Kuumuudesta, jostain luin että jos vaan jotenkin kolme yötä kestää, niin sitten helpottaa.
Oliskin niin.

Koko päivän istuskelin ristikoitten parissa varjoisalla seinustalla hienoisessa tuulessa.

Äsken poimin vielä marjoja isännälle keitettäväksi. Aamulla kesäkeittiössä vois pystyä sen tekemään.

Vaari haki poitsun vielä muutamiksi päiviksi mummolaan. Tiistaina alkaa sitten jäkisharkat ja elämä hällä normalisoituu.

Istun terassilla ja poitsukin tuli vielä pyöräileen ilman paitaa ja kehui että olispa päivälläkin tällanen lämpötila. Kyllä lapsetkin vähän kärsii kuumuudesta.

Pärjäilkäähän

Rimpati-rei,

täälläpä on ollut viime päivinä hiljaista! Hellekö teidät kaikki on uuvuttanut?

Minulta kesä näyttää karanneen käsistä: ihan just juhlittiin juhannusta ja nyt ollaan jo heinäkuun loppupäivissä. Mihin ovat kadonneet ne muinaiset suvet, jolloin aikaa oli loputtomiin, metsämansikoita ja kalakukkoahvenia samaten?

Ukkokultani pystyy reilun neljännesvuosisadan yhteiselon jälkeen yllättämään. Tänään hän kysäisi, mentäisiinkö puistokonserttiin. Ei se muuten olisi ollut outoa, mutta musiikista huolehti vanhahkoja eli barokin ajan sävelmiä tarjoileva yhtye. Ja minä kun olen luullut, että kundi kuuntelee vanhaa musiikkia ihan vain minun mielikseni!

No, puistokonserttiin mentiin, vieläpä kävellen, mutta kun kotiin tultua heitin hikisen t-paitani pyykkiin, ihastelin ilmastointilaitettamme. Viimeisen viikon ajan se on pyörinyt yötä päivää, ja helteen takia kaupunkiviikonloppu houkutteli veneilyä enemmän. Sinilevääkin on Suomenlahdella nyt niin, ettei merelle meno tunnu kovin kivalta. Kahtena seuraavana viikkona on kyllä luvassa purjehduspäivät ystävien kanssa; toivottavasti sää sen verran viilenee että ne levät painuvat taas pohjaan eivätkä lauttaannu hernerokkamaiseksi puuroksi veden pinnalle.

Sunnuntaina julistin vadelmahilloviikon avatuksi, ja nyt paksua punaista herkkua on kertynyt jääkaappiin (hillokellariahan meillä ei ole) jo toista litraa. Suurin osa on menossa tyttärelle synttärilahjaksi kun en parempaakaan annettavaa keksinyt, ja kun kyseinen perhe syö mielellään lettuja jäätelön ja vadelmahillon kera. Taidan huomenna vielä piipahtaa vattuaukiolla, vaikka käsivarret moisen reissun jälkeen ovat kuin kissatappelussa käyneellä, täynnä pieniä ja hiukan isompiakin naarmuja. Vadelmahan on, kuten tunnettua, hieman piikkinen mutta ah niin maukas!

Suupaltti - onnittelut digiloikasta! Parin viikon päästä jo ihmettelet, miten olet ikinä tullut toimeen ilman älykännykkää. Ja ellet elokuvia pikkuruudulta tiirailisikaan, niin sanomalehteä siitä on kiva vilkaista. Mä luen kyllä myös kirjoja kännykällä tylsien ratikka- ym. matkojen iloksi. Pitää vain pitää huoli, ettei juuri kotipysäkin kohdalla ole kovin jännässä paikassa jotta joutaa poistumaan vaunusta!

Kesänjatkoja - ja viikonlopun!

