Hyvä tytöt, hyvä.... Minulla paino näytti 90.5kg -1,4kg... nousun jälkeen..
Vaikkakin viikon loppuna oli hoito pojan synde juhlia juhlittua, suklaa kakun merkeissä... ja terassilla tuli käytyä.ja urheilut jäi kolmelta päivältä juostua, se kostautukin eilen.. tuntui melkein et henki lähtee mäkiä kavutessa Huomenna ois kävely testi ja kehon koostumus mittaus töissä, saapa nähä onko surkastunu vuoden aikana

Voi pyhä sylvi
Jos päivä menee normaalilla rutiinilla, syömisetkin pysyvät pääosin hyvänä, ja sitten ne muut päivät....
Tänään olin koko päivän koulutuksessa. Ruuat kuului pakettiin....ainut proteiini vaihtoehto lounaalla oli kalaa, mihin olen pahasti allerginen. Syömiset olivat sitten valkoista riisiä ja salatinlehtiä, kurkkua, valkoista höttöleipää, pullaa, kahvia, kahvia, kahvia....ja ilta on nyt sitten mennyt aivan puihin.
Odotettavissa, mutta ottaa nyt niin päähän. En hallitse näitä ei rutiin ja alikalori-aamut/päivät ollenkaan! Ja vielä toi mässäilyviikonlopun jälkeen. Argh!

Elikkä näin taas tänään....

kyllä se siitä helpottaa Gourmand! mä pidän aina protskupatukkaa mukana ja hädä tullen korvaan mieluummin aterian sillä kuin syön höttöä, vaikkei tää homma yhteen tai kahteenkaan höttökertaan kaadu!

Mun ei enään edes tee mieli mitään hiilaripommeja kun neljäs viikkos sd:llä käynnissä, yöunet ovat kadonneet jonnekkin ja haluan ne takaisin!!!

viimeks päivittänyt tickeriä 9.4, tuntui jo ettei se paino laske..alkoi jo puuduttaa vaa'allakäyminenkin... toissapäivänä jotenkin vaan tuli mieleen että onkohan vielä pysynyt samana vai onko tullut lisää: -1,6kg.. (-11,2 => -12.7)

vähän jäänyt leivän puputtamiseksi toi syöminen kun olen pari kertaa ostanut kaupasta grillattavaa lihaa mikä sitten onkin ollut sitkeää ja jäänyt syömättä. Välillä olen ajatellut että olenkohan säästöliekillä, kun vajetta jäänyt...on jäänyt merkkailukin kun aamupala suunnilleen sama: kahvia maidolla, leipää rasvalla, juustolla ja kurkku/tomaatti (koska teen samaa salaattia ja se alkoi puuduttaan).

no ilmeisesti alaspäin menossa kuitenkin.. Perjantaina onkin terkkarilla punnituspäivä, viimeks tavattu melkein 2kk sitten,heti sen jälkeen lääkäri missä vuositarkistus verenpaine- ja kilpirauhaslääkityksestä

Olen viettänyt hiljaiseloa. Töissä on ollut viimeiset pari kuukautta täyttä vilskettä, 60 tunnin työviikkoja - ja silleen...

Paino on seilannut minne sattuu. Onneksi tulee kesä, ja arkiliikunta on helpompaa. Tein päätöksen aamulenkkeilyn aloittamiseksi. Pesäpallokausi on avattu maanantaina

Kiitos kovasti sypy tsempistä Olin ihan kuin "lyöty" eilen. Ja vaatis kamalasti psyykkausta etten illalla ruvennut kysenalaistamaan koko projektia. Eli yybersyömisestä huolimatta söin kiltisti iltapalan, ja päätin että huomenna pitää mennä paremmin. Tänään siis työmatka edessä, ja teen nyt kaikkeani etten toista eilisen katastroofikäyttäytymistä!
Hyvä idea toi proteiini patukka. Omassa autossa minullakin on proteiini tai Nutrilett patukoita varalla. Eilen en ollut omalla autolla liikkeellä vaan kolleegan kyydissä. Huh. Pitää kerta kaikkia vaan oppia ottamaan "omia" varapatukoita vähän jokapaikkaan eli myös käsilaukkuun. Pitää sitten vielä "kehdata" isompikokoisena syödä omia välipaloja, vaikka ei muut hoikat ympäri syö mitään. En ymmärrää miksen pääse tästä ajatuksesta irti

Voimia sinulle sypy, yöunien kadottamisesta. Vaatii aivan mielettömästi voimia toimia "normaalisti" ja sivistyneesti kovalla univelalla

Noh, nyt en voi olla vihainen. Takana on viikonloppusyömisorgieita ja mässäilyflippausilta, vaaka näytti silti tänään aamulla 200g vähemmän kuin viime viikolla Pieni pudotus taas kerran, mutta nyt en kertakaikkea ymmärrä miten se on mahdollista. Vaikka aivoni pistävät jatkuvasti keppejä rattaisiin, niin kroppa yrittää ilmeisetsi päästä eroon näistä läskeistä....

Agapella, pesäpallo on ihanaa ulkolaji! Kesällä pitää olla niin paljon ulkona kun vaan pystytään! sisälajit harrastetaan sitten taas koko talven

Hei taas täältä muuton keskeltä - edelleen. Eilen sain vihoviimeisen muuttokuorman tänne. Huh-huh! Siltä osin voin siis huokaista. Mutta - minä en todellakaan muistanut, että minulla on noin paljon kirjoja! Mihin ihmeeseen minä ne kaikki laitan? No - tämän päivän olen ollut ulkohommissa, enkä edes suo ajatusta tavaroiden järjestelylle.

