Mennalle onnittelut vielä jälkikäteen ja tätäkin kautta! (Facebook on siitä kiva, että multa menisi monet synttärit ohi, jos sovellus ei muistuttelisi.)

Tämän viikon liikunta on soutuvoittoista, kuten tuolla caminointiketjussa totesin. Olemme omalla veneellä saaressa, jossa on myös mahdollisuus kalastaa. Mutta kun purkkarinperästä ei verkkoja voi laskea, niin teemme sen pienellä, muovisella, kiusallisen tasapohjaisella (vaikea pitää suunnassa!) veneellä.

Vanhaan hyvään savolaistapaan työnjako on se, että Ukkokulta laskee ja nostaa verkot, minä soudan. Tai huopaan. (Savolaiskylällä olisi ollut skandaali, jos joku reipas emäntä olisi käynyt verkkoihin käsiksi. Miesten hommaa se on. Naisille kuuluu airotyö.)

Viikonjatkoja!

PS. Aamulla verkoissa 9 kookasta ahventa, kaksi sorvaa ja kolme särkeä. Ahvenet savuun, sorvat lokeille, särjet nyljettyinä pakastimeen pihvinpaistoa odottamaan. (Kun edellisen kerran jauhoin kalaa pihvitarpeiksi, nahka tukki myllyn. Mitäpä sitä ei emäntäihminen keksisi? Vähän kyllä nauratti itseänikin toi särkien nylkeminen, mutta sitten totesin että nyljetäänhän ne matikatkin.)

Onnea Mennalle

Kanavamatkailua osa III
Ennen Leicesteriä oli Soar-joen varrella pari pikkukaupunkia, joissa viipyiltiin muutama päivä. Ensin Barrow upon Soarissa, joka on pikku kylä, mutta siellä on rautatieasema, josta pääsee mukavasti minne vaan. Sieltä teimmekin pari junamatkaa. Ensin päiväreissu Lincolniin, joka on idässä päin ja erittäin mielenkiintoinen kaupunki linnoineen ja katedraaleineen. Silloin oli kuuma päivä ja hiki tuli kun Lincolnin asemalta käveltiin ylös kaupunkiin jyrkkää katua. Vanha kaupunki sijaitsee ylhäällä mäellä katedraalin ja linnan ympärillä. Katedraalissa oli menossa pappisvihkimysseremoniat ja turistit ohjattiin kirkon takaosaan. Siellä kuitenkin on kaikki hienoimmat alttarit ja lasimaalaukset. Seremonia oli isossa kirkkosalissa. Saimme kuunnella kaunista musiikkia ja urkuesityksiä samalla kun ihailimme kappeleita.
Linnassa ei käyty tällä kertaa, ollaan joskus aiemmin siellä käyty. Voin kyllä suositella Lincolnia käyntikohteeksi, jos joskus kiertelee siellä päin maata.

Barrow upon Soarista teimme junamatkan myös Loughboroughiin. Menimme syömään sunnuntailounasta kaupungin vanhimpaan pubiin, the Windmilliin. Sen jälkeen teimme höyryjunamatkan Leicesteriin ja takaisin.
Laughboroughissa kävimme kyllä aikaisemmin jo veneelläkin päiväseltään ja saimme pyykit pestyä pesulassa.