Vähän elonmerkkiä täältäkin.
Nyt on meidän yhdistyksen musiikkijuhlat ohi. Viimeinen kuukausi meni valmisteluissa aamusta iltaan, ja öisiin uniinkin tekemättömät työt tuppaantuivat. Viisi päivää juostiin tukka putkella konserttipaikasta toiseen järjestelyporukan kanssa, joitain kommelluksia mahtui viikkoon mutta onneksi ei mitään katastrofia osunut kohdalle. Monta kertaa mietin että en ole täysjärkinen kun tällaista härdelliä lähden vapaaehtoisesti talkoilla pyörittämään.

Puolen tunnin päästä alkaa juhlien karonkka ja huomenna on vielä tavaroiden roudaamista ees sun taas.

Hyvää alkavaa viikkoa. Kirjoittelen lisää kun olen toipunut juhlista ja varsinkin karonkasta.?

Hiljaista on ollut. Ajattelin kirjoittaa nyt, kun Keijuli tulee huomenna muutamaksi päiväksi mummolaan, niin sitten en ehkä jouda.

Tytär ja poika perheineen olivat toissa viikolla matkoilla, toiset Tallinnassa hotellimatkalla ja toiset Tukholmassa. Pojan perhe matkusti bussilla ystäväperheen kanssa Turkuun, sieltä laivalla Tukholmaan, jossa yöpyivät ja tulivat takaisin lentokoneella. Minilomat olivat onnistuneet muuten, paitsi että pojan perhe sairastui heti seuraavana päivänä kotiin tultuaan pahaan flunssaan. Joka paikkaa särki, yskitti ja oli kova kuume monta päivää. Potilaat kävivät heti lääkärissä, ja laboratoriokokeissa tulehdusarvot olivat korkealla. Lääkäri määräsi antibioottikuurit kaikille, mutta kesti monta päivää ennen kuin pojan ja Isoveljen kuume laski. Miniä parantui vähän nopeammin ja lähti eilen lasten kanssa ajamaan J-suuhun. Poika menee junalla perässä, kun toipuu.

Peijuli säästyi taudilta, mutta alkoi valittaa, että päässä kutiaa. Tiheällä kammalla suoritettu tarkastus löysi 4 täitä. Poika lähti heti päivystävään apteekkiin hakemaan täishampoota, jolla ongelma poistui eikä saivareitakaan löytynyt. - Ja niin hyvin kuin lapset olivat selvinneet päiväkodista asti saamatta tuota riesaa!

Vanhushuolet jatkuvat. Mies ajoi polvivaivaisen sisarensa autoineen E-Pohjanmaalle. Ja heti tämä lähti konttaen kuoputtamaan kukkapenkkejä ja repimään rikkaruohoja kaksin käsin, vaikkei loukkaantunutta kättä saisi rasittaa. Mieheni laittama tavallinen ruoka ei kelvannut. Aamupuuro on ainoa normaali ruoka, jonka hän syö. Muistikaan ei aina pelaa.

Perjantaina mieheni oli tulossa kotiin ja pyysi kaihileikatulta sisareltaan kyydin asemalle. Paluumatkalla sisar oli törmännyt traktorin peräkärryyn yrittäessä ohittaa. Hän kai pelästyi eikä pysähtynyt, jolloin traktorin kuljettaja oli ilmoittanut poliisille mahdollisesta rattijuoposta. Tunnin päästä kälyn pihaan ajoi kolme (?) poliisiautoa ja järkyttyneeltä vanhukselta otettiin ajokortti pois. Vuosikymmeniä ajaneella kälyllä oli ennestään vain yksi ylinopeussakko, kun oli ollut kiire kirkkoon.

Eipä siinä sitten 50-vuotishääpäivää juhlittu, kun oli huoli noista vanhuksista. Oli minulla pieni Fresita-pullo jääkaapissa, mutta nautimme sen vasta tänä iltana ja juhlimme muutoin sitten, kun lapset ovat paikalla.

Helle on rasittanut aika lailla. Meillä ei ole kotona mitään jäähdytystä. Illalla olen kävellyt pienen lenkin, mies ei ole jaksanut sitäkään.
Nythän tilanteen pitäisi helpottaa.

Vielä on kesää jäljellä.

Olipa nyt Pikselin kälyllä ikävä tapahtuma.

