IL oot sä hauska. Istun terassilla ja hörähtelin tässä ääneen Katsoin kuitenkin ympärilleni, josko joku olis huomaamatta pihaan hiipinyt
Sun seurassas ei varmaan ikävä tulis

Kiitos tarjouksesta IL, mutta en kyllä halua jauhelihaprässiä. Enkä friteerauskeitintäkään (jos nimittäin olit siitä luopumassa)

Itse asiassa tulin tänne elvistelemään omilla siivousaikaansaannoksillani. Paperitavaraa on kannettu tänään ulos kolme reilua kassillista; suurin osa siitä lehtiä joita oli säästetty "kun siinä on se mielenkiintoinen juttu jonka luen uudelleen kunhan ehdin" (jollei viidessä vuodessa ehdi, on kai turha toivoa joutilaan ajan lisääntymistä tulevaisuudessakaan? )

Ukkokultakin innostui kodinraivaustalkoisiin; luulen että illan mittaan olemme ansainneet sen kuohuviinin jonka kävin Alkosta noutamassa ja joka parhaillaan kylmenee jääkaapissa.

Huimin urakka oli ompelulipasto. Ei se iso ole; semmoinen kapea Ikeasta hankittu vanerilaatikosto vain, mutta yksikään viidestä laatikosta ei ollut enää aikoihin mennyt kunnolla kiinni. Tilkkua, nappia, lankarullaa ja erimittaista vetoketjua oli kertynyt aika tavalla, erilevyisistä ja -värisistä vetoketjuista puhumattakaan. Ihmiseksi, joka ei ompele omia vaatteitaan (eikä muidenkaan), mulla oli melko monipuolinen tarvikevarasto. Oli jopa olkatoppauksia, jotka muistaakseni olivat muodissa viimeksi joskus neljännesvuosisata sitten.

Roskiinhan niistä meni osa, mutta säästetyt ovat nyt sievästi lajiteltuina omiin laatikoihinsa. Ja niiden päällä jopa dymokirjoittimella tehdyt etiketit. Jos nimittäin joku muu saisi päähänsä vaihtaa vetoketjun tai paikata kalsarit tai muuten vaan askarrella, niin tietääpähän mistä mitäkin löytyy. (Saattoi olla hätävarjelun liioittelua, ukkokullan en ole yhteisten vuosiemme aikana nähnyt ompelevan edes paidannappia. )

Neule- ja virkkauslankalaatikko mulla on erikseen; sekin pursuilee kun taannoin käväisin erään kaupunginkuulun käsityöliikkeen kesäalessa. Mutta se vajenee sillai sopivasti syksyn mittaan; martat keräävät sytomyssyjä ja eräs eteläsuomalainen synnytyssairaala saa pussillisen turvalonkeroita (semmoisia mustekalanmallisia virkattuja otuksia, joita vauva saa hamuilla pikku kätösillään. Näitä käytetään erityisesti keskosilla mutta kyllä niistä kuulemma täysaikaisetkin tykkäävät.)

Millä tään siivousinnostuksen saisi säilymään?

No oho,
luin oman eilispostaukseni ja totesin päivitelleeni vetoketjujen paljoutta pariinkin kertaan. Nähtäväksi jää, miten suu pannaan tänään, kun vähitellen alan siirtyä kirjahyllyjen kimppuun (kuten meillä käyneet ehkä ovat havainneet, niissä on mitä melkoisin urakka, eikä niitä raaski roskikseen kantaa. Ei ainakaan kaikkia.)

Hämmästyttävää kyllä, se siivousinnostus säilyi. Ainakin tähän aamuun asti. Sen sijaan tickerini pikkupaatti näyttää joutuneen heinäkuun aikana hienoiseen vastatuuleen. Puolen kilon painonlisäys ei liene liikaa, eihän vaan? Täytynee ruveta ryhtymään tuohonkin projektiin...

