# Pitkä yhteinen tie teillä!
Me aloitettiin avoliitto, kun oltiin tunnettu 17 vrk. Se avoliitto kesti ylväät kolme päivää. Sitten päätettiin mennä naimisiin ja kutsua meitä kihlapariksi. Aika kohkaa. Lapset suoraan sanoivat, että järjen valo on vissiin sammunut. Niin olikin.
Tulin Zan kotiin. Täällä ei ole leipää. Leivon vielä pellin sämpylää ja sitten unten maille. #

Onnittelut Tiinuliinu!

Latinalaisen Amerikan risteilystä jo kuukausi. Matka oli mielenkiintoinen ja viihdyttävä. Kanssamatkustajat mukavia, persoonallisia ja paljon matkustaneita. Laivalla meitä oli vajaa 400, suomalaisia 22 + opas, loput suurimmaksi osaksi saksalaisia. Meidän porukassa vanhin oli 90 v ja nuorin hänen lapsenlapsensa noin 30 vuotias. Suurin osa välillä 60-70 v, joten hyvin viihdyimme tässä porukassa. Päivälämpötilat yli 30 astetta, jotkin päivät minulle liian lämpöisiä, iltaisinkaan ei villatakille ollut tarvetta. Ainoa iso miinus tulee pitkistä lennoista Helsinki-Amsterdam-Panama City yht.16 t, Havanna- Amsterdam-Helsinki 12 t.

Kuubassa olimme olleet ennenkin ja Havannassa oli havaittavissa muutoksia. Pikku kaupat olivat lisääntyneet, muutama luxuskauppakin oli ilmestynyt ja länsimaalaisia autoja oli tosi paljon.

Maaliskuu on mennyt ensin matkasta toipumiseen, sitten matkatessa kodin ja Turun väliä. Syy Turun matkoihin on mieheni eturauhassyöpä. Tästä voi hypätä seuraavaan osioon, jos ei kiinnosta. Miehellänihän on ollu eturauhassyöpä jo melkein 15 v. Aikoinaan sitä ei leikattu, koska se oli agressiivinen, eikä tiedetty, onko se levinnyt. Hän siis sai koko satsin, 37 kertaa, säteilytystä. Tällä se pysyi noin 4 vuotta kurissa, psa:n noustessa pikkuhiljaa. Seuraavaksi julkinen puoli ehdotti "kemiallista kastraatiota" eli kolmen kuukauden välein vatsaan pistettävää piikkiä, sivuoireina vaihdevuodet, masennusta, painonnousua, hikoilua ym. Siinä vaiheessä suunnistimme yksityiseen, juuri perustettuun Docratekseen, josta toivoimme löytyvän jotain muuta apua. Meitä ei vielä kiinnostanut luopua sukupuolielämästä. Docrateksessä saimme oman lääkärin, Martin, joka on ollut meillä, koko tämän yli kymmenen vuoden ajan. Sinne on aina helppo mennä, hän tuntee potilaan (ja meidän huumorin), tietää mitä on tehty, hänellä on aikaa, lisäksi hän on hyvin selvillä mitä uutta on menossa. Mieheni on vuosien varrella syönyt hormonilääkettä, saanut HDR-brakyhoidon (säteilytys) ja palannut taas hormonilääkkeeseen, mutta nyt hän on tullut sille immuuniksi. Tammikuussa tavatessamme pohdimme sitten Martin kanssa mitä seuraavaksi. Uusi lääke, jota Kela ei korvaa 2500€/kk vai "kemiaallinen kastraatio". Mieheni oli jo henkisesti valmistunut kastraatioon ja varasi jo ensimmäisen ajan lomamme jälkeen. Lääkärimme Martti pohti sitten, että jos kuitenkin, kysyisimme Turusta. Siellä on ainoa Suomessa oleva HIFU-laite eturauhasen hoitoon. Hoidon hinnaksi tulee noin 15 000 €.
Martti lupasi kysyä josko HUS maksaisi ja mikä on Turussa tilanne. Kaksi päivää ennen lomaamme, mies sai sp-viestin: HUS ei maksa, mutta Turussa, joku fyysikko tekee tutkimusta ja tarvitsee juuri mieheni kaltaisia potilaita eli on jo kertaalleen säteilytetty (mieheni siis kahdesti). Ainoa vaatimus säteilytyksen lisäksi, ettei ole etäpesäkkeitä. Nyt on sitten käyty Turussa useamman kerran erilaisissa tutkimuksissa ja kokeissa. Etäpesäkkeitä ei ole löytynyt, ainoastaan eturauhasen keskellä on pieni pesäke. Lääkäri totesi, että mieheni on "ihanne potilas" tähän tutkimukseen. Hoito on kertahoito ja se tehdään miehelleni reilun viikon päästä. Pidetään peukkuja, että onnistuu. Niin ja koska osallistuu tutkimukseen, on meille kaikki ilmaista.