Kiva että Mustikkaposken tapahtuma sujui hyvin.

Meilläkin flunssa riehunut ja pilasi osan pojan perheen lomasta ja koen huonoa omatuntoa asiasta.
Kävimme viikko sitten hakemassa vanhimman pojanpojan eli Vesselin Oulun isovanhemmiltaan. Minulla tuli automatkalla kurkku kipeäksi ja luulin sen johtuvan auton ilmastoinnista.

Olimme ke iltana takaisin ja miniä tuli nuorempien lasten kanssa to aamuna meille. Mies oli teinilikan kanssa jo aamukuudelta kentällä.
Ihana oli saada ekan kerran viisiviikkoinen tytteli syliin. Niin suloinen.

No tunsin flunssan olevan tulossa ja se oli pahimmillaan pe ja la. Kyllä harmitti ja pelotti jos lapset sen saa, varsinkin pieni vauva.

Pojan nuorempi poika 2,5v olikin sitten sunnuntaina kovassa kuumeessa, eilen sairastui tyttärenpoika ja tänään tuo vesseli.
Miniä lähti aamulla kipeiden lasten kanssa vanhemmilleen.
Vauva toistaiseksi terve.

Mistä ihmeestä tämä tauti tuli tähän.

Oli meillä paljon hyviäkin hetkiä. Lapset ehtivät uimaan ja saivat olla ukin traktorin kyydissä,

Palaavat ensi maanantaina yöksi tai kahdeksi ja poikakin tulee silloin. Niin jos meidän lapset ei sairastu, he ovat vielä terveitä.

Missä mimmit?

Avasin viimein läppärin kun tulin sisään lämmittelemään. Viime lauantaista on lämpötila laskenut yli 20 astetta. Sadetta luvattiin taas, tulihan sitä kokonaiset 2mm, jonka tuuli kuivatti saman tien.
Tämä viileä keli on kyllä helpompi kestää kun lauantainen, sillä kuumalla aukiolla juhlahumussa ihmiset, minä mukaan lukien olimme helisemässä.
Moni vanhus ja nuorempikin joutui jäämään kotiin kun ei jaksanut lähteä kuuntelemaan monipuolista konserttia ja muuta juhlaohjelmaa.
tänään voi vain lisätä vaatetta ja taas pärjää ulkona.

Voi harmi kun Japenan perheessä on taas sairautta ja kun sattui vielä samaan aikaan kun sait nuorimman lapsenlapsen vieraaksesi.
Pikselin perheessä on myös terveysongelmia. Toivotan voimia sinulle ja perheellesi.

Kipalla kävi huono tuuri uusien mökkinaapureiden suhteen. Tuollainen välinpitämättömyys luonnosta ja toisista ihmisistä nostaa raivon pintaan.
Toivottavasti olet edes saanut sadetta kesäparatiisiisi. Ja tietysti toivon myös että verkot ovat antaneet saalista. Marjasadosta en edes kysele, sillä eiköhän sieltäkin ole vähät mustikat kuivuneet helteessä.

Minä kävin eilen haahuilemassa metsässä mustikoiden perässä.
Heinikkoisista paikoista sananjalkojen alta löysin noin 1,5 litraa käyttökelpoisia mustikoita, mutta auringossa oli vain "kuivattuja" marjoja.
Viime vuona tähän aikaan olin poiminut varmaan 10 litraa metsämansikkaa, mustikoita muutaman litran ja vaapukan poiminta oli käynnissä. Tänä vuonna olen saanut metsästä pakkaseen vain eilen kerätyt marjat. Mitähän sitä ensi talvena laittaisi puuron päälle?
Vähäiseen marjasaaliiseen vaikutti myös että kulttuuritapahtuman järjestelyt veivät kaiken ajan ja osittain yöunetkin joten metsään en ehtinyt ennen eilistä.

IL:n aika taitaa mennä oman ja naapurinmiehen perheen kanssa iloitellessa kun ei ole kuulunut vähään aikaan kuulumisia.
Olen todella iloinen puolestasi kun sait vierellesi ihanan läheisen ihmisen.