Aamuinen punnitus oli pienoinen 'pettymys'... Olen riehunut ihan hullun lailla ja syömisetkin ovat olleet vähän sitä sun tätä. Ja minä oletin että nyt on kyllä mennyt hyvin alaspäin.. Ja p....n marjat - vielä mitä..vain 200 grammaa vähemmän kuin viime viikolla... BUU!

Taitaa se vaan niin olla, että jos ei huolehdi oikein syömisestä, niin se on vain itselle haitaksi. Tässäkin asiassa.

Yritän siis parantaa tapani.

Tsempataanpas edelleen... Eiks niin!

Työmatkapäivä sujui hienosti. Näin yksinkertaista se vaan on. Jos suunnittelen syömisiäni, ja pysyn siinä, niin kaikki menee hyvin. Naurettavan iso ero eiliseen siis.

Mutta maantiellä tänään kun ajoin useampi tunti, niin pohdiskelin myös lisää sitä, etten ikään kuin kehtaa syödä muitten edessä. Siis välipaloja ym. Että juuri se ylipainoinen ei saisi syödä yhtään ylimääräistä.... Miten teillä muilla?
Samaan tyyppinen ärsyttävä asia, on myös sen että olen häpeissäni kiloistani naapureille. Tässä kun on iso piha, ja touhutaan niissä paljon, niin tulee myös naapureitten kanssa paljon vietetty aikaa. Varsinkin yksi minun naapurinrouva, on semmoinen laiheliini. Ja hän on minulta mm suoraan kysynyt että lihosinko sen jälkeen kun selkä meni, kun hän ei voi ymmärtää että olen joskus harrastanut kilpa/aktiivi liikuntaa. Että olen siihen liian iso
Minulla on aina mielessäni että hän keskittyy minun läskeihin Hän on myös yksi niistä, jotka eivät ole huomannut laihtumiseni ollenkaan. Tarkoittaen, että minä ajattelen että olen iso valas vieläkin. Jotenkin tuntuu ettei ihmiset todellakaan tarvitsevat huomauttaa että olen laihtunut, mutta juuri näitä, jotka päin naamaa on ihmetellyt läskimäärää, voisivat myös mielellään huomata muutosta alaspäin....tai jotain

Teit aivan oikein mimmu1 kun olit ulkohommissa - ehdit järjestää tavarat myöhemminkin. Tulee sitten niitä sateisia päiviä, jolloin onkin sitten ihan hauskaa järjestää tavaroita sisällä. Näin hienoilla kelillä pitääkin nauttia
Ja 200g on enemmän kuin ei mitään. Se tarkoittaa että kokoajan tapahtuu ja oikeaan suuntaan. Meillä molemmilla muuten lähti se 200g, yritetään olla siitä iloisia

Nyt on taas alkanut reissailu ja hotelliyöt on seuraavat 3 viikkoa arkea.
Tänään meni aamupalalla ihan hyvin, vaihtoehtoja kyllä löytyy, herkkuja aivan liikaa tarjolla.

Mutta jos olisi tarkoitus onnistua niin ei ole tällä kertaa vaihtoehtoja. Pakko saada tämä toimimaan.

Iltalenkki jäi väliin kun raskas sumu laskeutui kaupungin ylle ja melkein sataa. En sitten pakannut mitään paksumpaa matkaan mukaan.

Kohta hyppään ammeeseen, hyvän lehden kera.
3 lapsen äitinä nämä hotelli illat voivat kyllä joskus olla aivan ihania. Muut lähtevät baanalle,mutta minusta on vain niin ihanaa nauttia rauhasta, lukemisesta tai hyvästä leffasta.

Hitaasti ja varamsti kohti vähempiä kiloja. Matkaa on vielä reilusti. Mutta niin on aikaakin.

Gourmand - tuohon toisten ihmisten reagointiin jonkun ihmisen koosta - ja kaikille muillekin mietittäväksi kenties..

Jos joku ihminen on niin katala ja 'alamielinen', että huomauttelee toiselle painosta, syömisestä tai ihan mistä tahansa asiasta, niin minun mielestäni sellaisella ihmisellä on oma itsetunto hyvin huono. Tai sitten he ovat niitä 'besserwissereitä, joilla on muiden tekemisiin ja olemisiin aina jotain sanottavaa - ja yleensä negatiivista. On niin paljon helpompaa aina nähdä se 'malka' siinä toisessa ihmisessa. Itsessäänhän tuollaiset ihmiset eivät näe mitään virheitä. Ja sitten on vielä yksi ryhmä - oikeasti ilkeät ihmiset. He eivät hyväksy mitään, kukaan ei tee mitään oikein - paitsi tietysti he itse.

Minä en ole useinkaan ottanut tuollaisten ihmisten sanomisia ollenkaan vakavasti eivätkä heidän sanomisensa ole minkään arvoisia.

Jos taas joku läheinen (läheisempi) sanoo jotain 'negatiivista', otan asian vakavasti ja pohdin sitä. Silloin minun on varmasti syytä kiinnittää huomiota ko. asiaan. Joskin huonoja päiviä on myös läheisillä.. mutta heidäthän me tunnenemme ja tiedämme, milloin on tosi kyseessä.

Yleensäkään toisten ihmisten loukkaavat sanomiset ja tekemiset eivät saisi meitä häiritä. Me kukin elämme omaa elämäämme ja teemme omat valintamme. Ei kukaan muu.

Noinhan se ihan oikeasti on - joskin on minullakin niitä huonoja päiviä ja heikkoja hetkiä, jolloin pelkkä katse saa minut voimaan huonosti - mutta silloinhan se olen minä itse, joka reagoi niin.

Ei muuta kuin itsevarmuutta, iloa ja hempetisti tsemppiä kullekin meistä! Me olemme hyviä, vahvoja ja meillä on mahtava tavoite.

Halit teille kaikille taas minulta!