Hei Ihanaiset,

mitään kummempaa raportoitavaa ei ole, melkein pari viikkoa oltiin yhtäsoittoa mökin työleirillä ja nyt pari päivää kaupungissa. Isäntä auttamassa poikaa ulkoremontissa mulla laulaa pyykkikone ja ruohonleikkuu odottaa.

Eilen lähdettiin ex tempore soutelemaan, kun vihdoinkin oli tuuleton päivä (sillä hetkellä). Ensin piti kuitenkin auttaa isäntää laiturin tolppien fiksaamisessa, kun yksi oli sentin ja toinen peräti 2 senttiä ylempänä kuin muut eikä laituri ollut vatupassissa . Minä suodin menomatkalla ja isäntä naureskeli, että oltaisiin jo perillä padolla jos soutaisin suoraan . Älytön tapa edetä selkä menosuuntaan, onko sitten ihme, että meno on kuin humalaisella . En jaksanut soutaa perille asti, miten se on aina pyöräillessä tai soutaessa niin, että on vastatuuli. Takaisin tullessa mustat pilvet kirivät meidät kiinni ja alkoi ukostaa, onneksi ei heti satanut. Minä kannustin isäntää rivakkaampaan menoon mutta kastuttiin me kuitenkin, eikä ollut mitään leppeää kesäsadetta vaan kunnon myräkkä onneksi oltiin jo oman laiturin lähellä. Ukkonen järvellä oli vähän pelottava vaikka ei ihan päällä ollutkaan. Olin niin kylmissäni, että pakko oli tehdä kuuma rommitoti, mikä ihana tekosyy .

Kyllä minua on taas naurattanut teidän kirjoituksenne. IL on varsinainen käärmeen lumooja ja tissikriisitkin pistivät hihityttämään, minulla kun on niistä omakohtaista kokemusta. Aikaisemmat lihomisen ja laihtumiset eivät ole vaikuttaneet minun keitettyjen kananmunien kokoisiin rintoihini mitenkään mutta tämän viimeisen laihtumisen myötä tissini muistuttavat enemmän löysiä paistettuja munia . Yllätyin mikä vaikutus muutoksella oli itsetuntooni vaikken koskaan ole ollut mitenkään kurvikas enkä hyvä vartaloinen. Sympatiahalaus kaikille tissikriisin läpikäyneille .

Nyt pitää ryhdistäytyä ja lähteä ruohon leikkuuseen ennenkuin alkaa sataa. Onneksi on satanut, mökillä kova tuuli kuivaa rinteet äkkiä sateen jälkeen. Isäntä on maalannut ikkunan pokia ja yksi poutapäivä homma piti keskeyttää, kun tuuli sieppasi maalit pensselistä onneksi ei kuitenkaan ruiskassut niitä talon seinään .

Mukavaa viikkoa kaikille!

Moi Merelle, kiitos vinkistä! Varmaan oltais mentykin Kustaviin jos siellä suunnalla vielä seilattaisiin. Saaristomeri oli kuitenkin niin täynnä tapahtumia viime viikonloppuna (Turussa Ruisrock, Taalintehtaalla Baltic Jazz Festival, Kasnäsissä isojen Grandezza-merkkisten moottoriveneiden kokoontumisajo) että ei meidän pikku paattimme olisi sinne sekaan sopinut. Yritettiin toki varatakin laituripaikkaa Turusta, mutta vedettiin vesiperä.

Lähdettiin sitten karkuun kaikkia tapahtumia, vain havaitaksemme että Hangossa oli Regatta kuten taisin mainitakin. No eipä tuo meitä haitannut.

Nyt kellutaan jo Tammisaaren vesillä. Nähtäväksi jää, mihin tuuli seuraavaksi kuljettaa.

Ai niin, Kipalta piti kysyä, että miten siinä punkinpurema-asiassa on käynyt? Ei kai enää vaivaa, tai onko tietoa tuloksista?

Tuli vaan mieleen, kun käyskentelin tänään tunteroisen metsikössä pursiseuramme retkisaaressa. Ei mustikoita, ei kanttarelleja, mutta kaksi pikkupunkkia (nymfeiksi kai eläintieteilijät niitä mineimpiä nimittävät) kävelemässä käsivarsillani. Ja juu yksi muurahainen housunlahkeessa.

Aurinkoista alkuviikkoa!

Lyhyt tervehdys

Sadetta on nyt tullut - ei tarvitse kastella - paitsi terasseilla

Borrelioosivasta-aineet negatiivisia. Tosin omakanta sanoi, jos kyseessä tuore purema, pitäisi testi uusia. En ole yksinkertaisesti jaksanut yrittää edes uuteen testiin. Katson vähän tilannetta.