Olemme löytäneet Turusta kivan hotellin, Centron. Aivan keskustassa, ravintolaa ei ole, mutta illalla kiva buffee ja tosi hyvä aamupala. Meille tuo ilta buffee on sopinut hyvin. Muutaman kerran tutkimukset ovat loppuneet vasta ilta yhdeksältä ja mieheni ei olisi jaksanut lähteä kaupungille. On pitänyt aamupäivällä tyhjentää itsensä ja sitten ennen tutkimuksia ei ole saanut syödä. Kun olemme olleet vaan päiväreissulla, olemme ennen tai jälkeen käyneet syömässä kauppahallissa.

Tulevalla viikolla hoidamme pikku tyttöjä ke-ma, vanhemmilla on 10-v hääpäivä ja he lähtevät sitä juhlimaan kaupunkilomalle etelän kevääseen.

Meillä on ollut oikein kulttuurikuukausi; 5 konserttia ja mini-ooppera. Nuorisoteatterin Myrskynkin olisimme halunneet mennä katsomaan, mutta oli loppuunmyyty.

Olimme siis Oopperassa katsomassa lasten Carmen-oopperaa. Carmenin ja Oopperan kummituksen musiikki on meidän Pikku-Pomon (kohta 4v) lempimusiikkia. Vanhemmat kertoivat edellisenä iltana, että huomenna menette sitten Papan ja Isoäidin kanssa Oopperaan katsomaan lasten Carmenia. Pikku-Pomo ilmoitti tähän, että minähän en mene mitään lasten oopperaa ja lyhennettyä versiota katsomaan, haluan oikean, pitkän oopperan. Onneksi uho oli seuraavana päivänä unohtunut ja hyvin kelpasi.
Oopperan jälkeen menimme tutustumaan Oodi-kirjastoon ja siellähän lapset viihtyivät tosi hyvin.

Tulipas pitkä sepostus . Paljon jäi kommentoimatta teidän mukavia kirjoituksia, mutta rajansa kaikella.

Hei, meinasi unohtua, tulen mukaan tapaamiseen toukokuussa

Mukavaa viikkoa kaikille!

ps. onko kukaan Tampereella käynyt katsomassa näytelmää Rakkauskirjeitä, jossa pääosassa Seela Sella ja Esko Roine.

Mahtavaa että kesäheinän mies pääsi tutkimukseen.

tiinuliinullr ja ukkokullalleen synttärionnittelut.

Toivottavasti kipan lääke nyt puree.

Terveiset täältä Kiinasta. Matka meni hyvin kun vielä koneessa väljyyttä ja saatiin teinilikan kanssa omat penkkirivit joten nukkuminenkin onnistui. Pari kertaa syötiin ja kolme leffaakin katsoin, no yksi meni vähän kelauksella.