Vielä täytyy kehaista että eilen aamulla minulle laulettiin serenaadi kun menin ovesta ulos. Naapurin dementikkomies, 95v. köpötti kiireesti luokseni ja alkoi laulaa, "niin minä neitonen sinulle laulan kun omalle kullalleni, jos olis valta niin kuin on mieli niin ottaisin omakseni".
Hän turvautuu apuuni milloin missäkin asiassa, ihan kaikessa en sentään ole suostunut häntä auttamaan, muistutan että hänellä on oma vaimo kotona.

Minä suunittelen "loman" pitämistä etämiehen mökillä kunhan saan vielä viimeiset paperijutut hoidettua juhlien jäljiltä.
Jospa saisin hänetkin laulamaan serenaadin jos uhkaan lähteä muuten kotiin laulua odottamaan.

Toivottelen teille kaikkea hyvää ja jään odottelemaan kirjoituksianne.

Tervehdys

Harvoin kulunut näin pitkää aikaa kirjoittamatta tänne lainkaan.... jotenkin vaan päivät ja viikot menevät hurjaa vauhtia. Kuten Tiinuliinu kirjoitti, että kesä tuntuu karanneet käsistä, niin sama tunne täällä. Muuten vattuhillopurkin kuvasta naamakirjassa tuli jo vesi kielelle

Pikseli, kylläpä teillä on nyt sitten sairastettu - pojan perhe ja kälysi. Ei ihme, jos miehesi on hieman stressaantunut yrittäessään auttaa. Kyllä oli isälläsi aikoinaan suojelusenkeli vierellä pudotessaan mereen.

IL aina on yhtä ihanaa lukea ja kuulla, kuinka läheiset välit sinulla on bonuslapsenlapsiisi. Toivottavasti sisaresi asia jotenkin järjestyy. Edelleen sydän iloitsee puolestasi lukiessani ja kuullessani yhteiselosta uuden elämänkumppanin kanssa.

Japena varmasti uskomaton tunne pitää kaukaa matkannutta pientä lapsenlasta ensi kertaa sylissä Toivottavasti flunssat väistyvät, kun saat pienet kaukomatkalaiset vielä luoksenne. Ihanasti miehesi huomioi syntymäpäiväsi.

Suupaltti onnittelut uuden kännyn hankinnasta. Kyllä siihen ihmeen äkkiä tottuu.

Menna enpä voi muuta kuin nostaa hattua, että helteillä lähdette vielä hikijumppaan . Onneksi on ilmalämpöpumppu Joko on ravintola varattu?

Karmale ihanaa, että saitte vielä poitsun luoksenne. Toivottavasti olosi on kohentunut pikkuhiljaa.

Mustikkaposki mukavaa kuulla sinustakin. Juu, ihmeen hiljaista on täällä Foorumilla ollut. Ehkä helle on laumauttanut ihmiset. Oletpa ottanut suuren urakan hoitaaksesi. Onneksi pääset kohta lepuuttamaan mieltäsi järven rannalle.

Täällä ei ole satanut. Eiliseksi ja viime yöksi oli taaaaas kerran luvattu sateita. Mittarissa oli aamusta hikisesti kaksi milliä ja kun joukkoon osui kuivan lehden osa, niin todellisuus oli vieläkin karumpi. Rutikuivaa.... Eilen oli viileämpää ja pystyi pukemaan pitkähihaista päälle. Kävin tuossa lähellä kurkkimassa mustikkapensaita. Ei ollut ainuttakaan marjaa - edes kuivaksi käpristynyttä. Omalla tontillamme olemme kastelleet viinimarjapensaita ja pientä nurmilänttiä sekä osaa kukkapenkeistäni. Tosi monet pensaat ovat kuivuneet. Piha näyttää aivan syksyiseltä, kun koivuistakin varisee siementen lisäksi niin paljon lehtiä. Osa perennoistani on kuivunut käppyräisiksi - saa nähdä, lähtevätkö ensi vuonna enää kasvamaan. Jos ei, niin onpahan tulevaisuudessa vähemmän kasteltavaa.