Tällä hetkellä huolettaa selkäni. Viime yönä jo mietin, että pystynkö olemaan täällä syksyyn asti , pääsenkö sieneen lainkaan - puolukkaan en varmaankaan. Mustikkaa täällä ei ole, joten siitä ei tarvitse huolehtia. Mietin jo, että miten mahtaa onnistua noin kahden viikon päästä suunniteltu reissu ystävien mökille. Eli selkä sökönä...

Vanhan mökin ilme on muuttunut - kummia saa pelkkä vaalea maalipinta aikaan. Siippani vielä siellä viimeistelemässä hommia. Hyviä sadepäiviä tuollaisen homman tekemiseen.

Enpä enempää jatka valittelua täällä. Toivotan itse kullekin oikein mukavaa viikon jatkoa sateista ja viileistä säistä huolimatta.

Terveiset täältä naapurimaasta.

Eilen lensin tänne punavalkoisin siivin.

Kotoa kun lähdettiin mies kysyi onko puhelimen laturi, vastasin että jui mutta seitsemän kilometrin päässä älysin että puhelinta ei ole. Pakko oli kääntyä takaisin. Soitin tyttärelle, että tuo sen edes postilaatikolle.
Kiire tuli kun oli lentokenttäbussin lähtöön enää 35min ja sen kestää myös matka meiltä.
Mies ajoi lujaa ja jäikin aikaa 7min.

No siinä odottelin bussia ja tulihan se just ajallaan laiturille. Kuljettaja laittoi matkalaukkuja sinne alle ja kun sitten sanoin että on kertalippu niin tuumasi ettei ole tähän autoon, he tulivat vähän myöhässä.
Minulta pääsi että voihan perse. Siis minulta joka en yleensä puhu rumasti, saatikka vieraille ihmisille. Pyysin anteeksi, kuljettaja vain nauroi. Myöhästyi lisää kun piti se laukkuni kaivaa.
Hyvä kun ehdin oikeaan autoon joka oli viereisessä laiturissa.

Pohdin että ei kaksi ilman kolmatta, mutta matka meni hyvin ja olin ajoissa kentällä.

Lento lähti ajallaan ja sujui hyvin.

Arlandan kentällä katsoi taxijonoa ja Siellä kuljettajat hyökkäsivät kimppuuni. Ystäväni oli varoittanut että siellä hurja meininki ja pitää katsoa että pääsee viralliseen taksiin.
Päätin mennä keskusasemalle bussilla. Mietin sitten miten jatkan.
Keskusasemalta kello oli niin paljon että päätin uskaltautua taksiin että ehdin ystäväni työpaikalle ajoissa. Hän on töissä poikansa puutarhaliikkeessä.
Googlasin taksiyhtiön jotka jonossa ekana ja ok. Takaikkunassa oli kilometrihinta niin kuin kuuluu.
Kysyin kioskilta mitä maksaa haluaamani paikkaan ja hän antoi kohtuullisen hinnan. Tosin kun istuin autoon kysyi haluanko mittarin päälle ja halusin. Sanoi että antamansa hinta oli ilman mittaria, vaadin kuitenkin mittarin.
Oli helppo seurata puhelimen kautta että ajoi oikeaa reittiä. Varmisti vielä osoitteen kun se kuulemma päättyi metsään. Nauroin ettei nyt ihan
Perille päästiin ja ihan hyvällä hinnalla.

Ystäväni tuumasi että lähdetäänkin hänen ostamalleen talolle 300km päähän.
Pysähdyimme salaatille välillä ja matkustin 12 tuntia eilen. Jalat turvoksissa mutta paransimme vielä perille päästyä maailmaa viinilasin ääressä.

Tämään kiersimme Kristinehamnia ja kävimme myös Vätteria ihailemassa. Koulusta muisti vielä että vättern, Vännern ja Mälaren on isoimmat järvet.
Kaunista seutua.
Ystäväni sai kivan talon edullisesti ison paperitehtaan kupeesta eläkepäivilleen. Tosin niihin vielä jokunen vuosi.

Hän vasta muutama kuukausi sitten osti sen. Olemme nyt tavaroita laittanut paikalleen, puutarhapöytä öljytty, astioita tiskattu laatikoista, muutamat verhot ripustettu ja sen sellaista. Isommat huonekalut kuten sohva ja sängyt oli hän jo aiemmin laittanut.

