Pääsiäisen herkuttelut ovat alkaneet en sitten sanonu tätä julkisesti, mutta juuri survoin mämmikakun jääkaappiin hyytymään. Ja eilen söin lammaspiirakkaa. Ei se mitenkään epäterveellistä oo, mutta söin sitä aivan liikaa. Ja tänäänkin on sitä vielä ruokalistalla, ou nou.

Paino kuitenkaan ei (vielä) oo reagoinu mitenkään tähän. Vielä tässä on aikaa niitä pääsiäiskiloja kartuttaa, mitä tietenkään en missään nimessä toivo. Täytyy kai nyt vaan pitää järki päässä ruokapöydässä tästedes.

Liikuntaa on tullu hyvin. Torstaista tähän hetkeen asti on kertynyt 15 km matkaa kävellen. Eihän se paljon kyllä oo, mutta parempi kuin ei mitään. Tänään vielä meinasin illalla ennen saunaa käydä oikein kunnon hikilenkin. Matkalla ei niin väliä, mutta jos saisin kunnon hien pintaan ja vähän hengästyisin, niin olis jo hyvä.

Vielä kerran, oikein hauskaa pääsiäistä! Olkaa armollisia itsellenne

Pääsiäistappiota +500 g. Eli ihan normivaihtelua taitaa olla. Loppujen lopuksi täytyy todeta, että tuli syötyä ihan maltillisesti, ainakin suurimmalti osin. Ja liikuntaa tuli tosi hyvin. Laskien mukaan kaikki pienemmätkin lenkit tuli matkaa mittariin to-ma jopa 47,6 km. Aika hurjasti itseasiassa. Askelia tuli sitten sen verran myös.

Varovaisesti nyt tässä taas arkeen koitan palautua. Voi olla, että joudun keskeyttämään itsestäni riippumattomista syistä opiskelut täksi loppukevääksi. Mutta se palaveri on sitten huomenissa. Jatkaisin sitten elokuussa taas normaalirytmillä ihan niin kuin kaikki muutkin. Vähän ahdistaa mokoma, mutta toisaalta, jäisipähän aikaa hoitaa enemmän itseään. Ja kyllä kai se tauko tekis pääkopallekin hyvää, se kun on viime aikoina ollu kuin Haminan kaupunki.

Ja se mämmikakku muuten. Olipa hyvvää

Minullakin pääsiäinen ohi mutta puntarille en uskalla mennä. Nyt kuitenkin ryhdistäydyn sillä laitoin motivaatioksi, että saan mennä kampaajalle huhtikuun lopussa jos paino tippuu alle 85kg. Päätin yrittää taas tiukkaa linjaa ruokailujen kanssa mutta pitää yhden herkkupäivän viikossa. Ja herkkupäiväkin jos oikeasti jotain tekee mieli. Usein käy niin, että kaupassa pyörin herkkuhyllyillä, koska jotain tekee mieli mutta loppujen lopuksi ei mitään niin paljon, että osaisin päättää.

Kevät antaa puhtia lenkkeilyyn vaikka allergiat pistää niiskuttamaan ja tuhisemaan. Hankin myös ihanat vaikkakin valitettavasti kalliit lenkkarit, joten ajattelin opetella juoksemaan. Saa nähdä mitä tulee, sillä tapanani on aina lähteä liikkeelle liian kovaa ja sitten huomaan jossain lenkin puolivälissä, että en jaksa ja kotiinkin pitäisi päästä. Törmäsin kuitenkin yhdessä lehdessä hyviin ohjeisiin, joiden avulla pitäisi juokseminen lähteä sujumaan.

Hyvää viikon alkua kaikille!

Nonnih, terve taas kaikille vanhoille, ja näköjään enimmäkseen uusille. Olen Pikkumanaatti ja kirjoitellut tähän ketjuun viimeksi elokuussa. Nyt tulin taas, koska tajusin että tänne kirjoitteleminen on kuitenkin yksi asia jonka voin painonpudotusprojektin eteen tehdä.

Tilanteenihan on se, että paljon muuta en sitten voikaan tehdä, sillä kärsin stressiperäisestä uupumuksesta johon liittyy masennusoireita. Oletan painoni seilaavan hieman päälle 100 kg:ssa eli aloituslukemien tietämissä vaikka täällä Kiloklubissa on vierähtänyt jo useampi vuosi. Tarkkaan en tiedä, sillä vaa'alla ravaaminen on ollut minulta nyt kiellettyä jo useamman kuukauden, ja ainakin kesään asti vaaka myös pysyy "piilossa" kylppärissä. Kieltolistalla on myös periaatteessa laihduttaminen. Saan kyllä kiinnittää huomiota syömisiini jos jaksan ja liikkua sen verran kuin jaksan (se ei ole ollut tähän mennessä paljon), mutta mitään mahdollisesti stressaavia tavoitteita en saa laihdutuksesta ottaa.