Hongkongin lentoasema oli valtaisa. Terminaalien väliä kuljettiin kuskittomalla junalla. Saatiin lauttaliput ostettua ja oletin että ei ehditty aiempaan lauttaan ja soitin pojalle että tullaan sillä myöhemmällä millä arvelikin vaan kappas se lippu olikin aiempaan ja siinä sitten ihmeteltiin kun myöhästyttiin. Ihana nuori mies sitten vaihtoi meidän liput siihen myöhäisempään, hyvä ettei siitäkin myöhästytty. Laitoin pitkän matkan syyksi etten tarkistanut lippua.
No hyvin päästiin perille ja poika odotti satamassa.

Oli niin ihana nähdä poikia ja miniää, vesseli varsinkin oli jo kovin odottanut. Tuliaiset jaettiin ja leipomani pullat otettiin riemuiten vastaan.
Parin tunnin nokoset otettiin .

Käveltiin ihanaa rantabulevardia pitkin syömään italialaiseen ravintolaan joten pizzaa otin.
Täällä on kuulemma vielä viileää (24) joten meidän mielestä lämmintä.

Täällä on kaikki hyvin hoidettua, ihania puistoja, rantakatuja jne.

Lauantaina vesseli oli jalkapallo harkoissa kattoterassilla. Pitihän sitä käydä katsomassa. Siitä jatkettiin rantabulevardi pitkin kauppakeskukseen. Siellä syötiin hyvä lounas ja kierreltiin kauppoja. Käveltyä tuli 10 km.

Eilen aamulla yläluomet oli niin turvoksissa samoin jalat. Miniä teki lounaaksi tonnikalalasagnea ja pohdittiin mihin mennään. Toiveeni oli ettei kauheasti kävelyä.
No otettiin taksi ja mentiin kauemmas kauppakeskukseen jossa oli joku tapahtuma. Paljon ihmisiä.

Käytiin syömässä hot pot eli valittiin liemi ja se laitettiin tulelle eteen ja sitten siihen laitettiin lihaa, kasviksia, mereneläviä ja mitä valitsi kypsymään. Hyvää oli ja erikoista minulle. Ilta oli pimennys ja käytiin isolla suihkulähteelle katsomassa valoshow .
Taksilla palattiin asunnolle.

Tänään olisi tarkoitus lähteä 100 kerroksisen talon katolle ja krääsätorille. Sieltä voisi lapsille saada tuliaisia.

Huomenna lennämme kolmeksi yöksi Hainanin saarelle. Se on kiinalaisten lomaparatiisi.

On tämä jännää elämää. Nytkin helpperi tuolla siivoaa ja jää hoitamaan pikkumiestä (2v) kun muut lähdetään kiertelemään.

Tulipa pitkä sepustus.

# Kirjoittelen nin itsekeskeisiä, että aloitan taas oman päikyn. Religious lady Koshkoi vaeltaa jälleen. Nähdään, ihanat naiset! #

Olipas paljon luettavaa. Kesäheinä, kirjoituksesi miehesi tilanteesta pysäytti, toivottavasti hänet saadaan kuntoon.

Me olimme Naapurinmiehen kanssa mökilläni viikonloppua viettämässä, vasta äsken tultiin kotiin. Nautittiin totit terassilla ja ihasteltiin kurkijoukkoa pellolla. Tosin ne alkoivat kirkua noin kuudelta aamulla, mutta siihenkin tottuu. Kävimme laituriretkellä ja totesin, että yksi pilareista on vääntynyt aika pahasti talven aikana. Mies oli marinoinut tonnikalapihvejä ja voi miten hyviä niistä tuli. Miehellä on mökki myös, mutta se on saaressa ja sinne ei vielä pääse.

Naapurinmiehen luvalla kerron meidän "romanttisesta" illasta. Istuttiin putipuhtoisina sohvalla vilvoittelemassa, pyyheliinoihin kietoutuneina. Minä hieman odottelin ties mitä, mutta mies alkoi puhua entisajan margariineista ja kuinka niihin laitettiin kissanraatoja sekaan. Minä annoin pyyheliinan vähän valahtaa ja kisumirriäänellä kehräsin, että lopeta nyt noi margariinijutut. Ja mies vastaa naama peruslukemilla, että "Voin mä puhua voistakin."