Istuttamani siemenet eivät ole kunnolla tänä kesänä kasvaneet, kesäkukissa (joita minulla on paljon) on runsaasti kirvoja, harvinaisen puhdasvetisessä järvessämme on löytynyt muutamina päivinä sinilevää - onneksi aivan pieniä määriä. Hankala kesä.... Mustikkaahan on yleisesti tullut vähän (näin olen ymmärtänyt), ihme olisi jos sieniä vielä tulisi. Sehän edellyttää sadetta. Säiden puolesta en muista tällaista heinäkuuta. Täällä päin on ollut kaksi eri tosi kylmää jaksoa, joista toinen nyt on meneillään. Ihannelämpö meikeläiselle olisi siinä kahdenkympin lämpöisemmällä puolella. Kyllä muutaman päivän jaksaa korkeammassakin lämmössä (jos on ilmalämpöpumppu), mutta silloin ei kyllä saa tehtyä mitään. Tuntuu, että
kaikki voimat menevät hengissä säilymiseen. Sorry valitusvirsi - tunnen itseni vähän epäonnistuneeksi, kun perennat, pensaat ja kukat voivat niin huonosti.

Reilu viikko sitten olimme ystäviemme mökillä. Ihanaa yhdessäoloa kolmen pariskunnan kesken - hyvää ruokaa ja hyvää viiniä. Siinä on aihetta kiitokseen. Kyläilyn jälkeen kävimme kotona. Tytär ja vävy olivat juuri muuttaneet, rakas siippani teki vielä muutaman homman siellä. Kyllä oli kaunista, vaikka paljon oli vielä kesken. Minä kävin reissun yhteydessä lääkärissä ja vahvistettiin, että pääsen/joudun tyräleikkaukseen. Tyrä on vatsassa - ei palleatyrä eikä napatyrä - jossain siinä välimaastossa. Tällä hetkellä kananmunan kokoinen. Syksymmällä sitten olisi tarkoitus operoida.

Viime viikolla "ehdimme" jopa käydä mato-ongella. Sain kahdeksan ahventa , muutama oli aika suuri . Verkkoja emme ole laskeneet kuin kerran emmekä saaneet mitään.

Ongelmallisille mökkinaapureille lähetettiin kirje. Eipä ole auttanut ainakaan veneasiassa. Meillä on tarkoitus yrittää viedä rajoitusasiaa eteenpäin, mutta on melko monimutkainen ja pitkäkestoinen prosessi. Täydellistä polttomoottorikieltoa emme yritä, koska joillakin "vanhoilla" mökkiläisillä sellaiset on eivätkä aiheuta sillä mitään suurta haittaa.

Tänään on kummityttömme tulossa tänne ystävänsä kanssa pariksi yöksi. Nyt on lähdettävä postille ja sitten alettava ruuanlaittoon. Yleensä olen aina tähän aikaan vuodesta tarjonnut kaikille mustikkapiirakkaa...

Uskomatonta, että huomenna alkaa jo elokuu Miten voi aika kulua näin nopeasti?

Oikein leppoisaa kesän jatketta kaikille

Moi mimmit, pienessä kiireessä muutama sana. Olen kyllä lukenut kuulumisianne, mutta en ole ehtinyt moneen päivään edes avata läppäriä. Olimme alkuviikon Naapurinmiehen mökillä, pesin mattoja, tehtiin veneajeluita ja sain vihdoin luettua Tiinuliinun kirjan loppuun. Perjantaina Naapurinmiehen tytär tuli perheineen. Lauantaina ajelimme monta tuntia järvellä, käytiin Länkipohjassa (ei mitään palveluja, paitsi onneton huussi), Rönnissä jäätelöllä. Mies poltti kasvonsa, kun ei pitänyt lakkia päässään. Olen sivellyt hänen otsaansa nyt sitä sun tätä ja se kesii kunnolla.