Seuraava mainittava paikka oli Leicester, jonka jälkeen sitten Soar-joelta jatketaankin Grand Union kanavan haaraa kohti Brounstonin kanavaristeystä.
Mutta vähän Leicesteristä. Se on iso kaupunki ja hyvin monet veneilijät olivat sanoneet, ettei siellä kannata pysähtyä ollenkaan, läpi vaan ja pois. Mekin ensin meinattiin lähteä aamu viideltä liikkeelle ja mennä suoraan läpi koko kaupungin, mutta meillä tuli sitten pikku este kun mies oli ostanyt Ebaysta ankkurin (Thames-joella se on vähän välttämättömyys, liekö peräti vaatimus?) ja myyjä tavattiin vasta 9.30 Leicesterin ulkopuolella. Joten oli sitten vähän pakko mennä rohkeasti kaupunkiin. Sanottiin nimittäin, että siellä saattaa olla teini-ikäisiä häiritsemässä veneitä, heittävät jopa kiviä No, me emme nähneet mitään epäilyttävää ja kaupungissa on parikin aidattua parkkipaikkaa, jossa on turvallista olla ja me jäätiin heti ensimmäiseen.
Mentiin kaupungillekin ja todettiin ihan kivaksi paikaksi. Sanoin miehelle, että ollaan vielä toinenkin yö, että saa koko päivän rauhassa tutustua kaupunkiin. Ja sielläkin oli vaikka mitä nähtävää. Tykkäsin esim. isosta torista, jolla oli tosi värikästä porukkaa niin myyjinä kuin asiakkaina. Ostin sieltä paljon halpoja hedelmiä ja vihanneksia. Kankaitakin
Leicesterin katedraalissa on Richard III:n hautamuistomerkki, hänen jäännöksensähän löydettiin jonkun parkkipaikan alta ja haudattiin uudelleen kirkkoon.
Eli meillä ei kyllä ollut Leicesteristä mitään pahaa sanottavaa.

Kun käännyttiin joelta kanavalle, tuntui helpottavalta kun ei ollut enää pelkoa virtauksista. Rauhallista menoa läpi pikku kylien, joissa kyllä poikettiin, mutta lähdettiin äkkiä pois kun ei edes kauppaa juuri missään ollut
Kanavasta lähti haara kohti Market Harborougia ja mekin käännyttiin sinne kun aikaa oli. Mutta siitä sitten seuraavalla kerralla...

Hei Ihanaiset,

kiitos Asics Gel ja Kesäheinä ravintolavinkeistä, kävin netissä kurkkimassa paikkoja ja ruokalistoja, hyviltä vaikuttaa eikä ainakaan Hesan keskustan ravintoloista sisäfilettä saa alle kolmenkympin. Harmi, että ollaan Tallinnassa vain yksi yö .

IL:lle taputukset kilojen hukkaamisesta . Painonpudotus on helpompaa, kun on mukavaa tekemistä, mieluisaa seuraa ja kunnon ruokaa. Välipalojen puputus alkaa minulla heti, kun on tylsää, sitten masentaa hillitön syöminen ja sitä pitää lievittää syömällä lisää . Onneksi on tämä mökki jossa mieleistä tekemistä riittää.
Miksiköhän palovaroittimista loppuu patterit aina öisin . Viimeksi tosin vinkui, kun palattiin mökiltä kaupunkiin mutta varsinainen show siitäkin syntyi. Isäntä ei saanut patterikoteloa auki ja minä säksätin vieressä ettei hälytintä saa rikkoa, kyseessä oli Paula Suhosen kärpänen joka vinkui ja isäntä kirosi . Ehdotin jo, että viedään se varastoon vinkumaan kunnes luin ohjeesta, että laite hälyttää 30 vuorokautta, silleen. Saatiin lopulta patterit pois ja kärpänen hiljeni, se on siitä asti maannut selällään keittiön pöydällä.

Menna, repesin nauramaan, kun luin " otin rintsikat pois ja riisuin muutkin vaatteet, puin yöpaidan ja rupesin viettämään vanhan naisen iltaa." Ei sinusta vanhaa naista saa tekemälläkään, virtaa riittää vaikka pieneen kylään .

Kaikki ovat tervetulleita yöllisille retkille, kohdetta en voi etukäteen kertoa ja julkimotkin voivat olla ketä tahansa. Kuninkaallisia olen tavannut, Trump on tunkeutunut uniini ja vihamielinen avaruusplasma eli mukaan vaan mutta omalla vastuulla .

Siirryn päiväkahvit keittoon, hupsista, isäntä ehtikin ensin.

Minäkin laitoin korvan taakse vinkit ruokapaikoista.

Kiva lukea Kivikasan matkakertomuksia ja vielä kun kuvia katsoo toisaalta.