Minä sain ihan hysteerisen kikatuskohtauksen, vedet valuivat silmistä niin, että pelkäsin luomien arpien räsähtävän auki. En ole aikoihin nauranut ihan niin kippurassa, vieläkin kuplii mahassa kun muistelen tätä vähemmän romanttista hetkeä.

Noin huumorintajuinen tyyppi on enemmän kuin painonsa arvosta kultaa! Kun täällä tietoverkon takanakin naurattaa vaikka nukkumaan pitäisi mennä!

Onneksi kurkistin foorumille. Kiitos IL iltanauruista; mä nimittäin tulin koneelle vaan hoitamaan yhden tylsänpuoleisen työjutun alta pois. Onneksi tein sen ensin, nyt en ehkä naurultani pystyisi.

Öitä! Jos joku tänne tänään vielä vilkaisee. Jos ei niin hyvät huomenet!

Huomenta ihanaiset tänne romantiikan ruusutarhaan.

Voi kun olen kade tuosta yhteisestä huumorintajusta. Tai siis onnellinen IL:n puolesta. Hauskimpia asioita nauraa sydämen kyllyydestä yhdessä.

Kesäheinä, onpa mahtavaa että miehesi pääsi tuohon tutkimukseen mukaan. Pidän peukkuja ja uskon vahvasti, että hänen hoitonsa onnistuu.

Kipa, olet ajatuksissani. Perjantainahan sinulla on tuo kirurginen operaatio-

IL, voi miten ihana on lukea sinusta ja naapurinmiehestä. Läheisyydestänne ja kumppanuudestanne. Ilosta keskenänne.

Lapsenlapseni, tämä melkein 20 vuotias, kysyi muutama päivä sitten minulta:- - ”Mummu, mikä on sinun ja papan suhteen salaisuus? Miten on mahdollista, että vaikka olette olleet niin kauan ( 36v) yhdessä, olette aina yhtä rakastuneita ja onnellisia. Kaikkien mun kavereitteni vanhemmat ovat eronneet, äiti ja isä erosivat, mutta te vaan kuljette käsi kädessä ja katsotte toisianne niin kuin olisitte tutustuneet vasta äsken”.

Mietin hetken ja vastasin: - ”Me onnistuimme kumpikin nuorina pilaamaan yhden avioliiton. Pappa erosi, minun mieheni kuoli, mutta liittomme ei ollut hyvä. Ainoa hyvä asia oli se, että sinun äitisi syntyi. Kun sitten tutustuimme papan kanssa päätimme, että emme toista niitä virheitä mitä aikoinamme teimme”.

- ”Mitä virheitä? kysyi lapsenlapsi. - ”Itsekkyyttä, toisen ohi kulkemista, puhumattomuutta, anteeksiantamattomuutta, toisen huomiotta jättämistä, sen kaltaisia asioita” vastasin.

- ”Mitä te nyt sitten teette”?, lapsenlapsi jatkoi. - ” Me puhumme kaikesta jatkuvasti, me istumme takkatulen edessä ihan hiljaa ja annamme toistemme lukea rauhassa, me seisomme tuhansien tähtien alla käsi kädessä ja ihmettelemme elämän kauneutta, me nauramme yhdessä niin, että talo tärisee, me tapaamme riittävän usein hyviä ystäviä , autamme sinun äitäsi niin paljon kuin pystymme - aikoinaan sinun ja nykyisin pikku kaverin hoidossa, mutta lähdemme sitten välillä ihan kahdestaan jonnekin lapin tunturien katveeseen, laitamme kännykät kiinni ja vain kuljemme ilman sen kummempaa päämäärää, ajelemme jonnekin ja näemme maailmaa yhdessä”.