Mutta nyt mukavaa loppuviikkoa - tänään on jo keskiviikko. Kaksi päivää ja lauantai!

Nyt saa viikatehommat riittää! Aamu alkoi reippaasti, ahdoin itseni uuteen kahluusaapashaalariini. Nyt tiedän, miltä lenkkimakkarasta tuntuisi tulla tungetuksi nakinkuoreen, mutta mietin, ettei mun tarvitse kumarrella, kumiasu oli nimittäin mahan kohdalta melkoisen tiukka. Vesiviikate vajasta mukaan ja rantaan.
Alku sujui mallikkaasti, kaislat katkesivat ja homma edistyi, etenin koko ajan pidemmälle laiturista. Kunnes saapas painui syvälle mutaan, menetin tasapainoni ja kaaduin umpsukkeliin. Sain pidettyä viikatteen jotenkin kauempana, se terä on tosi terävä, mutta käsivarteni meni olkapäästä kyynärään betoniseen laituripainoon.

Ei ollut ihan yksinkertaista päästä ylös mutapohjasta, kun se haalarikin oli niin tiukka, etten paljon taipunut. Hiuksissakin oli mutaa. Riisuin laiturilla kumiasun pois ja totesin, että uimapuvun sisälläkin oli mutaa. Vasta silloin huomasin, että jostain tulee verta ja tajusin, että käsivarsi on raappeutunut vereslihalle ja yhdessä kohdin oli kunnon haava.

Suihkutin haalarin ulkoletkulla, samoin itseni. Muta ei lähtenyt pelkällä vedellä, joten siirryin sisälle saippuasuihkuun. Käsivarsi on ongelmallinen, kun minulla on diabetes ja haavani eivät tahdo mennä umpeen. No känny toimi, koska joku järjen ääni päässäni ei ollut laittanut sitä kumihaalarin "vedenpitävään" etutaskuun. Puhelinneuvonnan mukaan käsivarsi on nyt putsattu Septidinillä ja siinä on steriili haaveside ja käsivarren ympäri menee ensiapulaukusta löytämäni putkimainen verkkoside. Täytyy tarkkailla ja mennä lääkäriin, ellei haava ala umpeutua. Pihatöitä ei saisi tehdä, ettei raappeisiin vaan pääse multaa ja helteessäkään ei pidä olla.

Suututtaa ihan kamalasti, kun homma jäi kesken. Minähän teen mieluiten kaikki itse, mitä suinkin kykenen, nyt on pakko varmaan soittaa maksulliselle miehelle.

Onneksi sait sentään kumipuvun pois. Maksullinen mies olisi voinut hätkähtää kun olisit odottanut vinyylikostuumissa

Kiitos Tulirumpu makeista nauruista, vaikka käsivartta kirveleekin. Alankin sanoa sitä kahluuhaalaria vinyylikostuumiksi!

Jestas sentään, IL! Onpahan sulla ollut melkoinen kokemus (seikkailuksi en sitä sanoisi)! Eiköhän jo kannattaisi kallistua maksullisen miehen puoleen?

Ehdottelee hän, joka ei nykyään uskalla kiivetä edes keittiötikkaille ellei ole varmistajaa vieressä. Onneksi ei ainakaan tänään tarvinnutkaan kiivetä, sillä kirjoituspöytäni alle tungetuissa laatikoissa on riittänyt perkaamista. Vanhimmat kerrostumat näyttävät olevan vuodelta 1995 eli silloin, kun tähän kämppään muutettiin.

Eiköhän niillä ala olla jo arkeologistakin arvoa?

Aivan erityisesti mua viehätti nykyisen teinineitosen sähköposti vuodelta 2002, jolloin hän ei ollut vielä kahtakaan vuotta: pö ujjjj öxk, ..g b c cccumn dfv gff (oli kiivennyt äitinsä syliin ja päässyt käsiksi näppäimistöön )

IL:lle pikaista paranemista, muille mukavaa viikon jatkoa. Jatkan kaivauksiani tuolla kirjoituspöydän alla.