Oho tulipa pitkä juttu.

Olipa taas ihana lukupaketti, joka herätti monenlaisia tunteita, vaikka en niitä nyt sen kummemmin kommentoi, ettei kirjoituksestani tulisi kovin pitkä. Kiitos teille, ihanat ystävät!

Olen ollut runsaan viikon Etelä-Pohjanmaalla mieheni entisellä kotitilalla, jonka maita hän yhä kunnostaa. Meitä oli siellä iso porukka, kun lapset perheineen tulivat myös. Tykkäämme puuhata yhdessä, joten meitä oli aina kaksi autolastia, jos johonkin menimme. Ja mehän menimme, mm. Härmän Power Parkin huvipuistoon. Lapset ajelivat mitä hurjimmissa laitteissa, joihin minua ei olisi saanut mihinkään hintaan. Keijulilta puuttui pituudesta 1 cm, joten ihan kaikkialle hän ei vielä päässyt. Kyllä minäkin muutamassa härvelissä kävin, kun oli ranneke ostettu.

Mieheni täytti viikko sitten 80, jota hän ei halunnut juhlia. Pikkutytöt tekivät paapallleen ihanan mansikkakakun. Poikamme grillasi pihvit lisukkeineen, ja skoolasimme Fresitalla. Lapsemme olivat ostaneet ihanan paksun Joutsenen untuvapeiton öisin palelevalle isälleen. Kyllä mieheni tuntui kuitenkin arvostavan muistamistamme. Öiksi hän meni sisarensa luo parinkymmenen kilometrin päähän, joten me saimme valvoa myöhään, kun lapset oli saatu nukkumaan. Iltayöt olivat niin hulvattomia, että jouduin "tenattamaan", kun nauroimme niin paljon.

Minut komennettiin pois keittiöstä sähläämästä, ja nuorempi polvi, varsinkin poikani, huolehti ruoan valmistuksesta.Tunsin vähän syyllisyyttä, kun en osallistunut juuri mihinkään.

Mieheni on vuokrannut osan pelloista lypsykarjatilalliselle, joka paalaa heinät ja vie ne lehmilleen. Kävimme siellä tilalla lasten kanssa kaksi vuotta sitten ihmettelemässä suurta navettaa. Yhtenä päivänä mies (siis se karjan kasvattaja, olkoon vaikka M) ilmestyi pihalle, kun olin ripustamassa pyykkiä. Mieheni tuli pihalle juttelemaan. M ihmetteli minua, että kukas tuo on. "Vaimoni", sanoi mieheni. "En tiennytkään, että olet naimisissa. Milloin te olette tutustuneet?" Vastasimme melkein kuorossa, että 50 vuotta sitten!

Itse asiassa M tuli katsomaan, että missä se sisar on, joka aina konttasi sirpin kanssa pihalla. Hän tarkoitti kälyäni, joka itsepintaisesti kieltäytyy polvien tekonivelleikkauksesta, vaikkei oikein pysty edes kävelemään. Eikä hän ole uskaltanut tänä kesänä ajaa autollaan pitkää matkaa halki Suomen. Viime kesänä kuitenkin M oli saanut houkuteltua 83 vuotiaan kälyni moottoripyöräajelulle. Onhan M kyllä todella komea, mutta sittenkin...

Jo aikaisemman oudon käytöksen vuoksi olemme tulleet siihen tulokseen, että M:llä ei ole kaikki kunnossa . Hänen isänsä oli nytkin kaatamassa traktorilla heinää.

Minäkin kiinnostuin Sally Salmisesta, kun luin hänestä Hesarin kuukausiliitteestä.

Kotona taas. Ihanaa!

Kivoja juttuja

Mikäs Kipan selkään on ottanut? Oletko touhunnut liikaa istutustasi kanssa?

Mun on pitänyt jättää puuhasteluita väliin aika ronskisti noiden jalkojen takia. Tänään kävin vähän rikkaruohoja nyppimässä ja yt on varpaat taas omituiset

Saatiin tuo poitsu tänne muutamaksi päiväksi. Hauska heppu Torstaina lähtee kotiin, kun isänsä soitti että Ilvesjunnuilta puuttuu maalivahti leirillä. Josko poitsu menis paikkaamaan tilannetta? Heti oli valmis.

Yritin kysellä tuleeko sitten sunnuntaina takaisin? Käski kysymään isältään!