Kiinalaiset pääsivät kotiinsa tosin jännitystä pääseekö kone lähtemään ollenkaan ja että edes saivat liput kun koneet tupaten täynnä peruttujen lentojen takia.
Hehän lentävät Hongkongiin jossa aikamoinen hulabaloo ollut kentällä. Onneksi he jatkavat lentoterminaalista suoraan lautalle omaan kaupunkiinsa.
Tosin se on Honkkarin rajalla ja nyt on heidän kaupunki täynnä puolisotilaallista porukkaa kulkuneuvoineen muka harjoitusta varten.
Ei just nyt haittaa heidän arkeaan. Poika tosin joutui tekemään selvityksen miksi ollut Hongkongissa, ettei vain ole osallistunut mielenosoituksiin.

Lapset olleet viikon koulussa ja terapiatkin lähtivät käyntiin. Hirveä homma yhteensovittamisessa. Kolmella muksulla yhteensä viisi terapiakertaa viikossa. Autonkuljettaja pitää vissiin pestata.

Anoppi muutti maanantaina palvelutaloon ja mies on joutunut siellä juoksemaan. Tänään vievät sinne jotain huonekaluja, telkkarin jne.

Tytär oli tässä työharjoittelussa monta viikkoa ja tänään lähti hän vilperin kanssa kotiinsa. Joten helpot päivät ohi.

Onneksi lupasi tulla syyskuun lopulla kun päätimme lähteä silloin juhlistamaan hääpäiväämme Nizzaan.

Jaha muksut tulee koulusta.

Mukavaa viikonloppua.

Kanavamatkailua osa IV
Market Harboroughiin saavuttiin melko kapean ja mutkikkaan kanavan kautta. Onneksi löytyi parkkipaikka kävelymatkan etäisyydellä keskustasta. Heti illalla piti tutustua kaupunkiin, joka oli sopivan pieni kävellä ympäriinsä.
Seuraavana päivänä minä olin vähän huonovointinen ja jäin veneelle kun mies lähti junalla käymään Leicesterissä asioilla. Minulla oli vähän huimausta ja oksettava olo. Lepäilin aamupäivän ja puolilta päivin lähdin käymään kaupungilla. Siellä oli menossa vanhojen autojen show pitkin keskustan katuvarsia. Kadut oli eristetty kävelykaduiksi, mikä olikin kivaa. Kaupatkin olivat auki tavallista pitempään ja tein muutamia ostoksia. En kankaita tällä kertaa.
Mies tuli aikanaan takaisin ja kertoi, että kirkossa on illalla joku puhallin orkesterin, Youth Brass 2000, konsertti. Ensin olin vähän epäileväinen lähtemään kun olin jo kierrellyt kaupunkia mielestäni tarpeeksi. Mutta lähdettiin sitten kuitenkin. Ja kyllä kannatti. Konsertti oli upea. Soittajat olivat nuoria ja taitavia. Ostin jopa cd:n muistoksi.

Seuraavana aamuna saimme sähköä Marinasta ja imuroimme veneen perusteellisesti, mies vähän maalailikin moottoritilassa kunnes pikku sade yllätti. Lähdimme sitten takaisin ajelemaan tätä mutkikasta kavavaa kunnes päästiin takaisin Grand Unionille. Jatkoimme kohti Foxton sulkuja, joka on melkoinen systeemi. Kymmenen sulkua peräkkäin. Onneksi siellä on sulkumiehet opastamassa. Me olimme ajoissa paikalla, joten pääsimme aamun ensimmäisinä lähtemään. Me päästiin ensin puoliväliin, jossa oli tilaa veneiden ohittaa. Siinä odottelimme sitten, että ylhäältä tulevat veneet menee ensin alas ja sitten me saimme jatkaa. Meno oli kuitenkin aika nopeaa eikä muistaakseni kovin kauan mennyt koko systeemissä. Korkeusero alimmaisen ja ylimmäisen sulun välillä oli noin 20 m. Eli melko korkealla oltiin sitten kun oltiin ylös päästy.