Nyt olen siis piristynyt juuri sen verran että mietin tässä, mitä vielä voin näiden sääntöjen puitteissa tehdä painonpudotuksen eteen. Sillä ahdistaa se ylipainokin . Ja muistin, että tänne kirjoitteleminen ainakin silloin tällöin sopisi sallittujen asioiden listalle. Ruokarytmistä olen aivan pahimpia aikoja lukuunottamatta onnistunut pitämään kiinni ja viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota myös siihen että syön päivässä sen puoli kiloa kasviksia. Annoskokojakin olen jaksanut hieman tarkkailla, ja aurinkoisten kevätsäiden saavuttua ulkoilla hiukan. On vähän sellainen tunne että paino olisi alkanut pikkuisen tulla alas siitä missä se pahimmillaan vuoden lopussa oli...

Joten hissun kissun etenen ja koitan ajatella myönteisesti että tässä tulee ainakin harjoiteltua sitä rentoutta.

Heippa, uskaltaudun nyt minäkin esittäytymään. Olen vajaa 50-v. nainen ja ollut jo vuosia reilusti ylipainoinen. Viime vuosina liikkumistani on rajoittanut polvien nivelrikko ja vihdoin viime talven aikana sainkin uudet nivelet. Viimeisestä leikkauksesta on nyt 1,5 kk. Sairaalassa järkytyin, kun painoni oli päässyt jo kipuamaan yli 100 kg eli tarkalleen painoin 105 kg.

Elämäni on muutenkin nyt muuttunut, jäin työttömäksi, joten päätinkin sitten pistää kaiken uusiksi uusien takajalkojen myötä. Viisi viikkoa sitten aloitin laihduttamisen ja painoa on pudonnut jo huikeat 7,6 kg eli alle sadan ollaan Tämän olen tehnyt vain ruokavaliolla, koska liikkuminen on ollut vielä hankalaa.

Nyt täytyisi ryhdistäytyä ja aloittaa kävelylenkit varovaisesti päivittäin. Lihaskunto on vielä todella huono, kun olen ollut yhteensä 4 kk toipilaana leikkauksien jäljiltä. Tulisipa niitä aurinkoisia päiviä.

Ensi viikon olemme puolisoni kanssa mökkilomalla, saas nähdä miten kuurini käy. Pääasia on, ettei ainakaan yhtään tule takaisin päin.

Hyvää kevättä kaikille ja tsemppiä!

Terve! Mites menee? Täällä tuskaillaan junnauskilojen kanssa. Ei liiku puntarilla lukemat alaspäin sitten niin millään. Höh. Mikähän tässä toimisi? On kuitenkin liikunta- ja ruokapuolet ihan kunnossa, mutta nyt jumitetaan silti ihan kunnolla. Ok, eihän se enää niin nopeasti varmasti tipu kuin isommilla lukemilla, mutta vois tässä nyt vähän enemmän vauhtia olla

Viime viikolla ja sitä edellisellä kävin jo kasikakkosen puolella. Nyt taas siellä 83 pilkku jotain -lukemilla liikutaan. Ärsyttävää. Lenkillä täytyy painaa ihan höpönä varmaankin sitten. Tosin nyt on varpaalla joku ongelma. On kipeä, ihan kamalan kipeä, ja se vähän vähentää liikkumisen iloa. No, jospa se varvaskin siitä asettuisi ja pääsis tekemään ihan kunnon lenkkiä ilman kipuja.

Täällä on ollu ihan kamalan harmaata ja sateista pari päivää. Oikein masentaa raahautua ulos ankeuteen. Tulis nyt taas se aurinko jostain esille. Tosin sitten on taas migreenivaara, joten semmoinen semiaurinkoinen vois olla ihan hyvä sää.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

kigsu Ihminen ei ole kone, eikä painokaan laske tasaisesti kuin teoriassa. Uskoisin, että jos syöminen ja liikunta ovat kunnossa, paino kyllä nytkähtää alas jossain vaiheessa. Ehkä jollain viikoilla pitää vain kasvattaa lihaksia tai jotain? Mutta joo, kyllähän se on omallakin kohdalla nähty että kärsivällisyys on usein se kaikkein vaikein juttu. Vaikka kilojen kertymiseen olisi mennyt vuosia, selviä tuloksia pitäisi tulla heti ja tasaisesti

Tervetuloa, saraha. Kuulostaa siltä että sinulla on kova tsemppi päällä ja tosi hieno alku. Kunto onneksi nousee alussa nopeasti, vaikka liikunnan aloittaisikin niin varovaisesti ja maltilla kuin se kaikkien taiteen sääntöjen mukaan pitäisi.