Hieman empien lapsenlapsi jatkoi: - ”Vieläkö te rakastelette”?
Halasin häntä, rakasta aikuista lapsenlastani ja sanoin hymyillen: - Totta kai. Siinäpä se papan ja minun salaisuus sitten lyhyesti kerrottuna on.” Lapsenlapsi nauroi ja totesi: - - ”ai että ei enempää yksityiskohtia?” - No ei! Nauroin ja jatkoimme keskustelua tulevista eduskuntavaaleista.

Mukavaa päivää itse kullekin.

Tervehdys

Kesäheinä, matkanne oli varmasti ikimuistoinen. Kuvat, joita julkaisit naamakirjassa olivat upeita, vaikka eivät tietysti pysty vangitsemaan sitä, mitä itse katseellaan näkee. Miehellesi kaikkea hyvää tuon uuden tutkimuksen myötä. Olette tekin aikamoisen mankelin käyneet läpi.

Karmale, minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään, että ette olisi naimisissa. Oppia ikä kaikki

Japena, kiva kuulla sinusta Kiinasta. Ilmeisesti selkäsi kesti matkan rasituksen hyvin. Ihanaa varmasti tavata poikasi perhe ja Vesseli. Mukavia matkakokemuksia loppureissun ajaksi.

IL, juu yhdyn Tiinuliinun sanoihin: kiitos makoisista nauruista. Niin totta, että yhdessä nauraminen on kertakaikkiaan ihanaa.

Koshkoi, pitää käydä kurkkaamassa sitten päikkyäsi aika ajoin.

JJ, kyllä kerroit kauniisti rakkaudestanne tyttärentyttärellesi. Jotenkin osaat niin hyvin löytää oikeat sanat.

Huomenna haemme nuoret Mikkelistä ja torstaina sitten suunnistamme kohti kotia. Juu, kirurginen toimenpide on perjantaina. Tulee tarpeeseen. Välillä tulee aivan epätoivoinen olo, että tulehdus ei parane lainkaan Onneksi täältä löytyy vähän kaiken laista varustetta. Äsken juuri tulimme pitkähköltä lenkiltä/jäägolfkierrokselta järveltä ja minulla oli laskettelulasit päässäni Suojaavat tuulelta melko hyvin. Ilma on mitä ihanin - paitsi että tuuli on taaaas toooosi kova. Silmäni ei yksinkeraisesti kestä - selkäni ja psyykkeeni taas ei kestä liikkumattomuutta ja sisälläoloa näin kauniina päivänä, joten onneksi löytyi laskettelulasit.

Nyt pöytää kattamaan. Mukavaa päivän jatkoa myös täältä.

Kesäheinä, tsemppiä!

Lääkekokeilut ovat kyllä oivallinen juttu. Itse pääsin sellaiseen v. 1998, kun sain lähetteen kohdunpoistoon. Normaalisti olisin joutunut odottamaan 6-12 kk, mutta kun pääsin lääkekokeiluun, niin leikkausaika järjestyi kolmen kuukauden päähän. Luonnollisesti maksoin muodollisen vuorokausimaksun sairaalassa olosta, mutta muuten ei maksanut mitään. Ties miten olisi käynyt, kun kokeilun yhteydessä otetuissa verikokeissa hemoglobiinini oli 86

Meirämmiäs selvisi eturauhassyövästään v. 2008 pelkällä säikähdyksellä, kun se oli rauhasen sisällä ja oli sitä hitaimmin edistyvää sorttia. Hän kävi 39 kertaa säteilytyksessä ja siitä lähtien PSA on ollut 0,jotakin eli ihan ok.! Mikäli hän olisi ollut vanhempi, sitä olisi vain seurattu. Oli muuten metkaa, että minä olin siitä paljon huolestuneempi kuin mies itse, joka ei asian vuoksi yöuniaan menettänyt. Onhan syöpä sanana hätkäyttävä, mutta onneksi mahdollisuus sen havaitsemiseen ajoissa on parantunut ja hoidotkin ovat kehittyneet.