Kesä on kyllä niin hiljaiseloa ollut tämän sairastelun myötä. Missään ei olla käyty, eikä meillä oo kukaan käynyt. En ole jaksanut ketään kutsua kylään.
Mutta meneehän se näinkin

Hyviä vointeja kaikille

Moi mimmit, moneen päivään en ole ehtinyt koneelle, voi miten hauskaa oli elää teidän elämäänne hetkisen!

Me saavuimme Naapurinmiehen ja Ikerin kanssa Orivedelle maanantaina. Perillä odotti miehen pojan perhe ja varsinkn hurmaava parivuotias Koirat ihastuivat toisiinsa saman tien. Olin jännittänyt Ikerin veneeseen menoa, mutta se sujui lihapullan ansiosta hyvin ja venematkalla Iker istui levollisena maisemia katsellen.

Saaressa odotti miehen tyttärenperhe, Iker oli innoissaan, kun oli paljon porukkaa. Eilen leivoin 9-vuotiaan kanssa mansikkakakun, annoin hänen tehdä suurimman osan ja olin iloinen, kun poika kyseli kaikkien leivonta-aineiden merkitystä. Pian meitä olikin koolla yhdeksän ihmistä ja kaksi koiraa ja voitte kuvitella sen härdellin!

Naapurinmiehen vävy harrastaa ruoanlaittoa, saimme eteemme lautaset, joille oli kauniisti aseteltu rosmariini-sinappikastikkeella hunnutettua uunilohta ja neljän pikkuruisen jonossa olevan perunan päällä lepäsi paistettu pekonisiivu. Muhkea täytekakku syötiin yhdellä kertaa!

Minulla on näiden miehen läheisten keskellä ihanan kotoinen olo. Tytär oli siivonnut kaikkialla ja mieltäni lämmitti se, että meidän makuuhuoneeseen hän oli isänsä huopatossujen viereen hankkinut minulle omat tossut! Poika ja tytär hassuttelevat isänsä kanssa siihen tyyliin, että sydäntäni lämmittää se hellyyden tunne, mikä heidän välillään on. Tytär oli lajitellut ja vienyt pois äitinsä vaatteet ennen tuloamme, mikä sekin oli minusta melkoinen tervetulotoivotus minulle.

Pojan perhe saapuu kohta mantereelta ja Iker saa taas seuraa uudesta tyttöystävästään. Mies ja tytär suunnittelevat ruokia, minä autan missä osaan. Ainakin syömisessä!

Kirjoitin pari päivää sitten sisarestani. Hänen asiansa ovat todella huonosti. Hän on nyt sairaalassa muutaman viikon tutkimuksissa, pää on kuvattu, mutta en tiedä vielä enempää. Hän unohti, mihin parkkasi autonsa, puhelinkin hävisi, oli tyhjentänyt tilinsäkin sitä muistamatta. Ei tiedä välillä aamulla herättyään, kuka on ja missä. Lähdemme saaresta maanantaina ja menemme sairaalaan, jos saisin juteltua lääkärin tai hoitajan kanssa, sisareni ei osaa puhelimessa kertoa muuta kuin että ei osaa pukea enää itse takkia päälleen, kun menisi tupakalle. Veljeni on lähiomainen, mutta ei hänkään ole saanut lääkäreiltä vielä mitään järkevää tietoa.

Meillä oli eilen meksikolaiset bileet. Naapurinmiehen poika vaimonsa kanssa tuli saareen kaikki tykötarpeet mukanaan, saimme sokerihuurretuista laseista margaritat, avokadosalaattia ja enchiladoja, jälkkäriksi limeleivoksia. Myöhemmin illalla kisattiin musiikista. Miehen vävy soitti spotifysta tv-ohjelmien ja elokuvien tunnussävelmiä ja arvuuttelimme niitä. Meteli ja nauri oli huipussaan, varsinkin kun mies pohti niin ankarasti kuulemaansa, ettei tajunnut meidän jo huutaneen vastauksen ja vasta sitten hitaasti ilmoitti oman arvauksensa. Hänen poikansa ja tyttärensä kiusoittelevat isäänsä lempeästi.

Tänään on työpäivä, minä olen imuroinut ja pessyt lattiat, tytär on tiskannt valtavat määrät, Naapurinmies tyhjentää huussia ja hänen vävynsä tekee rannassa jotain tärkeää. Kohta paistetaan muikkuja muurinpohjapannulla. Voi että mä viihdyn täällä näiden ihmisten kanssa, ihmettelen edelleen onneani!