Vähän matkaa mentyämme oli vähän draamaa matkassa kun yksi vene oli jumittunut pohjastaan kiinni. Jäimme katsomaan, että tarvitaanko apua ja lopulta meitä oli kolme venekuntaa auttelemassa. Ja saatiinhan se vene sitten irti ja päästiin jatkamaan matkaa molempiin suuntiin Kanavat eivät ole kovin syviä, joten aina kannattaa ajaa keskellä. Liikenne on oikeanpuoleinen ja vastaantulijoita sitten pitää tietty väistää reunempaan. Meidän vene onneksi ui melko pinnalla, joten hyvin harvoin on ollut pohjakosketusta, mutta ollaan mekin joskus vähän jumissa oltu. Varsinkin, jos kanavassa on ollut vesi vähissä.
Seuraavana oli vuorossa Watford- sulut, joilla myös oli sulkumiehet ohjaamassa. Siellä on neljän sulun staircase, jossa pitää tietää missä järjestyksessä vettä päästetään mihinkin, jotta se riittää. Mutta niistäkin selvittiin nopeasti kun oli hyvät ohjaajat.
Matkalla oli muutama tunnelikin. Niistä minä en tykkää kun on vähän pelottava ajatus olla vedessä maan alla ja pimeässä. Onhan veneessä ajovalo, mutta se nyt ei paljon tunnelia valaise. Tunneleissa mahtui tulemaan vastaankin, juuri ja juuri. Onneksi vain yksi vene tuli vastaan meidän ollessa tunnelissa.

Viimein saavuimme Braunstonin sulkuihin. Braunston on iso kanavaristeys, josta me sitten käännyimme Oxford-kanavalle ja matkamme jatkui kohti Banburyä, jossa tyttäreni liittyi muutamaksi päiväksi miehistöön.
Mutta siitä sitten ensi kerralla...

Ihanaa kun on ollut niin mukavat kesäsäät täällä. Muutaman kerran satoi kunnolla ja nyt pihanurmikko alkaa viheriöidä uudelleen . Meillä on muutamana iltana vieraillut jänis pihalla eikä se ole edes pelännyt, vaikka olen mennyt ulos terassille sitä tarkkailemaan. Tyytyväisenä on vaan jatkanut apilan popsimista.

Eilen meille saapui itävaltalainen pyöräilijä, joka on matkalla North Capiin, sinnehän ne kaikki. Oikein kiva nuorimies, on ollut kivat keskustelut hänen kanssaan. Tuntuu matkailleen paljon pyörällä siellä sun täällä. En vielä tiedä, onko lähdössä jatkamaan matkaa tänään vai onko vielä toisen yön. Kuullostaa siltä, että miehellä riittää tarinaa, joten poikaparka ei ehkä pääse lähtemään

Tänään pitäisi ryhdistäytyä ja poimia viinimarjat pensaista. Ei siinä kauan mene kun on vain pari pensasta. Samoin vadelmat pitää kerätä. Ehkä niitä puoli litraa löytyis

Mukavaa viikonloppua.

Meillä ahkerointiviikonloppu minun mökilläni. Vävy oli luvannut koota lapsuudenkodistani tuodun keinun, joka on rakkaan isäpuoleni tekemä Naapurinmies oli hanslankarina. Hevyteini istahti ajoleikkurin päälle ja siirsi Juniorin kanssa pöllejä klapikoneen luo. Tytär varaili hotelleja Sveitsistä syysloman ajaksi.
Minä en saanut aikaiseksi mitään omaa hommaa, koska:
- missä vatupassi on (Mies)
- missä on työhanskat on (vävy)
- missä taskulamppu? (Mies)
- milloin syödään (Hevyteini)
- onko jatkojohtoa (vävy)

Putkimies saapui, alkoi asentaa sadesuihkua ja katkaisi vedet. Pyysi varaamaan kahvivettä, josta ymmärsin haluavan kahvia.

Keitin kahvit, joku oli hutaissut tippalukon päälle (en huomannut) ja poistaessani suodatinta sinne jääneet vedet iloisesti leiskahtivat työpöydälle.