Olen tälläkin foorumilla usein todistellut, ettei minulla ole minkäänlaista luontosuhdetta. Sen verran olen erehtynyt, että tänä aamuna minulla jälleen oli joka keväinen kiukkuinen suhde luontoon, kun ne penteleen rusakot olivat käyneet taas syömässä juuri nousseet ja hyvässä avautumisvauhdissa olleet krookukset suihinsa Eihän niitä enää paljoa ole ja olemassa olevatkin ovat kutistuneet, kun eivät ikinä saa kukkia loppuun ja kerätä uutta voimaa sipuliinsa, mutta olisihan niitä vähiäkin kiva katsella. Meirämmiäs ei ole enää muutamaan vuoteen istuttanut lisää krookuksia, sillä se on puhdasta rahan tuhlausta. Kyllä niin olen mieleni pahoittanut, kun rusakoita ei saa kaupunkialueella vetäistä haulikolla ja ansastuskin lienee kiellettyä. Saisihan niistä oivalliset, sisältäpäinkin marinoituneet paistit!

Vuosien mittaan on ollut kiinnostavaa lukea JJ:n keskusteluista tyttärentyttärensä kanssa. Lapsillehan täytyy aina vastata ikäkauteen sopivalla tavalla, sillä ellei heille vastata, he lakkaavat kyselemästä ja sitten voi sattua kaikenlaista, mikä olisi voinut olla vältettävissä. Ymmärrän, että lapset eivät aina osaa kysellä vanhemmiltaan, jolloin isovanhemmat ovat oiva apu. Toisaalta, minusta on edesvastuutonta antaa " luonnon ajaa tikanpojan puuhun", sillä aikuisuuteen kehittymisessä on monia sellaisia vaiheita, jotka voivat pahimmillaan aiheuttaa suurta pelkoa ja hätää. Minua muutaman vuoden vanhempi ystävättäreni kertoi, ettei hänen äitinsä koskaan puhunut hänelle esim. kuukautisista, joten niiden alkaminen aiheutti melkoisen säikähdyksen. Onneksi pienelläkin paikkakunnalla oli kuitenkin kouluhoitaja, jolta sitten sai tietoa ja apua. Oma äitini otti asian hyvissä ajoissa puheeksi. Nykyään on onneksi terveystietoa kouluissakin, mutta olisihan se kaikin puolin helppoa ja luonnollista kuulla asioista omalta äidiltään. Meitä vanhemmat sukupolvet eivät ole juuri tietoa mistään saaneet, joten luulisi heidän haluavan hoitaa asiat omien lastensa kanssa paremmin.

Näin eilen lehdessä mainoksen maailmanympäripurjehduksesta. Se alkaa ja päättyy Italiaan ja käy kaikissa mahdollisissa paikoissa, joihin ei enää jaksaisi lähteä yksitellen pelkästään ylipitkien lentojen vuoksi. Matka-aika on 5.1.-26.4.2020 eli sen kesto on 113 päivää ja sen aikana käydään 25 maassa ja 41 kohteessa. Hinta on alkaen 14 335 euroa Laiva on Costa Deliziosa eli risteily ei olisi Kristina Cruisesin vaan Loistoristeilyt-nimisen yrityksen, joka on Costa Cruises-varustamon päämyyntiedustaja Suomessa. Se tarkoittaa sitä, ettei meillä olisi suomeksi vedettyjä retkiä ja meidän pitäisi itse huolehtia siitä, että saamme kaiken, mitä meille kuuluisikin. Hulluinta on se, että me keskustelimme tästä tänään ihan vakavissamme, mutta toisaalta, mikä meitä pidättelisi

Näissä hulluissa tunnelmissa toivottelen teille kaikille mukavaa tiistaipäivän jatkoa