä

Voi että ystävät, minulla on nyt hyvää olla! Siis psyykkisesti. Niin siis kunhan vältän peilit ja muuta painoon liittyvää.
”Eka viikko” on nyt sujunut ihan hyvin. Ja nyt tuntuu, että tämä tulee jatkumaankin. Olen myös antanut itselleni anteeksi siitä että olen syönyt suklaata kaksi kertaa ad 45g. Siis aidosti antanut anteeksi, se on jo jäänyt taakseni. On minulla kuitenkin kuukautiset, ja normaalisti syön silloin enemmän tai jopa kaksin käsin. Nälkää ei ole ollut ja energia on ollut, mutta en olekaan edes yrittänyt päästä alle 2300kcal päivässä, vaan huoletta syönyt sellaiset 2300-2600. Alkuun nyt näin.
Ajatuksena on nyt syödä terveellisesti lisätä sitä liikuntaa mieluummin kuin vähentää niitä kaloreita. Vaa’alle en ole vielä halunnut nousta , mutta tällä mielentilalla sekin on kyllä kohta ajankohtaista. Kortsoonit kun on jo alasajokurssillakin.
Näistä puheen ollen, niin lopultakin? ei koskaan työ ole turhaa! Hyvä syöminen tukee kuitenkin terveyttä ja lisää jaksamista, vaikka ei paino laskisi. Jokunen sortuminen silloin tällöin on vaan hyväksyttävä, ja tulee pitkässä prosessissa väkisinkin, ja ihan säännöllisesti. Kannatta kuitenkin miettiä että miksi se tapahtuu. Oliko tapa hallita tunteita? Oliko pinnan alla nälkävelkaa? jne

Aloitin eilen illalla järjestää vaatekaappeja (TAAS!). Haluan saada treenivaatteet enemmän ja mukavammin esiin, jos vaikkapa sillä saisi enemmän ns ylimääräistä treenattua. Lannistuin kuitenkin projektin keskellä, vaikka sainkin laittaa ihan uusia treenivaatteita henkareille roikkumaan…. Mutta kun kaapit ovat täynnä vaatteita mitkä eivät tällä hetkellä menevät päälle ….. Ja ajatus että laittaisin nyt taas kaikki ”ei sopivat” vaatteet kellariin, tuntuu tosi lannistavalta. Minä kuin silloin vuosi sitten laitoin tosi paljon liian isoja vaatteita kirpparille myyntiin tai Uff:iin ja kierrätyskeskukseen, niin kuinkahan vähän siinä kaapissa sitten olisi… Miesystävä kun kokee että minulla on aivan järkyttävästi vaatteita, niin mitä sitten hänelle sanon kun kaapit ovat lähes tyhjät. Niin että tajuaako hän nyt kuinka paljon minä olen lihonut – hän kun ei mukamas oikein ole huomannut….. Ja kun kellarissa on jo miljoonaa laatikkoa täynnä vaatteita mitkä ovat liian pienet…. sillä siinähän odottaa jo laatikoita missä on vaatteita odottamassa pienempää ulkomuotoa ja sitä pienempää… Ajatus että siinä olisi vielä enemmän laatikoita olisi jo kyllä aivan hirvittävää…. Ja tämä hyvä olo mikä minulla nyt on, en halua lannistaa tai tuhota…
Samalla tuntuu että nämä nyt liian pienet vaatteet voisi olla kannustuksena kaapissa, sillä nehän ovat niitä mitkä sopivat kun olen sen kokoinen kuin olin vuosi sitten, ja jokuinen kilo pienempi (kun ehtisin jo ottaa ns seuraava taso esiinkin silloin innostuneena…. ), eli ei liian iso muutos tämän hetkisen tilanteeseen kuitenkaan. Ja muistuttaa sitten joka päivä mihin nyt ainakin on päästettävä.
Samalla olisi mukavaa ett kaikki mitä on kaapissa oikeasti mahtuu päälle, ettei joka aamu tarvitsee kohdata sen tosi asian, että niinpä niin, tämähän olikin liian pieni….. Maailman suurin ongelma meneillään siis

Kotikulmillesiko olet palaamassa Lotta5? Ihanaa että työnantajasi on antanut sinulle tollaiseen kokeiluun virkavapaata. Olet kyllä rohkea, ja kuulostaa siltä että nyt todella kuuntelet sydäntäsi. Kuten sanoin aiemmin, sinulta voi oppia paljon! Jäädään siis odottamaan lisää raportointia!

pikkumanaatti, mitkä ylimääräiset kevät projektit ovat mielessä? Herätit minun mielenkiinnon välittömästi!
Seuraavan kerran kun on vapaapäivällä aurinkoista taidan minäkin leikata omenapuut Aah, kohta tulee oltua niin paljon enemmän ulkona! Tekee hyvää!

Toivottavasti Monique* voit jo paremmin. Kuulostaa siltä ettei sinulla ole flunssaa, vain influenssa. Ei muuta kuin lepoa, lepoa, lepoa!

Ihanaa ja aktiivista sunnuntaita kaikille!

Pitipä tulla kertomaan, että täällä on tapahtunut ihmelaihtumista. Perjantaina vaaka tosiaan näytti hirmulukemia, tänään niistä on hävinnyt 1200 grammaa, niin että viime viikon plussana on enää 300 grammaa. Saas nähdä, mitä jännittävyyttä on luvassa ensi perjantain punnituksessa nyt kun odotettavissa on taas rauhallinen viikko.

Gourmand No meillähän suunnitelmia riittää. Lisää puita pitäisi istuttaa kun jänikset tekivät tänä talvena pahoja tuhoja. Mansikkamaa on pitänyt tehdä 9 vuotta mutta ei olla koskaan ehditty. Perennapenkkejä pitäisi perata ja yrttimaata kunnostaa. Vaikka mitä! Ja jos kasvimaan saisi käynnisteltyä aikaisin, se tarkoittaisi myös aikaisemmin retiisejä, salaattia ja muuta hyvää pöytään.

Niin, ja tuosta suklaansyönnistäsi, että eikös 45g suklaata mahdu ihan hyvin KK:n herkkupalloon. Muistan lukeneeni P. Borgilta kirjoituksen jossa hän sanoi että kohtuullinen annoskoko suklaalle ei ole Pätkis vaan pikemminkin Geisha ja herkkuja voi syödä kolmekin kertaa viikossa jos niistä pitää. Siltä pohjalta tuossa herkkumäärässä ei ole mitään anteeksi annettavaa vaan se on ihan normaalia, kohtuullista herkuttelua joka voi kuulua elämään vaikka laihduttaisikin.
Jos tuossa pysyt, niin hyvin menee!

On kyllä ihanaa kun kevään myötä ulkoilua alkaa tulla päivittäin ihan itsestään. Kevään haasteena toki on, että onnistuisin lisäksi tekemään joogan ja punttitreenin ja käymään lenkillä. Siihen haasteeseen tartun kuitenkin vasta kun stressiuupumusahdistus on taas hallinnassa. Ensi viikolla teen vain sen verran kuin kivalta tuntuu.
Päivä kerrallaan mennään kohti uutta viikkoa, ja niin kuin Gourmand sanoi, mikään työ ei ole turhaa. On aina parempi tehdä ihan vähäsen kuin ei sitäkään!