Mies ja tytär tutkivat innoissaan reseptejään ja valmistivat sunnuntaina noin neljä tuntia ruokaa. Minä tein siihen yrtti-persiljapeston ja katoin pöydän. Tytär teki feta-orzoa, minulle uusi mutta herkullinen tuttavuus. Mies valmisti flank steak'ia, joiden päälle tuli se pesto. Vävy teki alkuruoaksi lohileipäsiä. Tämä suku ei ota vain ruoanvalmistusviiniä, vaan tekee ruoanvalmistusruokaakin! Olimme sattumalta ostaneet tyttären kanssa kumpikin täytekakun, minä Oriveden leipomosta, joka on voittanut Pirkanmaan Paras Leipomo -kisan jonakin vuonna ja Tytär Hämeenlinnasta Sibelius-kakun. Pidimme kakkutastingin.

Nautiskelimme ruoasta ja juomasta lähes neljä tuntia. Tytär tuumi, että kun sinä ja isä näytätte olevan sangen vakavasti yhdessä, niin mitäs jos vietettäisiin joulukin keskenämme? Liikutuin, mutta jouduin sanomaan, että asiasta on puhuttava ensin oman tyttäreni kanssa. Vävy ehdotti, että vuokrataan koko jengi joku kartano Suomesta tai Virosta. Kun myöhemmin kerroin keskustelusta tyttärelleni, hän innostuikin, että mainio ajatus, mutta pitää meidän ehkä sentään tavata toisemme ennen joulua!

Vävy oli saanut perjantaina upouuden auton, Volvo XC90 hybridin, ja kun hänelle pian selvisi, että minä olen ihan autohullu (taputtelin ja halailin sitä tankkivaunua), hän vei minut koeajelulle. Naapurinmiestä ei huolittu mukaan, koska kokeilimme kiihtyvyyttä ja paria muuta kivaa juttua. Kun minun autossani hevosvoimia on 180, tässä on 400. Aloin lobata Naapurinmiehelle autonvaihtoa, mutta tämä tuumi vaihtavansa maasturinsa mieluummin pikkuruiseen menopeliin kuin ostavansa sellaisen ökyauton. Omituinen mies.

Maanantaina ajoimme suoraan minun mökilleni "raatamaan". Ruoho oli kuivuudesta huolimatta kasvanut. Mustat viinimarjat olivat hävinneet, punaisia karviaisia sentään jäljellä. Verkoista huolimatta. Naapurinmies kulkee onnellisena varastoissani tutkimassa, mitä kaikkea minulla on siellä, lajittelee ja korjailee. Korjasi vesiletkunkin ja soitteli putkimiehen, joka tulee viikon päästä korjaamaan kalvopainepumppua. Tänään laiturimiehet tulivat korjaamaan jäiden runnomaa profiilitolppaa.

Orivedellä laitoimme kahtena iltana rapumerrat, mutta saalis oli niin mitätön, että vauvarapu ja ehkä sen äiti päästettiin järveen takaisin. Vaan tänä iltana herkuttelemme ravuilla ihan kaksin.

Huomenna me uusioisovanhemmat lähdemme kahdella autolla takaisin Orivedelle, minä kerään kiljukaulat ja Mies kolme omaansa ja taas pidetään viiden pojan kesäleiriä. Huh huh. Mutta niin kivaa!

Heippa

Harvoin täällä sentään näin hiljaista on ollut .

Nuoret vieraamme lähtivät eilen. Ihanaa yhdessäoloa, mutta pitää myöntää, että väsyttää, kun valvoimme niin myöhään. Nuo nuoret osaavat paremmin nukkua aamusta pitkään kuin meikeläinen. Rakas siippani siirtyi nukkumaan molempina iltoina aiemmin kuin me muut.

Säät eivät suosineet, joten ruokailut tapahtuivat kesäkeittiön sijasta sisällä mökissä. Sadetta ei (tietenkään) ollut, mutta tosi viileää. Siippani oli toissa-aamuna kannarilla melomassa ja joutui laittamaan hanskat käsiinsä, kun oli niin kylmä. Koronaa pelasimme sentään ulkosalla ja nuoret juoksivat tunnin lenkinkin. Yhdessäolon lisäksi tietty ruokailut ovat kohokohtia. Raaskin käyttää kuivattuja kanttarelleja ja tehdä niistä keiton (kummitytön ja ystävänsä herkkua). Loput kuivatuista kanttarelleista käytän kyllä todella pihdaten, kun ainakin vielä näyttää siltä, että tänä vuonna ei sieniä tule.