Nauratatte vanhaa naista! Mahtoiko IL:llä olla lumme tummissa hiuksissaan, kun Ahti toimitti naista pintaan? Haavoittuminen on kurjaa.

Näen mielikuvassani Tiinuliinun hellekypärä päässä ja kuokka kourassa kirjoituspöydän alla pylly pystyssä.

Oikeilla silmillä näin, kun nuorin kiipesi hautakiven päälle niin, että housut tippuivat. Oli keskimmäisen kouluunsiunaaminen ja otettiin muutama valokuva kirkon pihalla. Katselimme kaikki kameraa, joten rasavilli ehti taas. Mummu otti muutaman tiiviin juoksuaskeleen ja hautakukat varjeltuivat pikku vandaalilta.

Ihanaa, taas tai vielä on joku kuuma päivä, eikä tarvitse tehdä mitään!

Voi hyvänen aika, vinyyliviikatenainen!! Paranemisia!!

Heippa

Kiitos ihanasta luettavasta. Kylläpä olette olleet tarmokkaita siivoilun suhteen Tiinuliinu ja IL. Minulta tuo kuumuus vei voimat niin totaalisesti, että mitään ylimääräistä en olisi jaksanut (enkä nyt ehtinytkään).

Voi IL, kyllä sinulle sattuu ja tapahtuu. Oli suojelusenkeli asemissa, että ei onneksi käynyt kuitenkaan pahemmin.

Täällä sateli vielä maanantaina ja oli kohtuullisen viileää. Rakas siippani saapui takaisin mökille. Sadetta kertyi tiistaiaamuun mennessä taas 6 milliä, mutta eihän se ole kastellut kuin pinnan.

Tiistaina suuntasimme aamusta kohti ystävien mökkiä. Meitä taas kolme pariskuntaa tapasi siellä. Vähän arvellutti hauvavauva - sehän on muuten maailman kiltein koira eikä juuri hauku, mutta kun on vieressä toinen koira, niin johan ääntä lähtee. Toisella ystäväpariskunnallamme on lapinkoira. Onneksi koirien yhteiselo sujui kohtuudella ja meille muilla oli ratkiriemukkaan mukavaa. Eilen olimme aika myöhään mökillä takaisin, kun teimme vielä kiertolenkin Mikkelin kauppojen kautta. Kotiin päästyämme olin totaalisen väsynyt. Yöuni jäänyt hieman lyhyeksi ja edellisillan viinikin varmaan vaikutti väsymykseen. Jostain sain voimia kaikkien ruokakassien purkamiseen, kukkien laittoon, "matkakassien" purkamiseen ja pyykinpesuun. Lakanat heiluvat vielä ulkona tuulessa, varmasti ovat nyt kuivat. Tänään olisi tarkoitus pitkästä aikaa vähän heilutella imurin vartta. Hauvavauvasta lähtee karvaa ihan tajuttomasti - huolellinen imurointi sitten ensi sunnuntaina, kun hauvavauva on lähtenyt omaan kotiinsa.

Tämän päivän urakkaan kuuluu myös useamman tunnin kastelu.... Tälle ja huomiselle tänne on taas luvattu lähellä 30 olevia lämpötiloja. Olisin ollut niin tyytyväinen tuohon 25:een. Huomenna tulevat sitten tytär avokkinsa kanssa ja lauantaina vielä kummityttö puolisonsa kanssa. Onneksi lauantaille ei enää ole luvassa niiiiin kuumaa. Nuoret ovat luvanneet laittaa sunnuntain ruuan. Tuntuu, että alkaa ideat olla vähän niin lopuillaan tämän ruokinta-asian suhteen. On niin kuivaakin, että ei uskalla kalaakaan savustaa.

Toivotan mukavaa viikon jatketta ja viikonloppua kaikille, jos en sitä ennen tänne kirjoittele.