Niin, äskeisestä viestistä jäi yksi asia uupumaan. Karmale, kyselit selästäni. Sehän on vaivannut yli 20 vuotta ja oli lopulta syy, että pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle. Leikattu noin 20 vuotta sitten, mutta välillä oireilee aika pahasti ja tullut entisten lisäksi uutta vaivaa. Sen kanssa on vaan opittava elämään. Mustikkametsään en tällä selällä kyllä voisi mennä.

ps. Mulla oli taas pari päivää sitten punkki kainalossa . Siippani sai sen kyllä pois.

Voi Kipa, minullakin pulssi kohosi, kun raivostuin niille teidän mökkinaapureille. Asiaa ei voi jättää käsittelemättä, ties mitä keksivät seuraavaksi.

Sää on kaunis, mutta viileä kuin syyskuussa. Naapurinmiehen vävy puhaltaa katoilta neulasia pois, mies viimeistelee puujalkoja minun puutarhapöytääni, jonka pojat rikkoivat majaa tehdessään. Minä paistoin patonkeja, teen niistä vuohenjuuston ja espanjalaisen tomaattimarmeladin kanssa alkupaloja tämänpäiväiseen espanjalaisiltaamme. Mies ja tytär tekevät paellaa.

Edelleen ihmettelen, miten kotoisaksi tunnen oloni täällä jatkuvassa härdellissä kahdeksan muun ja kahden koiran kanssa. Iker on välillä niin väsyksissä poikien kaitsemisessa, että nukahti kerrankin kenkien kura-altaaseen. Eilen se marssi meidän makuuhuoneen oven eteen, että päästäkää minut rauhaan ja valvokaa itse lapsianne. Kun mies lähti viemään poikansa perhettä mantereelle, Iker kahlasi veteen ja ulvoi, että sinun laumasi on täällä, löydä takaisin, ulvon merkiksi.

Onpa ikävää Kipa tai oikeammin suorastaan raivostuttavaa.

Ruotsin reissu teki hyvää, mutta ankea paluu arkeen.

Polvi suuttui jostain ja olen sitä potenut. En päässyt eilen edes bonuslapsenlapsen synttäreille. Asuvat kolmannessa ilman hissiä ja polvi oli niin kipeä.

Siskoni ilmoitti että he eroavat. Tiesin että jo viime syksystä pohtineet. Ovat olleet yhdessä 30 vuotta, aikuiset lapset jo heillä. Ovat olleet vuosia kun kämppiksiä ja nyt haluavat muutosta.
Tuntuu niin raskaalle. Siskoni liikuttui kertoessaan, samoin minä. Siskoni kyllä sanoi että ainoa mikä harmittaa on kun jää ilman autoa ja talouskin heikkenee. Joten ehkä onkin aika erota.
Lapset ei vielä tiedä.

Tyttäreni erosi just avokistaan, samoin yksi bonuslapsi.

No elämä jatkuu.

Merelle
Muistan lukeneeni jutun, jossa Salminen ja Kilpi olivat ystäviä tai jotain. Oli valokuvakin.

Kipa, ehdottomasti ilmoitus jollekin viranomaiselle ennen kuin järvelle aiheutuu pysyviä haittoja. Öljy ja kemikalit painuvat ajan kanssa pohjaan, jossa ne vaurioittavat pohjasedimenttiä ja saattavat nousta ylempiin kerroksiin voimakkaalla tuulella. Kaloja se sairastuttaa ja paljon muuta, joten mielestäni teidän kannattaa kerätä muiden kesäasukkaiden kanssa yhteinen valitus, se kun saattaa tehota paremmin kuin yksittäisten mökkiläisten valitus. Kerrassaan sikamaisia ihmisiä tuollaiset

Heinäkuu on jo puolessa! Onneksi ei ole ollut ainakaan vielä kovia helteitä, vaikka onhan meillä nyt se pumppu Olimme lauantaina meirämmiähen serkun hautajaisissa Hyvinkäällä ja sää oli juuri passeli. Aurinko paistoi pilvien lomasta ja kävi hienoinen tuuli, joten arkunlaskun ajan haudalla oli ihan siedettävä seistä. Ne olivat oikein vanhanajan pitohautajaiset ja Hyvinkään seurakuntasalissa tarjoiltiin todella hyvät sapuskat. Oli monenlaista kalaa sekä lämpimäksi ruoaksi muhevaa palapaistia porkkanalaatikon ja kasvisgratiinin kanssa. Jälkiruoaksi oli kahvit ja vadelmakermakakkua

Minua huvitti, kun vainajan yhden sisaren lapsenlapset, jotka olivat sellaisia 13-15 vuotiaita, halusivat ehdottomasti halata minut mennen tullen, vaikka he olivat edellisen kerran nähneet minut melkoisen pieninä, mahtoivatko edes varsinaisesti muistaakaan. Toisaalta perheet vaikuttivat olevan oikeasti halailuhenkisiä, sillä kaikki, mutta varsinkin lapset halasivat kaikki tädit ja sedät oikein kunnolla ja siinä saimme sitten mekin meirämmiähen kanssa osamme!