Eilen illalla olimme taas iäkkään mökkinaapurimme luona kylässä ja saimme todella herkullista illallista. Siskontyttönsä ja tämän mies ovat kyllä loistavia kokkeja. Kutsuvat meidät syömään lähes joka kerta, kun ovat tätiä katsomassa - me puolestamme autamme häntä useissa arjen askareissa täällä mökillä. Saimme jo kutsun 90-vuotis synttäreille ensi talvena.

Verkot ovat olleet muutaman päivän uimassa tuolla järvessä, mutta emme ole saaneet kalaa. Toivossa on hyvä elää.... Onneksi sentään kaupasta saa kalaa.

Rakas siippani on perustanut suljetun facebook-ryhmän järvellemme. Tämä on pieni järvi, mutta siitä huolimatta tässä on viisi erillistä kalastuskuntaa. Sen vuoksi on vaikea viedä yhteisiä asioita eteenpäin. Nyt on ryhmään liittynyt jo useita henkilöitä - ehkä jossain vaiheessa tuota yhtä aiemmin mainittua hankalaa asiaa voisi sielläkin käsitellä. Toivomme, että mukaan tulisi vielä lisää porukkaa tuolta järven toisesta päästä. Siellä on paljon ihmisiä, joita emme tunne ja kirkonkylältä tulevalta "isolta tieltä" aivan eri tietä kuin järven tämän puolen mökkiläiset, joten ei tiekokouksissakaan pysty tutustumaan. Katsotaan miten asia etenee.

IL, tuli ihan liikutuksesta kyynel silmäkulmaan tuosta jouluehdotuksesta. Kyllä sinua on nyt siunattu uusilla ihanilla perheenjäsenillä Naapurinmiehen myötä.

Hauskaa kuulla sitten, miten teidän poikaleiri on sujunut.

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille Ehkä ensi viikon puolessa välissä kesä tulee takaisin (en siis tarkoita 30 asteen helteitä, vaan sellaisia normi 20 asteen lämpötiloja )

No nyt tulee poikaleiristä juttua! Oli niin hauskat kolme päivää, että vieläkin naurattaa viisikon toilailut ja touhuilut. Mentiin kahdella autolla ja tavaraa oli niin kamalasti, että kolmaskin auto olisi ollut tarpeen. Minun autossani vielä puhallettava suppilauta!

Veneen luo päästyämme olisin tarvinnut Japenan hermoja. Nurtsi täynnä kasseja, koreja ja kylmälaukkuja. Pojat sekunneissa irti vaatteistaan ja joessa, koira rantasavivedessä karjumassa. Juoksi välillä ravistelemaan turkkiaan tietenkin niiden tavaroiden päälle. Pienin pojista oli saada hermoromahduksen, kun hänen uusi laukkunsa tuli täyteen savipisaroita. (pesin myöhemmin) Mies lähti yhden pojan kanssa viemään tavarakasaa saareen, ei oltaisi millään kaikki kerralla mahduttu. Pojat uivat joen vastarannalle seikkailemaan veteen kaatuneissa puissa ja Iker ulvoi toisella rannalla.

Päivät olivat täynnä iloista touhua. Pojat päättivät olla serkuksia keskenään. Halusivat nukkuakin kaikki samassa huoneessa, jossa on kaksi kerrossänkyä. Pienin haki omasta huoneestaan patjan lattialle. Me vaan välillä katsoimme, että tuolla näkyy kolme päätä ja tuolla kaiksi, kaikki ovat siis tallella. Iker kyllästyi juoksemaan koko ajan vahtihommissa ja rupesi kulkemaan minun perässäni. Pari poikaa rakensi majaa, minä ehdotin pressun käyttöä ja annoin pyykkinarun, joka katkesi, kun vetivät pyyhkeensä pyykkipoikineen siitä. Sain sitten kutsun "asuntoesittelyyn" ja maininnan erinomaisena maja-asiantuntijana!