Täällä on edessä perusrauhallinen viikonloppu. Onneksi on hieno sää, niin tulee varmasti ulkoiltua. Jaksamisen mukaan tietty, mutta kuitenkin! Maanantai-aamuna onkin sitten vuorossa aikainen herätys ja labra jossa syynätään kaikki mahdolliset veriarvot, mukaanlukien kilpparit ja kaiken kruunaa vielä äklötysten äklötys eli sokerirasitus. Viimeksi paastoarvot olivat koholla, joten jännittää kyllä. Laihduttaminenhan kaikkeen auttaa, mutta kun koitin taas lääkärille vähän vihjailla niin vastaus oli edelleen ponteva ei. Ei voi muuta sanoa kuin että kyllä on ihminen elämänsä solmuun saanut kun ylipainoa on yli 30 kiloa, mutta järkeväkin laihduttaminen on kielletty. Onneksi useampi hyvä tapa ehti tarttua parempina aikoina. Päivän unelmani on, että sitten joskus kun vihdoin saan luvan astua vaa'alle, se näyttäisi kuitenkin jonkinlaista pudotusta aloituspainoon 102.8 verrattuna.

Toivorikasta viikonloppua kaikille!

Mää täällä taas!

Tänään aamu alkoi reippaasti labrareissulla. Aamiaiseksi sain lopullta kokeiden jälkeen kalkkunasämpylän sairaalan kahviossa, ja sitten heittäydyinkin reippaaksi ja päätin kävellä sairaalalta kotiin. Tunnin matka, ja kun vielä eilenkin ulkoilutin samanmoisen ajan kävelysauvoja ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen, alkoi vihdoin tuntua siltä että kyllä liikuntapuolikin tästä alkaa käynnistyä. Toivottavasti nyt ei tulisi takapakkeja!

Illalla olisi kyllä suunnitelmissa hilpaista vielä Lidliin täydentämään vihannes- ja hedelmäva rastoja, ja samalla napata paistopisteestä croissantti tai pari.

Kun en herkutteluhetkistäkään saa stressata tai asettaa tavoitteita siinä asiassa niin tällä hetkellä koitan keskittyä siihen että syön järkevää ruokaa järkevin väliajoin ja riittävästi kasviksia. Mikä sen päälle tulee, saa nyt tulla. Ja tietysti se tärkein kun minullakin on tuota tunnesyömistaustaa, että en hemmottele itseäni pelkästään herkuilla vaan kiinnitän huomiota siihen että ilahdutan itseäni päivittäin muillakin kivoilla jutuilla, uupuneina päivinä ihan pienillä ja parempina sitten isommilla. Sitä vartenhan tässä sairaslomallakin ollaan.

Hei

Ajattelin liittyä tähänkin vertaisryhmään ja esittäytyä.

Olen 162 senttinen nelikymppinen nainen. Paino vaihdellut aina, mutta en ole harrastanut punnituksia enkä dieettejä.

Luultavasti (vaatemitalla päätelleen) tällä kertaa paino ehti korkeimmalle ikinä, varmasti iloisesti yli 90 kg. Puntarilla kävin, kun painoa oli jo selvästi tippunut ja silloin se näytti 88,9.

Tapaan tilastoida muutokset perjantaisin, ja viimeksi paino oli 76,5. Viikonloppuna mietin tavoitettani konkreettisesti. 65 saavutettuani olen normaalipainossa, mutta 60 kg olisi turvallinen eli reippaasti normaalin sisällä oleva paino. Tästähän siis seurasi, että minulla on -30 kg:n tavoite Iso luku. Mutta lopulta asioiden suora kohtaaminen tuntuu hyvältä.

Tähän mennessä on ollut selittämättömän tuntuinen kuukauden jumi joka viimein selättyi ja sitten paino tipahtikin heti 1,5 kiloa kerralla.

Tämän ryhmän lisäksi olen liittynyt 65:n tavoittelijoihin, jonka lisäksi kirjoitan päikkyä.

On aika hurjaa huomata olevansa 30 tai nii kun minä 50 kg pudottaja. Toki en usko että itse ihan noin paljon tulen pudottamaan, koska ruumiinrakenne on harteikas ja lihaksia on paljon. Ehkä se 40 kg ja olisin bmi 26 tienoilla.... Mutta sinne nyt on vielä aivan hurjasti matkaa... muttei mitenkään mahdotonta. Ja tämä matkanteko on oikeastaan aika hauskaa... se ku paino tippuu ja vointi paranee päivä päivältä..