- saadaanks me cokista, kun teillä on kahvia? (pojat)
- saadaanks me mustikkapiirakkaa, kun on nälkä (pojat)
- otetaanko proseccoa (tytär)
- nää housut meni rikki (Mies)
- leikkuri pysähtyi (hevyteini)
- missä moottorisahabensa (Mies)
- onko varalautoja (vävy) (lähti ostamaan puukeskuksesta)
- millon syödään (kaikki)
- missä sun laturi, mun jäi kotiin (Juniori)

Tässä vaiheessa naapurit tulivat hakemaan lupaamaani syöttötuolia, heille on tulossa lapsenlapsi ja tytär kertoi ei-enää-tarvitsevansa sellaista. Sain myytyä samoille naapureille kauniin vauvan rottinkisängyn liinavaatteineen ja pehmusteineen.

- keitetäänkö kahvit (tytär)
- missä rautasaha (vävy)
- onks ajoleikkuriin bensaa (heviteini)
- onks kurkkutabletteja (Juniori, joka halusi päästä pelaamaan ja keksi
äkillisen angiinan)

Vävy ja Mies uurastivat, taisivat itse asiassa rakentaa keinun kehikon kokonaan uudelleen, mutta isäni tekemän istuimet ja lattia on sentään alkuperäistä tuotantoa. Kehikko kannettiin paikoilleen, me järjestimme tyttären kanssa katsomon lähelle ja avasimme valkispullon sekä huutelimme kannustavia kehumisia ahkeroiville miehille.

Mitään en saanut aikaiseksi, vaikka koko päivän riensin auttamaan sinne ja tänne. Hauskaa oli silti! Tänään jatkettiin muilla töillä ja pojatkin ansioituivat klapinteossa niin paljon, että saivat palkkaakin.

Kiitos Kivikasa

hienosta matkakertomuksesta! Toisaalla tietoverkossa nähdyt huikeat kuvat täydensivät sitä mainiosti. Milteipä kaukokaipuu iski, tässä kun nyt pyöriskellään lähivesillä.

Tai no tarkkaan ottaen ei edes pyöriskellä vaan ollaan tiukasti kiinni laiturissa. Ollaan evakkoreissulla, koska kotisatamassa on Uiva venenäyttely joka päättyy ihan näinä aikoina. Tosin omalle paikalle pääsee vasta huomisiltana kun niitä näyttelyveneitä ajetaan päivällä pois. (On kyllä kerran käynyt niinkin että kun tultiin sovittuun aikaan omaan paikkaan, siinä kellui muhkea Buster. Soitto jälleenmyyjälle - olivat tulossa vasta tiistaina hakemaan. Eivätkä edes anteeksipyydelleet.)

Tällä viikolla on harrastettu ns. kotitarvekalastusta. Parista verkosta (enempää meillä ei ole) tuli alkuviikosta yhdeksän muhkeaa ahventa, savustettuna semmoisia lounasannoksen kokoisia. No lounastimme ne. Laiturinaapuri hiukan avusti.

Keskiviikkona koettiin katiska, joka on sijoitettuna laiturinpäähän noin neljän metrin syvyyteen. Ukkokulta ihmetteli kun se nostaessa painoi enemmän kuin silloin kun laskettiin veteen. Kun pyydys saatiin pinnalle, syy selvisi: siellä sätki ämpärillinen ahvenia. Katsoin YouTubesta opetusvideon ja ryhdyin fileoimaan (en ole ennen ahventa fileoinut mutta nyt alan olla jo aika näppärä, kyllä niitä sen verran monta tuli viipaloitua.)

Tänään olin menossa saunaan. UK tuli saatolle ja uteliaisuuttamme kurkistimme katiskaan. Saunominen siirtyi myöhäisemmälle vuorolle, sillä pyydyksestä löytyi 50 ahventa. Ei mitään hirmu suuria, mutta sellaista savu- ja kukkokalaa kumminkin.

Kasvaakohan mulle kohta selkäevä?