Totesimme, että suku pienenee turhan nopeaa tahtia, sillä ko. vainaja oli meirämmiähen neljän serkun parvesta vanhin ja nuorin meni jo useampi vuosi sitten aivan yhtäkkiä. Hänellä on siis jäljellä enää kaksi serkkua ja siinä hänen koko sukunsa sitten onkin. Minulla puolestaan on yhä yksi ainoa serkku, mutta onneksi löysin Tampereelle muuton yhteydessä yhden pikkuserkun eli siis sen lammastilallisen. Jossain päin Suomea minulla on lisääkin pikkuserkkuja, mutta yhtä lukuunottamatta, joka hänkin on nyt edesmennyt, en ole nähnyt enkä kuullut kenestäkään vuosikymmeniin.

Aloin lukea Sally Salmisen Katrina-kirjaa, mutta kävi kuten pelkäsinkin. Hesarin ilmainen digitilaus päättyi nyt viikonloppuna ja samalla katosi kirjakin Täytyy katsoa, josko löytäisin sen e-kirjana kirjastosta ja ellei se onnistu, on sitten pakko käydä lainaamassa kirjana. Ehdin suunnilleen puoleen väliin ja se oli ihan mielenkiintoista luettavaa. Juha Hurmeen suomennos on onnistunut ja kerronta erinomaisen sujuvaa.

Me tilasimme perjantaina makuuhuoneen vaatekaappiin liukuovet. Viikolla sain puhelun Kotikolmoset Oy -nimisestä firmasta ja sovin uteliaisuuttani tarjouskäynnin. Olimme puhuneet liukuovista melkein siitä asti kun tähän muutimme, sillä emme olleet hoksanneet teettää rakennusvaiheessa sellaisia, vaikka eteiseen teetimmekin. Makuuhuoneen ovi ja kaapin ovet avautuvat epämukavasti vasten toisiaan eikä ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen meinannut lyödä nenäni meirämmiähen auki jättämään kaapinoveen Myyntimies, joka oli mukava nuorimies, totesi saavansa jatkuvasti kuulla vaimoltaan moitteita aukijätetyistä ovista ja laatikoista, joten kyllä sen täytyy olla jokin miehiin sisäänrakennettu ominaisuus! Kaapisto on suhteellisen iso eikä firma ole mikään Ikea, vaan omaa työvoimaa ja kotimaisia tuotteita käyttävä firma, joten hinta ei ole ihan halpa. Voi olla, että ensi vuonna emme matkusta ihan samassa mittakaavassa kuin yleensä, mutta kyllähän sitä nyt yhden välivuodenkin toki voi pitää. Kotitalousvähennys kyllä hieman laskee hintaa

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa kaikille. Toivottavasti sää hieman lämpenee

Moi kaikille,

ikävää oli lukea IL:n sisaresta. Toivottavasti outojen oireiden syy selviää ja hän saa kunnon hoitoa. Etpä sinä kai tuossa tilanteessa voi mitää tehdä, paitsi ehkä neuvotella hoitohenkilökunnan kanssa?

Mutta kuten elämässä usein, ilo ja suru taitavat teilläkin kulkea rinnakkain. Upeasti ovat suvut loksahtaneet limittäin; sekä Naapurinmies että sinä saanut lisää perhettä ja Ikerkin siellä lauman hännänhuippuna koko katrasta paimentaa.

No eipä Japenankaan kaikki kuulumiset kivoja olleet. Mutta jos tosiaan avioeron ainoa negatiivinen puoli on ihmisen itsensä mielestä auton menettäminen, niin ei kai se eroaminen sitten niin kamalaa ole. Ainakin ovat harkinneet, mutta ymmärrän hyvin että sullakin on sisarestasi huoli.

Kipan päivityksen lukemisen jälkeen on pakko kompata aikaisempia kirjoittajia, eli viranomaisten puheille vaan! Maaseutukunnissa ei ehkä ole ympäristölautakuntaa, mutta ettekös te hallinnollisesti kuulu läheiseen kaupunkiin? Siellä varmasti sellainen on. Tai sitten tieto ely-keskukseen. Ja saattaisi tuo olla poliisiasiakin, nimikkeenä esim. ympäristörikos. Pääasia että ilmoitatte.

Jospa lopuksi rapsuttaisin omaa napaa, joka on lauantai-iltana siirretty saariston suojista tänne kivikaupunkiin. Tämä viikko meinataan vielä mennä lomamoodissa, ja epäilemättä ensi viikolla ja vielä elokuussakin on luvassa pienimuotoista purjehdusta ja veneilyviikonloppuja, mutta periaatteessa ollaan siirtymässä ns. normaaliarkeen kaikenkarvaisine palavereineen, suunnitelmineen ja seminaareineen.

Marjametsätkin kutsuvat: lähikuusikosta löytyi mukavasti mustikkaa jo eilen, ja jatkossa pidän silmällä myös muuatta vadelmaa kasvavaa aukiota tuossa kävelyetäisyydellä.