Mies opetti heviteiniä ajamaan venettä, koska tämä niin kovasti sitä halusi. On menossa joulukuussa venekurssille opettelemaan teknisiä taitoja, havittelee purjehduskerhon ohjaajaksi nuoremmille. Seurasin, kuinka kaasutteli niin, että keula nousi korkealle, mutta taitoa vaativissa kohdissa ajoi tarkalleen ohjeiden mukaan. Yhtenä päivänä kiljukaulojen isovanhemmat tulivat Tampereelta päivää viettämään ja heviteini sai ajaa mennen tullen heidät hakemaan ja viemään. Mies kyllä oli mukana veneessä.

Minä paistoin kahden maitolitran taikinan muurinpohjalettuja jälkiruoaksi. Pojat saivat mummulta kassillisen namia ja häipyivät eväineen Miehen pikkusaareen saarimökkiin. Soutivat takaisin, kun namit loppuivat. Heviteini opetti kaikkia tosi nätisti suppaamaan ja meidän isovanhempien tehtävä oli kuvata ja kehua. Ikerkin kävi suppilaudalla! Mies piti saunaa lämpimänä tuntikausia, että pojat pääsivät välillä lämmittelemään.

Hihitän itsekseni vieläkin sitä, kun istuimme iltapalalla. Pojat kikattivat jollekin ja kun kysyin aihetta, se oli Bang. ? Eivät halunneet millään selittää, mikä siinä sanassa on niin hauskaa, mutta vihdoin Juniori tokaisi, että se tarkoittaa seksiä,mutta ajattelin, ettet sinä siitä enää mitään muista! Ettäs nyt tiedätte tekin tällaisen uuden sanan, tai ehkä se muille tuttu!

Iltaisin keräsimme kaikkien kännykät vanhempien pyynnöstä kello kymmeneltä pois. Sen kummemmitta mutinoitta pojat keräsivät pelikortteja ja muita pelejä huoneeseensa ja viettivät metelistä päätellen mukavan tunnin. Me kuuntelimme omassa makkarissamme, kun joku alkoi kertoa sarjamurhaajista. Toisille tuli pissahätä, mutta eivät uskaltaneet lähteä huoneesta pois. Heviteini lupasi lähteä mukaan suojelemaan. Mies lähti siinä vaiheessa toppuuttelemaan, ettei saaressa ole ikinä nähty minkäänlaisia murhaajia. Pojat avasivat juuri ovea ja säikähtivät kuollakseen vaariaan.

Toisena yönä annoimme yhden kännykän ajan tarkistamista varten luottopojalle. Edellisenä yönä kaksi poikaa oli nimittäin mennyt vähän vaille neljä syömään aamiaista. Ruokahalu tämänikäisillä pojilla on täysin käsittämätön. Olin joutunut pyytämään vieraitamme tuomaan lisää leipää, sillä yölliset aamiaisennauttijat olivat popsineet kokonaisen paahtoleivän.

Eilen huomasin, että iso pullapitko oli jäänyt tarjoamatta. Leikkasin viipaleiksi, laitoin vattuhillopurkin viereen ja huusin, että täällä olisi pullaa. Kamala töminä, kuin elefanttilauma ryntäsi paikalle, pitko hävisi kahdessa minuutissa! Emme ehtineet Miehen kanssa saada palaakaan.

Pojat äänestivät poikaleirien jatkon puolesta ja halasivat minua erotessamme. Ja kyllä minäkin nautin ja virkistyin, on niin kiva, kun Mies auttaa kaikessa ja on tasapuolinen kaikkien poikien kesken, ei meillä ole mitään eroa sun ja mun lastenlasten kesken. Se pienin kuiskasi minua halatessaan tykkäävänsä minusta ihan kauhean paljon ja minä tunnustin tykkääväni samoin hänestä.