Kiva lukea juttujanne. Itse elän kesän kiireisintä aikaa yhden kulttuuritapahtuman järjestäjänä. Tapahtuma alkaa reilun viikon päästä, ja nyt tuntuu että mahdottoman paljon asioita on vielä varmistamatta.
Tällä hetkellä olen etämiehen mökillä ja hoidan asioita puhelimen välityksellä parisuhteen kärsiessä.
Ollaan me sentään ehditty liottamaan verkkoja vedessä, saalis ei ole hääppöinen, yksi ahven ja siika. Viedään vielä tänään verkot uudelleen veteen jospa tulisi reilumpi saalis että viitsisi savustaa.
Pihahommia on riittänyt loppuajaksi mitä on jäänyt puhelimen kanssa pelatessa.
Nyt täytyy aloitella ruokahommia jotta päästään syömään ajoissa saunan jälkeen.
Hyvää viikonloppua teille kaikille ihanille naisille.

Tervehdys

Kiitos kirjoituksistanne. En nyt ehdi paljoa kommentoimaan. Tippa tuli linssiin lukiessani IL:n onnesta ja miten ihanasti sinut on otettu vastaan ja suru mieleen lukiessani sisarestasi.

Meidän mökkirauha on häiriintynyt. Toisella puolella oleva naapuri ja siellä majaileva porukka ovat kurjaa sakkia. Mökki taidettiin myydä vajaa 2 vuotta sitten. Ensimmäisenä kesänä pörräsivät isomoottorisella veneellä rannan tuntumassa ja huomasi selvästi, että moottorissa oli jotain vikaa, koska se ei käynyt tasaisesti ja siitä levisi kauhea bensan katku pitkällekin.

Eilen rakas siippani huomasi, että rantamme oli aivan öljyn peitossa. Oli kuullut pitkin päivää, että naapurissa yritetään käynnistää venettä. Näköyhteyttä meillä ei sinne onneksi ole ja välissä pieni niemen tapainen, että ei kaikki äänetkään onneksi kuulu sieltä, jos ei aivan rannassa istu. Öljyn huomatessaan siippani otti kannarin ja lähti keskustelemaan asiasta sinne. Eivät ottaneet asiaa tosissaan kehottivat vaan laittamaan Fairya veteen. Voin sanoa, että sen jälkeen siippani kiehui - samoin minä, kun näin rantamme ja kuulin siipaltani tapauksesta. Tässä kävi illan mittaan muitakin naapureita katsomassa tuhon jälkiä. Yhdeltä kuulimme, että oli edellisyönä neljän aikoihin havainnut, että oli pörrännyt veneellään On siinäkin, kännissä ajellaan yöllä eikä välitetä mistään mitään.

Järvemme on harvinaisen puhdasvetinen. Siippani on kerran ollut yhteydessä elykeskukseen toisen asian tiimoilta ja kysynyt asiaa aloittaessaan, että tunnetteko ko. järven. Olivat vastanneet, että se on meidän helmi. Aiomme kyllä tehdä asialle jotain. Suurin osa tässä käyttää akkumoottoreita, jotka eivät saastuta järveä. Muutamalla on bensakäyttöinen kone, mutta pienet moottorit ja ajavat oikeastaan vaan mennessään kalaan kauemmaksi. Ei kyllä sovi tuollainen moottori tälle järvelle muutenkaan - saatikka sitten viallisena ja niin, että huoltohommia tehdään päästäen bensat ja öljyt vesistöön

Tytär ja vävy tulivat eilen. Söimme pitkän kaavan mukaan. Huomenna lähtevät sitten vävyn vanhempien luo ja ovat siellä muutaman päivän. Loppuviikosta ennen viikonlopun hääreissua (siis ystävien häät), yrittävät vielä saada muutamia asioita uudessa talossaan päätökseen, että pääsisivät muuttamaan sitten seuraavalla viikolla. Hauvavauva on ollut täällä sitten melkein 8 viikkoa. Tulee varmaan ikävä, kun pikku tassujen ääni ei kuulu perässä.

Verkkoja emme ole laskeneet aikoihin. Eilen oli tarkoituksena, mutta ruokia laittaessa se sitten jäi. Saa nähdä lasketaanko tänään. Siippani lähti juuri kannarilla tutkimaan rantojen tilannetta, miten hyvin on kemikaalit pinnasta haihtuneet.

Vähän on vielä aamutoimia, sitten alkaa taas ruuan valmistelu. Nuoret nukkuvat varmasti pitkään, kun ovat niiiiiin väsyneitä ja univelkaa on ehtinyt remontin aikana kertyä paljon.

Mukavaa päivän jatkoa ja huomisesta alkavaa uutta viikkoa kaikille.