Vaatimaton viiden kilon painonpudotusprojektikin on täällä käynnistymässä: toistaiseksi olen vain asettanut tavoitteen ja päivittänyt tickerini (eikä sekään taida vielä täällä näkyä).

Mukavaa viikkoa! Lämpenevää on luvassa!

Moi mimmit, nyt ollaan oltu yö kaupungissa ja kohta lähdetään vaihteeksi minun mökilleni.

Kävimme eilen sairaalassa Hämeenlinnassa katsomassa sisartani. Naapurinmies ajeli ympäri kaupunkia yrittäen saada sisaren kännyä toimimaan, ensin Ärrällä ja sitten Elisalla. Saatiinkin, mutta tänä aamuna se on taas lukkiutunut. Hän ei taida osata oikein käyttää sitä. Lääkäriä en tavannut, mutta kävimme hoitajan kanssa potilaskertomusta läpi. Lisätutkimuksia tehdään, tässä vaiheessa pohditaan afasiaa. Siskon kädet alkavat yhtäkkiä täristä kuin Angela Merkelillä, sanat menevät sekaisin, änkyttää tai mongertaa. Itse kertoi suoriutuneensa muistitestistä 28/30, hoitaja kertoi lähimuistissa olevan ongelmia.

Siskon puheista ei ota mitään selvää. Yhdessä vaiheessa kertoo, ettei hänelle anneta ruokaa ollenkaan ja kymmenen minuutin päästä, että saa kaksinkertaisia annoksia, kun on aina nälkä.

Veljeni kanssa olemme huolissamme, mutta mietimme sisaremme elämän järjestämistä vasta sitten, kun oireisiin on löydetty syy.

IL mekin oltiin eilen koko porukka Hämeenlinnassa.

Käytiin ensin vankilassa opaskierros sitten itse linnassa ja vielä sotilasmuseossa. Oikein oli kiva ja antoisa reissu.
Syömässä käytiin Popinossa ja hiukan keskustaa kierrettiin.

Uusi lapsi on tulossa ilmeisesti piakkoin. Aika pieni eli tuleva eskarilainen. Nyt on pieniä vailla kotia. Isompia on vain todella haastavia, päihdeongelmallisia tai karkaavia. Meidän resurssit ei riitä.

Kiitos kysymästä Merelle! Miten kaikesta onkin niin kamalan kauan?

Mä olin ekassa kauppaopiston jälkeisessä työpaikassani Teknillisellä Korkeakoululla. Nimike taisi olla kanslisti, vai olisiko ollut vain apulaiskanslisti?

Jotain keskellä päivää tullutta lähetystä muistan tuijotelleeni työpaikalla. Jostain löytyi telkkari; proffat ja apulaisproffat, laboratorioinsinöörit ja koko kanslian väki keskeyttivät työnsä (ei niitä tietysti paljon keskellä kesää ollutkaan kun luentoja ym. ei ollut, eikä opiskelijoitakaan näkynyt juuri lainkaan) istuivat sulassa sovussa luentosalissa missä lie ja kuuntelivat Pertti Jotunia, Börje Hjelmiä ja muita tekniikan ja ties minkä alan miehiä.

Kyllä kai sitä kuukävelyä tuli vielä illallakin telkkarista? Katsojat saivat esittää kysymyksiä. Mieleen jäi erityisesti Teppo J. Suonperän tokaisu, kun joku katsoja tiedusteli, millaisen komennus/päivärahan USA:n astronautit mahtoivat saada. Eversti ei tiennyt, mutta totesi lakonisesti: "aina se huonokin komennus kotiolot voittaa."

Miten kaikesta onkin niin kamalan kauan

Ai niin,

munhan pitikin kertoa kalajuttu ja tehdä ruokapäivitys.

Viikonvaihteessa, kun oltiin lomareissun viimeisessä etapissa, pantiin verkot yöksi veteen. Saatiin saalista: 10 kookasta särkeä ja kaksi samansukuista otusta, joiden arveltiin olevan sorvia (ei löytynyt eläinkirjaa siihen hätään).

Tavallisesti venekerholaiset heittävät moiset roskakalat lokeille. Minäpä tein kokeen: suomustin ja fileroin särjet, pistin jääkaappiin ja kotiintultua pakastimeen. Tänään kaivoin rasian esiin ja jauhoin kalat tätä tarkoitusta varten hankitulla lihamyllyllä. Kalamassaan korppujauhoja, kananmunaa, kermaa, sipulia ja suolaa, pikkuisen pippuria ynnä yrttimaustetta ja ei kun pannulle. Tuli erinomaista evästä!

(Noh, ilmaista lounastahan ei ole. Se lihamylly maksoi Clas Ohlsonilla 34,95. Mutta kun se ei ole mikään kertakäyttökapine, niin ehkäpä hiljalleen hintansa tienaa. Taidetaan kalastella jatkossakin.)