Kanavamatkailua osa V
Ennen Banburyä matkan varrella on vain pikku kyliä ja maalaismaisemaa. Mutta siitä minä pidän! Kanavalla oli suhteellisen vilkasta, onhan Oxford-kanava aika suosittu ja pohjoiseen matkaavat pääsevät Braunstonista moneen suuntaan. Me kuitenkin oltiin matkalla etelään. Lounasaikaan yritimme löytää kanavan varren pubeja. Yksi oli suljettu kokonaan ja toinen meille ennestään tuttu pubi oli jo lopettanut lounastarjoilun, joten joimme vaan puolituoppiset ja ohessa pikku pussi sipsejä. Teimme sitten veneessä pikaisesti oman lounaan ja jatkoimme Naptonin sulkuja ylöspäin. Sää oli ihanteellinen, sopivan lämmin ja aurinkoinen.
Iltaa kohden ajattelimme taas poiketa pubiin illalliselle, mutta kun kävelimme polkua pitkin kylään, jossa pubin piti olla, ilmenikin, että se olisi vasta seuraavassa kylässä. Minä en silloin enää jaksanut ajatella käveleväni pidemmälle vaan palasimme taas veneelle tekemään omat sapuskat. Onneksi meillä aina on jotain varastossa, josta tehdä ruokaa

Seuraavana aamuna heräsimme aikaisin ja lähdettiin kohti Banburyä ennen viittä. Aamu oli kaunis, pelloilla oli usvaa ja aurinko oli nousemassa. Kanava oli vain meidän käytössä, eihän kukaan muu nyt tuohon aikaan ollut liikkeellä.

Banburyyn saavuimme myöhään iltapäivällä. Ennen kaupunkia kanavan varrella asuu vanha pariskunta, joiden pihan reunassa veneemme on ollut parkissa joskus viisi vuotta sitten muutaman kuukauden ja pysähdyimme heidän niittynsä reunaan mennäksemme tervehtimään ja viemään tuliaiset: pari lakkahillopurkkia. He pitävät siitä erityisesti ja olemme sitä heille aina vieneet kun olemme tavanneet. He eivät olleet nyt kotona, mutta veneilijä, joka oli parkissa heidän tontillaan sanoi, että voimme jättää veneen siihen, he varmaan ilahtuvat kun palaavat illalla kotiin. Ja niin kävikin. Vanha isäntä tuli heti kotiuduttuaan veneelle ja niin sitä lähdettiin taloon sisälle nauttimaan teetä ja keksejä englantilaiseen tapaan. Kuulumisia vaihdettiin puolin ja toisin.
Kysyimme heiltä mahdollisuutta jättää vene muutamaksi päiväksi kun tarkoituksena oli vuokrata auto ja lähteä itään ja vähän pohjoiseenkin kun oli viikon verran aikaa odotella tytärtäni, joka tulisi junalla Banburyyn ja sitten jatkaisi meidän kanssa veneellä Oxfordiin.
Ja toki parkkipaikka onnistui. Olisimme maksaneet heille, mutta kuulemma riittää, jos menemme sitten viikon päästä pubiin yhdessä illalliselle. No, sehän sopi

Pari päivää eli lauantai ja sunnuntai vietettiin Banburyssä ja ajoimme veneenkin täksi ajaksi kaupungin keskustaan, koska siellä oli helppo hoitaa pesulakäynnit, veden täydennys ja vessan tyhjennys
Banburyssä oli ison puiston satavuotisjuhlat ja siellä olikin monenlaista tapahtumaa, jota kävimme katsomassa. Tykkään tuosta kaupungista muutenkin, olemme silloin viisi vuotta sitten viettäneet siellä jopa joulua veneellä.

Sunnuntai-iltana ajoimme veneen takaisin ystäviemme tontin reunaan ja maanantaina aamulla mies haki jo sopimamme auton vuokraamosta. Lähdimme ajelemaan kohti Beverlyä, jossa emme ole ennen käyneet ja jossa näimme myös erään ystävän veneen. Hän ei tosin ollut tällä kertaa paikalla, mutta jätimme tuliaiset viereiseen kahvilaan
Söimme illallisen Beverleyssä ja ajalimme vielä sitten eteenpäin yli nummien. Löysimme maatilan,jossa oli leirintäalue ja pystytimme telttamme nurmikentälle. Oli lämmin ilta ja nautimme pari lasia viinia samalla kun katsoimme osittaista kuun pimennystä.

Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Barnard Castlen kaupunkia. Pikku kaupunki jyrkällä rinteellä ja siellä on linnan rauniotkin kuten nimestä vähän voi päätellä.
Mutta jatkan lisää toiste....